2. huhtikuuta 2016

Kastemekko

Minulla olisi ollut viimevapaille todella paljon kaikenlaista ohjelmaa suunnitteilla, mutta empä tehnyt yhtään mitään. Minä vain makasin. Olin nimittäin vatsataudissa. En muistanutkaan kuina KAMALAA se voi olla! Viimeeksi olen ollut joskus lapsena. Ihan jokapaikkaan koski ja yhtään mitän ei voinut tehdä. Silloin tietää olevansa todella tipeä, kun ei voi edes neuloa istualtaan. Eilen oli jo parempi päivä ja keskityin sohvalla istumiseen, Hercule Poirotin katsomiseen Areenasta ja käsin ompelemiseen. Päivän urheilusuoritusta kuvaa kaupassa käynti illalla, joka vei kaikki voimat. Tänään pitäisi sitten suoriutua töihin, kun työterveyshuollon puhelintäti oli sitä mieltä, että kyllä nyt pitäisi jo olla kunnossa. No ollaan sitten, toivottavasti en tartuta enää muita.


Eilisen päivän käsin ompelemisen ansiosta, sain valmiiksi jo jonkin aikaa keskeneräisenä olleen kastemekon. Halusin tehdä tämän lahjaksi mieheni siskolle, sille samalle jolle syksyllä ompelin häämekon. Kastemekkoon on käytetty pääsasiassa hääpuvusta jäljelle jääneitä kankaita, jotain piti kyllä kaupastakin hakea lisää, kun ei olisi muuten riittänyt. Häämekko löytyy TÄÄLTÄ.



Kaavana käytin tähän kastemekkoon Ottobre 1/2014 numeron mallia nro 1, Heirloom Treasure ja koko on 62cm. Kankaina on siis morsiussatiinia, pitsiä, sifonkitylliä ja vuorkangasta. Lisäksi satiininauhaa kolmea leveyttä, tukikangasta, ommeltavia painonappeja, lasihelmiä, rintakorun pohja ja tietenkin koneet & lankaa. Ohjeesta ainut poikkeus on se, että laitoin pitsin alle (yläosan päälikappale) satiinikerroksen välivuoreksi, että sain saumanvarat kauiisti piiloon.



Mekko sisälsi paljon käsin ompelemista. Vuoriosan kädentiet ja vyötärö on ommeltu pussiin, takakappaleen helman halkion meunat, kädentien kaitaleet, helmet ja irroitettava rusetti, on ommeltu kaikki käsin. Upposihan tuohon aikaa, mutta aika terapeuttista tuollainen hidas tekeminen on toisinaan. Aina ei tarvitse olla kiire, vaan voi nauttia siitä tekemisen ilosta... eteenkin jos voi samalla katsoa jotain viisi tai kuusi jaksoa Hercule Porotia.


3 kommenttia:

  1. Kaunis kastemekko! Kyllä näin tärkeään työhön kannattaakin uhrata aikaa ja tehdä huolella. Ihana lahja miehesi siskolle. Minä kuuntelen Poirotia autossa äänikirjana, se saa työmatkat sujumaan mukavasti :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, hyvä syntyy huolella tehden. Minäkin kuuntelen autossa äänikirjoja, radion kanavatarjonta ei oikein jaksa innostaa. Automatkat sujuu rattoisasti kirjaa kuunnellen :)

      Poista