Talvilomalla Kuusamossa

Me ollaan talvilomalla Kuusamossa, Rukalla. Saatiin sattumalta työpaikan mökki varattua. Yleensä työpaikan lomaosakkeet arvotaan hakemuksien perusteella kahdesti vuodessa ja jos jollekin lomajaksolle ei ole hakemuksia tullut, niitä voi sitten myöhemminkin varata ja nyt sain meille tämmöisen jakson käyttöön. Varatessa mietin, että kuinhan käy, onko enää yhtään lunta näin myöhään, mutta täällä on vielä täysi talvi, ladut on kunnossa, hieno keli ja lämpötila nollan tuntumassa. Paremmin ei paljon voisi olla.

Mun kannalta loma sattui tosi sopivaan aikaan, vaikkei sitä loman ajankohtaa suunnitellessa vielä tiennytkään. Sain tällä viikolla nimittäin astma diagnoosin ja nyt saa sitten rauhassa totutella uuteen lääkitykseen. Tämä tauti tuli mulle kyllä täysin yllätyksenä. En ole koskaan osannut ajatella, että sairastaisin tätä, mutta ilmeisesti tämä on ollut minulla jo jonkin aikaa, tullut hiljaa hiipien ja keho on tottunut heikentyneeseen olotilaan hiljalleen, enkä ole osannut epäillä mitään. Olen vain ajatellut että on paska kunto ja huono hapenottokyky, saunominen ei sovi ja kerrankos sitä hengitys vinkuu, kun on limainen ja flunssainen olo. Koskaan en ole isoa astmakohtausta saanut ja pienemmät hengenahdistukset on menneet kaikkienen muiden vaivojen sivussa, niihin sen suuremmin huomiota kiinnittämättä.

Tämä vaiva tuli ilmi, kun täytin 40 ja minulla oli työpaikalla kuntotesti ja työterveystarkastus. Lihaskuntotesti meni hyvin ja polkupyörätestissäkin sain ihan odotetunlaisen tuloksen, heikennykset tuloksissa laitettiin ylipainon piikkiin, sillä samoilla tuloksilla normipainoisena olisin saanut hyvät tai jopa keskivertoa paremmat tulokset. Kovillehan se pyöräily otti, mutta kuten sanottu, olen vain olettanut kestävyyskunnon olevan huono. Terveystarkastuksessa sitten hoitaja päätti tehdä mulle spirometri puhalluskokeen, vaikka tällä hetkellä olenkin toimistotyössä, mutta olen aiemmin kuitenkin ollut tutanto-osastolla. Testistä paljastui kohtalainen alenema keuhkojen tilavuudessa ja sain kotiin tehtäväksi kahden viikon PEF- puhallus seurannan. Keskiviikkona oli sitten lääkäriaika ja tulosten luku. Diagnoosi oli selvä Astma. Tämän asian kanssa sitä nyt sitten pitää opetella elämään ja sairautta hoitamaan. Lääkkeiden aloitus on kyllä vaatinut hieman totuttelua. Olo ei ole ollut mikään mailman paras, tosin flunssakin meinaa vähän vaivata.

Ollaan reissussa neljästään, minä, Samuli ja molempien Veetit. Eilinen päivä meni matkustaessa ja asettuessa taloksi. Tänä aamuna sitten käytiin katselemassa riippusiltoja ja vähän patikoimassa Pienen karhunkierroksen alussa. Polut oli tosi hyvässä kunnossa, vain portaissa oli vielä sen verran lunta, että niistä kulkeminen oli hankalaa ja paremmin pääsi monessa paikkaa niiden vierestä rinnettä pitkin. Tarkoitus oli mennä vielä vähän pidemmälle katsomaan vesiputousta, mutta käännyttiin jo Myllykoskelta takaisin, kun toisen lapsen kenkä alkoi hiestää sen verran pahasti, että tuli jo rakko. Tuli matkaa kuitenkin sellainen 3,5km ja nähtiin kaksi hienoa riippusiltaa. Iltapäivällä käytiin sitten kylpylässä lillumassa. Onneksi käytiin jo tänään, sillä maanantaina siellä alkaa vuosihuolto.

Patikkamatkalla minulla oli kameera mukana ja harjoittelin hieman kuvien ottamista. Ihan kivasti sain mielestäni jo kameraa hallittua ja kuvista edes sinnepäin, mitä oli mielessäkin. Keli oli melko harmaa ja pilvinen, mutta pakkasta oli vain asteen verran, niin tarkeni hyvin kokeilla erilaisia asetuksia kuviin patikoinnin lomassa. Luntakin alkoi onneksi satamaan vasta, kun oltiin jo melkein takaisin autolla, eikä sitäkään kauaa sitten satanut. Varsin suosiollinen sää olissiis ulkoiluun ja valkokuvaukseen. ainut mikä harmitti vähän oli, ettei käytykkään siellä vesiputouksella saakka, mutta ehkäpä sitten ensi kerralla pidemmästi.

Vaatteita liikuntaan

Meillä on töisää ollut useana vuonna pyöräilykampanja. Se kestää huhtikuun alusta syyskuun loppuun ja jokainen osallistuja saa pienen palkinnon. Eniten pyöräilleiden kesken arvotaan myös jokin isompi palkinto. Kärkijoukkoon ei itsellä ole asiaa, mutta osallistua meinasin tänä vuonna. Meiltä on työmatkaa pyörällä 16km suuntaansa, joten aiemmin kun olin huonommassa kunnossa ei olisi tullut kysymykseenkään, että olisin sen pyöräillyt. Ei vain olisi kyennyt. Nyt on vointi parempi, kuin 4 vuoten, ajattelin osallistua haasteeseen.

Jos meinaan pyöräillä, pitää sitä vähän etukäteen harjoitella, jotta pystyisi tekemään töitäkin pyöräilyn jälkeen. Olen nyt käynyt muutaman kerran spinning tunnilla ja totesin tarvitsevani pehmustetut pyöräilyhousut. Takamus ei vain kestä, vaikka luulisi siellä pehmustetta olevan ihan omastkin takaa... No ostin housut ja kypärän, vei pyörän kunnolliseen huoltoon ja menin taas tunnille. Housut auttoivat jonkin verran, eli kai tästä jotenkin selvitään, mutta ne aiheuttivat myös ompelutarpeen. Reidet eivät kestä niiden pituutta ja tarvitsen niiden päälle pidemmät shortsit, joten ompeluhommiksi meni tämäkin liikuntaharrastus :)

Kaivelin kangaskätköjä ja löysin shortseiksi kelpaavaa kangasta, se on jotain vanhaa Rukkan tehtaanmyymälästä ostettua ja saa kelvata ekaan versioon. Kaava löytyi Burdasta 1/17 (malli 109)  jonka sain syntymäpäivälahjaksi ystävältä. Pidensin kaavaa polven yläpuolelle saakka ylettyväksi ja pikkusen levensin lahkeensuusta, ettei kapene alaspäin. Koristeeksi housuihin laitoin silityskalvosta leikkaamani numerot. Tällä viikolla pääsen testaamaan shortseja käytännössä.

Pöksyjen kaveriksi ompelin sitten paidan. Paidan kaava on Ottobre 5/15 lehdestä malli 17. Colourful concrete. Kaavaa on lyhennetty, kun etuosan printtikangas ei riittänyt pidempään paitaan. Hihat jätin myös pois. Niskaan silitin silityskalvosta pienen merkin yksityiskohdaksi. Ihan kiva paita tuli, vaikka lehden kuva ei hirveästi alkuun sytyttänytkään. Etuosan printtikangas on Nappinjasta. En aina tykkää hihattomista eteenkään salilla, joten tämä oli välimuoto hihattoman ja perus t-paidan välillä.

Viimeisenä pyöräily synnytti vielä tarpeen pipolle, joka istuu hyvin ja mahtuu kypärän alle menemättä ryppyyn. 

Joten palasesta Mikki- kangasta syntyi urheilupipo.

Ai niin. Tavoitteeksi laitoin siihen työmatkapyöräilyyn kymmenen kertaa.

Uudet simmarit

Ensi viikolla olen menossa kuntoutukseen ja havahduin siihen, ettei minulla ole oikein kunnollisia uikkareita, joilla kehtaisi kuntoutuksessa pulikoida. Koitin käydä katselemassa kaupasta uusia, mutta mieleisiä tai hyvin istuvia ei kohtuuhintaan löytynyt,
joten päätin koettaa tehdä sellaiset itse. Halusin kaksiosaisen uikkarin, joka kuitenkin peittää kunnolla.

Joskus tuntuu sille, että koitan mennä pylly edellä puuhun. Koskaan en ole uikkareita ommellut ja alusvaatteetkin ovat olleet melko vähissä. Amiksessa ompelin pikkarit, joita en koskaan käyttänyt, olivat ehdottomasti huonoin koulutöistäni. Muutaman korsetin olen ommellut ja hääpukuihin korsettiyläosia, mutta niiden ompeleminen on hieman eri asia, kuin rintskat tai uikkarit.

Hommaan lähdin taas kerran ostamalla ensin kankaat. Ei olisi kannattanut, sillä meinarsi tulla sen kanssa riittävyys ongelmia, eikä väritys yläosaan tullut aivan sellainen, kuin olisin tahtonut. Kaavaakaan ei valmiiksi ollut ja niimpä piti alkaa selailemaan lehtiä. Kerrankin kävi tuuri, työkaverilta saamistani Suuri Käsityölehti kasasta löytyi yksi kokouimapuvun kaava ja yhdet kaavat rintaliiveihin ja pikkupöksyihin. Niitä kun mallailin ja yhdistin vielä yhteen, samasta kasasta löytyneeseen mekon kaavaan, sain nämä aikaiseksi.

Koska löytämäni kaavat, eivät olleet uimapukua lukuunottamatta tarkoitetuja näin joustavalle kankaalle, jouduin kaavoja pienentämään niitä aika tavalla. Useamman sovituksen jälkeen sain uikkareista sopivat. Ilman ompeluohjeita ja oikeanlaisia lisätarvikkeita, rintsikoiden saumoja tuijotellen ja saatavilla olevia tarvikkeita soveltaen, sain kuitenkin aikaiseksi ihan kelvollisen lopputuloksen, näin ensimmäiseksi tekeleeksi. Kyllä tällä kehtaa kuntoutukseen mennä. Jos jotakuta häiritsee, voi olla katsomatta.

Yläosassa liiviosa ja housuissa erukappale on vuoritettu joustavalla mech- tyyppisellä joustavalla kankaalla.
Osan saumoista ja kankaan käänteiden reunat vahvistin silikoonikuminauhalla, näin ne eivät venähdä ja samat joustavat.

Viimeistelin topin yläosan reunan kankaasta tehdyllä kaitaleella. Kiva tuli, mutta samalla hävisi joustoa ja kiinitysosasta tuli liian lyhyt. Voihan kettu! Lopulta ratkaisin ongelman laittamalla taakse kuminauhajatkeen. Koska bikinihakanen ja olkaimet olivat mustat, sopi musta kuminauha ihan kelvollisesti tähän tarkoitukseen. Testasin uikkareiden toimivuutta sitten suihkussa. Hyvin toimivat ja tumman sininen kangas muuttui kastuessaan lähes mustaksi, joten mustat yksityiskohdat, eivät pahemmin enää erottuneet.

Ei vielä aivan uikkarikelit pihalla, räntää alkoi satamaan, kun menin kuvia ottamaan.

Kamalinta mitä uikkareissa voi mielestäni nähdä, on liian pieni uimapuku.
Sillä onko käyttäjä pieni tai iso ei ole väliä, vain sillä onko käytetty vaate liian pieni käyttäjälleen.
Edellinen pohdinta johtuu siitä, että kauhistelin pöksyjeni kokoa. Nämä eivät kuitenkaan ole auringonottobikinit, vaan kuntoutus pulikointiin tarkoitettu kokonaisuus ja pöksyt istuvat loistavasti, eivätkä ennenkaikkea tee makkaroita, joten näillä mennään :)

Uikkarit ompelin pelkästään ompelukoneella. Käytin lyhyttä suoraa ommelta, kolmiaskel suoraa ja pääliompeleena joustokoristeommelta.

Kehon ja mielen liikuntakeeskus LiikeVoima

Liikunnallisempi uusivuosi on nyt aloitettu! Vaihdoin kuntokeskusta, kun suuntasin kulkuni tänään uuteen, eilen avattuun, kehon ja mielen kuntoksekus LiikeVoimaan. Joulukuu kuluikin liikunnan kannalta hieman huonosti ja nyt oli aika tehdä ryhtiliike. Aloitin selkäjumppa- tunnilla ja voi että teki hyvää! Jäsenyys on nyt voimassa, joten sitä pitää nyt käyttää ahkerasti. Joutuu kyllä ottamaan muutaman ohjauskerran, että tuolla salin puolella osaa tehdä mitään :) Olen muutenkin niin arka kokeilemaan itsenäisesti uusia laitteita.

Muutenkin huippu olo tälle iltaa. Huomenna on vapaata, tänään saatiin siivottua joulu pois ja lumityöt pihalta on tehty. takka on lämmin ja pian pääsee saunaan. Saunan jälkeen voisi olla vaikka hurja, eli katsoa elokuvan ja nauttia olostaan.

Hyvinvointia kiitos!

Blogin esittelyssä mainitsen olevani kiinnostunut, myös hyvinvointiin liittyvistä asioista. Aihetta olen aiemmin vain parilla sanalla sivunnut, lähinnä kipuilevan selkäni osalta. Kipuilevan kropan kanssa on ollut paljon kysymyksiä ilmassa. Nyt viimein on alettu saamaan niihin vastauksia :) 

Kauan aikaa on ollut kaikenlaisia vaivoja. Asiaa olen koittanut korjata monella tapaa. Aloitin kuntosalilla käymisen ja juoksemisen. Palkkasin Personaltrainerin, jotta oppisin tekemään asiat oikein, enkä itse aiheuttaisi lisää vaivoja väärillä tekniitoilla tms. Työpaikan lääkärillä olen käynyt monesti ja hän on määrännyt fysikaalistahoitoa ja OMT-terapiaa, sekä lääkitystä. Omt-terapiassa selkä saatiin lukoista auki, mutta muuten kuntoutuminen ei edistynyt, PT:n kehoituksestaan vaihdoin fyssaria. Uusi fyssari tutki perusteellisesti ja laittoi kotiharjoituksia. Sitä mukaa, kun selästä on lisää tietoa saatu, on treeniohjelmia päivitelty kotiin ja salille. Jouduin lopulta lopettamaan juoksun ja kaikki pomppivat/nopeatempoiset ryhmäliikuntatunnit, kun kivut liikunnan jälkeen olivat liian kovat.

Kuluneen talven aikana, selkä röntgenkuvattiin ja magneettikuvattiin, jalat ja kädet tutkittiin osittain jo aiemmin, osittain nyt. On se jännä huomata miten kaikki vaikuttaa osaltaan kaikkeen terveydessä (ja miksei muutoinkin). Kun yksi paikka vaivaa, miten moneen muuhun asiaan se voikaan vaikuttaa!

Eilen työpaikalla pidettiin järjestyksessään toinen työkykypalaveri minulle. Palaverin tuloksena todettiin, että kevennetty työ, jota on nyt kokeiltu kuusi viikkoa ei ole auttanut vaivoihin. Sain sairaslomaa toukokuun loppuun saakka ja siitä eteenpäin olisi tarkoitus jatkaa työkokeilulla toisenlaisissa työtehtävissä. Saadaan selkä ensin rauhottumaan ja sitten voi hyvillä mielin lähteä kokeilemaan, miltä uudet työtehtävät vaikuttaisivat. Hienoa, olin tosi tyytyväinen lopputulokseen!

Hyvin menee liikunnankin puolella. Nyt kun on saatu vaivat selville, on saatu oikeanlaiset treeniohjelmat tehtyä ja minulle tällähetkellä sopivat lajit valittua. Enää treenistä tulee kipeäksi vain kehittyvät lihakset, niinkuin pitääkin! On se aivan mahtavaa, kun on ammattitaitoisia ihmisiä, jotka jaksavat huolella paneutua työhönsä auttaakseen asiakasta löytämään sen oikean tien kohti hyvinvointia. Tästä suurin kiitos menee minun Personaltrainerille Tiia-Lotta Lintulalle. Ilman hänen tukea ja kannustusta en varmasti oilsi jaksanut näin pitkälle liikunnan parissa vääntää. Kun kaikki vain tuntuu sattuvan ja mikään ei auta, on hän jaksanut tukea ja tehdä uusia ohjelmia ja kannustaa, jotta läydetään se oikea tapa huolehtia itsetä. Kiittää täytyisi myös ihanaa fyssariani Tiina Brantia, joka on edesauttanut kovasti tämän tien löytämisessä, olemalla yhteistyössä Tiia-Lotan kanssa.

Tällä hetkellä treeniohjelmaani kuuluu kuntosali, Tiia-Lotan vetämät pilates tunnit, pilatesliikkeet kotona, sekä kävely. Tiia-Lotan pitämä pilates jossa olen käynyt, on kurssimuotoinen ryhmä. Nyt on itselläni menossa toinen kurssi. Ekalla kurssilla käytiin peruspilatesta tarkemmin läpi, pallot, kahvat ja kuminauhat välineinä, tällä kurssilla on mukana lisäksi pilatesrullla. Samoin kuin PT tapaamisilla, on tällä kurssilla ollut ihanaa se, että saa henkilökohtaista opastusta liikkeiden tekemiseen. Vetäjä tuntee kaikki kurssilaisensa henkilökohtaisesti ja osaa opastaa jokaista tekemään liikkeet oikein ja antaa vaihtoehtoja niiden tekemiseen, jotta jokaiselle löytyy se sopiva tekniikka.

Tulipas pitkästi asiaa tällä kertaa. Allaolevissa kuvassa meidän pilatessali ja Tiia-Lotta <3