22. huhtikuuta 2017

Talvilomalla Kuusamossa

Me ollaan talvilomalla Kuusamossa, Rukalla. Saatiin sattumalta työpaikan mökki varattua. Yleensä työpaikan lomaosakkeet arvotaan hakemuksien perusteella kahdesti vuodessa ja jos jollekin lomajaksolle ei ole hakemuksia tullut, niitä voi sitten myöhemminkin varata ja nyt sain meille tämmöisen jakson käyttöön. Varatessa mietin, että kuinhan käy, onko enää yhtään lunta näin myöhään, mutta täällä on vielä täysi talvi, ladut on kunnossa, hieno keli ja lämpötila nollan tuntumassa. Paremmin ei paljon voisi olla.



Mun kannalta loma sattui tosi sopivaan aikaan, vaikkei sitä loman ajankohtaa suunnitellessa vielä tiennytkään. Sain tällä viikolla nimittäin astma diagnoosin ja nyt saa sitten rauhassa totutella uuteen lääkitykseen. Tämä tauti tuli mulle kyllä täysin yllätyksenä. En ole koskaan osannut ajatella, että sairastaisin tätä, mutta ilmeisesti tämä on ollut minulla jo jonkin aikaa, tullut hiljaa hiipien ja keho on tottunut heikentyneeseen olotilaan hiljalleen, enkä ole osannut epäillä mitään. Olen vain ajatellut että on paska kunto ja huono hapenottokyky, saunominen ei sovi ja kerrankos sitä hengitys vinkuu, kun on limainen ja flunssainen olo. Koskaan en ole isoa astmakohtausta saanut ja pienemmät hengenahdistukset on menneet kaikkienen muiden vaivojen sivussa, niihin sen suuremmin huomiota kiinnittämättä.


Tämä vaiva tuli ilmi, kun täytin 40 ja minulla oli työpaikalla kuntotesti ja työterveystarkastus. Lihaskuntotesti meni hyvin ja polkupyörätestissäkin sain ihan odotetunlaisen tuloksen, heikennykset tuloksissa laitettiin ylipainon piikkiin, sillä samoilla tuloksilla normipainoisena olisin saanut hyvät tai jopa keskivertoa paremmat tulokset. Kovillehan se pyöräily otti, mutta kuten sanottu, olen vain olettanut kestävyyskunnon olevan huono. Terveystarkastuksessa sitten hoitaja päätti tehdä mulle spirometri puhalluskokeen, vaikka tällä hetkellä olenkin toimistotyössä, mutta olen aiemmin kuitenkin ollut tutanto-osastolla. Testistä paljastui kohtalainen alenema keuhkojen tilavuudessa ja sain kotiin tehtäväksi kahden viikon PEF- puhallus seurannan. Keskiviikkona oli sitten lääkäriaika ja tulosten luku. Diagnoosi oli selvä Astma. Tämän asian kanssa sitä nyt sitten pitää opetella elämään ja sairautta hoitamaan. Lääkkeiden aloitus on kyllä vaatinut hieman totuttelua. Olo ei ole ollut mikään mailman paras, tosin flunssakin meinaa vähän vaivata.



Ollaan reissussa neljästään, minä, Samuli ja molempien Veetit. Eilinen päivä meni matkustaessa ja asettuessa taloksi. Tänä aamuna sitten käytiin katselemassa riippusiltoja ja vähän patikoimassa Pienen karhunkierroksen alussa. Polut oli tosi hyvässä kunnossa, vain portaissa oli vielä sen verran lunta, että niistä kulkeminen oli hankalaa ja paremmin pääsi monessa paikkaa niiden vierestä rinnettä pitkin. Tarkoitus oli mennä vielä vähän pidemmälle katsomaan vesiputousta, mutta käännyttiin jo Myllykoskelta takaisin, kun toisen lapsen kenkä alkoi hiestää sen verran pahasti, että tuli jo rakko. Tuli matkaa kuitenkin sellainen 3,5km ja nähtiin kaksi hienoa riippusiltaa. Iltapäivällä käytiin sitten kylpylässä lillumassa. Onneksi käytiin jo tänään, sillä maanantaina siellä alkaa vuosihuolto.



Patikkamatkalla minulla oli kameera mukana ja harjoittelin hieman kuvien ottamista. Ihan kivasti sain mielestäni jo kameraa hallittua ja kuvista edes sinnepäin, mitä oli mielessäkin. Keli oli melko harmaa ja pilvinen, mutta pakkasta oli vain asteen verran, niin tarkeni hyvin kokeilla erilaisia asetuksia kuviin patikoinnin lomassa. Luntakin alkoi onneksi satamaan vasta, kun oltiin jo melkein takaisin autolla, eikä sitäkään kauaa sitten satanut. Varsin suosiollinen sää olissiis ulkoiluun ja valkokuvaukseen. ainut mikä harmitti vähän oli, ettei käytykkään siellä vesiputouksella saakka, mutta ehkäpä sitten ensi kerralla pidemmästi.

20. huhtikuuta 2017

Kiivikakku

Pääsiäisen kunniaksi leivoin meille pitkästä aikaa kakun. Ihastuin Unelmien talo ja koti 4/17 lehdessä olleeseen Kinuskikissan retrokakun ulkonäköön ja halusin tehdä sellaisen. Kauppan lähtiessä, en sitten tietenkään muistanut ottaa tarvittavia raaka-aineita ylös, enkä kakun ohjetta netistä löytänyt, joten varauduin sitten toisen herkullisen kuuloisen kakun ohjeen tarvikkeilla, johon löysin ohjeen. Tämä kakku oli suklaapossu- blogista ja nimeltään Sitruunainen juustokakku, alkupeeräinen ohje löytyy TÄÄLTÄ.


Päädyin sitten lopulta leipomaan näiden kahden ohjeen risteytyksellä. Itse kakun tein tällä sitruunakakun ohjetta hieman muuntaen ja suurentaen 24cm irtopohjavuokaan sopivaksi. Koristelut sitten retrokakun mukaan. Kakusta tuli ihan nätti ja kohtuullisen hyvä. Itse olisin ehkä toivonut kakkuun vielä enemmän makua tai jotain jytyä. Sitruunaista juustokakkua kehuttiin parhaaksi kakuksi mitä olen syönyt kommenteilla, mutta mielestäni se ei ihan sinne saakka yltänyt, vaikka ihan hyvää olikin. Pisteet tulee kuitenkin pohjasta, joka oli ilahduttavan erilainen.


Sitruunainen Kiivikakku

Pohja:
30 Mariekeksiä
1 levy Pandan valkosuklaata

Täyte:
3,5dl Flora kuohua (tai kuohukermaa)
400g maustamatonta tuorejuustoa
1,5dl sokeria
1 sitruunan mehu
1 sitruunan raastettu kuori
vaniliasokeria tai valilijajauhetta
4 liivatelehteä

Koristelu:
4-5 Kiiviä
1,5dl Floora kuohua (tai vispikermaa)
1rkl sokeria
1tl vanilijaokeria
1 liivatelehti


Alkuvalmistelut:
Laita irtopohjavuuan pohjan päälle leivinpaperi ja kiinnitä reunus. Näin saat kakun helpommin irtoamaan pohjasta. Laita reunuksen sisäpuolelle valmista reunanauhaa tai leikkaa leivinpaperista reunusta hieman korkeampi suikale vuuan reunalle pystyyn. Reunanauhan tehtävänä on saada kakku irtoamaan vuuasta ja pitää reuna siistinä. Kun reunanauhan lopuksi irrottaa on reuna paljon kauniimpi, kuin jos sitä olisi pitänyt irrotella vuuan reunoista.
Pese sitruuna kuumassa vedessä juuresharjalla hyvin.

Valmistus:
Rouhi Mariekeksit pienemmiksi ja sulata valkosuklaa välillä sekoittaen mikrossa ja sekoita suklaa keksien joukkoon. Kaada seos kakkuvuokaan ja painele se tasaiseksi ja tiiviiksi levyksi vuuan pohjalle lusikan avulla.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää sokeri ja vanilija ja sitruunan raastettu kuori. Notkista tuorejuusto ja lisää se kerman joukkoon hyvin sekoittaen. Kuumenna sitruunamehu kattilassa ja lisää sinne liivatelehdet yksitellen, anna niiden liueta kunnolla. Anna liivatenesteen jäähtyä hieman ja kaada se kermamassan joukkoon ohuena nauhana samalla massaa hyvin sekoittaen. Kaada massa pohjan päälle ja laita viileään hyytymään vähintään 6 tunniksi.

Koristelu:
Kuori kiivi, viipaloi se ja puolita viipaleet. Asettele puolikkaat viipaleet kakun pinnalle ulkoreunalta alkaen rinkiin ja seuraava kerros aina edellisen päälle puolittain. Liota liivatetta kylmässä vedessä ja sulata se pieneen tilkkaan kiehuvaa vettä. Sivele pullasutilla tai lusikoi varovasti liivatevettä kiivien päälle. Pursota lopuksi kermaruusukkeet kakun reunalle.

17. huhtikuuta 2017

Pääsiäiskokolla

Täällä pohjanmaalla ollaan omituisia. Trullit kiertävät lankalauantaina, kun muualla virvotaan palmusunnuntaina. 
Lauantaina täällä poltetaan myös kokkoja karkoittamaan noidat ja takaamaan hyvää satoa ja kotieläimille hyvinvointia. 
Koska meidän kylällä oli ihan oma kokko, niin pitihän sitä käydä ihailemassa. 


Ilma oli tosi kaunis, kun aurinko paistoi, mutta tuuli oli jäätävä ja lämpämittarikin taisi olla nollassa. Toisaalta oli hyvä, että ilma oli kylmä. Kokko oli nimittäin pellolla ja pelto oli aika rapaisessa kunnossa, kun viikolla satoi vettä ja traktosilla oli myllätty kokon ympärillä. Nytkin saatiin kengät rapaisiksi ja jos olisi ollut lämpoisempi keli, oltaisiin oltu oikein kunnolla ravassa.





Kokko sytytettiin seitsemältä ja se savutti tietenkin aivan mahtavasti! Kokkoa katsellessa oli tosi hienon näköistä kun aurinko paistoi savuverhon takaa ja korosti savua ja liekkejä entisestään. Vaikka näyttäisihän kokko komealle hämärtyvässä illassa, niin hieno se oli nytkin ja kun tapahtuma oli kuitenkin suunnattu koko perheelle, jaksoivat pienimmätkin vielä tähän aikaan kokolle. Paikalla oli myös kyläyhdistys myymässä makkaraa, kahvia ja munkkeja. Lämmin juoma oli kyllä ihan omiaan tässä säässä.



 Kokko reissun jälkeen oli ihanaa mennä kotiin, kun sauna oli valmiina lämpimänä. 
Vaikka oltiin hyvin varauduttu viimaan, niin kyllä tuolla vilu ennätti tulla ja saunaan oli ihana mennä lämmittelemään.


16. huhtikuuta 2017

Pääsiäis tunnelmia

Tänä vuonna pääsiäinen onkin hieman erilainen, kuin ennen. Olen nimittäin ekaa kertaa työurani aikana koko pääsiäisen vapaalla! Tuntuu varsin oudolta, eteenkin kun pidin torstaina talvilomapäivän, niin tämä on oikeasti ihan loma.  Päivätyön hyviä puolia :) Miehen lapsista suurin osa tuli meille lomalle ja omakin poika on ollut melkein koko ajan kotona, niin on ollut tupa täynnä elämää.



Mariijan kanssa koristeltiin jo viime vuonna askartelukaupasta ostamani mustat pääsiäismunat. Onnkesi lauantaina kävi trulleja ja saatiin munat sopivasti heltä saatuihin virpomisoksiin roikkumaan, kun ei ollut tullut itse vielä haettua pajunoksia. Oksien haku oli hieman venynyt, kun lapset on meillä jo niin isoja, etteivät he itse enää mene trulleiksi. Mariija hieman moitti munia, ettei niistä tullut kovin iloisia, mutta kun ne ripusti värikkäisiin virpomisoksiin, on ilme mielestäni aivan riittävän iloinen.


Perjantai iltana käytiin miehen kanssa kuuntelemassa Matteus- passiota Kokkolan kirkossa. Keski- Pohjanmaan kamariorkesterin suurteos oli kyllä upea! Kirkko oli ihan ääriään myöten täynnä kuulijoita. Esitys kesti kolme tuntia ja lapset oli sillä aikaa mummulla ja papalla. Kun haettiin heidät kysyi poikani miten te jaksoitte istua niin kauan siellä. No aika kului siivillä. Kun katsoi kelloa ja kun sitä seuaavan kerran vilkaisi oli tunti kulunut. Hyvin siis jakoi istua, eikä aika tullut pitkäksi. Hieno konsertti kerta kaikkiaan. Parhaat kohdat minusta olivat ekan puoliajan loppupuolella toiseksi viimeinen kuoro ja toisen poliajan ensimmäinen sopraano. Ne oli upeat!



Meidän pääsiäinen on väriltään lähinnä vihreä, vaikka olenkin pikkuhiljaa alkanut lämmetä keltaiselle värillekkin, on vihreä ollut aina lähellä sydäntäni. Pääsiäinen on kevään juhla ja kevät tarkoittaa lupausta uudesta kasvukaudesta, kasveista ja vihreästä luonnosta. Vaikka tänä vuonna pääsiäinen on varsin myöhään, niin on vielä täysi talvi. Lunta tuli pitkän perjantain yönä 5cm lisää ja tuuli on tosi pureva, mutta kyllä se vihreä kevät on pian täällä, aivan varmasti.



Pari vuotta sitten tein kipsimunia pääsiäiseksi. Nyt jälleen kaivoin munat esiin keittiönpöytää koristamaan. Tänä vuonna kipsimunia on näkynyt joka paikassa, enkä ihmettele, ovathan ne ihania. Kumman kauan vain kesti suosion leviäminen. Itse laitoin niihin tällä kertaa valkoisen helmililjan ja muorinkukan. Laitoin munan sisään ensin pienen muvipussin suojaamaan munaa kosteudelta ja sitten kukkaruukun, niin kasville pystyy antamaan myös vettä helposti.


 Narsissit ovat mielestäni pääsiäiskukkia ja pidän niistä paljon enemmän, kuin tulppaaneista. Ne tuovat mieleen kevään. Joten pitihän niitä saada. Yhdessä harsokukkien kanssa on kimppu varsin herttainen ja pääsiäiseen sopiva. Aaltomaljakko näyttäisi kotiutuneen hyvin tv-tasolle, kun on siellä majaillut helmikuusta saakka, kukat ovat vain välillä vaihtuneet.


Kissat yhdellä lempipaikallaan katselemassa pihalla liikkujia. Trulleissa olikin paljon seurattavaa lauantaina ja kisut aiheuttivat paljon ihastusta pikkunoitien keskuudessa. Muutama unohti vallan mitä piti sanoa, kun huomio kiinnittyi kissoihin. Kissojen kanssa pöydälle mahtuu onneksi pieni kukkakin. Perunanarsissi ja muratti ovat soma pari eteisessä.

9. huhtikuuta 2017

Vaatteita liikuntaan

Meillä on töisää ollut useana vuonna pyöräilykampanja. Se kestää huhtikuun alusta syyskuun loppuun ja jokainen osallistuja saa pienen palkinnon. Eniten pyöräilleiden kesken arvotaan myös jokin isompi palkinto. Kärkijoukkoon ei itsellä ole asiaa, mutta osallistua meinasin tänä vuonna. Meiltä on työmatkaa pyörällä 16km suuntaansa, joten aiemmin kun olin huonommassa kunnossa ei olisi tullut kysymykseenkään, että olisin sen pyöräillyt. Ei vain olisi kyennyt. Nyt on vointi parempi, kuin 4 vuoten, ajattelin osallistua haasteeseen.


Jos meinaan pyöräillä, pitää sitä vähän etukäteen harjoitella, jotta pystyisi tekemään töitäkin pyöräilyn jälkeen. Olen nyt käynyt muutaman kerran spinning tunnilla ja totesin tarvitsevani pehmustetut pyöräilyhousut. Takamus ei vain kestä, vaikka luulisi siellä pehmustetta olevan ihan omastkin takaa... No ostin housut ja kypärän, vei pyörän kunnolliseen huoltoon ja menin taas tunnille. Housut auttoivat jonkin verran, eli kai tästä jotenkin selvitään, mutta ne aiheuttivat myös ompelutarpeen. Reidet eivät kestä niiden pituutta ja tarvitsen niiden päälle pidemmät shortsit, joten ompeluhommiksi meni tämäkin liikuntaharrastus :)


Kaivelin kangaskätköjä ja löysin shortseiksi kelpaavaa kangasta, se on jotain vanhaa Rukkan tehtaanmyymälästä ostettua ja saa kelvata ekaan versioon. Kaava löytyi Burdasta 1/17 (malli 109)  jonka sain syntymäpäivälahjaksi ystävältä. Pidensin kaavaa polven yläpuolelle saakka ylettyväksi ja pikkusen levensin lahkeensuusta, ettei kapene alaspäin. Koristeeksi housuihin laitoin silityskalvosta leikkaamani numerot. Tällä viikolla pääsen testaamaan shortseja käytännössä.


Pöksyjen kaveriksi ompelin sitten paidan. Paidan kaava on Ottobre 5/15 lehdestä malli 17. Colourful concrete. Kaavaa on lyhennetty, kun etuosan printtikangas ei riittänyt pidempään paitaan. Hihat jätin myös pois. Niskaan silitin silityskalvosta pienen merkin yksityiskohdaksi. Ihan kiva paita tuli, vaikka lehden kuva ei hirveästi alkuun sytyttänytkään. Etuosan printtikangas on Nappinjasta. En aina tykkää hihattomista eteenkään salilla, joten tämä oli välimuoto hihattoman ja perus t-paidan välillä.


Viimeisenä pyöräily synnytti vielä tarpeen pipolle, joka istuu hyvin ja mahtuu kypärän alle menemättä ryppyyn. 
Joten palasesta Mikki- kangasta syntyi urheilupipo.
Ai niin. Tavoitteeksi laitoin siihen työmatkapyöräilyyn kymmenen kertaa.

8. huhtikuuta 2017

Pohdintoja eteisestä

Sanotaan, että sisääntulo ja eteinen antavat kodista ensivaikutelman ja näin varmasti onkin. Jos eteisessä on kenkävuori, takit eivät mahdu naulakkoon, ja portaalla on roskapussi vastassa tulijaa, niin ei se parasta mahdollista kuvaa kodista ja sen asukkaista varmaankaan anna. Itse olen koittanut ainakin hillitä eteisen kaaosta ja viedä roskat, mutta parannettavaakin tietysti olisi.


Meidän eteinen on lähinnä iso tuulikaappi. Positiivistä siinä on, että se on valoisa ja siellä on laattalattia. Säilytystilaa on mielestäni  kuitenkin liian vähän (tai säilytettävää aivan liikaa) ja säilytys ratkaisut eivät ole aivan optimaaliset. Nyt tekisikin mieli käydä tämän tilan kimppuun. Ensimmäiseksi täytyy vissiin käydä niihin tällä säilytettäviin asioihin käsiksi, eli kenkiin, takkeihin, lapasiin ja myssyihin. Toinen vaihe on mietttiä millaisia säilytysratkaisuja tilassa voisi olla ja miten ne toteuttaisi. Kovin paljon "liikkumavaraa" ei kuitenkaan ole, sillä korkeat kaapit eivät tilasta poistu minnekkään, mutta muutoin säilytykseen täytyy kuitenkin miettiä vaihtoehtoja. Tällä hetkellä kenkiä on vetolaatikossa naulakon alla ja arkussa, sekä käytössä olleet kengät on lattialla. Myös paikka mihin laskea laukku on oltava. Siksi tuo pikkupöytä on eteisessä ollut ja sen on valloittanut myös läninnä isompi kissamme Beella, joka nukkuu siinä tai tähyilee ulos.



Oviaukossa eteisestä "aulan" puolelle on leuanvetotanko ja renkaat, ne voisivat kyllä sijaita jossain aivan muualla, kuin sisääntulossa. Oman päänvaivansa aiheuttaa myös sähkökaappi, joka on onneksi melko huomaamaton, mutta ei sen eteen voi mitään kovin vaivalloisesti pois siirrettävää laittaa. 


Olen asunnut täällä pian seitsemän vuotta ja eteisessä ei ole muuttunut mikään muu, kuin verho, pöydän kukka ja nurkkaan on tullut kori, etteivät kaikenmaailman mailat ja sauvat ole aina nurin. Nyt alkaisi riittämään ja tekisi mieli muutosta. Saas nähdä mitä sitä keksisi, toimivamman eteisen akaansaamiseksi. Ehdotuksia otetaan mielellään vastaan.


29. maaliskuuta 2017

Makuuhuone

Aika kuluu mahdottoman nopeaa. On vaikea uskoa, että tämä meidän talon laajennusosakin on ollut käytössä jo melkein viisi vuotta. Se tuntuu edelleen ihan uudelta, vastahan me tänne huoneeseen muutettiin, mutta kun miettii tarkemmin niin aikaa onkin kulunut jo tovi. Olen edelleen kuitenkin tyytyväinen valintoihin mitä huoneeseen tehtiin.



Minä olen vähän huono sisustusbloggaajana, koska meillä sisustus muuttuu sen verran hitaasti ja melkein aina näyttää "samalta". Tykkään sisustamisesta paljon ja siksi pientä vuodenaikavaihtelua ja muutosta muutenkin esiintyy, mutta pääsääntöisesti tykkään valita huonekalut ja tavarat niin, että ne ovat pitkäikäisiä ja aikaa kestäviä, eikä niitä tarvitse vaihtaa jatkuvasti. Pidän täyspuisista, sekä vanhoista huonekaluista. Tykkään kierrättää, kunnostaa vanhaa ja tehdä uutta, vaikka löytyy meiltä myös ihan uusiakin, kaupasta ostettuja kalusteita. Mutta ennenkaikkea tykkään siitä, että tiedän mistä tavarani ovat kotoisin ja niillä on tarina. Osaatteko itse nimetä jonkin huoneen kaikki tavarat, mistä ne ovat luoksenne löytäneet? Kokeilkaapa, tässä minun kokeiluni makkarin osalta.



Meidän makkarin kalusteista sängynpäädyn olen tehnyt itse. Nojatuolit olen verhoillut jo toiseen kertaan ja kunnostanut jalat/käsinojat, tuolit olen saanut mummolta perintönä, samoin mahonginvärisen yöpöydän. Toinen samanlainen yöpöytä löytyi kirppikseltä, se pitäisi kunnostaa samanväriseksi ensimmäisen kanssa, kun joskus kerkeäisi. Valkoinen lipasto on vanha ja tuli aikanaan erään vanhan talon mukana, jonka isä osti, kun olin lapsi. Lipasto on ainut huonekalu, jota en ole kunnostanut itse, vaan teettänyt muualla. Mahonginvärinen lipaston olen ostanut ihan uutena huonekaluliikkeestä vuonna 2000 ja se on alkuperäisessä asussaan, myös sängyt ovat uudet. Ne ovat vain pari vuotta vanhat ja ostettiin selkäongelmieni vuoksi. Sänkyyn ja tyynyyn kannattaa muuten todellakin panostaa t. yksi selkäongelmainen. Keinutuolin olen ostanut kirppikseltä ja sen jalakset kunnostin vuosi sitten talvella. Tuoli pitäisi vielä verhoilla uudelleen, se on kuitenkin ihan hyvä kuntoinen, niin on venähtänyt tämäkin projeksti hieman... on varmaan liikaa kaikenlaista tekeillä yhtä aikaa :) Vanhan singerin olen saanut toiselta mummolta synttärilahjaksi viime vuonna.  Ruskean torkkupeiton, verhot ja pitsikuvioiset tyynyt olen tehnyt itse, sängynpeite ja valkoiset tyynyt on Ikeasta, ruskea kuviotyyny ja matto ovat paikallisen sisustusliikkeen alesta ja Pentikin harmaa viltti on saatu häälahjaksi.




Sisustusesineet noudattavat aika tavlla samaa linjaa huonekalujen kanssa. Pöytälamppu on tilattu alelnnuksella Ellokselta ja sille oli parikin, mutta se tippui ja meni rikki, kattolamppu on tilattu tietenkin alennuksella jostain nettikaupasta, peili ja yöpöydillä olevat valokuvakehykset on ostettu Pentikiltä häälahjaksi saadulla lahjakortilla, seinällä oleva taulu on myös häälahja. Paketoitua MikkiHiirtä/nallea esittävän taulun olen ostanut Helsingistä vuonna 2000. Huoneen ikkuna on luoteeseen päin ja vaikka täällä on isot ikkunat on huone melko hämärä ja täällä ei kukat oikein hyvin viihdy. Huoneessa on silti paljon kasveja, koska pidän niistä. Asia on ratkaistu siten että kaikki kasvit eivät ole aitoja ja aidot pääsevät välillä muuallekkin. Oliivipuut olen ostanut töistä, kun ruokalan pitäjä vaihtui ja möi pois vanhaa tavaraa... oliivipuut maksoivat 1€/kpl. Pieni viherkasvi on Ikeasta ja aidot orkideat paikallisen HonKongin loppuunmyynnistä. Valkoiset ruukut olen ostanut vuosia sitten Prismasta ja ovat palvelleet vuosia kiitollisesti. Kasvit vain ovat vaihtuneet niissä useampaankin kertaan. Sängyn päädyn päällä olevan, hääkuvakehyksenä toimivan ikkunanpokan, olen kunnostanut ja lasipillikranssit tehnyt itse. Kristallimaljakko on tuliainen äidin kanssa tehdyltä Tallinnanmatkalta v-96, siinä olevat kukat on ostettu yhden paikallisen sisustusliikkeen muuttomyynnistä ja niiden takana oleva köynnöskukka Terrasta ihan normaaliin hintaan. Yöpöytien alla olvat korit olen tehnyt itse. Niistä piti ensin tulla matto, mutta tulikin korit yöpöydän laatikoiksi. Kirjoista Potterin tilasin syksyllä Adlibriksestä, neulesuunnittelukirjan sain joululahjaksi ja muistikirjat olen ostanut Tampereelta Tigeristä viime keväänä. Ovistoppari on tuparilahja, kissa viime kesän hankinta 5km päästä meiltä ja televisio on hankittu Gigantista myönnytyksenä isännälle, vaikka mielestäni makkarissa ei tarvisi telkkaria ollakkeen. Pilatesrulla on tilattu netistä ja oli muuten sairaan kallis, mutta se on käytössä joka päivä ja ollut aivan huippuostos. Se on heti sängyn ja tyynyn jälkeen paras investointini selän hyvinvoinnin kannalta, suosittelen.




Siinnäpä sitä olikin tarinaa sanoin ja kuvin meidän kakkarista. Suosittelen kokeilemaan tuota tavaroiden nimeäistä. Olen viime aikoina lukenut sekä Konmarin, että suomalaisen vastineen sille. Kirjat poikkesivat hieman toisistaan, mutta monelta osin olivat myös samaa mieltä. Olen tietyssä määrin niiden kanssa samoilla linjoilla, eteenkin tämän suomalaisen version. Oman näkemykseni mukaan tavaroiden pitää tuottaa iloa ja/tai olla hyödyllisiä, sekä aikaa kestäviä. On kiva tietää niiden historia, miten ne ovat luoksesi päätyneet ja miksi. Mitään sanomaton ja tarpeeton tavara joutaa pois.


24. maaliskuuta 2017

Uusi matto



Meillä on ollut olohuoneessa luonnonvalkoinen VM- Carpetin karvalankamatto. Jostain kumman syystä matto on ajan saatossa harmaantunnut sohvan edestä ja alkoi olla tosi ikävän näköinen. Enää ei auttanut edes vesi-imurilla peseminen ja edessä on maton kunnollinen pesu. Pesemisen hintoja selvittelin ja päädyin tulokseen, että pesen sen itse kesällä itsepainepesurilla. Se hinta joka pesettämiseen olisi mennyt oli sen verran suolainen, että samaan hintaan sain hankittua uuden maton. Ja vaihteluhan piristää aina.







Katselin kauan erilaisia vaihtoehtoja ja vinoruudullinen vaalea matto alkoi miellyttämään silmää. Aidot Markokolaismatot maksoivat kahdeksastasadasta eteenpäin ja jotkut jopa puolitoista tonnia! Onhan aito käsintehty matto sijoitus ja varmasti hintansa arvoinen, mutta koskaan en niin paljon siitä maksaisi, eteenkin kun itseni tunnen ja kaataisin siihen kuitenkin punviinilasin tms. Uusi matto löytyi Elloksen valikoimasta ja kun sen sai -40% alennuksella oli hinta varsin kohtuullinen. Matolla on kokoa 160 x 240cm ja laatukin oli ensituntumalta ihan kohtuullinen.









Samaan sisustusintoilun piikkiin maton kanssa menee sitten uusien koristetyynyjen havittelu. Aikani katsoin ja etsin, mutta hirveästi ei huvita maksaa 100€ yhdestä tyynystä. Mikä kumma siinä on, että kaikki vähänkään kohtuullisen näköiset maksavat tolkuttoman paljon? Kivat verhot löytyisi valmiina halvemmalla kuin yksi tyyny ja niihin sentään menee reilusti enemmän kangasta ja ompelutyötä on korkeintaan saman veikkaisesti vaikka olisi millainen tyyny. Pari tyynynpäällistä tilasin H&M:ltä mutta palautukseen lähtivät, kangas oli kammottavaa, vaikka kuvissa näyttivät ihan mukavilta. Tyynyjen ompeluun sitä kai täytyy ryhtyä, että saa mieluiset.








Meidän linssilude Minttu osaa kyllä poseerata kauniisti. Kissa alkaa olla 10-11kk ja selvästi on havaittavissa kevättä rinnassa. Kisua ei ole leikattu ja innolla odottelen pentuja tulevaksi kesällä. Sen jälkeen sitten ajattelin tyttösen viedä leikattavaksi. Meidän kolli on kyllä leikattu, joten vierailevia kolleja on varmaankin pihapiirissä odotettavissa kyläilemään.







Joululahjaksi saamani kirkasvalolamppu on ollut kovassa käytössä keittiön pöydällä. lapset eivät oikein ole siitä välittäneet ja on kuulunut valitusta liian kirkkaasta valosta, mutta itsekseni ollessa on lamppu kyllä ollut jatkuvasti päällä. Lampun hyväpuoli ulkonäön lisäksi on se, että sen valoa saa myös himmennettyä ja sitä saa käytettyä tavallisena pöytävalaisimenakin.

Pieni moitteen sana sen sijaan täytyy sanoa Party Liten kynttilästä joka on pöydällä. Sen lisäksi, että tuotteet ovat melko kalliita on tuo kynttilän palava aine (parafiini?) mennyt tässä isossa kolmisydän kynttilässä todella kurjan väriseksi jo n. puolessa välissä palamista. Se oli aluksi kauniin valkoinen, mutta nyt väri on jähmettyneenä lähinnä likaisen harmaa ja palaessa hermahtavan keltainen. Toki tämä on kestänyt kauan ja tuoksu on hyvä, mutta ei tuota enää kovin kauniiksi voi kehua.








joululahjaksi sain myös toisen valaisimen. Tämä ikkunavalaisin on metallia ja pinta on herkän pitsimäinen. Minulla ei ole ollutkaan vuosiin ikkunavalaisinta, enkä ole kokenut sellaiselle tarvetta. Tämä valaisin on kuitenkin niin suloinen, että on saanut olla yö- valona ja tunnelmantuojana keittiössä, vaikkei sille siellä varsinaista tarvetta olekaan. Pitääkö kaikella olla tarve tai varsinainen tarkoitus? Joskus riittää pelkästään se että asia on kaunis.