Makuuhuone

Aika kuluu mahdottoman nopeaa. On vaikea uskoa, että tämä meidän talon laajennusosakin on ollut käytössä jo melkein viisi vuotta. Se tuntuu edelleen ihan uudelta, vastahan me tänne huoneeseen muutettiin, mutta kun miettii tarkemmin niin aikaa onkin kulunut jo tovi. Olen edelleen kuitenkin tyytyväinen valintoihin mitä huoneeseen tehtiin.

Minä olen vähän huono sisustusbloggaajana, koska meillä sisustus muuttuu sen verran hitaasti ja melkein aina näyttää "samalta". Tykkään sisustamisesta paljon ja siksi pientä vuodenaikavaihtelua ja muutosta muutenkin esiintyy, mutta pääsääntöisesti tykkään valita huonekalut ja tavarat niin, että ne ovat pitkäikäisiä ja aikaa kestäviä, eikä niitä tarvitse vaihtaa jatkuvasti. Pidän täyspuisista, sekä vanhoista huonekaluista. Tykkään kierrättää, kunnostaa vanhaa ja tehdä uutta, vaikka löytyy meiltä myös ihan uusiakin, kaupasta ostettuja kalusteita. Mutta ennenkaikkea tykkään siitä, että tiedän mistä tavarani ovat kotoisin ja niillä on tarina. Osaatteko itse nimetä jonkin huoneen kaikki tavarat, mistä ne ovat luoksenne löytäneet? Kokeilkaapa, tässä minun kokeiluni makkarin osalta.

Meidän makkarin kalusteista sängynpäädyn olen tehnyt itse. Nojatuolit olen verhoillut jo toiseen kertaan ja kunnostanut jalat/käsinojat, tuolit olen saanut mummolta perintönä, samoin mahonginvärisen yöpöydän. Toinen samanlainen yöpöytä löytyi kirppikseltä, se pitäisi kunnostaa samanväriseksi ensimmäisen kanssa, kun joskus kerkeäisi. Valkoinen lipasto on vanha ja tuli aikanaan erään vanhan talon mukana, jonka isä osti, kun olin lapsi. Lipasto on ainut huonekalu, jota en ole kunnostanut itse, vaan teettänyt muualla. Mahonginvärinen lipaston olen ostanut ihan uutena huonekaluliikkeestä vuonna 2000 ja se on alkuperäisessä asussaan, myös sängyt ovat uudet. Ne ovat vain pari vuotta vanhat ja ostettiin selkäongelmieni vuoksi. Sänkyyn ja tyynyyn kannattaa muuten todellakin panostaa t. yksi selkäongelmainen. Keinutuolin olen ostanut kirppikseltä ja sen jalakset kunnostin vuosi sitten talvella. Tuoli pitäisi vielä verhoilla uudelleen, se on kuitenkin ihan hyvä kuntoinen, niin on venähtänyt tämäkin projeksti hieman... on varmaan liikaa kaikenlaista tekeillä yhtä aikaa :) Vanhan singerin olen saanut toiselta mummolta synttärilahjaksi viime vuonna.  Ruskean torkkupeiton, verhot ja pitsikuvioiset tyynyt olen tehnyt itse, sängynpeite ja valkoiset tyynyt on Ikeasta, ruskea kuviotyyny ja matto ovat paikallisen sisustusliikkeen alesta ja Pentikin harmaa viltti on saatu häälahjaksi.

Sisustusesineet noudattavat aika tavlla samaa linjaa huonekalujen kanssa. Pöytälamppu on tilattu alelnnuksella Ellokselta ja sille oli parikin, mutta se tippui ja meni rikki, kattolamppu on tilattu tietenkin alennuksella jostain nettikaupasta, peili ja yöpöydillä olevat valokuvakehykset on ostettu Pentikiltä häälahjaksi saadulla lahjakortilla, seinällä oleva taulu on myös häälahja. Paketoitua MikkiHiirtä/nallea esittävän taulun olen ostanut Helsingistä vuonna 2000. Huoneen ikkuna on luoteeseen päin ja vaikka täällä on isot ikkunat on huone melko hämärä ja täällä ei kukat oikein hyvin viihdy. Huoneessa on silti paljon kasveja, koska pidän niistä. Asia on ratkaistu siten että kaikki kasvit eivät ole aitoja ja aidot pääsevät välillä muuallekkin. Oliivipuut olen ostanut töistä, kun ruokalan pitäjä vaihtui ja möi pois vanhaa tavaraa... oliivipuut maksoivat 1€/kpl. Pieni viherkasvi on Ikeasta ja aidot orkideat paikallisen HonKongin loppuunmyynnistä. Valkoiset ruukut olen ostanut vuosia sitten Prismasta ja ovat palvelleet vuosia kiitollisesti. Kasvit vain ovat vaihtuneet niissä useampaankin kertaan. Sängyn päädyn päällä olevan, hääkuvakehyksenä toimivan ikkunanpokan, olen kunnostanut ja lasipillikranssit tehnyt itse. Kristallimaljakko on tuliainen äidin kanssa tehdyltä Tallinnanmatkalta v-96, siinä olevat kukat on ostettu yhden paikallisen sisustusliikkeen muuttomyynnistä ja niiden takana oleva köynnöskukka Terrasta ihan normaaliin hintaan. Yöpöytien alla olvat korit olen tehnyt itse. Niistä piti ensin tulla matto, mutta tulikin korit yöpöydän laatikoiksi. Kirjoista Potterin tilasin syksyllä Adlibriksestä, neulesuunnittelukirjan sain joululahjaksi ja muistikirjat olen ostanut Tampereelta Tigeristä viime keväänä. Ovistoppari on tuparilahja, kissa viime kesän hankinta 5km päästä meiltä ja televisio on hankittu Gigantista myönnytyksenä isännälle, vaikka mielestäni makkarissa ei tarvisi telkkaria ollakkeen. Pilatesrulla on tilattu netistä ja oli muuten sairaan kallis, mutta se on käytössä joka päivä ja ollut aivan huippuostos. Se on heti sängyn ja tyynyn jälkeen paras investointini selän hyvinvoinnin kannalta, suosittelen.

Siinnäpä sitä olikin tarinaa sanoin ja kuvin meidän kakkarista. Suosittelen kokeilemaan tuota tavaroiden nimeäistä. Olen viime aikoina lukenut sekä Konmarin, että suomalaisen vastineen sille. Kirjat poikkesivat hieman toisistaan, mutta monelta osin olivat myös samaa mieltä. Olen tietyssä määrin niiden kanssa samoilla linjoilla, eteenkin tämän suomalaisen version. Oman näkemykseni mukaan tavaroiden pitää tuottaa iloa ja/tai olla hyödyllisiä, sekä aikaa kestäviä. On kiva tietää niiden historia, miten ne ovat luoksesi päätyneet ja miksi. Mitään sanomaton ja tarpeeton tavara joutaa pois.

Syttärikakku ja joululahjaliina

Minulla on ollut melkoisen kiireinen alkuvuosi. Tänä viikonloppuna juhlittiin miehen 15v työuraa firman vuosijuhlassa ja kun oli monta muutakin menoa loppuviikolle ja olin perheen pyytänyt myös synttärikahville käymään viikonloppuna, niin päätin kerrankin olla leipomatta itse kakkua. Saa kai sitä ihminen joskus iteselleen valmiinkin kakun ostaa?

Leipuri jolta tämän tilasin, tekee kakkuja ilmeisesti "harrastuspohjalta" kotiäitiyden ohessa. Itselle tuli ihan vaikeus valita, mitä sitä oikein kakkuunsa haluaa, kun hän antoi niin paljon kaikenlaisia vaihtoehtoja ja deoita. Lopulta saatiin kakun sisältö valittua ja koristelulle annoin sitten vapaat kädet. Muutaman ideakuvan laitoin vain saatteeksi, että jotain tämän tyylistä ja kuvan mummulta joululahjaksi saamastani liinasta, että tämä tulee pöydälle.

Voi yllätys mikä sitten meitä odotti, kun mentiin kakkua hakemaan. Aivan uskomattoman näköinen luomus! Joskus sitä kannattaa luottaa muiden ammattitaitoon ja antaa jonkun muun tehdä asioita puolestaan. Kakku ylitti kyllä kaikki odotukset! Se vastasi inspiraatiokuvia täysin ja paremmin ei olisi voinut sopia mummulta saatuun liinaan. Kaiken lisäksi se oli kauneutensa lisäksi vielä uskomattoman hyvääkin. Kyllä kannatti.

Liinan tosiaan sain mummulta joululahjaksi. Mummu on useamman vuoden ajan jaellut tavaroitaan ihmisille lahjoiksi. Kai hän tavallaan suorittaa ennakkoperinnönjakoa hyvässä mielessä ja antaa tavaroita niille kelle katsoo niiden haluavan päätyä. No tämän liinan sain, koska äiti ja isä ovat tuoneet sen hänelle tuliaisiksi ensimmiseltä yhteiseltä ulkomaanmatkaltaan Kanarialta. Tarkkaa vuotta en muista, mutta muistan olleeni silloin veljeni kanssa mummun luona hoidossa ja koska pienempää pikkuveljeä ei vielä silloin ollut, mutta asuttiin jo omassa kodissa, niin vuosi on ollut 80-82 paikkeilla ja olen olut 3-5v.

Liina on tosi taitavaa käsityötä. Ristipistoja ja pitsiupotuksia, jollaisia en varmaan saisi itse koskaan tehtyä valmiiksi, enkä niin taitavasti. Nurjalta puolen kuitenkin näkee, että koristelut on käsityönä tehtyjä. En ollut kokeillut liinaa pöydälle kun sain sen ja nyt kun sen laitoin niin yllätys oli positiivinen, kun se oli aivan täydellisen kokoinen. Liinan kuvio sopi loistavasti keskelle pöytää ja siniset raidat jäivät tasaisesti näkyviin reunoilta.

Kakun on valmistanut PullAnnuppu. Voin suositella lämåimästi muillekkin!Tämä 25hlö kakku maksoi 55€. 

Ei mielestäni paha, kun leipomosta tilattaessa puolet pienempi ja vaatimattomampi olisi ollut samaa hintaluokkaa.

Viikonlopun viettoa

Viikonloppuna on itselläni ollut melkoisen kiirus. Perjantaina täytin vuosia, mutta pahemmin ei synttäreitä ennätetty juhlia, kun olin ilmoittanut valokuvaus kurssille koko viikonlopuksi. Töistä tullessa kotiin, odotti kuitenkin pöydällä ihana kukkakimppu uudessa lahjamaljakossa. Lahjaksi nimittäin sain kauan haaveilemani ison Aaltomaljakon.

Kukkia sain enemmänkin, kun kummitäti ja -setä oli piipahtaneet ohikulkiessa tuomassa minulle tulppaaneita. Itse olin siellä kurssilla ja harmitti kovasti kun ei nähty. No pitää mennä varmaan käymään kylässä tai pyytää heitä erikseen vielä kahville. Minusta on aika ihanaa, että vaikka on aikuinen, muistavat läheiset ja itselle tärkeät ihmiset edelleen synttäreillä onnitteluilla. Toiselta kummitädiltä tuli onnittelut tulppaanikuvan kera. Kummitädit on niin <3 Toivottavasti osaisi olla omille kummilapsilleen yhtä kiva kummitäti.

Valokuvauskurssi oli Kälviän opistolla. Se kestää kaksi viikonloppua ja toinen kerta on tämän kuun lopussa. Olin kyllä tyytyväinen tämän ensimmäisen kurssin sisältään. Opin mahdottomasti kaikkea uutta. Olen aikaisemmin osallistunut kansalaisopiston valokuvauskurssille kaksi kertaa, mutta en vain ole tajunnut näitä juttuja samalla tavalla. En voi kehua vieläkään tajunneeni kaikkea, mutta usea asia avautui ihan toisin, kuin ennen. Siellä on alkamassa vuoden mittainen valokuvauksen perusteet kurssi ja kamalasti houkuttelisi lähteä sinne mukaan, mutta saattaa olla, ettei rahkeet vielä kuitenkaan riitä siihen, No saapa nähdä.

Lauantai iltana, kun kotiuduin kurssilta sitten hieman leivoin, kun sunnuntaille olin kutsunut ystäviä synttärikahville käymään. Hieman epäilytti leipomusteni laatu, mutta yllättävän hyvää siitä tuli. tein nimittäin gluteiinitonta ja maidotonta mustapapukakkua. Mieskin oli hyvin epäilevällä kannalla, kun näki mitä tein, mutta hänkin oli positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta. Hieman kuivvahkon oloinen kakusta tuli, niin päätin sitten täyttää sen sunnuntai aamuna, kun heräsin jo ennen seitsemää. Hyvä olikin että täytin ja kostutin kakkua, muuten olisi ollut liian kuivaa. Koristelussa hieman luistin gluteiinittomasta ja maidottomasta, kun valitsin tummasuklaa-karpaloita, valkosuklaa-mustikoita, suklaisia toffeepalloja ja suklaasieniä koristeiksi. Olisin ottanut kyllä tuoreita mustikoita ja vadelmia, mutta meidän kylän S- kauppa ei niitä tarjoillut tällä kertaa.

Ihan syötävää kakku taisi kuitenkin olla, tai sitten vieraat olivat vain urheita, kun kakkua söivät. Kukaan ei anakaan jättänyt sitä. Sain myös ihania lahjoja. Kannatti vissiin täyttää 40- vuotta :) Ensiviikonloppuna sitten juhlitaan lisää, kun perhe tulee kahville käymään ja mennään työpaikan vuosijuhlaan, kun miehellä tuli 15vuotta täyteen työpaikalla. Työpaikka järjestää joka vuosi päivällisjuhlan kaikille 10 vuotta ja siitä 5 vuoden välein ylöspäin työsuhteessa olleille. Itselläni on ensi vuonna ensimmäinen juhla, kun tulee 10 vuotta täyteen.

Lopuksi vielä kuv tämän viikon kynsistä. Olen koittanut nyt muutaman kuukauden lakata kerta viikkoon kynnet kunnolla. aika hyvin ne ovatkinviikon kestäneet ja kynnet ovatkin nyt huomattavasti paremmassa kunnossa kuin syksyllä. pitää vissiin koittaa jatkaa uutta tapaa ja lakata kynsiä edelleen.

Syystöitä

Kun meillä pyöri kaivinkone pihamaalla, koitin minäkin tehdä hieman puutarhahommia. Kaikki syystyöt on olleet tekemättä, osa sadosta korjaamatta ja minun pieni taimistoni täytyi valeistuttaa maahan, jos vaikka edes jotkin taimista säilyisivät ensi kesän tarpeisiin.

Puutarhan syystöitä kirpeänä lokakuisena pakkasaamuna. Täydellinen syysilma <3

Sainkin ihan kivasti siivottua kukkapenkkejä, nostettua porkkanat ja kerättyä viimeiset tomaatit talteen. Kasvihuoneen syyskunostus tuli tehtyä, nostin lammikoista pumput ja sain vietyä tavaroita talvisuojaan. Vielä olisi toki paljon tekemistä, muttaa enää ei olisi katastrofi syystöiden osalta vaikka tulisikin jo talvi ja kyllähän sitä muutama hiutalekkin on jo satanut. Loppuja hommia ehtii tehdä pikkuhiljaa.

Kasvihuoneen puolella on vielä odottamassa ne kasvit, jotka koitan talvettaa pihahuoneen puolella. Runkoruusujen kaveriksi siirsin pelargoniat parvekelaatikoista, näistä tulee kauniit itutukset ensi kesänä, jos talvehtivat. Toinen mitä koitan talvettaa sisällä on takapihan amppeleissa olleet maahumalat. Ne nyt menisivät maassa ulkonakin, mutta kokeillaan nyt osan talvettamista näin.

Lavankauluksessa etualalla minun kukkakaalit :) Kovin ovat hääppöisiä, mutta on niissä kaikissa yksi kukinto,
joista ne tunnistaa kukkakaaleiksi. Parsakaalit olivat ihan samanmoisia.

Aina pihatöitä tehdessä kaksi karvaista apulaista pyörii jaloisa auttamassa <3

Perennojen valeistutus lavankauluksiin menossa.

Kasvihuoneen takana on tänä kesänä ollut pieni taimisto, jossa ovat olleet perennat jotka olen saanut kerättyä eri tahoilta uusia perennapenkkejä varten. Kaikki taimet eivät menneet uusiin altaisiin ja ne säätän ensi kesää ja rinteen istutuksia varten. Perennojen taimet täytyi vain saada jotenkin suojattua talvelta, joten valeistutin ne juuri kasvimaasta vapautuneisiin lavankauluslaatikoihin. Toivottavasti tämä talvi on hellempi kasveille kuin edellinen. Viimetalvena kaksi lavankaulusta oli täynnä perennoita ja vain muutama niistä selvisi, mutta viimetalvi oli muutenkin tosi huono. Nyt kaikki kuusi laatikkoa on täynnä kasveja, joten todellakin toivon, että ne selviävät talvesta. Kasvit purkkeineen on nyt peitetty mullalla ja meinasin vielä hakea havuja niiden suojaksi.

Lehtikaalit, lehtipersiljat, keräkaali, porkkanat ja purjot korjattu.

Mun porkkanasato

Tänä kesän sato oli jotenkin vaatimaton. Osittain se johtuu puutarhurin laiskuudesta kastella istutuksia, mutta olen huomannut että monella muullakin on ollut pienempi sato, kuin tavallisesti. Minun porkkanat jäivät mm. kovin pikkuisiksi. Muutama vuosi sitten samaisista laatikoista nostin 30cm pitkiä valtavia porkkanoita ja nyt satona oli 5-10cm pitkiä ja laihoja yksilöitä. Nämä kyllä maistuivat tosi hyville, mutta käytettyä ne tuli kaikki kerralla.

Viimeiset tomaatit vein sisään kypsymään

Syysistutuksia ja kierrätyspipo

Tänään oli ihana ilma! Syyskuun lopun aurngon paiste helli mieltä ja sai viimeinkin innostumaan syyskukkien istuttamisesta. Alkoi nuo vanhat kesäkukat näyttää pikkuisen kulahtaneilta ja oli jo korkeaa aika saada ne vaihdettua uusiin, syksyisempiin istutuksiin. Olin uudet kukat ostanut jo viime viikonlopuksi, mutten vain ole ennättänyt istuttaa niitä aiemmin.

Kummasti se kyllä piristää, kun saa vanhat ja kuihtuneet kukat pois ja uusia tilalle. Ennenkuin hommat viimein valmistui, ennätti tulla jo ilta ja lyhtyihin sai sytyttää kynttilöitä <3 Kuvien ottaminen tosin oli jo siinä vaiheessa hieman haastavaa omille taidoille, mutta sai sitä joitain kohtuullisesti onnistuneita otettua (suurin osa tärähti ja olisin tarvinut kovastikkin jalustan).

Tänä vuonna istutin parvekelaatikoihin pelkästään punaisia callunoita, saaviin pääsi uusi tuija ja ämpäriin calluna, marjakanerva, koristekaali ja hopeinen kukka (nimeä en muista). Puinen tähti on jo useamman talven nähnyt. Sen olen itse kelottuneista oksista tehnyt. Oksat pätkinyt sopivan pituisiksi, kuorinut mahdolliset kaarnat pois ja olen kiinnittänyt ne rautalangoilla tähdenmuotoon. Portaalla on myös ihana lyhty jonka olemme saaneet lahjaksi miehen työkavereilta, kun kävivät meillä istumassa iltaa pari kesää sitten. Tuija saa ylleen vielä valot, kunhan syksy tästä vielä hieman etenee kohti joulua.

Etuterassin pöydälle pääsi kattilallinen kukkia, betoninalle ja talonnumero- pölkky. Kattilassa on calluna, kääpiövuorimänty ja hopeakukka. Jos vuorimänty selviää talvesta (mitä kyllä epäilen) pääsee se keväällä maahan istutettavaksi.

Roskakatoksen kesäkukat saivat myös mennä ja tilalle pääsi kaksi eriväristä calunaa ja hopeakukka. Lisäksi toin lyhdyn paikoilleen kesäsäilöstään. Nyt kelpaa taas tulla kotiin, kun on kukkajutut taas kohdillaan.

Tässä pieni näyte milletolalle meidän sisääntulo oli jo päässyt. Aika ankeaa siis. Tuija kuivahti viime talvena hieman, heinäkuussa se kuoli kokonaan ja muuttui oranssiksi. Oli siis kovastikkin aika saada senkin tilalle uusi kasvi. Tämä edellinen tuija viihtyi tynyrissään viitisen vuota ja kasvoikin ihan kivasti. Toivottavasti uusi viihtyy vähintään saman verran.

Kauneutta on myös kuihtuvassa puutarhassa, kuten näissä ruusuissa. Niin ihania, mutta joutivat jo antaa tilaa syksylle. Siispä siistin nämä runkoruusut ja siirsin niiden seuraksi pelargoniat, sekä maahumalaa. Koitan talvettaa ruukut ja jos onnistun, on ensi kesäksi kaksi ihanaa istutusta jo valmiina.

Puutarhatöissä täytyy tietenkin pukeutua asianmukaisesti vuodenajan mukaan. Vaikka ilma oli kaunis on se jo melko viileä. Puutarhuri tarvii siis asianmukaisen päähineen, selvitäkseen sairastumatta. Tein siis itselleni uuden ruusukepipon. Kankaaksi valikoitui ihana sammaleenvihreä miehen vanha T-paita. Hän ei ollut paidasta koskaan oikein tykännyt värin takia ja se oli jäänyt käyttämättä, joten omin sen itselleni ja tein siitä pipon. Nyt kelpaa hommailla pihalla syystöissä.

Ruokapöydän uudet tuolit

Meidän ruokailutilan ilme muuttui aika tavalla, kun ruokapöytä sai seurakseen uudet tuolit. Vanhat Iskusta ostetut ruskeat nahkatuolit, alkoivat olla jo melko raihnaiset. Ne oli ostettu 6,5 vuotta sitten, kun muutettiin pojan kanssa tänne. Silloin samaan aikaan ostettiin myös ruokapöytä ja sohva. Näistä ainoastaan pöytä on enää hyvässä kunnossa. Sohva taitaakin olla seuraavaksi menossa vaihtoon. Minua ärsyttää suunnattomasti nykinen "kertakäyttökulttuuri" ja mielestäni sohvan ja ruokapöydäntuolien olisi kestettävä kauemmin hyväkuntoisina, kuin vain kuusi vuotta. Luulin viimeeksi ostavani laatua, kun Iskusta ostettiin, eikä hinnatkaan olleet halpoja. Toisin kuitenkin kävi ja jo pari vuotta olen ollut pettynyt ostoksiin.

Nyt päätettiin kokeilla toista lähestymistapaa. Ostettiin nimittäin massiivi pyökkiä olevat, istuinpehmusteelliset tuolit Ikeasta. Jotenkin minusta tuntuu, että nämä kestävät hyvinä kauemman, kuin aiemmat tuolit ja nämä voi kuitenkin myös hioa ja maalata tarvittaessa, sekä vaihtaa istuinosien kankaat. Hinta oli vain puolet edellisiin Iskun tuoleihin ja kolmasosa tämmöisiin vastaaviin Iskun tuoleihin verrattuna. Ja vaikka eivät kestäisi yhtään edellisiä kauemmin, niin ainakaan ei tympäisisi yhtä paljon, kuin nyt.

Kaikkein mieluiten olisin kuitenkin ostanut vanhat tuolist vaikka 50- luvulta, sillä niiden tietäisin ainakin olevan kestävät. Sopivia en kuitenkaan ole löytänyt riittävän montaa samanlaista, vaikka olen pari vuotta sivusilmällä niitä katsellut. No nyt mennään näillä ja olen kyllä näiden hintaan ja ulkonäköön tyytyväinen. Eivät nämä nyt mitkään design tuolit ole, eivätkä varmaankaan suomalaista käsityötä, mutta ei haittaa. Eipä sellaiset kalliit laatukalusteetkaan kaikkia näytä miellyttävän vuotta paria kauempaa ja sitten ne taas vaihdetaan uusiin. Se vasta omituista ja kallista kertakäyttökulttuuria onkin.

Ikeasta löytyi myös kivoja kasveja keittiön pöytää koristamaan. Minä olen hieman huono kukkien hoitaja ja usein kasvit kuolevat sisällä, mutta olen ottanut ruukkukasvit leikkokukkien korvaajina, kestävät aikansa ja sitten jos ne eivät suosiolla elvy voi ne nakata menemään. Kauemmin viherkasvit kuitenkin kestää, kuin kukkakimppu ja usein maksavat saman verran.

Ihana lauantai

Lauantai oli aivan huippu päivä. Minulla kävi kylässä kaksi ihanaa ystävää, jotka asuvat kaukana ja joiden kanssa nähdään aivan liian harvoin. Käytiin yhdessä kaupungilla syömässä, hieman shoppailemassa ja olin leiponut jälkiruuaksi meille kakkua kotona tarjottavaksi. Ennen kaikkea puhuttiin PALJON! Onnea on ystävät, joiden kanssa viihtyy aina ja juttu luistaa, vaikka edellisestä tapaamisesta olisi kauankin aikaa. Onneksi flunssa alkaa jo helpottamaan ja ääni kesti puhumista edes jotenkin. Aivan liian pian kuitenkin oli taas aika erota. Toivottavasti seuraavaan tapaamiseen ei ole kovin kauaa. 

 Illan olin ihan yksin kotona kissojen kanssa, kävin auringonkukkapellolla hakemassa kukkia maljakkoon ja rentouduin kynttilöisen äärellä. Niin mukava ja rentouttava päivä, kaunis ilma, hyvää ruokaa, ihania ystäviä ja yhdessäoloa. Loppukesän pimeät ja lämpimät illat, kynttilät, kukkia maljakossa ja hyvää juomaa lasissa, hiljaisuus ja rauha. Voisiko päivältä enempää toivoa? 

Kotona sain perjantaina hieman siivottua ja vaihdoin olohuoneen järjestystä ja leivoin ystäville tarjottavaksi mansikka-vanilja seeprakakun, Kinuskikissan suklaaseeprakakun ohjetta hieman muunnellen. Kakkku oli kevyt ja raikas, mutta ennenkaikkea se näytti hurmaavalle. Yksinkertainen valmistaa, vaikkei heti uskoisi. Voin lämpimästi suositella kokeilemaan. Ohje löytyy TÄÄLTÄ.

Facebookista näin ilmoituksen auringonkukista, joita saa käydä poimimassa. Illalla päätin käydä katsomassa, josko niitä vielä olisi ja olihan niitä. Ihania mini aurinkoja. Pellolla oli lappu SAA POIMIA ja alla pienempi ilmoitus vapaaehtoisesta maksusta. Koska lompakossa oli kerrankin rahaa, niin kävin tietenkin maksamassa kukkasista. Niin ihana idea antaa ihmissten poimia kukat, jos niitä ei itse kaikkia tarvitse.