Syystöitä

Kun meillä pyöri kaivinkone pihamaalla, koitin minäkin tehdä hieman puutarhahommia. Kaikki syystyöt on olleet tekemättä, osa sadosta korjaamatta ja minun pieni taimistoni täytyi valeistuttaa maahan, jos vaikka edes jotkin taimista säilyisivät ensi kesän tarpeisiin.

Puutarhan syystöitä kirpeänä lokakuisena pakkasaamuna. Täydellinen syysilma <3

Sainkin ihan kivasti siivottua kukkapenkkejä, nostettua porkkanat ja kerättyä viimeiset tomaatit talteen. Kasvihuoneen syyskunostus tuli tehtyä, nostin lammikoista pumput ja sain vietyä tavaroita talvisuojaan. Vielä olisi toki paljon tekemistä, muttaa enää ei olisi katastrofi syystöiden osalta vaikka tulisikin jo talvi ja kyllähän sitä muutama hiutalekkin on jo satanut. Loppuja hommia ehtii tehdä pikkuhiljaa.

Kasvihuoneen puolella on vielä odottamassa ne kasvit, jotka koitan talvettaa pihahuoneen puolella. Runkoruusujen kaveriksi siirsin pelargoniat parvekelaatikoista, näistä tulee kauniit itutukset ensi kesänä, jos talvehtivat. Toinen mitä koitan talvettaa sisällä on takapihan amppeleissa olleet maahumalat. Ne nyt menisivät maassa ulkonakin, mutta kokeillaan nyt osan talvettamista näin.

Lavankauluksessa etualalla minun kukkakaalit :) Kovin ovat hääppöisiä, mutta on niissä kaikissa yksi kukinto,
joista ne tunnistaa kukkakaaleiksi. Parsakaalit olivat ihan samanmoisia.

Aina pihatöitä tehdessä kaksi karvaista apulaista pyörii jaloisa auttamassa <3

Perennojen valeistutus lavankauluksiin menossa.

Kasvihuoneen takana on tänä kesänä ollut pieni taimisto, jossa ovat olleet perennat jotka olen saanut kerättyä eri tahoilta uusia perennapenkkejä varten. Kaikki taimet eivät menneet uusiin altaisiin ja ne säätän ensi kesää ja rinteen istutuksia varten. Perennojen taimet täytyi vain saada jotenkin suojattua talvelta, joten valeistutin ne juuri kasvimaasta vapautuneisiin lavankauluslaatikoihin. Toivottavasti tämä talvi on hellempi kasveille kuin edellinen. Viimetalvena kaksi lavankaulusta oli täynnä perennoita ja vain muutama niistä selvisi, mutta viimetalvi oli muutenkin tosi huono. Nyt kaikki kuusi laatikkoa on täynnä kasveja, joten todellakin toivon, että ne selviävät talvesta. Kasvit purkkeineen on nyt peitetty mullalla ja meinasin vielä hakea havuja niiden suojaksi.

Lehtikaalit, lehtipersiljat, keräkaali, porkkanat ja purjot korjattu.

Mun porkkanasato

Tänä kesän sato oli jotenkin vaatimaton. Osittain se johtuu puutarhurin laiskuudesta kastella istutuksia, mutta olen huomannut että monella muullakin on ollut pienempi sato, kuin tavallisesti. Minun porkkanat jäivät mm. kovin pikkuisiksi. Muutama vuosi sitten samaisista laatikoista nostin 30cm pitkiä valtavia porkkanoita ja nyt satona oli 5-10cm pitkiä ja laihoja yksilöitä. Nämä kyllä maistuivat tosi hyville, mutta käytettyä ne tuli kaikki kerralla.

Viimeiset tomaatit vein sisään kypsymään

Kaivinkone kävi pihamaalla

Meillä on monena vuonna tullut tehtyä syksyllä ne kaiksita suurimmat puutarhatyöt ja niin kävi tänäkin vuonna. Lokakuu lähenee loppuaan ja kaivinkone saapui pihamaata mylläämään. Onneksi vielä ei sentään ole lunta, muutamana vuonna kun niinkin on käynyt, että ensilumi on satanut kesken hommien. Nyt selvittiin muutamalla pakkasaamulla ja onneksi lumi antaa odottaa vielä itseään.

Kaivinkone aloittelemassa hommiaan.

Vaikka lunta ei vielä olekkaan, niin tämänkertainen projekti oli kyllä melkoinen lumipallojatkumo. Koska tämä tiedettiin jo etukäteen, on sen aloitus siksi venynyt ja venynyt... vuosilla. Tämä osa on viimeinen "suuri" maanrakennustyö mikä oli jäljellä tontillamme. Toki kaivinkonetta tullaan tarvitsemaan vielä myöhemminkin, mutta nyt on suurimmat maanrakennushommat saatu tehtyä.

Ryteikkö taustalla on juuri raivattu, eikä näytä aivan hirveälle näin kuvassa.

Kun pihallemme tullaan, on ajotien oikea puoli ollut melkoisen ryteikön vallassa. Sinne on kasattu rakennusaikana ja pihatöistä jääneet jätemaat ja kivet (ei toki kaikkia, sillä kiviä on viety pois monta kuorma-autollista), eikä sitä ole hoidettu muuten, kuin raivaamalla sieltä pajut, vadelmapuskat ja horrsmat kerran kesässä raivaussahalla. Tälle paikalle on ollut suunnitelmissa tehdä autotalli, sitten joskus. Se miksi nyt vihdoin pädyttiin raivaamaan alue kunnolla, ei johtunut niinkään sen autotallin rakentamisesta, vaan pihatien toisella puolella olevasta rinteestä. Kun mies on rakentanut tämän talon, on tuo rinne jätetty tasaamaan pihan korkeuseroja. Kun minä sitten tulin kuvaan mukaan ja alettiin suunnittelemaan ja rakentamaan pihaa, päätettiin tehdä rinteen alaosaan pengerrys, ettei se olisi niin jyrkkä ja siihen olisi parempi istuttaa kasveja. Aapihaa rakentaessa sitten rinteen alaosaan tehtiin valmiiksi hiekkapeti, kun tarkoituksena oli tehdä pengerrys muurikivistä. Keväällä otin tämän kesän tavoitteeksi saada tämä rinne säälliseen kuntoon. No ihan ei vielä olla tavoitteeseen päästy ja loppuun ei päästäkkään, sillä ainakin viimeistelyt jäävät ensi kesälle, mutta aloitettu homma nyt ainakin on.

Näistä kivistä pitäisi saada pengerrys aikaiseksi rinteen alaosaan.

Rinteellä on ihan pivasti pituutta. En malta odottaa ensi kesää, että pääsen ituttamaan viimeinkin tähän kasveja.

Kauan on mietitty ja laskettu miten tämä rinne olisi järkevintä, kauneinta ja taloudellisinta toteuttaa. Vaihtoehtoina ovat olleet muurikivet, lecaharkoista muuraaminen ja luonnonkivipengerrys. Lopulta päädyttiin tähän luonnonkivillä pengertämiseen, koska tiedettiin niitä tuosta ryteiköstä löytyvän runsaasti. Tämä alue on todella kivistä, sama mihin koitat kuoppaa kaivaa on vastassa isohko kivi, joten materiaalia oli omasta takaa, se vain piti saada jotenkin käyttöön.

Melko iso monttu tuohon aluksi syntyi, kun kaikki kivet ja ylimääräiset maat otettiin pois.

Paljon maata ja kiviä jouduttiin viemään pois, vaikka isoimmat kivet ja kasa pienempiä otettiinkin talteen.

Montun pohjalle laitettiin maanrakennuskangas ja kivipatja. Tähän on sitten joskus hyvä rakentaa autotalli.

Tältä se näyttää nyt valmiina.

Aikamme laskeskeltua ja tuumattua eri vaihtoehtoja päädyttiin kaivamaan ryteikkö auki tulevaa autotallia varten, ottamaan kaivuun lomasta kivet rinnettä ja sisääntuloporttia varten, ajamaan autotallin pohjaa varten murske ja korottamaan pihatietä tarvittavan verran, se kun on mutkan kohdalta ollut liian matala ja siihen on jäänyt sateella lammikko. Eli yhden rinteen pengerryksestä syntyi puolipihamaata käsittävä maanrakennusoperaatio. No nyt nämä on saatu tehtyä, ryteikön tilalla on kivitasanko, portinpielet ovat paikoillaan ja rinteen vieressä on iso kivikasa odottamassa jatkotoimenpiteitä. Seuraavaksi sitten pitäisi saada nämä rinteen kivet paikoilleen. Sitä varten joutuu vuokraamaan vielä jonkun pienen koneen, kun osa kivistä ei kyllä käsipelillä siirry minekkään. Joten minun puolesta se talven tulo saa edellee odotuttaa itseään, että saataisiin nuo kivet vielä paikoilleen, eivätkä jäisi tuohon talveksi. Pihatielle pitäisi vielä ajattaa myös kalliomurske, mutta sillä ei ole hirveä kiire. Jos ei ennätä ennen talvea, niin keväällä ennättää hyvin. Talven aikana pitäisi myös saada haettua luvat sille autotallille. Vaikka tuo kivitasanko onkin kivempi, kuin se rytekkö, olisi se aiottu rakennuskin kiva saada aluilleen joskus.

Tähän sisääntulopenkkiin istutettiin Tuohi- ja Purppuratuomi, Punalehti-, Juhannus- ja valamonruusua, seppelvarpua ja vuorenkilpiä. Yksi kärsinyt mänty muotoiltiin pallon muotoon ja ajattelin koittaa pitäsen tuollaisena muotopuuna. Saapa sitten nähdä onnistunko. Toisen alueen kulmassa olevista männyistä joutuu varmaan vielä poistamaan, kun ovat niin lähekkäin toisiaan.

Sisääntulo saatiin kaiken tämän mylläämisen päätteeksi myös kuntoon. Tämä projekkti alkoi jo heinäkuussa, kun asenneettiin noita nurmen reunakiviä. Samalla kuorittiin nurmikko tältä alueelta pois ja tehtiin siihen suunniteltu istutusalue. Homma sitten jäi istutusten jälkeen odottamaan tulevaa ja tässä vaiheessa ei vielä tiedety kuinka pitkäksi aikaa. Yllättäin se kuitenkin saatiin tehtyä jo tänä syksynä valmiiksi saakka. Kun tielle saadaan ajettua kalliomurske, jatkuu nurmikon reunustaminen ja tien reunaan tulee samanlainen rajaus, kuin muillekkin nurmikon reunoille tällä pihalla.

Näistä portinpielien isoista kivistä oln erityisen iloinen. Meidän piha on päättyvän tien viimeinen ja suoraan kääntöpaikalta eteenpäin. Jostain syystä lumiauralla on ollut tapana puskea lumet kääntöpaikalta suoraan meidän pihamaalle. Nyt kun saatiin isot kivet paikoilleen, näkee aurakuski mistä alkaa meidän piha ja minun juuri istutetut puut saattavat olla turvassa lumimassoilta.

Syysistutuksia ja kierrätyspipo

Tänään oli ihana ilma! Syyskuun lopun aurngon paiste helli mieltä ja sai viimeinkin innostumaan syyskukkien istuttamisesta. Alkoi nuo vanhat kesäkukat näyttää pikkuisen kulahtaneilta ja oli jo korkeaa aika saada ne vaihdettua uusiin, syksyisempiin istutuksiin. Olin uudet kukat ostanut jo viime viikonlopuksi, mutten vain ole ennättänyt istuttaa niitä aiemmin.

Kummasti se kyllä piristää, kun saa vanhat ja kuihtuneet kukat pois ja uusia tilalle. Ennenkuin hommat viimein valmistui, ennätti tulla jo ilta ja lyhtyihin sai sytyttää kynttilöitä <3 Kuvien ottaminen tosin oli jo siinä vaiheessa hieman haastavaa omille taidoille, mutta sai sitä joitain kohtuullisesti onnistuneita otettua (suurin osa tärähti ja olisin tarvinut kovastikkin jalustan).

Tänä vuonna istutin parvekelaatikoihin pelkästään punaisia callunoita, saaviin pääsi uusi tuija ja ämpäriin calluna, marjakanerva, koristekaali ja hopeinen kukka (nimeä en muista). Puinen tähti on jo useamman talven nähnyt. Sen olen itse kelottuneista oksista tehnyt. Oksat pätkinyt sopivan pituisiksi, kuorinut mahdolliset kaarnat pois ja olen kiinnittänyt ne rautalangoilla tähdenmuotoon. Portaalla on myös ihana lyhty jonka olemme saaneet lahjaksi miehen työkavereilta, kun kävivät meillä istumassa iltaa pari kesää sitten. Tuija saa ylleen vielä valot, kunhan syksy tästä vielä hieman etenee kohti joulua.

Etuterassin pöydälle pääsi kattilallinen kukkia, betoninalle ja talonnumero- pölkky. Kattilassa on calluna, kääpiövuorimänty ja hopeakukka. Jos vuorimänty selviää talvesta (mitä kyllä epäilen) pääsee se keväällä maahan istutettavaksi.

Roskakatoksen kesäkukat saivat myös mennä ja tilalle pääsi kaksi eriväristä calunaa ja hopeakukka. Lisäksi toin lyhdyn paikoilleen kesäsäilöstään. Nyt kelpaa taas tulla kotiin, kun on kukkajutut taas kohdillaan.

Tässä pieni näyte milletolalle meidän sisääntulo oli jo päässyt. Aika ankeaa siis. Tuija kuivahti viime talvena hieman, heinäkuussa se kuoli kokonaan ja muuttui oranssiksi. Oli siis kovastikkin aika saada senkin tilalle uusi kasvi. Tämä edellinen tuija viihtyi tynyrissään viitisen vuota ja kasvoikin ihan kivasti. Toivottavasti uusi viihtyy vähintään saman verran.

Kauneutta on myös kuihtuvassa puutarhassa, kuten näissä ruusuissa. Niin ihania, mutta joutivat jo antaa tilaa syksylle. Siispä siistin nämä runkoruusut ja siirsin niiden seuraksi pelargoniat, sekä maahumalaa. Koitan talvettaa ruukut ja jos onnistun, on ensi kesäksi kaksi ihanaa istutusta jo valmiina.

Puutarhatöissä täytyy tietenkin pukeutua asianmukaisesti vuodenajan mukaan. Vaikka ilma oli kaunis on se jo melko viileä. Puutarhuri tarvii siis asianmukaisen päähineen, selvitäkseen sairastumatta. Tein siis itselleni uuden ruusukepipon. Kankaaksi valikoitui ihana sammaleenvihreä miehen vanha T-paita. Hän ei ollut paidasta koskaan oikein tykännyt värin takia ja se oli jäänyt käyttämättä, joten omin sen itselleni ja tein siitä pipon. Nyt kelpaa hommailla pihalla syystöissä.

Ihana lauantai

Lauantai oli aivan huippu päivä. Minulla kävi kylässä kaksi ihanaa ystävää, jotka asuvat kaukana ja joiden kanssa nähdään aivan liian harvoin. Käytiin yhdessä kaupungilla syömässä, hieman shoppailemassa ja olin leiponut jälkiruuaksi meille kakkua kotona tarjottavaksi. Ennen kaikkea puhuttiin PALJON! Onnea on ystävät, joiden kanssa viihtyy aina ja juttu luistaa, vaikka edellisestä tapaamisesta olisi kauankin aikaa. Onneksi flunssa alkaa jo helpottamaan ja ääni kesti puhumista edes jotenkin. Aivan liian pian kuitenkin oli taas aika erota. Toivottavasti seuraavaan tapaamiseen ei ole kovin kauaa. 

 Illan olin ihan yksin kotona kissojen kanssa, kävin auringonkukkapellolla hakemassa kukkia maljakkoon ja rentouduin kynttilöisen äärellä. Niin mukava ja rentouttava päivä, kaunis ilma, hyvää ruokaa, ihania ystäviä ja yhdessäoloa. Loppukesän pimeät ja lämpimät illat, kynttilät, kukkia maljakossa ja hyvää juomaa lasissa, hiljaisuus ja rauha. Voisiko päivältä enempää toivoa? 

Kotona sain perjantaina hieman siivottua ja vaihdoin olohuoneen järjestystä ja leivoin ystäville tarjottavaksi mansikka-vanilja seeprakakun, Kinuskikissan suklaaseeprakakun ohjetta hieman muunnellen. Kakkku oli kevyt ja raikas, mutta ennenkaikkea se näytti hurmaavalle. Yksinkertainen valmistaa, vaikkei heti uskoisi. Voin lämpimästi suositella kokeilemaan. Ohje löytyy TÄÄLTÄ.

Facebookista näin ilmoituksen auringonkukista, joita saa käydä poimimassa. Illalla päätin käydä katsomassa, josko niitä vielä olisi ja olihan niitä. Ihania mini aurinkoja. Pellolla oli lappu SAA POIMIA ja alla pienempi ilmoitus vapaaehtoisesta maksusta. Koska lompakossa oli kerrankin rahaa, niin kävin tietenkin maksamassa kukkasista. Niin ihana idea antaa ihmissten poimia kukat, jos niitä ei itse kaikkia tarvitse.

Häälahjapuku

Viimeisen kuukauden ajan ja vähän kauemminkin minua on vapaa-aikoina työllistänyt harrastuksistani ompelu. Lupasin nimittäin mieheni siskolle jo kesällä, että annan heille häälahjaksi morsiuspuvun ompelun. Kun omat häät saatiin juhlittua alta pois, oli aika alkaa suunnitella tätä lahjapukua. Morsiammella oli muutama mekon kuva, jonka tyylisestä mekosta hän haaveili ja niiden pohjalta sitten aloin etsiä kaavoja. Mittojen muukaan en kaavoja alkanut piirtämään, sillä minusta maailma on jo täynnä valmiita hyviä kaavoja, joista pääsee hienosti alkuun. Joka tapauksessa kaavoja joutuu kuitenkin ensin muuttamaan halutunlaiseksi, kun täysin valmiita on melko mahdotonta löytää. Tällaisessa työssä pitää kuitenkin tehdä ensin sovitusversio ja siitä on niitä kaavoja sitten vielä hyvä muuttaa.

Vastavihitty morsiuspari juuri kirkosta ulos tulleena <3

Kaavat löytyi kahdesta Burdasta ja yhdestä Suuri käsityökerho- lehdestä yhdistellen ja muokaten. Lehtien numeroia en muista ja olen ne jo palauttanut kirjastoon. Allaolevissa kuvissa olleista puvuista lähdettiin liikkeelle kaavoja etsiessä. Kuvat on Pinterestistä.

Sovitusmekko tehtiin vanhoista verhoista ja satiinilakanoista. Heti kerralla osuttiin oikeaan ja mekkoon tarvi tehdä vain hyvin vähän muutoksia. Morsian oli niin standardi mittainen, että kaavat sopivat täydellisesti.

Sovitusmekko odottamassa ensimmäistä sovitusta.

Varsinaisten kankaiden ostamisessa olikin sitten hieman ongelmia. Oltiin jo aiemmin hieman käyty katselemassa kankaita ja vähän valittukkin valmiiksi, mutta piti sovitusmekko ja valmiit kaavat saada ensin valmiiksi, jotta tiedettiin paljonko kangasta oikeasti tarvitaan. Kun kankaita sitten lähdettiin ostamaan, olikin hemlmaan kaavailtu sifonki loppu ja sitä ei saanut lisää. Siinä meni sitten satiini ja pitsikin uudelleen mietintään. Lopulta ystävällinen pienyrittäjä tilasi sopivan väristä ja laatuista sifonkia ulkomailta saakka. Kankaan tulemisessa kesti sitten tolkuttoman kauan ja siinä meinasi kauppiaallakin hermo pettää, kun soitteli tilauksen perään. Viimein kun kangas sitten saapui, oli tilauksesta toimitettu vain puolet! Onneksi toisen puolen tulemisessa kesti enää viikko ja pääsin työn alkuun.

Kankaat juuri kaupasta haettuina.

Hyvin mahtuu leikkaamaan isoakin kangasta, kun ensin siirtää keittiön pöydän, sohvan ja nojatuolin tieltä, valtaa koko talon ja viskaa kissat ja lapset pihalle.

Kangasta tähän morsiuspukuun meni melko paljon, vaikkei uskoisi. Satiinia oli 6m, sifonkia 16m, pitsiä 1m, vuorikangasta 0,4m, välivuorikangasta 0,4m, eli yhteensä noin 24m! Lisäksi tukiluut, valkoista satiininauhaa, vaaleansinistä satiininauhaa, valkoista vinonauhaa, valkoista puuvillanauhaa, piilovetoketju, 3 silikooniolkainta ja yksi vanhan tyllihameen rypytetty helmatylli.

Yläosa valmiina helmaa varten. 

Yläosan pitsin ompelin saumattomaksi. Leikkasin kappaeet yksitelle pitsikankaasta isoilla saumavaroilla pitksin kuvioita myötäillen. Harsin kappaleiden muodot kankaalle ja sitten sovittelin pitsin kiemurat kohdilleen siten, että saumat olivat kohdakkain. Osat kiinnitin toisiinsa pitsin kuvioiden reunojen muotojen mukaan pääältä ommellen. Pitsin reunassa oli piparkakkukuvioitu reuna, jonka leikkasin irti ja kiinnitin samalla tavalla päältä ommellen yläosan pääntielle ja kädenteille. Näin pitsiosasta tuli täysin saumaton, valtava työhän siinä oli, mutta kyllä kannatti! Pitsin kuviointi mahdollisiti tällä tavalla toteutetun ompelun.

Aluusmekko valmis. Yläosan korsettiin kiinnitin helmaosan kolme alinta kerrosta, eli alimmaisena satiini, sitten tyllihame sifongista ja rypytetty sifonkikerros.
Yläosan pitsiin kiinnitin helmaosan päällimmäisen kerroksen, eli laskostetun sifonkihelman.

Jotain sinistä tuli korsetin vuorin ja helmaosan saumavarojen peitoksi.

Helmakerrokset ompelin kahdessa osassa. Alimmaiset kolme kerrosta tulivat kiinni korsettiyläosaan ja päälimmäisen pitsiosaan kiinni. Korsettiosassa oli myös kolme kerrosta, päälisatiini, tukeva puuvillainen välivuori ja silkkivuori. Välivuoriin tulivat kiinni korsettiluut. Satiinin ja välivuorin ompelin yhteen kiinni ja niiden helmaan satiinivinonauhan. Helmaosat sitten näiden alle tasona kiinni ja silkkivuorin reunaan ompelin sinisen silkkinauhan ja nämä sitten hameosaan käsin kiinni. Näin jäi rumat saumavarat nätisti piiloon ja vyötärö ei levinnyt liian jyrkästi, kangasmäärästä huolimatta. Kangasta piti olla paljon, jotta helmasta saatiin tanssiaismekkomainen.

Helman tasausta

Helman lyhentäminen käynnissä. Helman ompelin saumurilla ja sitten tein yksinkertaisen taitteen.

Päälipuvun vyötärölle ompelin satiininauhan vyöksi ja se peittää myös saumavarat. Päälipuku ja aluspuku kiinnitettiin sittten yhteen takaa, vetoketjun reunoista, muuten ne eivät ole kiinni toisissaan. Helmoista alimmainen satiinin ja päälimmäinen sifongin mittasin sovituksessa soopivan pituisiksi ja loput kerrokset sitten mittailin sovitusnuken päällä. Hieman oli haastavaa könytä lattialla, niimpä sitten hieman nostin nukkea korkeammalle, niin helmatkin laskeutuivat kauniimmin :) Puvun päällä pysymistä takaamaan laitoin aluspuvun korsettiin silikooniolkaimet. Kauan mietin millaisen virityksen teen puvun pukemista helpottamaan. Puvussa kun on piilovetoketju ja korsettiyläosa. Jokainen joka on molempia laatuja pukenut tietää, etteivät ole ehkä paras yhdistelmä. Keksin sitten laittaa pukemista helpottamaan yhden silikooniolkaimen poikittain. Sen avulla puku saadaan pysymään ylhäällä ja paikoillaan, kunnes vetoketju saadaan kiinni. Kiinnitysapu ei näy eikä myöskään paina kuten jokin hakanen olisi ehkä tehnyt.

Mekko valmiina osottamassa morsianta noutamaan sitä.

Mekko istui täydellisesti, morsian oli tyytyväinen pukuunsa ja sehän on aina pääasia. Mekossa täyttyi kivasti jotain uutta, vanhaa ja sinistä. Huntu täydensi sarjan olemalla lainattu. Täytyy kyllä sanoa, että kun morsian on kaunis ja säteilee onnea, jää jopa kauneinkin mekko toiseksi hänen päällään.

Vielä kerran onnea vastavihityille. Toivottavasti elämänne on täynnä onnea ja siunausta.