24. maaliskuuta 2017

Uusi matto



Meillä on ollut olohuoneessa luonnonvalkoinen VM- Carpetin karvalankamatto. Jostain kumman syystä matto on ajan saatossa harmaantunnut sohvan edestä ja alkoi olla tosi ikävän näköinen. Enää ei auttanut edes vesi-imurilla peseminen ja edessä on maton kunnollinen pesu. Pesemisen hintoja selvittelin ja päädyin tulokseen, että pesen sen itse kesällä itsepainepesurilla. Se hinta joka pesettämiseen olisi mennyt oli sen verran suolainen, että samaan hintaan sain hankittua uuden maton. Ja vaihteluhan piristää aina.







Katselin kauan erilaisia vaihtoehtoja ja vinoruudullinen vaalea matto alkoi miellyttämään silmää. Aidot Markokolaismatot maksoivat kahdeksastasadasta eteenpäin ja jotkut jopa puolitoista tonnia! Onhan aito käsintehty matto sijoitus ja varmasti hintansa arvoinen, mutta koskaan en niin paljon siitä maksaisi, eteenkin kun itseni tunnen ja kaataisin siihen kuitenkin punviinilasin tms. Uusi matto löytyi Elloksen valikoimasta ja kun sen sai -40% alennuksella oli hinta varsin kohtuullinen. Matolla on kokoa 160 x 240cm ja laatukin oli ensituntumalta ihan kohtuullinen.









Samaan sisustusintoilun piikkiin maton kanssa menee sitten uusien koristetyynyjen havittelu. Aikani katsoin ja etsin, mutta hirveästi ei huvita maksaa 100€ yhdestä tyynystä. Mikä kumma siinä on, että kaikki vähänkään kohtuullisen näköiset maksavat tolkuttoman paljon? Kivat verhot löytyisi valmiina halvemmalla kuin yksi tyyny ja niihin sentään menee reilusti enemmän kangasta ja ompelutyötä on korkeintaan saman veikkaisesti vaikka olisi millainen tyyny. Pari tyynynpäällistä tilasin H&M:ltä mutta palautukseen lähtivät, kangas oli kammottavaa, vaikka kuvissa näyttivät ihan mukavilta. Tyynyjen ompeluun sitä kai täytyy ryhtyä, että saa mieluiset.








Meidän linssilude Minttu osaa kyllä poseerata kauniisti. Kissa alkaa olla 10-11kk ja selvästi on havaittavissa kevättä rinnassa. Kisua ei ole leikattu ja innolla odottelen pentuja tulevaksi kesällä. Sen jälkeen sitten ajattelin tyttösen viedä leikattavaksi. Meidän kolli on kyllä leikattu, joten vierailevia kolleja on varmaankin pihapiirissä odotettavissa kyläilemään.







Joululahjaksi saamani kirkasvalolamppu on ollut kovassa käytössä keittiön pöydällä. lapset eivät oikein ole siitä välittäneet ja on kuulunut valitusta liian kirkkaasta valosta, mutta itsekseni ollessa on lamppu kyllä ollut jatkuvasti päällä. Lampun hyväpuoli ulkonäön lisäksi on se, että sen valoa saa myös himmennettyä ja sitä saa käytettyä tavallisena pöytävalaisimenakin.

Pieni moitteen sana sen sijaan täytyy sanoa Party Liten kynttilästä joka on pöydällä. Sen lisäksi, että tuotteet ovat melko kalliita on tuo kynttilän palava aine (parafiini?) mennyt tässä isossa kolmisydän kynttilässä todella kurjan väriseksi jo n. puolessa välissä palamista. Se oli aluksi kauniin valkoinen, mutta nyt väri on jähmettyneenä lähinnä likaisen harmaa ja palaessa hermahtavan keltainen. Toki tämä on kestänyt kauan ja tuoksu on hyvä, mutta ei tuota enää kovin kauniiksi voi kehua.








joululahjaksi sain myös toisen valaisimen. Tämä ikkunavalaisin on metallia ja pinta on herkän pitsimäinen. Minulla ei ole ollutkaan vuosiin ikkunavalaisinta, enkä ole kokenut sellaiselle tarvetta. Tämä valaisin on kuitenkin niin suloinen, että on saanut olla yö- valona ja tunnelmantuojana keittiössä, vaikkei sille siellä varsinaista tarvetta olekaan. Pitääkö kaikella olla tarve tai varsinainen tarkoitus? Joskus riittää pelkästään se että asia on kaunis.


19. maaliskuuta 2017

Mummolan tuntu ja ompelukerho

Meidän piti sunnuntaiaamuna nukkua pitkään, mutta sattumien kautta oltiin miehen kanssa pystyssä jo puoli seitsemältä ja siihen mennessä kun oltiin kuviteltu vasta noudevamme oli jo syöty aamupalakin pitkän kaavan mukaan. Mies alkoi katsoa urheilua ja minä aloin ommella. Olin ensimmäistä kertaa onnistunut tilaamaan Verson puodin Ompelukerho-kankaan. Tämä kangas tulee kerran kuussa myyntiin ja on yllätys saajilleen. Usein kangas on jokin uutuus tms. ja sen saa hyvin kohtuulliseen hintaan. Tälläkään kertaa en onnistunut saamaan ensimmäisestä erästä, mutta poikkeuksellisesti myntiin tuli vielä toinen erä kankaita ja sen sain napattua ostoskoriini. Hyvä näin, sillä siitä ensimmäisestä en olisi tykännyt ja tämä oli täydellisen ihana.



Kangasta oli 86cm ja hieman meinasi tuskastuttaa mitä siitä tekisin, kun itselleni siitä ehdottomasti halusin, kun pidin väeistä niin koasti. Kangas on väreiltään, kuin minulle tehty! Olen värianalyysin mukaan syksy kevääseen päin ja harvoin tulee eteen kangasta joka on väreiltään näin sopiva. Viimein sain aseteltua Mekkotehdas aikuisille kirjan Vilma mekon kaavoista muuttamani paitaversion kaavat kankaalle. Melkoinen palapelisuoritus leikkuusuunnitelma toisaan oli ja kankaasta jäi jäljelle vain tosi pientä silppua. Eipä itselle tulisi mieleen ostaa näin hintsusti kangasta paitaa varten jossa on hihat, mutta sainpas kankaan riittämään. Hihansuun frillojen nurjat puolet tosin jouduin tekemään mustasta trikoosta.


Kankaasta jäljelle jääneet palaset. Yksi kämmenen kokoinen palanen jäi vielä lisäksi, johon sain testattua saumurin ommelta ja ompelukoneen tikkiä.

Vyötärölle laitoin mustan nauhan, kun leikkaussauma ei näyttänyt kovin kivalle kankaan raidoituksen takia ja se kyllä piristää ja rauhoittaa muuten aika kirjavaa kangasta. Hihansuut ja pääntien huolittelin samettipintaisella foenauhalla, jossa oli taitteella helmikoristeita. Olen kyllä tosi iloinen lopputulokseta.



11. maaliskuuta 2017

Mun lapsi on virallisesti teini

Aika rientää tolkutonta vauhtia eteenpäin. Päivät ja viikot vain vilahtavat ohitse ja kuukaudet vaihtuvat nopeampaa, kuin niihin ennättää tottua. Vielä kun ajan kulumiseen yhdistyy paljon tekemistä, kiirettä ja arjen pyörittämistä, omia ja perheen harrastuksia, projekteja, synttäreitä ja ystäviä, niin huomaa yhtä äkkiä että joulusta on päästy kevääseen miltei huomaamatta. Vaikka välillä aika tuntuu matelevan, niin toisinaan se juoksee ja tuntuu ettei ennätä millään kaikkea mitä haluaisi, toisinaan asiat tuntuvat junnaavan paikoillaan, ne eivät onnistu millään ja aika vain hupenee jonnekkin. Kuukausi sitten täytin 40 vuotta janNyt sitten minun pikkuinen poikani otti ja täytti 13 vuotta ja on virallisesti teini, minne katosi aika, minne vuodet ovat menneet? Eihän se voi olla jo noin iso, päättää ala-asteen keväällä ja siirtyy ylökoulun puolelle!



Pojalla on ollut selvät tavoitteet synttärilahjan suhteen. Hän haluaa rahaa, sillä meinaa sitten ostaa uuden tietokoneen. Kyllä hän koneen jo sitten saakin ostettua, on nimittäin säästänyt kesästä saakka siihen. Joululahjaksikin toivoi rahaa tätä varten ja kotona on tehnyt ruokaa ja siivoillut kerätäkseen pottiin pääomaa. Sain hänet jopa innostumaan lukemisesta, lupaamalla pientä korvausta luetuista kirjoista. Tähän onkin pyritty koko alakoulun ajan, mutta mikään ei ole saanut tähän mennessä kunnolla innostusta heräämään. No hyvä että tietty tavoite on saanut innostuksen esiin ja hän on huomannut viimeinkin lukemisen taian.


No vaikka hän toivoikin vain rahaa, niin eihän sitä äiti pysty pelkästään sellaiseen lahjaan tyytymään. Minun tulee ommeltua niin paljon kaikille kummilapsille ja itselle, että Veeti jää usein välistä, joten pitihän hälle ommella teinille sopiva paita lahjaksi :) Vaikka paidan teksti ei kyllä hirveän hyvin kuvaakkaan saajansa luonnetta, sillä hän on oikeasti hyvin reipas ja tunnollinen niin aamu, kuin iltatoimissaan, ainakin vielä. Paidan kaava on Ottobre 6/15 lehdestä malli26. Stars and Stripes. Jätin vain hupun ja halkion pois ja huolittelin pääntien reunan trikookaitaleella ja hihat ja helman tein hieman pidemmäksi ja ihan vain taitoin ja huolittelin kaksoisneulatkkaukseslla. Paita on kokoa 170cm.



Samaan ompeluinnostukseen meni sitten myös kaverin pojalle kekemäni syntymäpäivälahja. Samalla mallilla tuli tälle ekaluokkalaisellekkin paita koossa 134cm. Tähän paitaan tosin laitoin mallin mukaisesti hupun. Hupun vuorin, hihojen ja helman "resorit" laitoin joustavasta trikoosta, jotta muuten yksivärinen paitasai vähän piristystä. Lopputuloksesta tuli mielestäni tosi kiva. Sopii varmasti saajalleen. Lahjaan tein vielä lisäksi trikoopipon samasta trikoosta, kun pipoja muutenkin muutaman vielä ompelin.




Viikolla kun Veetin oikea synttäripäivä oli, en vielä leiponut kakkua, kun sitä ei olisi oikein kukaan ollut syömässä. Sens sijaan lupasin että mennään elokuviin kun tulee ensi-iltaan Beutu and the Beast ja leikkasin hänen hiukset. Nyt tänään ja huomenna sitten tulee vieraita, niin pääsin leipomaan. Töissä mietin ääneen mitä sitä oikein tekisi ja työkaveri vihjaisi Kinderkakusta. No siitä innostuneena sitten sellaisen teinkin. Pohjan tein suklaahippukekseistä ja täytteistä jätin sokerit pois, kun niihin tuli kuitenkin suklaata. Tällä tavalla niistä ei tullut ihan överimakeita ja kakku oli kaikenkaikkiaan okein hyvää.


P.s. Säätiedoituksissa on lupailtu kevättä alkavaksi, milloin hyvänsä. Nyt se on sitten alkanut, nimittäin talitintit on muuttaneet laulunsa kevät viserrykseksi. Vielä viikolla oli talvisirkutus, mutta tänään on hyvin tyylipuhdas TITITYY- TITITYY.
Aurinkoista viikonloppua kaikille!

26. helmikuuta 2017

Kameran toisella puolen

Kun täytin pyöreitä vuosia alkukuusta, niin annoin itselleni syntymäpäivälahjaksi valokuvauksen.Ajattelin aloittaa itseni kanssa perinteen, että aina pyöreiltä vuosilta kävisin valokuvassa. Suurempia juhlia ei tällä kertaa pidetty, vain perheen kesken syötiin sitä kakkua, joten juhlin sitten itseäni tällä tavalla.


Valokuvauksen otin samalle päivälle, kun meillä oli miehen vuosijuhlat, niin pääsi yhdellä laittautumisella molemmista tilaisuuksista ja kerrankin raskin mennä tästä syystä oikein kampaajalle kampaukseen. Kampauksessa kävin Hiussali Piilossa, Sussilla ja meikin teki kuvaajan kaveri Jaana Stenman. Kuvat otti Sonja Hagström. Mekot olen tehnyt itse. Kuvauspaikkana oli Sonjan asunto ja rappukäytävä.

Rekvisiitan huoltoa ennen kuvausta.
Hienon nainen tekee huoltohommatkin täydessä tällingissä :)


 Koska enhän minä osaa olla kuvissa normaali, joten mukana kuvauksissa minulla oli kolme erilaista mekkoa tykötarpeineen, vanha mummulta lahjaksi saatu singer ja jumboneuletyö. Tavoitteena saada eri teemaisia kuvia, jotka kuvastaisivat harrastuksiani ja joilla olisi kuitenkin jonkinlainen tarina.



 Tämä mekko on  pari vuotta vanha. Se on itseasiassa ensimmäinen koeversio hääpukua varten. Hääpuku ei sitten ollut lopulta ollenkaan tämän mallinen, mutta koemekko jäin kaappiin ja pääsi nyt kuvaukseen mukaan. Se oli sopivan neutraalin värinen keltaisen juhlamekon ompelua varten. Halusin Singerin kuviin ja ommella sillä varsinaista juhlamekkoa, jonka laitoin sitten illalla päälle, kun mentiin työpaikan vuosijuhlaillallisille. Halusin näihin kuviin vanhanajan henkeä postikorttikuvien tapaan, joissa on ollut tämämän tapaisia ompelu ja neulomis kohtauksia viimevuosisdan alkupuolella. Ihan hyvin onnistuttiin tavoittamaan niiden henkeä.

Minusta tämä kuva on ihana kuva harrastuksesta käytännössä.
Ompelukone, mekko, kynnet ja sormukset <3

Toinen mekkoni on Pelargoniakankaasta ommeltu ja malli on sama kuin keltaisessa mekossa. Tämä on tämmöinen puutarhahörhön kesämekko. Tähän yhdistin vaaleanpunaisen neulomani hartiahuivin ja hopeiset Liisa Vitalin suunnittelemat Ladybugs-helmet 1960 luvulta. Tämän mekon kanssa halusin neuloa överi-isoa keulaliinaa jumbolangasta nojatuolissa. Eihän mikään pikkuneule mihinkään näkyisi... 





Muutamia kasvokuvia saatiin myös. Tämä ensimmäinen on ehkä suosikkini kaikista kuvista. Näytän siinä niin onnelliselle. Käteen on jäänyt edellisestä asusta rannekoru, jonka huomasin vasta myöhemmin. Mutta ihan hyvin se tähän ekaan kuvaan kuitenkin sopii. Korun muistin poistaa jossain välissä ja saatii hempeitä neulekuviakin aikaiseksi, ilman mustaa rannekorua.
Onnellinen nainen


Mitähän se elämä tuo tullessaan? Siitä on hyvä haaveilla ja odottaa mitä elämä tuo tullessaan.

Halusin mekosta kuvia myös kokonaisuutena ja mentiin porraskäytävään kuvaamaan. Sieltä löytyi sitten ikkunalaudalta pelargonia. Ihanaa! Saatiin kuviin kiva juju, kun sama kukka löytyy mekosta ja ikkunalaudalta. Viherhörhö... minkäs teet.



Minä ja pelargoniat

Kolmas mekkoni oli sitten se varsinainen juhlamekko. Ihastuin keltaiseen pitsikankaaseen kaupassa ja sitä oli saatava. Ajattelin että sen väri olisi kivassa kontrastissa punaisten hiusten ka mustien asusteiden kanssa. Mekkoon halusin 50-luvun henkeä, jota löytyy myös kampauksesta. Näin kuvista vasta huomasin, että mekko on näissä väärinpäin päällä. Jotenkin vaikuttikin niin avaralta tuo kaula-aukko. Miten en muka silloin huomannut? No Vetoketju tuli eri kyljelle, kuin pelargoniamekossa, joten kiireessä en tajunnut tai alkaa pikkuhiljaa dementtia yhdessä iän kanssa vaivata. Tämä mekko on hyvin joustavaa materiaalia, joten vahinkoja sattuu. No illalla puin vaatteet kuitenkinoikein päin päälle.



Kuvia otettiin porraskäytävässä, kun sieltä löytyi sopivat värit mekn väreihin. Kuvia otettiin myös suklaata syödessä ja Singerin luona teetä juodessa, pitäähän sitä ihmisen myös nauttia elämästään. Mustavalkoinen kuva Singerin luona on myös yksi suosikeistani.



Tässä kuvassa on kiva tunnelma mustavalkoisena. Tykkään.

13. helmikuuta 2017

Se on viimeinkin valmis!


Halusin olohuoneeseen pienemmän televisiotason kuin aikaisemmin. Tutkin kauan tarjontaa ja kun sopivaa ei tuntunut löytyvän, ainakaan sopivaan hintaan (yksi 1600€ maksava olisi ehkä ollut), niin itsehän oli sopiva tehtävä. Tasoon on otettu vaikutteita 50- luvun kalusteista ja aiemmin tekemistäni huonekaluista. Mitoitus on suunniteltu rullamitan kanssa vanhaa telkkaritasoa mittaillen ja miettien mitä sitä oikein haluaisi. Tämän tekemisen aloitin jo vuosi sitten syksyllä kansalaisopiston puutyökurssilla ja nyt se on viimeinkin valmis. Kauan tämään valmistumiseen meni. Tason liitosten tekeminen oli hidasta käsityötä ja kun tekee välillä muita juttuja ja joka kerta ei pääse paikalle, niin kuluuhan sitä aikaa.



Tason takana on kotelo, jonne kaikki johdot saa piilon, pois lattialta näkyvistä ja avohyllyn takareunassa ja kaapeien takaseinässä on reiät, joista saa johdot pujoitettua. Halusin näin siksi, kun tein tasoon korkeat jalat ilmavuuden aikaan saamiseksi ja imurointia helpottamaan, enkä halua, että lattialla kaapinalla näkyy kamala johtokasa. Ostin Samulille joululahjaksi kaiuttimet ja nekin soipivat juuri sopivasti senkin uumeniin. Hyvä niin, kun niistä eiollut tietoa vielä suunnitteluviheessa.



Pintakäsittelyn tein Osmocolorin puuvahalla Matta lumi ja sen päälle laitoin vielä Bloom puutasovahan. Näinsain liitoksen näkysiin, valkoisen värin ja Bloomin vaha antoi vielä liukkaan ja kestävän pinnan.


Meillä olohuone alkaa olemaan nyt melko lailla valmis. Matto tarvittaisiin vielä uusi, kun lattialla on lainassa makuuhuoneen matto, mutta sen osto saa vielä odottaa, siihen, kun saadaan uusi sohva. Haluaisin Ikeasta yhden sohvan, joka on saman henkinen, kuin tämä tv- taso ja sohvapöytä. Se olisi pienempi kuin nykyinen sohva, siinä on korkeammat jalat ja korkeampi selkänoja. Tekisi niin mieli sitä, mutta kun se pitäisi hakea ruotisn puolelta, kun suomessa sitä ei enää myydä. Toivottavasti ei poistu myynnistä siihen mennessä, kun pääsen sitä joskus viimein hakemaan.