Käsitöitä joululahjoiksi

Loppuvuoden käsityöt menivät oikeastaan kaikki lahjaksi. Tänä vuonna tuli tehtyä melkein kaikki lahjat itse ja osa niistä kierrätysmateriaaleista. Ihan kaikki lahjansaajat eivät taineet olla hirveän innoissaan saamistaan jutuista, mutta niinhän se aina menee ettei kaikkien kanssa onnistu ihan nappiin, vaikka haluaisi. Paljon kivaa palautetta kuitenkin tuli takaisinkin päin :)

Tänäkin vuonna tuli siis annettua tosi paljon paketteja. Tykkään lahjojen antamisesta vielä enemmän, kuin niiden saamisesta, mikä sekin on tosi kivaa. Mielestäni lahjan ei tarvitse olla iso tai kallis, vaan se muistaminen on tärkeintä. Itsetehtyjen lahjojen kanssa hinta ei ole aina ratkaisevin juttu. Niihin käytetään omaa vapaa-aikaa ihan lahjansaajan takia ja se on mielestäni eri tavalla arvokasta, kuin raha. Mietin kauan onko heijastimen antaminen tyhmä lahja, mutta kun näin että niitä myytiin käsityömyyjäisissä yli10€ niin ei se enää niin tyhmälle lahjalle tuntunutkaan ja arvostanhan minä sellaisen antaessani, myös lahjansaajan turvallisuutta. Jälkeenpäin eenkin kuha heijastimet, saivat paljon iloista palautetta :)

Pipoja ja hanskoja tuli tänä vuonna ommeltua erityisen paljon. Hanskoissa käytin paljon kierrätysmateriaaleja ja jämäpaloja. Suurimpaan osaan ommelluista hanskoista laitoin myös merinovillaisen vuorin, niillä ei tule kyllä aivan heti kylmä. Pipot ompelin kaksinkertaisesta joustocollagesta tai merinovillasta, niilläkin luulisi tarkenevan aika pitkälle.

Lisäksi tuli tehtyä Himmelikranssseja, pehmoleluja, leikkuulautoja, kuumavesipullon päälksiä kierrätys tossuja, stressileluja ja lisäksi myös pikkuisen leivoin. Kiirettä on tosiaankin pitänyt. Ensi joulun lahjat täytyy aloittaa hyvissä ajoin, ettei tule yhtä kiire.

Hyvää uutta vuotta!

Kuinka nopeaa aika kuluukaan! Vanha vuosi on pääsemässä loppuunsa ja ollaan uuden äärellä. Justiinsa vasta tehtiin puutarhassa syyshommia ja alettiin ajattelemaan Joulua ja yht'äkkiä Joulukuu onkin jo ohi. Koko kuussa en ole oikeastaan ennättänyt koneelle käymään. Päivät on kuluneet töissä ja illat jouluvalmisteluja tehden. Sen kerran, kun olisi ollut itsellä aikaa istua kirjoittamaan jotain, on koneet olleet tiiviisti varattuina. No ei sillä suurin osa touhuiluista onkin ollut sellaisia, jota voi esitellä vasta nyt, kun lahjat on jo avattu.

Tänä vuonna tein itse jouluksi vain suklaakakkua, pipareita ja rapeita rinkeleitä. Laaatikot yms. ostin joulumarkkinoilta valmiina. Joskus vain on pakko hellittää, ettei mene liikaa stressin puolelle kivatkin asiat. Ostin uuden kuivakakkumuotin, hieman liian kauan tuli sillä ekalla kerralla paistettua, kun osa harjanteista hieman tummuivat.

Instagrammin puolella on kyllä tullut jaettua vähän lahjojenkin kuvia, kun olen saanut ne valmiiksi ja sinne pääsee päivittämään puhelimella, blogin päivitys taas puhelimen avuulla on sen verran työlästä, etten viitsi siihen alkaa. Instagramista munut löytää nimellä #onnenapiloita. Mutta nyt muutamia kuvia meidän joulusta ja pari sanaa kuluneesta vuodesta. Ensi vuoden puolella palataan sitten niihin lahjoiksi menneisiin juttuihin.

Tänä joulun aoli hieman erilainen kuusi. Ostettiin pihtakuusi ja siihen pallovalot,
myös hopeanauhat on olleet laatikossa monta vuotta lepäilemässä, mutta nyt pääsivät kuuseen.
Jouluksi sain vaihdettua hieman talvisemmat verhot olohuoneeseen ja keittiöön.

Kulunut vuosi on itselleni ollut melko rankka. Vuoden alku puolisko meni sopivaa lääkitystä etsiessä ja kipuillessa. Olen potenut alaselän pullistuma- ja välilevynrappeumavaivoja reilu nelisen vuotta. Vaihdoin tuolloin työtehtäviä ja oireet saatiin hallintaan, mutta koko ajan olen syönyt kipulääkkeitä, että olen selvinnyt töistäni. Vuosi sitten syksyllä, sitten uutena vaivana ilmaantui pääkipu, joka jatkui yhtäjaksoisena 5kk. Laajojen tutkimusten jälkeen (mm. magneettikuva ja suuri määrä verikokeita) kivun syyksi kirjattiin lopulta kipulääke päänsärky. Olin syönyt samoja lääkkeitä  selän takia yhtä jaksoisesti  kolme vuotta. Nyt lääkkeet piti jättää pois pään takia ja selkä ilmoitti, ettei suostu ilman niitä yhteistyöhön. Vuoden alkupuolelta ei juuri muuta olekkaan sitten jäänyt mieleen, kuin aina uudet lääkkeet, sivuvaikutukset, sekä pään ja selän kipu. Myös selkä tutkittiin uudelleen ja löydökset oli samat kuin kolme vuotta aikaisemminkin, ei mitään paranemista havaittavissa.

Meiltä kysyttiin kävikö pukki... No ei oikeastaan, kun se lähti meiltä ja tuli meille kierroksensa päätteeksi.

Lääkärin kehoituksesta hain Kelan kuntoutukseen ja ensimmäisen jakson olinkin toukokuussa. Kuntoutusjakso oli itselleni suuri pettymys. Ainoat sieltä saadut asiat oli hienot uudet ystävät ja BackApp- työtuoli (on muuten mailman paras työtuoli). Kesäkuussa sitten löydettiin viimein sopiva lääkitys. Jee! Pikkuhiljaa alkoikin kyllästyttämään pahoinvointikohtaukset, maailman pyöriminen silmissä, kuin humalassa olisi. Kaikesta huolimatta olen ollut melkein koko ajan töissä. Tätä aikaa en kaipaa yhtään.

Pihtakuusi on kyllä pitänyt neulasensa kiitettävästi, montakaan ei ole lattialta löytynyt.
Hieman kaupassa mietin noita pallovaloja, kun osa on turkooseja, mutta ne näyttävät kyllä ihan vihreiltä kuusessa.
Jospa näille olisi käyttöä sisustuksessa joulun jälkeenkin.

Kesä koitti ja lääkitys saatiin kohdalleen, töissäkin oli hieman keveämpää. Elimistö oli kuitenkin kuormitettu, kun sain vaivoikseni piirtopaukamoinnin. Sinä on vaivana ihoon herkästi tulevat naarmut jotka kutiavat mahdottomasti. Asialle ei voi mitään tehdä, muuta kuin lievittää oireita syömällä allergialääkettä. Niitä sitten kuluukin 3kpl päivässä. Minulta on monesti kysytty, eivätkö ne väsytä. No en tiedä, kyllä kai, mutta ennemmin näin, kuin se armoton kutina.

Jouluaaton ruoka on pian valmista, vain pukkia odotellaan takaisin kierrokseltaan syömään.

Ennen juhannusta käytiin lasten kanssa risteilyllä Siljan laivalla. Oli mukava reissu kaikin puolin.

Heinäkuussa pidettiin Samuin kanssa kesälomat, ensimmäinen kerta, kun koko loma oli meillä samaan aikaan. Käytiin mm. kahdestaan asuntovaunuilemassa. Loman jälkeen olo oli hieno. Ei juurikaan kipuja ja pystyin tekemään itselleni tärkeitä asioita kuten touhuamaan puutarhassa. Puutarhassa saatiinkin paljon aikaiseksi tänä vuonna. Vaikka osa jutuista jäikin hieman kesken, niin tosi tyytyväinen olen :)

Jouluinen asetelma keittiön pöydältä.
Jouluruusu oli tänä vuonna ainut joulukukka jonka ostin huonekuusien lisäksi.

Töihin paluu muutti taas asioita. Alkukesän kesätyöntekijät tekivät omasta halustaan ne työt joista tiesin kipeytyväni ja mielelläni annoinkin ne sitten tehdä ja tein itse heidän ne työt joista eivät niin välittäneet. Mutta kun loman jälkeen jouduin taas ajamaan trukkia kivut palasivat saman tien. Tajusin, ettei näin voi jatkua ja pyysin työkykyneuvottelua. Neuvottelu pidettiin elokuun lopussa ja sainkin työkokoilupaikan firman sisältä todella nopsaan. Syyskuun puolessa välissä aloitin työkekoilun toimistotöissä. Melkoinen muutos aiempaan. Istumista, uusia tietokoneojelmia, uudet työkaverit ja todella paljon uutta tietoa. Hienosti kuitenkin lähti menemään ja pystyin jo viikon jälkeen jättämään kolmiokipulääkkeen taas pois (loman aikana en tarvinut sitä, mutta töihin palattuani jouduin taas käyttämän). Sain sähköpöydän, seisomamaton ja sen ihanan työtuolini. Satulatuoli ja sähköpöytä pitäisi kyllä olla jokaisella toimistotyötä tekevällä.

Leevi tonttu jakoi pukilta tippuneet paketit omistajilleen. Laavi on päässyt Samulin syliin käymään.
Se asustaa tuvassa ympäri vuoden.

Lokakuussa oli toinen kuntoutusjakso. Vähän paremmat fiilikset jäi, kuin edellisestä jaksosta, mutta en siltikään kovin korkeaa arvosanaa kyllä siitä antanut. Olin pettynyt. Työkokeilu jatkui ja olo koheni, pystyin jättämään kaikki kipulääkkeet pois. Onneksi, sillä pää alkoi tulla uudelleen kipeäksi ja vatsa reistailla tavallista enemmän. Niiden kanssa onkin sitten taiteiltu loppu vuosi ja tilanne on nyt suht sakaa vaikkakin hauras. Mutta eiköhän tämä tästä niidenkin kanssa pikku hiljaa... Vaikka olenkin ollut koko työkokeilun ajan todella väsynyt kaiken uuden oppimisesta, stressaamisesta, uusista aikatauluista, arjen uudesta rytmittämisestä ja kiireestä, niin työmotivaatio on kylllä ollut korkealla. Töihin on ollut taas kiva mennä.

Joulupäivän illallinen on pian katettu. Oltiin paikalla vanhemmat ja kaikki lapset perheiden kanssa,
vain Samulin lapset puuttui paikalta. He tulivat meille vasta tapanina lomaa viettämään.

Lasten syyslomalla oltiin molemmat tiiviisti töissä, eikä paljoa tenavien kanssa touhuttu vaikka olivat kaikki meillä. Veeti lomaili marraskuussa isovanhempiensa ja serkkujensa kanssa kanarialla viikon ja joukuun alussa käytiin sitten koko sakki Vuokatissa lomailemassa. Hieno reissu, eikä kukaan pahemmin äkäillyt mistään. Joulukuu ja marraskuu onkin sitten muuten mennyt joululahjoja ommellessa ja muissa jouluvalmisteluissa. Rakastan antaa lahjoja. Ensi vonna jos teen itse, niin täytyy kyllä aloittaa jo hieman aikaisemmin, ettei tule kiire. Päivätyö hieman harhautti luulemaan, että on enemmän aikaa. Vuorossa ollessa omaa aikaa oli nykyistä enemmän. Tähän on nyt totutteleminen, rytmitys on arjessa hyvin erilainen, kuin aiemmin.

Tunnelaa kahveja odotellessa. Oman porukan lisäksi kahville tuli mummu ja
isän sisko miehensä ja vanhimman lapsen kanssa

Tänään on vuoden viimeinen päivä ja virallisesti työkokeilu päättyy tänään. Huomisesta alkaen työsuhteeni muuttuu työntekijästä toimihenkilöksi, sillä saan jatkaa siinä työssä mitä olen koko syksyn tehnyt. Vaikka työsuhteeni on vakituinen, on tämä toimihenkilöpesti kuitenkin määräaikainen, sillä se on äitiysloman sijaisuus. Elokuussa sitten katsotaan uudelleen mikä on tilanne. Hyvälle kuitenkin tuntuu nyt, kun ajattelee tulevaa vuotta. Nyt aion panostaa itseäni jo kauan vaivanneeseen asiaan, eli painooni. Vuoden aikana olen käynyt psykologin juttusilla kymmenisen kertaa, puhumassa kivusta ja siinä sivussa myös ylipainosta. Hän kielsi olemaan ajattelematta koko paino asiaa niin kauan, kunnes muut asiat alkavat selvitä. Nyt kun se ovat paremmalla tolalla, on aika keskittyä tähän itseäni kiusanneeseen asiaan. Nyt loppuu karkin syönti ja alkaa painonpudotus. Haastetta hieman tulevalle vuodelle. Facen puolella lupasin olla syömättä herkkuja niin monta päivää, kun saan tykkäyksiä. Aika kauan saankin olla sitten ilman, kun tykkäyksiä on tullun n.80. Muutaman ennalta maintun välipäivän tosin pidän, tietyissä tilanteissa, kuten kun täytän 40vuotta.

Vietiin mukanamme vähän modernimpi himmeliratkaisu. Hyvin sopii vanhan tuvan seinälle tämmöinen pillihimmeli.

Nyt meillä on tupa on täynnä väkeä, kun kaikki tenavat ovat meillä. Olivat juuri pommittamassa papatteja pihalla. Jospa sitä sitten vilä kävisin katsomassa ilotulitusta tenavien kanssa, isäntä kun on vuoden viimeistä työvuoroaan tekemässä tämän yön.

Mitä olisi joulu vanhassa tuvassa ilman olkipukkia?

Oikein hyvää vuotta 2017 kaikille. 

Toivottavasti vuosi on meille kaikille hyvä <3

Valoa pimeyteen

Vihdoinkin on ensimmäinen Adventti ollut ja annoin itselleni luvan laittaa jouluvaloja ikkunoihin. Jouluvaloilla on kumma taipumus, että ne laitetaan ehjänä varastoon joulun jälkeen, niin ne tulevat rikkinäisinä sieltä pois seuraavana adventtina. Toinen vaihtoehto on että ne häviävät mystisesti jonnekkin. Molemmat vaihtoehdot koettiin meillä taas tänä jouluna ja jouduin käydä ostamassa uusia valoja.

Vaikka asutaankin asuinalueella, on meidän piha sen verran syrjässä katuvaloilta, että se on hyvin pimeä, vaikka terasseilla olisikin valot päällä. Siksipä halusin hieman valoa pihamaallekkin ja joten laitoin joulutähdet myös kasvihuoneen ja pihatuvan ikkunoihin.

Kasvihuoneeseen ostin isoimman tähden mitä kaupasta löysin ja pihatuvan pöydälle ostin pöytälamppusetin jossa oli tähti ja tavallinen varjostin. Ikkunat näyttävät nyt kyllä ihanille  pimeällä pihamaalla. Pihatuvassa on myös minun tekemäni himmeli katossa, kivasti näkyy sekin ikkunasta uuden lampun valossa.

Terasseille laitettiin myös uudet valot, vanhoista kun paloi vain puolet lampuista. 

Nämä valot on kyllä melko kirkkaat ja tavallisia ulkovaloja ei pahemmin tarvitse nyt käyttää.

Ainoat ehjät ja tallessa olleet valot olikin sittennämä, mitkä laitoin saavissa kasvavaan tuijaan.

Olisi noihin kynttilälyhtyihinkin voinut tiesti laittaa kynttilät palamaan, mutta en jaksanut enää tälle päivää laittaa, kun justiinsa mennään nukkumaan. Meni vähän myöhään nämä asennukset, kun koko ilta meni työpaikan lasten pikkujoulussa. Käytiin katsomassa uusi Viiru ja Pesonen elokuva ja lapset saai lopuksi vielä joulupukilta Fatserin suklaakalenterit. Hieno ilta ja kiva elokuva oli.

Muistakaahan käyvä osallistumassa vielä arvontaan. Pikkuisen on vielä osallistumisaikaa jäljellä.

Arvonta löytyy täältä.

Singer

Koin viime sunnuntaina melkoisen  yllätyksen, kun perheeni tuli meille synttärikahveille kymään. Isä kyllä sanoi puhelimessa,
että hänellä on mummulta minulle tuliaisia, mutta en kyllä olisi ikinä arvannut mitä!

Mummu oli päättänyt antaa vanhan poljettavan singerinsä minulle syntymäpäivälahjaksi <3

Viimeeksi kun käytiin siellä kylässä, oli puhetta, että hänen Singerit pitäisi huoltaa ja kun mieheni isä on ompelukonemekaanikko, 

niin tottahan siitä keskustelua syntyi. Sovittiin, että toimitamme koneet appiukolle huoltoon, kun saadaan ne autoon mukaan sopimaan. 

Nyt siis luulin että huoltoon menevä konehan se sieltä tulee... mutta EI, sieltä tuli kone MINULLE!!!! Uskomattoman IHANAA!

Frodo oli sitä mieltä, että hänelle tuotiin uusi kiva makoilualusta

Tottakai tällä ihanalla, vanhalla Singerillä, on myös tarinansa, jonka mummu kertoi minulle, kun hänelle kiitoksia soittelin. Kone on kuulunut hänen äidilleen mummun ollessa pikkutyttö ja äidin jälkeen ollut veljen vaimon käytössä. Kerran oli tämä käly sitten soittanut mummulle ja sanonut, että hän haluaa antaa koneen mummulle, kun on kerta hänen äidilleen kerta kuulunut. Niin oli mummu ja setäni sitten hakeneet koneen kuorma-autolla mummun luokse. Vuosia on kone sitten hyvin mummuakin palvellut, kunnes nyt ihan toimivana, tosin huoltoa vaativana, antoi sen minulle. Koska mummullakin on ikää jo 86 vuotta, niin kyllä on tälläkin jo huomattavan korkea ikä :)

Pientä mietintää nyt vaatii, että minne tämän ihanuuden oikein sijottaisin. Ensihätiin se nyt laitettiin olkkariin. Tuossa sitä on hyvä ihailla, kovin käytännöllinen paikka tosin ei ole, mutta parempaa sijoituskohdetta miettiessä se saa olla tuossa ihailtavana.

Synttäriarvonta

Aika on ihmeellinen juttu. Kuten kaikki varmasti tietää, niin se kuluu nopeasti, kun on mukavaa ja tolkuttoman hitaasti, kun sen haluaisi kuluvan nopsaan. Kiireessä tuntuu, ettei ennätä millään tehdä kaikkea, mitä haluaisi tai pitäisi tehdä. Viimeaikoina on taas pitänyt kiirettä. Töiden lisäksi on ollut kaikenlaista oheistoimintaa ja monenlaisia menoja. Kiireen huomaa aina viimeistään siitä, ettei ennätä päivitellä blogia siihen tahtiin, kuin haluaisi. Eikä ainakan ennätä ottaa sinne tarvittavia kuvia ja käsitellä niitä.

Kulunut vikko on ollut oikein synttärien täyteinen. Viime viikonloppuna oltiin juhlistamassa miehen työkaverin tasavuosia. Oltiin oikein yökunnissa, kaksi yötä ja kahdestaan liikkeellä. Viikolla täytin itse vuosia ja tänään ONNENAPILOITA täyttä kolme vuotta.

Kolme vuotta on kulunut kyllä nopsaan! Lukuina tämä tarkoittaa 125 seuraajaa, Facebookissa tykkääjiä on 149. Blogisivulla on reilu 107000 sivun katselukertaa, kuukaudessa katselukertoja on parhaimmillaan tullut 6621kpl ja päiväennätys taitaa olla reilu 400 katselua. Eniten sivuavauksia ovat saaneet Kordelherzchen-sukat huimalla 5903 katselukerralla. Minulle nämä luvut ovat jo melko suuria, jollekkin toiselle taas voivat olla ihan mitättömiä... kaikki on suhteellista. Tottakai sitä toivoisi enemän seuraajia ja suurempaa suosiota. Sen lisäksi, että blogin avulla saa itselleen asioita muistiin ja talteen, niin kait tätä bloggaamista juuri sen takia harrastetaan, että saa jaettua ajatuksia, kuvia ja ideoita muidenkin iloksi ja hyödyksi tai ihmettelyn aiheeksi.

Saavutuksia ja kertyneitä vuosia pitää tietenkin juhlia! 

Siksipä pistän pystyyn arvonnan. 

Arvonta voittona on:

Regia Allroung color 100g lankakerä

KnitPro:n koivuiset 10cm/2,25mm neulepuikot

Made with Love- neulekoristeita 16kpl

Pieni kuumavesipullo, merinovillaisella suojapussilla

Regia Allround color- lanka on loistava sukka- ja lapaslanka. 

Kerässä on 100g/420m. Koostumus on 75% villaa 25% polyamidia ja puikkosuositus 2-3mm.

Pienen kuumavesipullon koko 11x20cm. Pullon suojapussi on itse ompelemani ja 100% merinovillaneulosta. Pullo kestää 80 asteista vettä ja on testattu tänä aamuna, ei ollut reikiä ja kesti vedenkeittimestä tulevan veden pienen jäähdyttely ajan jälkeen. Pullo on kuumalla vedellä täytettynä kuitenkin liian kuuma suoraan iholle laitettuna, niin siksipä ompelin sille tuollaisen pienen taskun merinovillasta. Sinne saa täyden pullon sopivasti sujautettua ja näin se ei polta ihoa ja on miellyttävämpi käyttää. Pullo on sopivan kokoinen lastenkin käsiin ja neulojan kylmät sormet lämpiävät nopsaan ulkoilun jälkeen taas neulontakuntoisiksi.

Arvonnan säännöt:

1. Osallistumisaikaa on ystävänpäivään saakka, eli 14.2 klo 24.00 mennessä tulleet osallistumiset hyväksytään mukaan. Arvonta suoritetaan ma 15.2 ja voittaja julkaistaan täällä blogissa ja blogin facesivuilla. Voittajalle ilmoitetaan myös henkilökohtaisesti, jonkinlainen yhteystieto/ yhteydenottotapa on oltava saatavilla.

2. Yhden arvan saat olemalla tai liittymällä blogini lukijaksi ja kommentoimalla tähän postaukseen. Oikeassa sivupalkissa on Lukijat- ruutu, sieltä tulee löytyä kuvakkeesi nimimerkillä, niin olet lukija.

3. Yhden arvan voit saada tykkäämällä Facebookissa Onnenapiloita- sivusta ja kommentoimalla siellä tämän päivityksen linkin alle.

4. Yhden arvan voit saada jakamalla tämän päivityksen blogissasi tai Facebookin päivityksen omalla seinälläsi ja/tai jossakin ryhmässä. Huom. Jakaminen ei ole pakollista ja arvontaan voi osallistua ilman sitäkin, kuten aiemmista kohdista käy ilmi. Jakamalla voit kuitenkin saada vielä yhden ylimääräisen arvan. Jos tästä kohdasta on jotain valittamista ja/tai haluat saada ylimääräisen arvan jollain muulla tavalla, niin ilmoittele, se varmasti onnistuu.

5. Voit siis osallistua 1-3 arvalla. Ilmoita tämän postauksen kommentissasi monellako arvalla olet mukana arvonnassa. Kun arvonta on suoritettu, tarkistan olivatko kaikki ilmoitetut arvat/ lukija/ seuraaja- ehhot voimassa olevia. Jos näin ei ole, voitto mitätöidään ja arvon uuden voittajan.

6. Arvontavoitto on itse hankkimani, eikä sille ole sponsoreita tai yhteistyökumppaneita. Toimitan voiton postitse suomeen (tai viemällä lähialueelle). Jos voittaja on jostain muualta, kuin suomesta, maksaa hän itse postimaksut.

Toivottavasti säännöt eivät olleet liian monimutkaiset. Viimekerralla vain tuli muutamia valituksia, niin piti koittaa laittaa selvemmät ehdot tällä kertaa. Jos on huomautettavaa, niin kerro toki. Tähän kilpailuun pätee kuitenkin nämä säännöt, voin ottaa opikseni sitten seuraavalla kerralla.

Nämä Made with Love- neulekoristeet ovat metalliasia. Merkin molemmin puolin lukee sama teksti. 

Hopeisia ja pronssin värisiä merkkejä on kumpiakin 8kpl ja ne ovat tuolla tavalla hakaneuleen "varastoituina".

Pikakertaus säännöistä:

 Ole lukija, kommentoi alle viimeistään 14.2 ja olet mukana :)

Onnea arvontaan!

Huom! Osallistumisaika on päättynyt ja voittaja on arvottu.

Talven selkä on taittunut

Eilen oli Heikin- päivä. Vanhan sanonnan mukaan Heikin- päivä on talven keskikohta, eli siitä katkeaa talven selkä ja mennään kohti kevättä. Kevään ja kesän kaipuu onkin kova. Minua ei ennen Joulua yhtään haitannut, pimeys tai lumen puute. Minulle sopi mainiosti se pysähtyneisyyden olotila, mikä vallitsi. Olin fyysisesti ja henkisesti samassa tilassa, minuun sattui kovasti ja mieli oli parmeean olon toivossa, odotus tilassa. Nyt on lunta ja kirkkaita pakkaspäiviä. Valoisuus luo lupausta auringosta ja keväästä. Pää ei ole enää niin kipeä, selkä vielä oireilee, mutta lupausta on paremmasta. Kohti kevättä, kohti parempaa oloa, toivottavasti.

 En ole talvi ihminen, pakkanen ei sovi minulle. Hiukset on sähköiset, iho kuivaa, ulkona on vaikea hengittää näillä pakkasilla ja vaatetta pitää laittaa tolkuttomasti päälle, jos meinaa ulkoilemaan uskaltaa. Yäk, en tykkää. Odotan sitä kun pakkaset hellittävät ja aurinko alkaa lämmittää. Silmut alkavat pullistua ja pajunkissat ilmaantuvat. Lumi sulaa ja maa alkaa tuoksua mädäntyneelle ravalle... se tuoks on lupaus ja saa minut malttamattomaksi, pian, aivan pian, on taas maa sula ja pääset upottamaan sormesi multaan.

Joulun kukat ovat lakastuneet ja nyt on keskitalven kukkihjoiden vuoro. Nyt tulppaaneita ja aivan pian kevätesikoita. Lupauksia nämäkin, nyt kukistaan sisällä ja ihan kohta myös ulkona, muutama kuukausi enää. Tykkään siitä, että meillä on vuodenajat. Myös siitä, että on lunta ja pakkasta... tämä jakso saisi vain olla paljon lyhyempi. Mutta nautitaan siitä, nyt kun se on käsillä, nytta samalla voi nauttia myös kevään lupauksesta ja tulppaaneista.

Neuletakki ja huiput kengät

Ennen joulua oli ajatuksena tehdä itselle neuletakki. Halusin merinovillaneoksesta, mutta eihän sellaista löytynyt koko kaupungista, enkä silloin halunnut alkaa tilaamaan. Päädyin sitten ostamaan tällaista puuvillaneulosta. Kankaan sain pestyä ja kaavatkin piirrettyä ennen joulua, mutta empä ompelemaan ennättänyt. Nyt kun sitten sain ompelukoneet esille, niin sain viimein tämänkin tehtyä.

Toisin kuin kuvista saattaisi luulla, tämä on ihan vain vuoreton neuletakki, eikä talvitakki. Kevällä tätä kai voisi käyttää kevyenä ulkotakkina. Meillä ei oikein ole kivaa paikkaa, missä kuvata asukuvia, niin ulos oli pakko uskaltautua kuvaamaan. Kun ulkona sitten on jäätävän kylmä, oli pakko sonnustautua kylmää vastaan lapasten, huivin ja lakin kanssa.

Neuletakin ohje on otettu Ottobre 5/15 lehdestä, Malli Fabulous Fall. Jätin mallista vain poikkileikkaukset pois, tuohon etukaitale-huppuun laitoiun trikoovuorin ja laitoin pyöreäpojaiset päälitaskut. Napeiksi pääsivät vuonna -98 Sanghaissa teettämäni kiinalaiset solmunapit. Löysin näitä nappeja yksi päivä, kun siivosin kaappeja. Miten ovatkin jääneet käyttämättä kokonaan. Nyt sitten kaksi pääsi tätä takkia koristamaan (ja kyllä ne ihan toimivatkin ovat). Ainut mikä tässä työssä vähän harmittaa on se, kun minulla ei ollut paksumpaa tikkauslankaa (enkä viitsinyt lähteä hakemaan kaupasta), päälitikkasin kaikki saumat ja nyt tikkaukset eivät näy kunnolla, siten kuin suunnittelin. No se nyt on tällainen neuletakki, eikä nuo tikkaukset nyt niin suuri juttu lopulta ole.

Tämä pieni linssilude sylissäni halusi väkisin kuvaan mukaan. Kun en aluksi ottanut syliin,

niin se kiipesi noille tikkaille ja pakkohan se siitä oli sitten syliin ja kuviin mukaan ottaa.

Nämä mun kengät ovat niin ihanat! Viime keväänä, mun vanhat siistimmät goretex kengät sanoivat yhteistyösopimuksen lopullisesti irti, niin syksyllä oli pakko ostaa uudet. Halusin siistit kaupunkisaappaat, joissa on goretex kalvo ainakin nilkkaan saakka. Ei meinannut löytyä millään, kaikki olivat joko urheiluun /ulkoiluun tarkoitettuja tai liian siistejä. Lopulta löysin tällaiset Timberlandin saappaat Ellokselta. Kertaalleen piti kokoa vaihtaa, kun olivat hivenen pientä mallia.Kun sattui saamaan vielä tosi hyvän tarjouksen, jäi näille reilusti 200€ maksaville kengille ihan kohtuullinen hinta. Nyt alkutalven näitä käytettyäni voin todeta, että todella hyvät! On käyty kävelyllä ja sohjoisessa kaupungissa shoppaamassa. Pysyy jalat kuivana ja aito nahkakenkä mukautuu ihanasti jalkaan. Kapeat lahkeet mahtuu kengän sisään hyvin, kun on nyöritykset ja leveämmät saa laitettua kengän päälle. Suosittelen, vaika maksavatkin aika paljon.

Tumput kierrättäen

Lapasia lumpuista, no ei nyt ihan, mutta tumput kierrätysmateriaalista kuitenkin.

Minulla on ollut kaappien kätköissä jo vuosia muutama vahingossa väärään pesuohjelmaan joutunut täysvillainen vaate. Ne ovat tietenkin pesussa kutistuneet ja enemmän tai vähemmän huopuneet. Nyt siivosin vaatekaappini ja poistin sieltä kaiken turhan (eli tosi paljon lähti). Osa vaatteista siirtyi ompelukaappiin materiaaleiksi myöhempään käyttöön ja niin myös nämä sukat ja villapaita.

Sukat olen ostanut Virosta joskus 1990- luvulla. Aika hyväksi olen nämä pitänyt, ennenkuin menivät vahingossa pesukoneeseen ja pikkuisen kutistuivat. Kantapää oli siis miltei rikki ja pohkeesta kiristivät, mutta roskiin en ollut malttanut heittää. Hyvä niin, sillä nyt ne pääsivät jatkokäyttöön tumpuiksi. Varren sauma vain auki ja jalkaterä pois, niin olivat jatkokäyttöä vaille valmiit.

Tämä miehen L-kokoinen villapaita on ollut odottamassa parempaa elämää kanssa jo kymmenisen vuotta. Kovin kauan tuntuu välillä kestävän, ennenkuin inspiraatio iskee. Eipä heti uskoisi, etten oikeastaan ole oikein kova hamsteri (tai niin ainakin uskottelen itselleni). 

Asettelin tumppujen kaavat tuolleen vierekkäin, jotta hanskan suuhun tulee vain yksi sauma. Näin siksi, että halusin hyödyntää paidassa, sekä sukissa, olevan resorin hanskan suulla ja halusin siihen mahdollisimman vähän saumoja.

 Villapaidasta jäi mukavasti materiaalia, vielä johonkin muuhunkin projektiin käytettäväksi.

Ompelin molemmat tumput ompelukoneen joustaville materiaaleille tarkoitetulla suoralla ompeleella ja huolittelin kirjavien reunat lisäksi siksakilla. Saumurikin olisi ollut käytössä, mutta jotenkin tuntui, ettei sillä saa niin tarkkaa jälkeä aikaiseksi tuon peukalon kanssa. 

Näihin kirjaviin tumppuihin tuli kämmen ja peukalon pääliosa sopivasti sukan varresta. Kirjavaa osaa ei jäänyt niin paljoa jäljelle, että olisi peukalon sisäosankin saanut, joten sen leikkasin sitten sukan vaaleasta teräosasta. Olisi voinutkin tulla liian kirjava, jos olisivat olleet samaa molemmat. Nämä tumput myös vuoritin luonnonvalkoisella puuvailla-modaali neuloksella. Vuoren kappaleet leikkasin jokaisen erillisenä ja ommpelin joustavalla suoralla ompeleella. Neulos ei ollut purkaantuvaa, joten huolittelua ne eivät tarvineet. Vuori yletyy resoriin saakka ja on kiinnitetty siihen käsin ompelemalla.

Tämä harmaa kutstunut villa, oli sen verran paljon huovuttnut, ettei se purkaantunut ollenkaan. Siispä ompeluun riitti pelkkä joustava suoraommel. Kappaleiden saumavarat kavensin todella kapeiksi, sillä näihin tumppuihin en laittanut ollenkaan vuorta. Tumput viimeistelin suuaukolle laittamillani mustilla nauhan pätkillä ja Made by me- napeilla.

Olen oikein iloisesti yllättynyt siitä, kuinka kivat molemmista tumpuista tuli. Kaavan ohjeen näihin tumppuihin löysin Tehtaamo- blogista, klik. Omaan käden mukaan piirtämällä, sai kyllä hyvin istuvat tumput. Suosittelen! Harmaat tumput pääsivät jo omaan käyttöön talvitakin kaveriksi. Poika oli kyllä sitä mieltä, että nämä ovat hänelle, mutta kerrankin pidin puoleni.