Vuoden viimeiseksi haluan esitellä nänä lahjaksi saamani kirjoneule lapaset. Lapasen kuvio näyttää minusta aivan neliapilalta, siksi tuo onnenapila nimi lapasille. Sain siis mummulta (isän äiti) lahjaksi toisen mummuni (äidin äiti) tekemät lapaset. Mummu oli antanut nämä toiselle lahjaksi joskus 90- luvun alussa, mutta tämä toinen ei sitten ollut raskinut niitä käyttää. No nyt sitten minä sain nämä itselleni.
Äitini äiti oli tosi kova naulomaan ja hän teki lapasia myyntiinkin asti. Hänellä oli aina kauniita kuvioneule malleja ja aikaisemmin sainkin tältä samalta mummultani, tämän toisen mummun neulontaohjeita lahjaksi. Sitä miten ohjeet olivat mummulta toiselle päätyneet en tiedä. Lankana hän käytti aina Nallea, niinkuin näissäkin lapasissa varmasti on ja käsiala näyttäisi olevan tosi tiukkaa.
Näillä lapasilla tosiaan tarkenee!
Lapasten tekijä mummu on kuollut jo kauan aikaa sitten, joten tällaisen muiston saaminen häneltä on mahtavaa. Silloin kun mummu vielä eli, en itse ollut kiinnostunut lainakaan neulomisesta. Harmillista, sillä nyt kun näitä lapasia katsoo, tulee mieleen monta kysymystä, joihin olisin häneltä kaivannut vastausta.
Hienot lapaset ja olet viittinyt noihin peukkuihinkin tehdä kuviot, hienosti kyl se kuvio menee tossa peukussa.
VastaaPoista