Talvilomalla Kuusamossa

Me ollaan talvilomalla Kuusamossa, Rukalla. Saatiin sattumalta työpaikan mökki varattua. Yleensä työpaikan lomaosakkeet arvotaan hakemuksien perusteella kahdesti vuodessa ja jos jollekin lomajaksolle ei ole hakemuksia tullut, niitä voi sitten myöhemminkin varata ja nyt sain meille tämmöisen jakson käyttöön. Varatessa mietin, että kuinhan käy, onko enää yhtään lunta näin myöhään, mutta täällä on vielä täysi talvi, ladut on kunnossa, hieno keli ja lämpötila nollan tuntumassa. Paremmin ei paljon voisi olla.

Mun kannalta loma sattui tosi sopivaan aikaan, vaikkei sitä loman ajankohtaa suunnitellessa vielä tiennytkään. Sain tällä viikolla nimittäin astma diagnoosin ja nyt saa sitten rauhassa totutella uuteen lääkitykseen. Tämä tauti tuli mulle kyllä täysin yllätyksenä. En ole koskaan osannut ajatella, että sairastaisin tätä, mutta ilmeisesti tämä on ollut minulla jo jonkin aikaa, tullut hiljaa hiipien ja keho on tottunut heikentyneeseen olotilaan hiljalleen, enkä ole osannut epäillä mitään. Olen vain ajatellut että on paska kunto ja huono hapenottokyky, saunominen ei sovi ja kerrankos sitä hengitys vinkuu, kun on limainen ja flunssainen olo. Koskaan en ole isoa astmakohtausta saanut ja pienemmät hengenahdistukset on menneet kaikkienen muiden vaivojen sivussa, niihin sen suuremmin huomiota kiinnittämättä.

Tämä vaiva tuli ilmi, kun täytin 40 ja minulla oli työpaikalla kuntotesti ja työterveystarkastus. Lihaskuntotesti meni hyvin ja polkupyörätestissäkin sain ihan odotetunlaisen tuloksen, heikennykset tuloksissa laitettiin ylipainon piikkiin, sillä samoilla tuloksilla normipainoisena olisin saanut hyvät tai jopa keskivertoa paremmat tulokset. Kovillehan se pyöräily otti, mutta kuten sanottu, olen vain olettanut kestävyyskunnon olevan huono. Terveystarkastuksessa sitten hoitaja päätti tehdä mulle spirometri puhalluskokeen, vaikka tällä hetkellä olenkin toimistotyössä, mutta olen aiemmin kuitenkin ollut tutanto-osastolla. Testistä paljastui kohtalainen alenema keuhkojen tilavuudessa ja sain kotiin tehtäväksi kahden viikon PEF- puhallus seurannan. Keskiviikkona oli sitten lääkäriaika ja tulosten luku. Diagnoosi oli selvä Astma. Tämän asian kanssa sitä nyt sitten pitää opetella elämään ja sairautta hoitamaan. Lääkkeiden aloitus on kyllä vaatinut hieman totuttelua. Olo ei ole ollut mikään mailman paras, tosin flunssakin meinaa vähän vaivata.

Ollaan reissussa neljästään, minä, Samuli ja molempien Veetit. Eilinen päivä meni matkustaessa ja asettuessa taloksi. Tänä aamuna sitten käytiin katselemassa riippusiltoja ja vähän patikoimassa Pienen karhunkierroksen alussa. Polut oli tosi hyvässä kunnossa, vain portaissa oli vielä sen verran lunta, että niistä kulkeminen oli hankalaa ja paremmin pääsi monessa paikkaa niiden vierestä rinnettä pitkin. Tarkoitus oli mennä vielä vähän pidemmälle katsomaan vesiputousta, mutta käännyttiin jo Myllykoskelta takaisin, kun toisen lapsen kenkä alkoi hiestää sen verran pahasti, että tuli jo rakko. Tuli matkaa kuitenkin sellainen 3,5km ja nähtiin kaksi hienoa riippusiltaa. Iltapäivällä käytiin sitten kylpylässä lillumassa. Onneksi käytiin jo tänään, sillä maanantaina siellä alkaa vuosihuolto.

Patikkamatkalla minulla oli kameera mukana ja harjoittelin hieman kuvien ottamista. Ihan kivasti sain mielestäni jo kameraa hallittua ja kuvista edes sinnepäin, mitä oli mielessäkin. Keli oli melko harmaa ja pilvinen, mutta pakkasta oli vain asteen verran, niin tarkeni hyvin kokeilla erilaisia asetuksia kuviin patikoinnin lomassa. Luntakin alkoi onneksi satamaan vasta, kun oltiin jo melkein takaisin autolla, eikä sitäkään kauaa sitten satanut. Varsin suosiollinen sää olissiis ulkoiluun ja valkokuvaukseen. ainut mikä harmitti vähän oli, ettei käytykkään siellä vesiputouksella saakka, mutta ehkäpä sitten ensi kerralla pidemmästi.

Pääsiäiskokolla

Täällä pohjanmaalla ollaan omituisia. Trullit kiertävät lankalauantaina, kun muualla virvotaan palmusunnuntaina. 

Lauantaina täällä poltetaan myös kokkoja karkoittamaan noidat ja takaamaan hyvää satoa ja kotieläimille hyvinvointia. 

Koska meidän kylällä oli ihan oma kokko, niin pitihän sitä käydä ihailemassa. 

Ilma oli tosi kaunis, kun aurinko paistoi, mutta tuuli oli jäätävä ja lämpämittarikin taisi olla nollassa. Toisaalta oli hyvä, että ilma oli kylmä. Kokko oli nimittäin pellolla ja pelto oli aika rapaisessa kunnossa, kun viikolla satoi vettä ja traktosilla oli myllätty kokon ympärillä. Nytkin saatiin kengät rapaisiksi ja jos olisi ollut lämpoisempi keli, oltaisiin oltu oikein kunnolla ravassa.

Kokko sytytettiin seitsemältä ja se savutti tietenkin aivan mahtavasti! Kokkoa katsellessa oli tosi hienon näköistä kun aurinko paistoi savuverhon takaa ja korosti savua ja liekkejä entisestään. Vaikka näyttäisihän kokko komealle hämärtyvässä illassa, niin hieno se oli nytkin ja kun tapahtuma oli kuitenkin suunnattu koko perheelle, jaksoivat pienimmätkin vielä tähän aikaan kokolle. Paikalla oli myös kyläyhdistys myymässä makkaraa, kahvia ja munkkeja. Lämmin juoma oli kyllä ihan omiaan tässä säässä.

 Kokko reissun jälkeen oli ihanaa mennä kotiin, kun sauna oli valmiina lämpimänä. 

Vaikka oltiin hyvin varauduttu viimaan, niin kyllä tuolla vilu ennätti tulla ja saunaan oli ihana mennä lämmittelemään.

Pääsiäis tunnelmia

Tänä vuonna pääsiäinen onkin hieman erilainen, kuin ennen. Olen nimittäin ekaa kertaa työurani aikana koko pääsiäisen vapaalla! Tuntuu varsin oudolta, eteenkin kun pidin torstaina talvilomapäivän, niin tämä on oikeasti ihan loma.  Päivätyön hyviä puolia :) Miehen lapsista suurin osa tuli meille lomalle ja omakin poika on ollut melkein koko ajan kotona, niin on ollut tupa täynnä elämää.

Mariijan kanssa koristeltiin jo viime vuonna askartelukaupasta ostamani mustat pääsiäismunat. Onnkesi lauantaina kävi trulleja ja saatiin munat sopivasti heltä saatuihin virpomisoksiin roikkumaan, kun ei ollut tullut itse vielä haettua pajunoksia. Oksien haku oli hieman venynyt, kun lapset on meillä jo niin isoja, etteivät he itse enää mene trulleiksi. Mariija hieman moitti munia, ettei niistä tullut kovin iloisia, mutta kun ne ripusti värikkäisiin virpomisoksiin, on ilme mielestäni aivan riittävän iloinen.

Perjantai iltana käytiin miehen kanssa kuuntelemassa Matteus- passiota Kokkolan kirkossa. Keski- Pohjanmaan kamariorkesterin suurteos oli kyllä upea! Kirkko oli ihan ääriään myöten täynnä kuulijoita. Esitys kesti kolme tuntia ja lapset oli sillä aikaa mummulla ja papalla. Kun haettiin heidät kysyi poikani miten te jaksoitte istua niin kauan siellä. No aika kului siivillä. Kun katsoi kelloa ja kun sitä seuaavan kerran vilkaisi oli tunti kulunut. Hyvin siis jakoi istua, eikä aika tullut pitkäksi. Hieno konsertti kerta kaikkiaan. Parhaat kohdat minusta olivat ekan puoliajan loppupuolella toiseksi viimeinen kuoro ja toisen poliajan ensimmäinen sopraano. Ne oli upeat!

Meidän pääsiäinen on väriltään lähinnä vihreä, vaikka olenkin pikkuhiljaa alkanut lämmetä keltaiselle värillekkin, on vihreä ollut aina lähellä sydäntäni. Pääsiäinen on kevään juhla ja kevät tarkoittaa lupausta uudesta kasvukaudesta, kasveista ja vihreästä luonnosta. Vaikka tänä vuonna pääsiäinen on varsin myöhään, niin on vielä täysi talvi. Lunta tuli pitkän perjantain yönä 5cm lisää ja tuuli on tosi pureva, mutta kyllä se vihreä kevät on pian täällä, aivan varmasti.

Pari vuotta sitten tein kipsimunia pääsiäiseksi. Nyt jälleen kaivoin munat esiin keittiönpöytää koristamaan. Tänä vuonna kipsimunia on näkynyt joka paikassa, enkä ihmettele, ovathan ne ihania. Kumman kauan vain kesti suosion leviäminen. Itse laitoin niihin tällä kertaa valkoisen helmililjan ja muorinkukan. Laitoin munan sisään ensin pienen muvipussin suojaamaan munaa kosteudelta ja sitten kukkaruukun, niin kasville pystyy antamaan myös vettä helposti.

 Narsissit ovat mielestäni pääsiäiskukkia ja pidän niistä paljon enemmän, kuin tulppaaneista. Ne tuovat mieleen kevään. Joten pitihän niitä saada. Yhdessä harsokukkien kanssa on kimppu varsin herttainen ja pääsiäiseen sopiva. Aaltomaljakko näyttäisi kotiutuneen hyvin tv-tasolle, kun on siellä majaillut helmikuusta saakka, kukat ovat vain välillä vaihtuneet.

Kissat yhdellä lempipaikallaan katselemassa pihalla liikkujia. Trulleissa olikin paljon seurattavaa lauantaina ja kisut aiheuttivat paljon ihastusta pikkunoitien keskuudessa. Muutama unohti vallan mitä piti sanoa, kun huomio kiinnittyi kissoihin. Kissojen kanssa pöydälle mahtuu onneksi pieni kukkakin. Perunanarsissi ja muratti ovat soma pari eteisessä.

Makuuhuone

Aika kuluu mahdottoman nopeaa. On vaikea uskoa, että tämä meidän talon laajennusosakin on ollut käytössä jo melkein viisi vuotta. Se tuntuu edelleen ihan uudelta, vastahan me tänne huoneeseen muutettiin, mutta kun miettii tarkemmin niin aikaa onkin kulunut jo tovi. Olen edelleen kuitenkin tyytyväinen valintoihin mitä huoneeseen tehtiin.

Minä olen vähän huono sisustusbloggaajana, koska meillä sisustus muuttuu sen verran hitaasti ja melkein aina näyttää "samalta". Tykkään sisustamisesta paljon ja siksi pientä vuodenaikavaihtelua ja muutosta muutenkin esiintyy, mutta pääsääntöisesti tykkään valita huonekalut ja tavarat niin, että ne ovat pitkäikäisiä ja aikaa kestäviä, eikä niitä tarvitse vaihtaa jatkuvasti. Pidän täyspuisista, sekä vanhoista huonekaluista. Tykkään kierrättää, kunnostaa vanhaa ja tehdä uutta, vaikka löytyy meiltä myös ihan uusiakin, kaupasta ostettuja kalusteita. Mutta ennenkaikkea tykkään siitä, että tiedän mistä tavarani ovat kotoisin ja niillä on tarina. Osaatteko itse nimetä jonkin huoneen kaikki tavarat, mistä ne ovat luoksenne löytäneet? Kokeilkaapa, tässä minun kokeiluni makkarin osalta.

Meidän makkarin kalusteista sängynpäädyn olen tehnyt itse. Nojatuolit olen verhoillut jo toiseen kertaan ja kunnostanut jalat/käsinojat, tuolit olen saanut mummolta perintönä, samoin mahonginvärisen yöpöydän. Toinen samanlainen yöpöytä löytyi kirppikseltä, se pitäisi kunnostaa samanväriseksi ensimmäisen kanssa, kun joskus kerkeäisi. Valkoinen lipasto on vanha ja tuli aikanaan erään vanhan talon mukana, jonka isä osti, kun olin lapsi. Lipasto on ainut huonekalu, jota en ole kunnostanut itse, vaan teettänyt muualla. Mahonginvärinen lipaston olen ostanut ihan uutena huonekaluliikkeestä vuonna 2000 ja se on alkuperäisessä asussaan, myös sängyt ovat uudet. Ne ovat vain pari vuotta vanhat ja ostettiin selkäongelmieni vuoksi. Sänkyyn ja tyynyyn kannattaa muuten todellakin panostaa t. yksi selkäongelmainen. Keinutuolin olen ostanut kirppikseltä ja sen jalakset kunnostin vuosi sitten talvella. Tuoli pitäisi vielä verhoilla uudelleen, se on kuitenkin ihan hyvä kuntoinen, niin on venähtänyt tämäkin projeksti hieman... on varmaan liikaa kaikenlaista tekeillä yhtä aikaa :) Vanhan singerin olen saanut toiselta mummolta synttärilahjaksi viime vuonna.  Ruskean torkkupeiton, verhot ja pitsikuvioiset tyynyt olen tehnyt itse, sängynpeite ja valkoiset tyynyt on Ikeasta, ruskea kuviotyyny ja matto ovat paikallisen sisustusliikkeen alesta ja Pentikin harmaa viltti on saatu häälahjaksi.

Sisustusesineet noudattavat aika tavlla samaa linjaa huonekalujen kanssa. Pöytälamppu on tilattu alelnnuksella Ellokselta ja sille oli parikin, mutta se tippui ja meni rikki, kattolamppu on tilattu tietenkin alennuksella jostain nettikaupasta, peili ja yöpöydillä olevat valokuvakehykset on ostettu Pentikiltä häälahjaksi saadulla lahjakortilla, seinällä oleva taulu on myös häälahja. Paketoitua MikkiHiirtä/nallea esittävän taulun olen ostanut Helsingistä vuonna 2000. Huoneen ikkuna on luoteeseen päin ja vaikka täällä on isot ikkunat on huone melko hämärä ja täällä ei kukat oikein hyvin viihdy. Huoneessa on silti paljon kasveja, koska pidän niistä. Asia on ratkaistu siten että kaikki kasvit eivät ole aitoja ja aidot pääsevät välillä muuallekkin. Oliivipuut olen ostanut töistä, kun ruokalan pitäjä vaihtui ja möi pois vanhaa tavaraa... oliivipuut maksoivat 1€/kpl. Pieni viherkasvi on Ikeasta ja aidot orkideat paikallisen HonKongin loppuunmyynnistä. Valkoiset ruukut olen ostanut vuosia sitten Prismasta ja ovat palvelleet vuosia kiitollisesti. Kasvit vain ovat vaihtuneet niissä useampaankin kertaan. Sängyn päädyn päällä olevan, hääkuvakehyksenä toimivan ikkunanpokan, olen kunnostanut ja lasipillikranssit tehnyt itse. Kristallimaljakko on tuliainen äidin kanssa tehdyltä Tallinnanmatkalta v-96, siinä olevat kukat on ostettu yhden paikallisen sisustusliikkeen muuttomyynnistä ja niiden takana oleva köynnöskukka Terrasta ihan normaaliin hintaan. Yöpöytien alla olvat korit olen tehnyt itse. Niistä piti ensin tulla matto, mutta tulikin korit yöpöydän laatikoiksi. Kirjoista Potterin tilasin syksyllä Adlibriksestä, neulesuunnittelukirjan sain joululahjaksi ja muistikirjat olen ostanut Tampereelta Tigeristä viime keväänä. Ovistoppari on tuparilahja, kissa viime kesän hankinta 5km päästä meiltä ja televisio on hankittu Gigantista myönnytyksenä isännälle, vaikka mielestäni makkarissa ei tarvisi telkkaria ollakkeen. Pilatesrulla on tilattu netistä ja oli muuten sairaan kallis, mutta se on käytössä joka päivä ja ollut aivan huippuostos. Se on heti sängyn ja tyynyn jälkeen paras investointini selän hyvinvoinnin kannalta, suosittelen.

Siinnäpä sitä olikin tarinaa sanoin ja kuvin meidän kakkarista. Suosittelen kokeilemaan tuota tavaroiden nimeäistä. Olen viime aikoina lukenut sekä Konmarin, että suomalaisen vastineen sille. Kirjat poikkesivat hieman toisistaan, mutta monelta osin olivat myös samaa mieltä. Olen tietyssä määrin niiden kanssa samoilla linjoilla, eteenkin tämän suomalaisen version. Oman näkemykseni mukaan tavaroiden pitää tuottaa iloa ja/tai olla hyödyllisiä, sekä aikaa kestäviä. On kiva tietää niiden historia, miten ne ovat luoksesi päätyneet ja miksi. Mitään sanomaton ja tarpeeton tavara joutaa pois.

Mun lapsi on virallisesti teini

Aika rientää tolkutonta vauhtia eteenpäin. Päivät ja viikot vain vilahtavat ohitse ja kuukaudet vaihtuvat nopeampaa, kuin niihin ennättää tottua. Vielä kun ajan kulumiseen yhdistyy paljon tekemistä, kiirettä ja arjen pyörittämistä, omia ja perheen harrastuksia, projekteja, synttäreitä ja ystäviä, niin huomaa yhtä äkkiä että joulusta on päästy kevääseen miltei huomaamatta. Vaikka välillä aika tuntuu matelevan, niin toisinaan se juoksee ja tuntuu ettei ennätä millään kaikkea mitä haluaisi, toisinaan asiat tuntuvat junnaavan paikoillaan, ne eivät onnistu millään ja aika vain hupenee jonnekkin. Kuukausi sitten täytin 40 vuotta janNyt sitten minun pikkuinen poikani otti ja täytti 13 vuotta ja on virallisesti teini, minne katosi aika, minne vuodet ovat menneet? Eihän se voi olla jo noin iso, päättää ala-asteen keväällä ja siirtyy ylökoulun puolelle!

Pojalla on ollut selvät tavoitteet synttärilahjan suhteen. Hän haluaa rahaa, sillä meinaa sitten ostaa uuden tietokoneen. Kyllä hän koneen jo sitten saakin ostettua, on nimittäin säästänyt kesästä saakka siihen. Joululahjaksikin toivoi rahaa tätä varten ja kotona on tehnyt ruokaa ja siivoillut kerätäkseen pottiin pääomaa. Sain hänet jopa innostumaan lukemisesta, lupaamalla pientä korvausta luetuista kirjoista. Tähän onkin pyritty koko alakoulun ajan, mutta mikään ei ole saanut tähän mennessä kunnolla innostusta heräämään. No hyvä että tietty tavoite on saanut innostuksen esiin ja hän on huomannut viimeinkin lukemisen taian.

No vaikka hän toivoikin vain rahaa, niin eihän sitä äiti pysty pelkästään sellaiseen lahjaan tyytymään. Minun tulee ommeltua niin paljon kaikille kummilapsille ja itselle, että Veeti jää usein välistä, joten pitihän hälle ommella teinille sopiva paita lahjaksi :) Vaikka paidan teksti ei kyllä hirveän hyvin kuvaakkaan saajansa luonnetta, sillä hän on oikeasti hyvin reipas ja tunnollinen niin aamu, kuin iltatoimissaan, ainakin vielä. Paidan kaava on Ottobre 6/15 lehdestä malli26. Stars and Stripes. Jätin vain hupun ja halkion pois ja huolittelin pääntien reunan trikookaitaleella ja hihat ja helman tein hieman pidemmäksi ja ihan vain taitoin ja huolittelin kaksoisneulatkkaukseslla. Paita on kokoa 170cm.

Samaan ompeluinnostukseen meni sitten myös kaverin pojalle kekemäni syntymäpäivälahja. Samalla mallilla tuli tälle ekaluokkalaisellekkin paita koossa 134cm. Tähän paitaan tosin laitoin mallin mukaisesti hupun. Hupun vuorin, hihojen ja helman "resorit" laitoin joustavasta trikoosta, jotta muuten yksivärinen paitasai vähän piristystä. Lopputuloksesta tuli mielestäni tosi kiva. Sopii varmasti saajalleen. Lahjaan tein vielä lisäksi trikoopipon samasta trikoosta, kun pipoja muutenkin muutaman vielä ompelin.

Viikolla kun Veetin oikea synttäripäivä oli, en vielä leiponut kakkua, kun sitä ei olisi oikein kukaan ollut syömässä. Sens sijaan lupasin että mennään elokuviin kun tulee ensi-iltaan Beutu and the Beast ja leikkasin hänen hiukset. Nyt tänään ja huomenna sitten tulee vieraita, niin pääsin leipomaan. Töissä mietin ääneen mitä sitä oikein tekisi ja työkaveri vihjaisi Kinderkakusta. No siitä innostuneena sitten sellaisen teinkin. Pohjan tein suklaahippukekseistä ja täytteistä jätin sokerit pois, kun niihin tuli kuitenkin suklaata. Tällä tavalla niistä ei tullut ihan överimakeita ja kakku oli kaikenkaikkiaan okein hyvää.

P.s. Säätiedoituksissa on lupailtu kevättä alkavaksi, milloin hyvänsä. Nyt se on sitten alkanut, nimittäin talitintit on muuttaneet laulunsa kevät viserrykseksi. Vielä viikolla oli talvisirkutus, mutta tänään on hyvin tyylipuhdas TITITYY- TITITYY.
Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Syttärikakku ja joululahjaliina

Minulla on ollut melkoisen kiireinen alkuvuosi. Tänä viikonloppuna juhlittiin miehen 15v työuraa firman vuosijuhlassa ja kun oli monta muutakin menoa loppuviikolle ja olin perheen pyytänyt myös synttärikahville käymään viikonloppuna, niin päätin kerrankin olla leipomatta itse kakkua. Saa kai sitä ihminen joskus iteselleen valmiinkin kakun ostaa?

Leipuri jolta tämän tilasin, tekee kakkuja ilmeisesti "harrastuspohjalta" kotiäitiyden ohessa. Itselle tuli ihan vaikeus valita, mitä sitä oikein kakkuunsa haluaa, kun hän antoi niin paljon kaikenlaisia vaihtoehtoja ja deoita. Lopulta saatiin kakun sisältö valittua ja koristelulle annoin sitten vapaat kädet. Muutaman ideakuvan laitoin vain saatteeksi, että jotain tämän tyylistä ja kuvan mummulta joululahjaksi saamastani liinasta, että tämä tulee pöydälle.

Voi yllätys mikä sitten meitä odotti, kun mentiin kakkua hakemaan. Aivan uskomattoman näköinen luomus! Joskus sitä kannattaa luottaa muiden ammattitaitoon ja antaa jonkun muun tehdä asioita puolestaan. Kakku ylitti kyllä kaikki odotukset! Se vastasi inspiraatiokuvia täysin ja paremmin ei olisi voinut sopia mummulta saatuun liinaan. Kaiken lisäksi se oli kauneutensa lisäksi vielä uskomattoman hyvääkin. Kyllä kannatti.

Liinan tosiaan sain mummulta joululahjaksi. Mummu on useamman vuoden ajan jaellut tavaroitaan ihmisille lahjoiksi. Kai hän tavallaan suorittaa ennakkoperinnönjakoa hyvässä mielessä ja antaa tavaroita niille kelle katsoo niiden haluavan päätyä. No tämän liinan sain, koska äiti ja isä ovat tuoneet sen hänelle tuliaisiksi ensimmiseltä yhteiseltä ulkomaanmatkaltaan Kanarialta. Tarkkaa vuotta en muista, mutta muistan olleeni silloin veljeni kanssa mummun luona hoidossa ja koska pienempää pikkuveljeä ei vielä silloin ollut, mutta asuttiin jo omassa kodissa, niin vuosi on ollut 80-82 paikkeilla ja olen olut 3-5v.

Liina on tosi taitavaa käsityötä. Ristipistoja ja pitsiupotuksia, jollaisia en varmaan saisi itse koskaan tehtyä valmiiksi, enkä niin taitavasti. Nurjalta puolen kuitenkin näkee, että koristelut on käsityönä tehtyjä. En ollut kokeillut liinaa pöydälle kun sain sen ja nyt kun sen laitoin niin yllätys oli positiivinen, kun se oli aivan täydellisen kokoinen. Liinan kuvio sopi loistavasti keskelle pöytää ja siniset raidat jäivät tasaisesti näkyviin reunoilta.

Kakun on valmistanut PullAnnuppu. Voin suositella lämåimästi muillekkin!Tämä 25hlö kakku maksoi 55€. 

Ei mielestäni paha, kun leipomosta tilattaessa puolet pienempi ja vaatimattomampi olisi ollut samaa hintaluokkaa.

Hyvää uutta vuotta!

Kuinka nopeaa aika kuluukaan! Vanha vuosi on pääsemässä loppuunsa ja ollaan uuden äärellä. Justiinsa vasta tehtiin puutarhassa syyshommia ja alettiin ajattelemaan Joulua ja yht'äkkiä Joulukuu onkin jo ohi. Koko kuussa en ole oikeastaan ennättänyt koneelle käymään. Päivät on kuluneet töissä ja illat jouluvalmisteluja tehden. Sen kerran, kun olisi ollut itsellä aikaa istua kirjoittamaan jotain, on koneet olleet tiiviisti varattuina. No ei sillä suurin osa touhuiluista onkin ollut sellaisia, jota voi esitellä vasta nyt, kun lahjat on jo avattu.

Tänä vuonna tein itse jouluksi vain suklaakakkua, pipareita ja rapeita rinkeleitä. Laaatikot yms. ostin joulumarkkinoilta valmiina. Joskus vain on pakko hellittää, ettei mene liikaa stressin puolelle kivatkin asiat. Ostin uuden kuivakakkumuotin, hieman liian kauan tuli sillä ekalla kerralla paistettua, kun osa harjanteista hieman tummuivat.

Instagrammin puolella on kyllä tullut jaettua vähän lahjojenkin kuvia, kun olen saanut ne valmiiksi ja sinne pääsee päivittämään puhelimella, blogin päivitys taas puhelimen avuulla on sen verran työlästä, etten viitsi siihen alkaa. Instagramista munut löytää nimellä #onnenapiloita. Mutta nyt muutamia kuvia meidän joulusta ja pari sanaa kuluneesta vuodesta. Ensi vuoden puolella palataan sitten niihin lahjoiksi menneisiin juttuihin.

Tänä joulun aoli hieman erilainen kuusi. Ostettiin pihtakuusi ja siihen pallovalot,
myös hopeanauhat on olleet laatikossa monta vuotta lepäilemässä, mutta nyt pääsivät kuuseen.
Jouluksi sain vaihdettua hieman talvisemmat verhot olohuoneeseen ja keittiöön.

Kulunut vuosi on itselleni ollut melko rankka. Vuoden alku puolisko meni sopivaa lääkitystä etsiessä ja kipuillessa. Olen potenut alaselän pullistuma- ja välilevynrappeumavaivoja reilu nelisen vuotta. Vaihdoin tuolloin työtehtäviä ja oireet saatiin hallintaan, mutta koko ajan olen syönyt kipulääkkeitä, että olen selvinnyt töistäni. Vuosi sitten syksyllä, sitten uutena vaivana ilmaantui pääkipu, joka jatkui yhtäjaksoisena 5kk. Laajojen tutkimusten jälkeen (mm. magneettikuva ja suuri määrä verikokeita) kivun syyksi kirjattiin lopulta kipulääke päänsärky. Olin syönyt samoja lääkkeitä  selän takia yhtä jaksoisesti  kolme vuotta. Nyt lääkkeet piti jättää pois pään takia ja selkä ilmoitti, ettei suostu ilman niitä yhteistyöhön. Vuoden alkupuolelta ei juuri muuta olekkaan sitten jäänyt mieleen, kuin aina uudet lääkkeet, sivuvaikutukset, sekä pään ja selän kipu. Myös selkä tutkittiin uudelleen ja löydökset oli samat kuin kolme vuotta aikaisemminkin, ei mitään paranemista havaittavissa.

Meiltä kysyttiin kävikö pukki... No ei oikeastaan, kun se lähti meiltä ja tuli meille kierroksensa päätteeksi.

Lääkärin kehoituksesta hain Kelan kuntoutukseen ja ensimmäisen jakson olinkin toukokuussa. Kuntoutusjakso oli itselleni suuri pettymys. Ainoat sieltä saadut asiat oli hienot uudet ystävät ja BackApp- työtuoli (on muuten mailman paras työtuoli). Kesäkuussa sitten löydettiin viimein sopiva lääkitys. Jee! Pikkuhiljaa alkoikin kyllästyttämään pahoinvointikohtaukset, maailman pyöriminen silmissä, kuin humalassa olisi. Kaikesta huolimatta olen ollut melkein koko ajan töissä. Tätä aikaa en kaipaa yhtään.

Pihtakuusi on kyllä pitänyt neulasensa kiitettävästi, montakaan ei ole lattialta löytynyt.
Hieman kaupassa mietin noita pallovaloja, kun osa on turkooseja, mutta ne näyttävät kyllä ihan vihreiltä kuusessa.
Jospa näille olisi käyttöä sisustuksessa joulun jälkeenkin.

Kesä koitti ja lääkitys saatiin kohdalleen, töissäkin oli hieman keveämpää. Elimistö oli kuitenkin kuormitettu, kun sain vaivoikseni piirtopaukamoinnin. Sinä on vaivana ihoon herkästi tulevat naarmut jotka kutiavat mahdottomasti. Asialle ei voi mitään tehdä, muuta kuin lievittää oireita syömällä allergialääkettä. Niitä sitten kuluukin 3kpl päivässä. Minulta on monesti kysytty, eivätkö ne väsytä. No en tiedä, kyllä kai, mutta ennemmin näin, kuin se armoton kutina.

Jouluaaton ruoka on pian valmista, vain pukkia odotellaan takaisin kierrokseltaan syömään.

Ennen juhannusta käytiin lasten kanssa risteilyllä Siljan laivalla. Oli mukava reissu kaikin puolin.

Heinäkuussa pidettiin Samuin kanssa kesälomat, ensimmäinen kerta, kun koko loma oli meillä samaan aikaan. Käytiin mm. kahdestaan asuntovaunuilemassa. Loman jälkeen olo oli hieno. Ei juurikaan kipuja ja pystyin tekemään itselleni tärkeitä asioita kuten touhuamaan puutarhassa. Puutarhassa saatiinkin paljon aikaiseksi tänä vuonna. Vaikka osa jutuista jäikin hieman kesken, niin tosi tyytyväinen olen :)

Jouluinen asetelma keittiön pöydältä.
Jouluruusu oli tänä vuonna ainut joulukukka jonka ostin huonekuusien lisäksi.

Töihin paluu muutti taas asioita. Alkukesän kesätyöntekijät tekivät omasta halustaan ne työt joista tiesin kipeytyväni ja mielelläni annoinkin ne sitten tehdä ja tein itse heidän ne työt joista eivät niin välittäneet. Mutta kun loman jälkeen jouduin taas ajamaan trukkia kivut palasivat saman tien. Tajusin, ettei näin voi jatkua ja pyysin työkykyneuvottelua. Neuvottelu pidettiin elokuun lopussa ja sainkin työkokoilupaikan firman sisältä todella nopsaan. Syyskuun puolessa välissä aloitin työkekoilun toimistotöissä. Melkoinen muutos aiempaan. Istumista, uusia tietokoneojelmia, uudet työkaverit ja todella paljon uutta tietoa. Hienosti kuitenkin lähti menemään ja pystyin jo viikon jälkeen jättämään kolmiokipulääkkeen taas pois (loman aikana en tarvinut sitä, mutta töihin palattuani jouduin taas käyttämän). Sain sähköpöydän, seisomamaton ja sen ihanan työtuolini. Satulatuoli ja sähköpöytä pitäisi kyllä olla jokaisella toimistotyötä tekevällä.

Leevi tonttu jakoi pukilta tippuneet paketit omistajilleen. Laavi on päässyt Samulin syliin käymään.
Se asustaa tuvassa ympäri vuoden.

Lokakuussa oli toinen kuntoutusjakso. Vähän paremmat fiilikset jäi, kuin edellisestä jaksosta, mutta en siltikään kovin korkeaa arvosanaa kyllä siitä antanut. Olin pettynyt. Työkokeilu jatkui ja olo koheni, pystyin jättämään kaikki kipulääkkeet pois. Onneksi, sillä pää alkoi tulla uudelleen kipeäksi ja vatsa reistailla tavallista enemmän. Niiden kanssa onkin sitten taiteiltu loppu vuosi ja tilanne on nyt suht sakaa vaikkakin hauras. Mutta eiköhän tämä tästä niidenkin kanssa pikku hiljaa... Vaikka olenkin ollut koko työkokeilun ajan todella väsynyt kaiken uuden oppimisesta, stressaamisesta, uusista aikatauluista, arjen uudesta rytmittämisestä ja kiireestä, niin työmotivaatio on kylllä ollut korkealla. Töihin on ollut taas kiva mennä.

Joulupäivän illallinen on pian katettu. Oltiin paikalla vanhemmat ja kaikki lapset perheiden kanssa,
vain Samulin lapset puuttui paikalta. He tulivat meille vasta tapanina lomaa viettämään.

Lasten syyslomalla oltiin molemmat tiiviisti töissä, eikä paljoa tenavien kanssa touhuttu vaikka olivat kaikki meillä. Veeti lomaili marraskuussa isovanhempiensa ja serkkujensa kanssa kanarialla viikon ja joukuun alussa käytiin sitten koko sakki Vuokatissa lomailemassa. Hieno reissu, eikä kukaan pahemmin äkäillyt mistään. Joulukuu ja marraskuu onkin sitten muuten mennyt joululahjoja ommellessa ja muissa jouluvalmisteluissa. Rakastan antaa lahjoja. Ensi vonna jos teen itse, niin täytyy kyllä aloittaa jo hieman aikaisemmin, ettei tule kiire. Päivätyö hieman harhautti luulemaan, että on enemmän aikaa. Vuorossa ollessa omaa aikaa oli nykyistä enemmän. Tähän on nyt totutteleminen, rytmitys on arjessa hyvin erilainen, kuin aiemmin.

Tunnelaa kahveja odotellessa. Oman porukan lisäksi kahville tuli mummu ja
isän sisko miehensä ja vanhimman lapsen kanssa

Tänään on vuoden viimeinen päivä ja virallisesti työkokeilu päättyy tänään. Huomisesta alkaen työsuhteeni muuttuu työntekijästä toimihenkilöksi, sillä saan jatkaa siinä työssä mitä olen koko syksyn tehnyt. Vaikka työsuhteeni on vakituinen, on tämä toimihenkilöpesti kuitenkin määräaikainen, sillä se on äitiysloman sijaisuus. Elokuussa sitten katsotaan uudelleen mikä on tilanne. Hyvälle kuitenkin tuntuu nyt, kun ajattelee tulevaa vuotta. Nyt aion panostaa itseäni jo kauan vaivanneeseen asiaan, eli painooni. Vuoden aikana olen käynyt psykologin juttusilla kymmenisen kertaa, puhumassa kivusta ja siinä sivussa myös ylipainosta. Hän kielsi olemaan ajattelematta koko paino asiaa niin kauan, kunnes muut asiat alkavat selvitä. Nyt kun se ovat paremmalla tolalla, on aika keskittyä tähän itseäni kiusanneeseen asiaan. Nyt loppuu karkin syönti ja alkaa painonpudotus. Haastetta hieman tulevalle vuodelle. Facen puolella lupasin olla syömättä herkkuja niin monta päivää, kun saan tykkäyksiä. Aika kauan saankin olla sitten ilman, kun tykkäyksiä on tullun n.80. Muutaman ennalta maintun välipäivän tosin pidän, tietyissä tilanteissa, kuten kun täytän 40vuotta.

Vietiin mukanamme vähän modernimpi himmeliratkaisu. Hyvin sopii vanhan tuvan seinälle tämmöinen pillihimmeli.

Nyt meillä on tupa on täynnä väkeä, kun kaikki tenavat ovat meillä. Olivat juuri pommittamassa papatteja pihalla. Jospa sitä sitten vilä kävisin katsomassa ilotulitusta tenavien kanssa, isäntä kun on vuoden viimeistä työvuoroaan tekemässä tämän yön.

Mitä olisi joulu vanhassa tuvassa ilman olkipukkia?

Oikein hyvää vuotta 2017 kaikille. 

Toivottavasti vuosi on meille kaikille hyvä <3