Pohdintoja eteisestä

Sanotaan, että sisääntulo ja eteinen antavat kodista ensivaikutelman ja näin varmasti onkin. Jos eteisessä on kenkävuori, takit eivät mahdu naulakkoon, ja portaalla on roskapussi vastassa tulijaa, niin ei se parasta mahdollista kuvaa kodista ja sen asukkaista varmaankaan anna. Itse olen koittanut ainakin hillitä eteisen kaaosta ja viedä roskat, mutta parannettavaakin tietysti olisi.

Meidän eteinen on lähinnä iso tuulikaappi. Positiivistä siinä on, että se on valoisa ja siellä on laattalattia. Säilytystilaa on mielestäni  kuitenkin liian vähän (tai säilytettävää aivan liikaa) ja säilytys ratkaisut eivät ole aivan optimaaliset. Nyt tekisikin mieli käydä tämän tilan kimppuun. Ensimmäiseksi täytyy vissiin käydä niihin tällä säilytettäviin asioihin käsiksi, eli kenkiin, takkeihin, lapasiin ja myssyihin. Toinen vaihe on mietttiä millaisia säilytysratkaisuja tilassa voisi olla ja miten ne toteuttaisi. Kovin paljon "liikkumavaraa" ei kuitenkaan ole, sillä korkeat kaapit eivät tilasta poistu minnekkään, mutta muutoin säilytykseen täytyy kuitenkin miettiä vaihtoehtoja. Tällä hetkellä kenkiä on vetolaatikossa naulakon alla ja arkussa, sekä käytössä olleet kengät on lattialla. Myös paikka mihin laskea laukku on oltava. Siksi tuo pikkupöytä on eteisessä ollut ja sen on valloittanut myös läninnä isompi kissamme Beella, joka nukkuu siinä tai tähyilee ulos.

Oviaukossa eteisestä "aulan" puolelle on leuanvetotanko ja renkaat, ne voisivat kyllä sijaita jossain aivan muualla, kuin sisääntulossa. Oman päänvaivansa aiheuttaa myös sähkökaappi, joka on onneksi melko huomaamaton, mutta ei sen eteen voi mitään kovin vaivalloisesti pois siirrettävää laittaa. 

Olen asunnut täällä pian seitsemän vuotta ja eteisessä ei ole muuttunut mikään muu, kuin verho, pöydän kukka ja nurkkaan on tullut kori, etteivät kaikenmaailman mailat ja sauvat ole aina nurin. Nyt alkaisi riittämään ja tekisi mieli muutosta. Saas nähdä mitä sitä keksisi, toimivamman eteisen akaansaamiseksi. Ehdotuksia otetaan mielellään vastaan.

Wannabe Odd Molly

Olen aina ihastellut Odd Molly merkin vaatteita ja mieli on tehnyt eteenkin merkin rentoa neulejakkua, mutta en ole kyennyt maksamaan vaatteesta 200€...  eteenkään, jos siinä on liian lyhyet hihat ja helma. Jostain syystä en ole myöskään aiemmin tullut ommelleeksi sellaista. Talvella Tyyne-Esteri nettikauppaan tuli myyntiin valmiskaavoja, joista sitten tilasin Lyylin- neulokselle tarkoitetun jakun kaavan, juurikin Odd Molly- neuletakki mielessäni.

Haasteeksi muodostui sopivan kankaan löytäminen. Myynnissä ei kertakaikkiaan tuntunut olevan sopivan paksuista neulosta, varsinkaan sopivan värisenä tai sopivalla kuviolla. Yksi ruotsalainen nettikauppa myi kauniin kuvioista kangasta, mutta myyntitekstissä sitä kutsuttiin patjakankaaksi ja sopivaksi sisustukseen. Vaikka yhdessä ruotsalaisessa blogissa, siitä olikin tehty tämän tyyppinen vaate, en ilman hypistelyä tai suomenkielistä käyttökokemusta (ruotsiksi en sitä osaa pyytää), kallista kangasta tosi kalliilla postikuluilla uskaltanut tilata. Lopulta etsintä tuotti kuitenkin tulosta ja niinkin yllättävästä paikasta, kuin Parttitukku! Sinne kyllä kannattaisi aina mennä ensimmäiseksi katsomaan, mutta siellä ei saa olla liian tarkat hakuvaatimukset. Kankaan väri ei alkuun ollut ihan mieleinen, tuntui "räikeältä", mutta nyt siihen on jo tottunut ja se on oikein kiva. Joskus takavuosina tällainen vaalea terrakotta oli jopa lempivärejäni. Solmiamisnauhana oleva harmaa neulosnauha löytyi myös samaisesta paikasta.

Kankaan leveys oli liki 2m ja kun metsihinta oli 6,5€ sopi kangas täydellisesti uuden kaavan kokeiluun. Kangasta meni 1,2m, kun normaali leveää (140cm) kangasta olisin tälle kaavalle tarvinnut metrin verran enemmän. Kaava oli tosi hyvän mallinen, vaikkakin melko pientä kokoa, muutoksia ei juurikaan tarvinut tehdä istuvuuteen. Ainoa muutos istuvuuteen oli, kun helmasta kavensin lantiota ja mallin muutokset olivat keski etulinjauksessa, kauluksen muodossa ja taskuissa, jotta sain ne enemmän tavoittelemaani mallia vastaaviksi.

Yllä olevassa kuvassa on oikealla vertailun vuoksi kaksi Odd Mollyn neuletakkia, joiden tyyli siis oli tavoitteena ja tämä on nyt sitten minun toteutukseni tästä tyylistä. Kaipa se niin on, ettei opittuja taitoja koskaan täysin unohda. Hyvin nimittäin muistui edelleen mieleen, kuinka herrainkauluksellinen jakku ommellaan, vaikka edellisen kerran olen tällaisen ommellut amiksessa 20 vuotta sitten. Huomenna ollaan lähdössä koko talven odottamalleni Oikein & Nurin- käsityöristeilylle. Tämä jakku päälläni meinasin blogiani siellä sitten edustaa, eiköhän tämä sitä tarkoitusta varten ole oikein sopiva vaate. Itse ainakin olen kovasti ihastunut tähän! Heittäydyin muuten "tosi hurjaksi" ja kävin ostamassa takin väriin sopivan huulipunankin. Eipä ole tällaista vaaleaa terrakottaa vaatekaappiini/ meikkivalikoimaani aikoihin kuulunutkaan. Pitkäään olen mennyt musta- harmaa- nude linjalla.

Häälahjapuku

Viimeisen kuukauden ajan ja vähän kauemminkin minua on vapaa-aikoina työllistänyt harrastuksistani ompelu. Lupasin nimittäin mieheni siskolle jo kesällä, että annan heille häälahjaksi morsiuspuvun ompelun. Kun omat häät saatiin juhlittua alta pois, oli aika alkaa suunnitella tätä lahjapukua. Morsiammella oli muutama mekon kuva, jonka tyylisestä mekosta hän haaveili ja niiden pohjalta sitten aloin etsiä kaavoja. Mittojen muukaan en kaavoja alkanut piirtämään, sillä minusta maailma on jo täynnä valmiita hyviä kaavoja, joista pääsee hienosti alkuun. Joka tapauksessa kaavoja joutuu kuitenkin ensin muuttamaan halutunlaiseksi, kun täysin valmiita on melko mahdotonta löytää. Tällaisessa työssä pitää kuitenkin tehdä ensin sovitusversio ja siitä on niitä kaavoja sitten vielä hyvä muuttaa.

Vastavihitty morsiuspari juuri kirkosta ulos tulleena <3

Kaavat löytyi kahdesta Burdasta ja yhdestä Suuri käsityökerho- lehdestä yhdistellen ja muokaten. Lehtien numeroia en muista ja olen ne jo palauttanut kirjastoon. Allaolevissa kuvissa olleista puvuista lähdettiin liikkeelle kaavoja etsiessä. Kuvat on Pinterestistä.

Sovitusmekko tehtiin vanhoista verhoista ja satiinilakanoista. Heti kerralla osuttiin oikeaan ja mekkoon tarvi tehdä vain hyvin vähän muutoksia. Morsian oli niin standardi mittainen, että kaavat sopivat täydellisesti.

Sovitusmekko odottamassa ensimmäistä sovitusta.

Varsinaisten kankaiden ostamisessa olikin sitten hieman ongelmia. Oltiin jo aiemmin hieman käyty katselemassa kankaita ja vähän valittukkin valmiiksi, mutta piti sovitusmekko ja valmiit kaavat saada ensin valmiiksi, jotta tiedettiin paljonko kangasta oikeasti tarvitaan. Kun kankaita sitten lähdettiin ostamaan, olikin hemlmaan kaavailtu sifonki loppu ja sitä ei saanut lisää. Siinä meni sitten satiini ja pitsikin uudelleen mietintään. Lopulta ystävällinen pienyrittäjä tilasi sopivan väristä ja laatuista sifonkia ulkomailta saakka. Kankaan tulemisessa kesti sitten tolkuttoman kauan ja siinä meinasi kauppiaallakin hermo pettää, kun soitteli tilauksen perään. Viimein kun kangas sitten saapui, oli tilauksesta toimitettu vain puolet! Onneksi toisen puolen tulemisessa kesti enää viikko ja pääsin työn alkuun.

Kankaat juuri kaupasta haettuina.

Hyvin mahtuu leikkaamaan isoakin kangasta, kun ensin siirtää keittiön pöydän, sohvan ja nojatuolin tieltä, valtaa koko talon ja viskaa kissat ja lapset pihalle.

Kangasta tähän morsiuspukuun meni melko paljon, vaikkei uskoisi. Satiinia oli 6m, sifonkia 16m, pitsiä 1m, vuorikangasta 0,4m, välivuorikangasta 0,4m, eli yhteensä noin 24m! Lisäksi tukiluut, valkoista satiininauhaa, vaaleansinistä satiininauhaa, valkoista vinonauhaa, valkoista puuvillanauhaa, piilovetoketju, 3 silikooniolkainta ja yksi vanhan tyllihameen rypytetty helmatylli.

Yläosa valmiina helmaa varten. 

Yläosan pitsin ompelin saumattomaksi. Leikkasin kappaeet yksitelle pitsikankaasta isoilla saumavaroilla pitksin kuvioita myötäillen. Harsin kappaleiden muodot kankaalle ja sitten sovittelin pitsin kiemurat kohdilleen siten, että saumat olivat kohdakkain. Osat kiinnitin toisiinsa pitsin kuvioiden reunojen muotojen mukaan pääältä ommellen. Pitsin reunassa oli piparkakkukuvioitu reuna, jonka leikkasin irti ja kiinnitin samalla tavalla päältä ommellen yläosan pääntielle ja kädenteille. Näin pitsiosasta tuli täysin saumaton, valtava työhän siinä oli, mutta kyllä kannatti! Pitsin kuviointi mahdollisiti tällä tavalla toteutetun ompelun.

Aluusmekko valmis. Yläosan korsettiin kiinnitin helmaosan kolme alinta kerrosta, eli alimmaisena satiini, sitten tyllihame sifongista ja rypytetty sifonkikerros.
Yläosan pitsiin kiinnitin helmaosan päällimmäisen kerroksen, eli laskostetun sifonkihelman.

Jotain sinistä tuli korsetin vuorin ja helmaosan saumavarojen peitoksi.

Helmakerrokset ompelin kahdessa osassa. Alimmaiset kolme kerrosta tulivat kiinni korsettiyläosaan ja päälimmäisen pitsiosaan kiinni. Korsettiosassa oli myös kolme kerrosta, päälisatiini, tukeva puuvillainen välivuori ja silkkivuori. Välivuoriin tulivat kiinni korsettiluut. Satiinin ja välivuorin ompelin yhteen kiinni ja niiden helmaan satiinivinonauhan. Helmaosat sitten näiden alle tasona kiinni ja silkkivuorin reunaan ompelin sinisen silkkinauhan ja nämä sitten hameosaan käsin kiinni. Näin jäi rumat saumavarat nätisti piiloon ja vyötärö ei levinnyt liian jyrkästi, kangasmäärästä huolimatta. Kangasta piti olla paljon, jotta helmasta saatiin tanssiaismekkomainen.

Helman tasausta

Helman lyhentäminen käynnissä. Helman ompelin saumurilla ja sitten tein yksinkertaisen taitteen.

Päälipuvun vyötärölle ompelin satiininauhan vyöksi ja se peittää myös saumavarat. Päälipuku ja aluspuku kiinnitettiin sittten yhteen takaa, vetoketjun reunoista, muuten ne eivät ole kiinni toisissaan. Helmoista alimmainen satiinin ja päälimmäinen sifongin mittasin sovituksessa soopivan pituisiksi ja loput kerrokset sitten mittailin sovitusnuken päällä. Hieman oli haastavaa könytä lattialla, niimpä sitten hieman nostin nukkea korkeammalle, niin helmatkin laskeutuivat kauniimmin :) Puvun päällä pysymistä takaamaan laitoin aluspuvun korsettiin silikooniolkaimet. Kauan mietin millaisen virityksen teen puvun pukemista helpottamaan. Puvussa kun on piilovetoketju ja korsettiyläosa. Jokainen joka on molempia laatuja pukenut tietää, etteivät ole ehkä paras yhdistelmä. Keksin sitten laittaa pukemista helpottamaan yhden silikooniolkaimen poikittain. Sen avulla puku saadaan pysymään ylhäällä ja paikoillaan, kunnes vetoketju saadaan kiinni. Kiinnitysapu ei näy eikä myöskään paina kuten jokin hakanen olisi ehkä tehnyt.

Mekko valmiina osottamassa morsianta noutamaan sitä.

Mekko istui täydellisesti, morsian oli tyytyväinen pukuunsa ja sehän on aina pääasia. Mekossa täyttyi kivasti jotain uutta, vanhaa ja sinistä. Huntu täydensi sarjan olemalla lainattu. Täytyy kyllä sanoa, että kun morsian on kaunis ja säteilee onnea, jää jopa kauneinkin mekko toiseksi hänen päällään.

Vielä kerran onnea vastavihityille. Toivottavasti elämänne on täynnä onnea ja siunausta.

Työtila on valmis!

Yksi unelma on toteutunut, sillä kasvihuoneen yhteydessä oleva työskentelytila on viimeinkin valmis. Tai no ei se ihan valmis vielä kaikilta osin ole, mutta pöytä on, kaappi on seinällä (vaatii vielä maalausta), vesi tulee hanasta ja lähtee viemäristä. 

Täytyy oikein kehua, että on mulla vaan ihana mies, kun tämmöisen teki <3

Valmistumista hieman hidasti, kun tiskipöytään kuulunut hana ei toiminutkaan... onneksi isältä löytyi käytetty tilalle. 

Ainut harmillinen juttu oli, että vanhassa hanassa oli pesukoneliitäntä, johon olisi kätevästi saanut letkun kiinni 

ja tässä uudessa sitä ei ollut. Pitänee laittaa letkulle liitin hanan suuhun.

Nyt vain pitää tuo kasvihuoneen puoli saada järjestettyä. Suurin osa kamoista on tulossa tuohon pöydän alle hyllyille. 

Pari otosta tuossa on myös pöydän rakennusvaiheesta. Millään ei olisi malttanut odottaa valmistumista. Odotus kyllä palkittiin!

Kukkaideoita

Yksi vaikeimmista asioista päättää häiden suunnittelussa on se, että millaisen kimpun sitä haluaisi. Ihania vaihtoehtoja on aivan liikaa! Koita niistä sitten valita se oikea. Sittenkun johonkin miellyt, niin kukkakauppias sanoo, että NOU NOU... Tätä tukkaa ei ole saatavilla silloin, kun sitä haluaisit. Olen muutamassa kukkakaupassa käynyt kuvia katselemassa ja netin syövereistä koittanut etsiä jotain, mikä kiinnostaisi. Pitäisi päättää ainakin kimpun malli, miten siitä pidetään kiinni, väri, koristeet, tiiviys ja mitä kukkia siihen tulisi.
Tässä muutama idea, mutta vielä ei ole kolahtanut, joten ei kai auta kuin jatkaa kuvien katselua :)

Sittenkun kimppu on valittu pitääkin miettiä mitä ja minkälaista tulee sulhaselle ja tuleeko jollekkin muullekkin jotakin kukkia.

Sulhaselle voisi ainakin rintapieleen jonkinlaisen vieheen hankkia <3

Sitten pitää vielä miettiä juhlan kukkasia. Tuleeko kirkkoon jotain, entä pöytäkoristeiksi, muutoin juhlapaikalle sisälle tai ulos? 

Kesä on siitä ihanaa aikaa pitää juhlia, että omasta puutarhastakin saa materiaalia, eteenkin juhlapaikan koristeluun.

Meidän hääpaikka on vanhan meijerin pihapiirissä, vanhassa maalaistalossa. 

Paikan tunnelmaan sopisi hyvin tällaiset maitotonkat sisääntulon ja terassin koristukseksi.

Kiharoita kiitos

Olen suorittanut hieman syventävää taustatutkimusta viimeaikoina ja perehtynyt 50-luvun muodin eri osa-alueisiin. Koska suunnitelmissa olevasta häämekostani haluan 50-luvun tyylinen ja sen kanssa tietenkin yhteensppivan kampauksen, joka on saman henkinen. Piti siis hieman tarkemmin tutkailla millaisia kampauksia ja hiuskoristeita tuohon aikaan susoittiin. Tyytyväisenä laitoin merkille, että sen aikainen muoti sopii hienosti, myös hiustyylin osalta omaan makuun.

Kuvissa on mielestäni hyvin esustettuna erilaisia 50-luvun kampaustyylejä, jotka sopisivat pukuuni.

50-luvun hiusmuoti oli pehmeä ja kiharainen tai poikamaisen lyhyt, kampaus oli kuitenkin aina hyvin naisellinen. Suosittuja kampauksia oli mm: Pallomainen "villakoira"- kampaus, joka koristeltiin tekokukin, samettinauhoin ja rusetein ja saatiin aikaan suurilla papiljoteilla.  Erilaiset nutturakampaukset, joista eteenkin banaaninuttura oli suosittu. Takaa päältä kohotetut hukset olivat usein osa nutturakampausta tai sen kanssa pitkät hiukset kiharrettiin ja lyhyemmissä latvat käännettiin ylöspäin. Erilaiset töttötöt ja kieputukset olivat myös usein osa nuttura- tai kiharakampausta. Erittäin kuohkeat kiharakampaukset tulivat varsinkin vuosikymmenen lopulla muotiin. Nuorten suosiossa oli päiväkampauksena poninhäntä, jonka ympärille sidottiin huivi. Muodissa olleet, lähes kaikkiin kampauksiin tarvittavat kiharat, saavutettiin yleensä vaikeasti rullattavilla ja pinneillä kiinnitettävillä rullilla. 50-luvulla ei ollut vielä hiustenkuivaimia joten rullat päässä yleensä nukuttiin. Permanentit alkoivat yleistyä ja ne tehtiin yleensä kotona, hyvin pahanhajuisten aineiden avulla. Hiuksmuodissakin jäljiteltiin julkkiksia kuten Audrey Hepburn , Grace Kelly,  Brigitte Bardot, Gina Lollobrigida, Elisabeth Taylor, Sophia Loren ja Marilyn Monroe.

Hiuksista tehtyjä töttöröitä ja kiepautuksia. Eteenkin oikeanpuoleinen on mielestäni oikein tyypillinen 50-luvun kampauksille.

Miesten hiustyyleissä oli kaksi päälinjaa. Ensimmäinen oli hyvin konservatiivinen, takaa ja sivuilta lyhyt malli. Jotkut suosivat jopa armeijahenkisen lyhyttä crew cut- mallia. Toinen tyyleistä oli kapinoiva rock'n roll ja elokuva julkkisten suosima Brylcream- tyyli, jossa hiukset saatiin pysymään muodossaan käyttämällä niihin paljon rasvaa. Tyyliin kuului aina kauluksen ja korvien päälle yltävät hiukset ja etutukka. Korvien päälle yltävät hiukset kammattiin rasvalla niskaan ja etutukka tötteröksi otsalle (pompadour), mitä suurempi kiehkura, sen parempi. Tyylin viimeisteli pulisongit. Brylcream- tyylin etunenässä kulkivat mm. Elvis Presley, James Dean ja Marlon Brando.

Erilaisia tapoja kammata etuhiukset 50-luvun tyylisesti. 

Kun mietin millaisen kampauksen sitä sitten tahtoisin, niin selvää oli alusta asti, että haluan hiukset osittain auki ja niihin kiharoita. Nutturat on kyllä ihania ja itselle en niitä juurikaan osaa tehdä, joten tilaisuus nutturakampaukselle olisi hyvä... mutta kun minä yksinkertaisesti vain rakastan pitkiä hiuksia joissa on kiharoita. 

Kauniita nutturakampauksia.

Koska haluan pukuuni enemmän glamour henkeä, kuin rock'n rollia haluan sitä myös kampaukseeni. Pukuuni ei tule glitteriä, strasseja taikka helmiä, mutta jotain kimaltavaa asuun olisi silti kiva saada tuomaan sitä glamouria. Asusteiden avulla ajattelin tämän toteuttaa. Kuvia katsellessani törmäsin ihaniin hiuskoruihin! Joten sellainen pitää saada. 

Ihania hiuskoruja. Eteenkin oikealla yläkulmassa on tosi kaunis!

Viiskytluvun hiukstyyliin tutustuttuani ja kuvia tutkailtuani olen päätynyt tulokseen, että haluan kampaukseltani seuraavaa: 
Pitkät hiukset osittain auki, kiharalla, takaraivolta kohotettuna ja isohko hiuskoru. Näillä kriteereillä pitänee lähteä varaamaan aikaa kampaajalta. Allaolevissa kuvissa on kaikissa kaunis kampaus takaa. Eteenkin tuo keskimmäinen kuva on IHANA!

Kaikki kuvat on Pinterestistä ja löytyvät hakusanoilla 50' hiustyyli, hiuskoriste ja hääkampaus suomeksi ja englanniksi haettuina.

Kynsiunelmia

Pää alkaa olemaan ihanasti sekaisin kaikenlaisista suunnitelmista. Huippua! Pikkuhiljaa asiat alkavat hahmottumaan ja saa yhden, jos toisenkin jutun eteenpäin. On ehkä epäolennaista suunnitlla tässä vaiheessa jo pieniä yksityiskohtia, mutta ei kai sillä oikeasti ole väliä mitä milloinkin tekee, kun ajattelin ottaa kuitenkin suht rennosti nämä järjestelyt. Päivämäärä on päätetty, kirkko varattu, valokuvaajan kanssa ollaan sovittu kuvauspäivästä, auto ja juhlapaikka tiedossa, joten mielestäni asat on hyvällä mallilla. Pukusuunnitelmatkin etenee hyvää vauhtia. Isommista jutuista ehkä ruokapuoli vaatisi seuraavaksi hieman paneutumista.

Niistä pienistä yksityiskohdista puheenollen, niin suunnittelin tässä häihin tämän tyyppisiä kynsiä, kuin ylläolevissa kuvissa on. Suunnittelemaani pukuun sopisi ihan perinteinen ranskalainen manikyyri, mutta taidan haluta, jotain hieman enemmän. Tällainen liukuvärjätty versio perinteisestä ranskiksesta olisi kiva. Vaikeinta tämän tyypin kynsissä on mielestäni kuitenkin löytää kaunis ja luonnollinen sävy lakkoihin. Itseltäkin löytyy useampikin yritys, mutta mikään ei ole se täydellinen, vasinkaan pohjalakan osalta. Lakat ovat aina liian vaaleita, ruskeita, vaaleanpunaisia tai muovisen oloisia. Valkoiset taas liian valkoisia tai sitten eivät peitä kunnolla.

Tästä kuvasta näkee ehkä selvemmin millaista lakkausta ajattelin.
Tässä siis samanmoinen liukuvärjäys kuin ekassa kollaasissa, mutta harmaan lakan kanssa.

Lakkaongelmaan sain onneksi apua, kun lopulta ymmärsin sitä pyytää. Vuodatin ongelmani tutulle kynsiharrastajlle ja apu löytyi heti. Nyt sitten odottelen postista lakkalähetystä, että pääsen testaamaan hänen suosittelemiaan lakkoja ja tekniikkaa.

Erilaiset glitteritkin olisivat kauniita lakkauksen päällä, mutta eivät taida sopia pukuni aikakauden tyyliin.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla olevissa kynsissä on melko kauniin näkoinen tuo pohjalakka.
Muutenkin ovat tosi yksinkertaiset ja kauniit kynnet, varsnkin nuo vasemmanpuoleiset.

Kaikki kuvat on otettu Pinterestistä ja niihin on jätetty tekijöiden puumerkit, jos sellaisia oli näkyvissä. 

Kuvat löytyvät ranskalainen manikyyri haulla suomeksi tai englanniksi kirjoitettuna.