Makuuhuone

Aika kuluu mahdottoman nopeaa. On vaikea uskoa, että tämä meidän talon laajennusosakin on ollut käytössä jo melkein viisi vuotta. Se tuntuu edelleen ihan uudelta, vastahan me tänne huoneeseen muutettiin, mutta kun miettii tarkemmin niin aikaa onkin kulunut jo tovi. Olen edelleen kuitenkin tyytyväinen valintoihin mitä huoneeseen tehtiin.

Minä olen vähän huono sisustusbloggaajana, koska meillä sisustus muuttuu sen verran hitaasti ja melkein aina näyttää "samalta". Tykkään sisustamisesta paljon ja siksi pientä vuodenaikavaihtelua ja muutosta muutenkin esiintyy, mutta pääsääntöisesti tykkään valita huonekalut ja tavarat niin, että ne ovat pitkäikäisiä ja aikaa kestäviä, eikä niitä tarvitse vaihtaa jatkuvasti. Pidän täyspuisista, sekä vanhoista huonekaluista. Tykkään kierrättää, kunnostaa vanhaa ja tehdä uutta, vaikka löytyy meiltä myös ihan uusiakin, kaupasta ostettuja kalusteita. Mutta ennenkaikkea tykkään siitä, että tiedän mistä tavarani ovat kotoisin ja niillä on tarina. Osaatteko itse nimetä jonkin huoneen kaikki tavarat, mistä ne ovat luoksenne löytäneet? Kokeilkaapa, tässä minun kokeiluni makkarin osalta.

Meidän makkarin kalusteista sängynpäädyn olen tehnyt itse. Nojatuolit olen verhoillut jo toiseen kertaan ja kunnostanut jalat/käsinojat, tuolit olen saanut mummolta perintönä, samoin mahonginvärisen yöpöydän. Toinen samanlainen yöpöytä löytyi kirppikseltä, se pitäisi kunnostaa samanväriseksi ensimmäisen kanssa, kun joskus kerkeäisi. Valkoinen lipasto on vanha ja tuli aikanaan erään vanhan talon mukana, jonka isä osti, kun olin lapsi. Lipasto on ainut huonekalu, jota en ole kunnostanut itse, vaan teettänyt muualla. Mahonginvärinen lipaston olen ostanut ihan uutena huonekaluliikkeestä vuonna 2000 ja se on alkuperäisessä asussaan, myös sängyt ovat uudet. Ne ovat vain pari vuotta vanhat ja ostettiin selkäongelmieni vuoksi. Sänkyyn ja tyynyyn kannattaa muuten todellakin panostaa t. yksi selkäongelmainen. Keinutuolin olen ostanut kirppikseltä ja sen jalakset kunnostin vuosi sitten talvella. Tuoli pitäisi vielä verhoilla uudelleen, se on kuitenkin ihan hyvä kuntoinen, niin on venähtänyt tämäkin projeksti hieman... on varmaan liikaa kaikenlaista tekeillä yhtä aikaa :) Vanhan singerin olen saanut toiselta mummolta synttärilahjaksi viime vuonna.  Ruskean torkkupeiton, verhot ja pitsikuvioiset tyynyt olen tehnyt itse, sängynpeite ja valkoiset tyynyt on Ikeasta, ruskea kuviotyyny ja matto ovat paikallisen sisustusliikkeen alesta ja Pentikin harmaa viltti on saatu häälahjaksi.

Sisustusesineet noudattavat aika tavlla samaa linjaa huonekalujen kanssa. Pöytälamppu on tilattu alelnnuksella Ellokselta ja sille oli parikin, mutta se tippui ja meni rikki, kattolamppu on tilattu tietenkin alennuksella jostain nettikaupasta, peili ja yöpöydillä olevat valokuvakehykset on ostettu Pentikiltä häälahjaksi saadulla lahjakortilla, seinällä oleva taulu on myös häälahja. Paketoitua MikkiHiirtä/nallea esittävän taulun olen ostanut Helsingistä vuonna 2000. Huoneen ikkuna on luoteeseen päin ja vaikka täällä on isot ikkunat on huone melko hämärä ja täällä ei kukat oikein hyvin viihdy. Huoneessa on silti paljon kasveja, koska pidän niistä. Asia on ratkaistu siten että kaikki kasvit eivät ole aitoja ja aidot pääsevät välillä muuallekkin. Oliivipuut olen ostanut töistä, kun ruokalan pitäjä vaihtui ja möi pois vanhaa tavaraa... oliivipuut maksoivat 1€/kpl. Pieni viherkasvi on Ikeasta ja aidot orkideat paikallisen HonKongin loppuunmyynnistä. Valkoiset ruukut olen ostanut vuosia sitten Prismasta ja ovat palvelleet vuosia kiitollisesti. Kasvit vain ovat vaihtuneet niissä useampaankin kertaan. Sängyn päädyn päällä olevan, hääkuvakehyksenä toimivan ikkunanpokan, olen kunnostanut ja lasipillikranssit tehnyt itse. Kristallimaljakko on tuliainen äidin kanssa tehdyltä Tallinnanmatkalta v-96, siinä olevat kukat on ostettu yhden paikallisen sisustusliikkeen muuttomyynnistä ja niiden takana oleva köynnöskukka Terrasta ihan normaaliin hintaan. Yöpöytien alla olvat korit olen tehnyt itse. Niistä piti ensin tulla matto, mutta tulikin korit yöpöydän laatikoiksi. Kirjoista Potterin tilasin syksyllä Adlibriksestä, neulesuunnittelukirjan sain joululahjaksi ja muistikirjat olen ostanut Tampereelta Tigeristä viime keväänä. Ovistoppari on tuparilahja, kissa viime kesän hankinta 5km päästä meiltä ja televisio on hankittu Gigantista myönnytyksenä isännälle, vaikka mielestäni makkarissa ei tarvisi telkkaria ollakkeen. Pilatesrulla on tilattu netistä ja oli muuten sairaan kallis, mutta se on käytössä joka päivä ja ollut aivan huippuostos. Se on heti sängyn ja tyynyn jälkeen paras investointini selän hyvinvoinnin kannalta, suosittelen.

Siinnäpä sitä olikin tarinaa sanoin ja kuvin meidän kakkarista. Suosittelen kokeilemaan tuota tavaroiden nimeäistä. Olen viime aikoina lukenut sekä Konmarin, että suomalaisen vastineen sille. Kirjat poikkesivat hieman toisistaan, mutta monelta osin olivat myös samaa mieltä. Olen tietyssä määrin niiden kanssa samoilla linjoilla, eteenkin tämän suomalaisen version. Oman näkemykseni mukaan tavaroiden pitää tuottaa iloa ja/tai olla hyödyllisiä, sekä aikaa kestäviä. On kiva tietää niiden historia, miten ne ovat luoksesi päätyneet ja miksi. Mitään sanomaton ja tarpeeton tavara joutaa pois.

Olohuoneen muutos

Tässäpä olisi nyt nämä eilen lupaamani kuvat, meidän uudistuneesta olohuoneesta. Aika tyytyväisiä ollaan muuttuneeseen seinänväriin, vaikka aluksi minusta tuntuikin, että tuli liian "vaalea". Toivomani väri olisi ollut vielä tummempi, sellainen, kuin tämä oli ennen kuivumista. Mutta nyt kun tähän on tottunut, niin hyvälle tuntuu. Tuli jotenkin kodikkaampi tunnelma ja kun olohuone, keittiö ja aula ovat samaa tilaa, niin tilaa mukavasti rajaa puoliskojen eriväriset seinät.

Samalla kun tavarat laitettiin takaisin paikoilleen, vaihdoin jouluverhot pois ja makuuhuoneen matto kierrätettiin tänne.
Jotenkin valkoinen matto tuntui tällä hetkellä väärän väriseltä.

Kirjakaappien ovet saivat maitolasitarrat jo hieman aikaisemmin. Olen aina tykännyt kirjoista ja pitänyt niitä näkyvillä, mutta nyt kaappien sisällön rauhattomuus alkoi ärsyttämään. Onneksi ratkaisuksi löytyi maitolasitarrat, jotka poikani kummisetä sai hankittua mittojen mukaan tehtyinä. 

Malttamattomasti odotan, milloin saan pitkään tekeillä olleen televisiotason valmiiksi. Olen tehnyt sitä kansalaisopiston puutyökurssilla jo viime talvesta saakka. Onneksi olen jo loppusuoralla sen kanssa. Millään ei jaksaisi enää odottaa ja katsella tätä ruskeaa tasoa. Vaikka suurin osa asioista säilyykin tilassa ennallaan, on pieniä juttuja kiva muutella. Sisustustavaroille meillä on kovin väjhän paikkoja. Kirjakaapien päällä, eteisen kaapin päällä ja -hyllyllä ja keittiön pöydällä on miltei ainoat paikat, jonne mitään voi asettaa. Niissä onkin sitten kiva vaihdella tavaroita. Nytkin vaihtelin niiden paikkoja ja laitoin osan vaihteeksi säilytykseen ja toisia kaapeista esille. Muutama pikkujuttu on tässä tilassa vielä muuttumassa, mutta jääköön vielä yllätykseksi. Pian on kuitenkin valmista.

Yläkuvassa on näkymä olohuoneesta aulaa ja eteiseen ja päinvastoin.

Välillä haaveilen pianosta tuohon puusohvan paikalle, mutta ei olla vielä sitä kuitenkaan ostettu. En halua luopua sohvastakaan, kun se on ollut minun sänky pienenä. Mutta ehkä jokupäivä keksin sohvalle toisen paikan ja saan myös sen pianon. 

Lopuksi vielä muutama kuvapari ennen ja jälkeen tilanteista.

Väriä seiniin

Meillä olohuoneen seinät kokivat melko suuren muutoksen, kun emäntä päätti ennen joulua, että ne pitää maalata. No isäntä ei asiaa suoraan tyrmännyt, mutta siirsi projektin suoraan tammikuulle. Sitten tammikuu koitti, eikä emäntä ollut maalauslupausta unohtanut ja niin siinä sitten kävi niin, että seinät vaihtoivat väriä.

Isäntä katsomassa urheilua autuaasti unohtaneena, että kohta maalataan.

Maaliksi halusin kalkkimaalia ja väriksi tummaa. Mieluiten olisin ottanut jopa ihan mustan, mutta se ei olisi oikein sopinut lattian ja keittiön kaappien kanssa yhteen, joten päädyttiin tummaan ruskeaan. Kun sitten maalia menin ostamaan, niin kävi hieman ikävästi, eikä oikeaa väriä ollut tarpeeksi saatavilla. Ostin maalin täältä Kokkolasta Legaros kaupasta, heillä oli muuttomyynti meneillään ja maaleista oli -30% alennus. Koska maali piti tietenkin saada heti, päädyin ottamaan kolmea eri väriä, joita kaikkia oli vain yksi pakkaus saatavilla ja sekoittamaan niistä meille maalin. Koska ostin jämiä pois, antoi myyjä meille kivasti -50% alennusta, sehän passasi.

Ylläolevissa kuvissa on lähtötilanne olohuoneen osalta.

Yksi perjantai ilta raivattiin olkkari maalauskuntoon, teipattiin listoja ja ikkunanpieliä, osa listoista irroitettiin ja lattialle laitettiin suojapaperit. Huonekalut siirrettiin seinustoilta keskelle lattiaa ja seinät pyyhittiin pölyistä.

Lauantai aamuna sitten päästiin samantien maalaushommiin. Maalaus piti tosin aloittaa maalin sekoittamisella, kun kalkkimaali mytiin jauheena. Yhteen pussilliseen jauhetta sekoitettiin 2,7l vettä. Tällä maalimäärällä ohjeen mukaan maalaa 6-10 neliötä kahteen kertaan. Kun seinän pintoja hieman laskettiin, päädyttiin ottamaan se 3 pussia, jos maalia kuluisikin paljon. Meillä seinät on maalattavaa tapettia, jossa on pieni kohokuvio. Hyvin olisi riittänyt kaksi pussillista ja vielä olisi jäänytkin maalia jäljelle. Koska nyt maalia jäi tosi paljon, päätettiin jatkaa maalausta eteepäin ja maalattiin myös yksi eteisen seinistä.

Kalkkimaalilla maalaaminen on hieman erilaista, kuin tavallisella maalilla ja se vaatii aina kaksi kerrosta. Maalatessa ei saa korjata maalausjälkeä, enää kuivuneelta kohdalta tai se näkyy heti. Eteneminen tapahtuu kapeissa suikaleissa kerrallaan ja maalausreuna on pidettävä kosteana, niin saadaan kaunein lopputuos. Jos jää korjattavaa, täytyy korjaukset tehdä toisella maalauskierroksella. Maali kuivui nopeasti ja kun oltiin yhteen kertaan saatu olohuoneen osuus maalattua, pidettiin ruokatauko ja sitten saikin aloittaa jo toisen kierroksen. Varmuuden vuoksi maalaus aloitettiin kirjakaappien taakse jävästä seinässtä ja hyvä näin, että oppi oikean maalaustekniikan, ennen näkyviä pintoja.

Kuiviessaan naalautulos näytti aika kaamealle. Ylläolevassa kuvassa olohuoneen osuus on kertaalleen maalattuna. Toisen maalauskerran jälkeen kuivuminen näytti hieman paremmalle, mutta lopullinen tulos oli nähtävissä vasta maalin täysin kuivuttua.

Kun maalia kerta jäi, jatkettiin maalausta eteisen seinälle. Kun seinä kerta päätettiin maalata, piti siinä ollut reikä ensin korjata. Reikä oli imurointi onnettomuuden tulos parin vuoden takaa. Reikä on typäissyt niin paljon, etei sitä ole korjattu ennen tätä. Onneksi nyt sekin asia saatiin samalla kuntoon.

Laitan huomenna lisää kuvia, niin näette millainen lopputuloksesta oikein tuli.

Rimotuksia terasseille

Päivät menee kiireen vilkkaa ohitse, sille ainakin tuntuu, kun töihin mennessä ja sieltä tullessa on jo pimeää. Luta tuli heman valaisemaan maisemaa ja sitten kaikki suli pois, Päivät on harmaita, luonto lepää... on todella pimeää. Nyt suunnitellaan jouu juttuja ja kohta taas ensi kesän pihajuttuja, mutta niitä ennen muutama kuva meidän terassien uusista rimoituksista.

Terassien päätyihin on ollut jo kauan suunnitelmissa laittaa rimoitukset tuomaan hieman suojaa terassille ja luomaan huonemaista tunnelmaa. Takapihalla rimoitukset on olleet paikoillaan jo muutaman vuoden ja ollaan kyllä oltu tyytyväisiä. Nyt saadaan terassien ilmettä myöskin yhteneväisemmäksi. Syksyn aikana suurin osa terassien rimoituksista ja ränneistä on saatu viimeinkin laitettua paikoilleen ja nyt terasseilla alkaa näyttämään sille mitä on suunniteltukkin. Pleksikate, päädyssä rimoitus ja etureunassa pylväät joiden edessä suuret istutusaltaat. Enää uupuu talon ja terassin reunoja kiertävä kiveys. Jospa se sitten saataisiin ensi kesänä. En meinaa malttaa mutenkaan odottaa ensi kesää, että näkee millaiset istutukset noihin kukkapenkkeihin sitten kasva. Kasvithan sain niihin jo laitettua, mutta kasvamaan ne eivät vielä ennättäneet yhtään.

Vertailun vuoksi kuva terasseista ilman noita rimoituksia.

Kuva takapihan rimoituksista toissa kesältä.

Tässä kuvat vielä ennen ja jälkeen kuvat etupihan ison terassin ruokailutilan osalta.

Takapihan terassilta ruokailutila poistettiin tämän etupihan pöydän valmistumisen jälkeen.

Syyslomalla Samuli aloitti nämä hommat ja sai sopivasti pojastaan apumiehen työhön avuksi. 

Hyvin sujui työ ja nopsaan tuli valmista.

Tämä piharakennuksen pikkuinen terassikin sai omat rimoituksensa. Täällä ei tullut vielä valmista, kun joutuu odotella ensi kesää, jotta saadan rakennuksenpäätyyn varastoituja tavaroita käytettyä pois edestä. Kivasti rimoitukset jo nyt kuitenkin peittävät katoksen alaosaa, jossa säilytetään työkaluja. Katoksen yläosaan tulee maja, sinne täytyy vielä tehdä vielä kaiteet valmiiksi päätyrimoitusten lisäksi. Lapset taitaa tosin olla jo hieman kasvaneet majaiästä ohitse, mutta ompahan siellä, jos joku sitä joskus haluaa käyttää.

Tässä tilannekuva ennen rimoituksia. 

Kyllä ne vain kivasti siistivät ulkonäköä ja piilottavat kätevästi säilytyksessä olevat tavarat.

Kaivinkone kävi pihamaalla

Meillä on monena vuonna tullut tehtyä syksyllä ne kaiksita suurimmat puutarhatyöt ja niin kävi tänäkin vuonna. Lokakuu lähenee loppuaan ja kaivinkone saapui pihamaata mylläämään. Onneksi vielä ei sentään ole lunta, muutamana vuonna kun niinkin on käynyt, että ensilumi on satanut kesken hommien. Nyt selvittiin muutamalla pakkasaamulla ja onneksi lumi antaa odottaa vielä itseään.

Kaivinkone aloittelemassa hommiaan.

Vaikka lunta ei vielä olekkaan, niin tämänkertainen projekti oli kyllä melkoinen lumipallojatkumo. Koska tämä tiedettiin jo etukäteen, on sen aloitus siksi venynyt ja venynyt... vuosilla. Tämä osa on viimeinen "suuri" maanrakennustyö mikä oli jäljellä tontillamme. Toki kaivinkonetta tullaan tarvitsemaan vielä myöhemminkin, mutta nyt on suurimmat maanrakennushommat saatu tehtyä.

Ryteikkö taustalla on juuri raivattu, eikä näytä aivan hirveälle näin kuvassa.

Kun pihallemme tullaan, on ajotien oikea puoli ollut melkoisen ryteikön vallassa. Sinne on kasattu rakennusaikana ja pihatöistä jääneet jätemaat ja kivet (ei toki kaikkia, sillä kiviä on viety pois monta kuorma-autollista), eikä sitä ole hoidettu muuten, kuin raivaamalla sieltä pajut, vadelmapuskat ja horrsmat kerran kesässä raivaussahalla. Tälle paikalle on ollut suunnitelmissa tehdä autotalli, sitten joskus. Se miksi nyt vihdoin pädyttiin raivaamaan alue kunnolla, ei johtunut niinkään sen autotallin rakentamisesta, vaan pihatien toisella puolella olevasta rinteestä. Kun mies on rakentanut tämän talon, on tuo rinne jätetty tasaamaan pihan korkeuseroja. Kun minä sitten tulin kuvaan mukaan ja alettiin suunnittelemaan ja rakentamaan pihaa, päätettiin tehdä rinteen alaosaan pengerrys, ettei se olisi niin jyrkkä ja siihen olisi parempi istuttaa kasveja. Aapihaa rakentaessa sitten rinteen alaosaan tehtiin valmiiksi hiekkapeti, kun tarkoituksena oli tehdä pengerrys muurikivistä. Keväällä otin tämän kesän tavoitteeksi saada tämä rinne säälliseen kuntoon. No ihan ei vielä olla tavoitteeseen päästy ja loppuun ei päästäkkään, sillä ainakin viimeistelyt jäävät ensi kesälle, mutta aloitettu homma nyt ainakin on.

Näistä kivistä pitäisi saada pengerrys aikaiseksi rinteen alaosaan.

Rinteellä on ihan pivasti pituutta. En malta odottaa ensi kesää, että pääsen ituttamaan viimeinkin tähän kasveja.

Kauan on mietitty ja laskettu miten tämä rinne olisi järkevintä, kauneinta ja taloudellisinta toteuttaa. Vaihtoehtoina ovat olleet muurikivet, lecaharkoista muuraaminen ja luonnonkivipengerrys. Lopulta päädyttiin tähän luonnonkivillä pengertämiseen, koska tiedettiin niitä tuosta ryteiköstä löytyvän runsaasti. Tämä alue on todella kivistä, sama mihin koitat kuoppaa kaivaa on vastassa isohko kivi, joten materiaalia oli omasta takaa, se vain piti saada jotenkin käyttöön.

Melko iso monttu tuohon aluksi syntyi, kun kaikki kivet ja ylimääräiset maat otettiin pois.

Paljon maata ja kiviä jouduttiin viemään pois, vaikka isoimmat kivet ja kasa pienempiä otettiinkin talteen.

Montun pohjalle laitettiin maanrakennuskangas ja kivipatja. Tähän on sitten joskus hyvä rakentaa autotalli.

Tältä se näyttää nyt valmiina.

Aikamme laskeskeltua ja tuumattua eri vaihtoehtoja päädyttiin kaivamaan ryteikkö auki tulevaa autotallia varten, ottamaan kaivuun lomasta kivet rinnettä ja sisääntuloporttia varten, ajamaan autotallin pohjaa varten murske ja korottamaan pihatietä tarvittavan verran, se kun on mutkan kohdalta ollut liian matala ja siihen on jäänyt sateella lammikko. Eli yhden rinteen pengerryksestä syntyi puolipihamaata käsittävä maanrakennusoperaatio. No nyt nämä on saatu tehtyä, ryteikön tilalla on kivitasanko, portinpielet ovat paikoillaan ja rinteen vieressä on iso kivikasa odottamassa jatkotoimenpiteitä. Seuraavaksi sitten pitäisi saada nämä rinteen kivet paikoilleen. Sitä varten joutuu vuokraamaan vielä jonkun pienen koneen, kun osa kivistä ei kyllä käsipelillä siirry minekkään. Joten minun puolesta se talven tulo saa edellee odotuttaa itseään, että saataisiin nuo kivet vielä paikoilleen, eivätkä jäisi tuohon talveksi. Pihatielle pitäisi vielä ajattaa myös kalliomurske, mutta sillä ei ole hirveä kiire. Jos ei ennätä ennen talvea, niin keväällä ennättää hyvin. Talven aikana pitäisi myös saada haettua luvat sille autotallille. Vaikka tuo kivitasanko onkin kivempi, kuin se rytekkö, olisi se aiottu rakennuskin kiva saada aluilleen joskus.

Tähän sisääntulopenkkiin istutettiin Tuohi- ja Purppuratuomi, Punalehti-, Juhannus- ja valamonruusua, seppelvarpua ja vuorenkilpiä. Yksi kärsinyt mänty muotoiltiin pallon muotoon ja ajattelin koittaa pitäsen tuollaisena muotopuuna. Saapa sitten nähdä onnistunko. Toisen alueen kulmassa olevista männyistä joutuu varmaan vielä poistamaan, kun ovat niin lähekkäin toisiaan.

Sisääntulo saatiin kaiken tämän mylläämisen päätteeksi myös kuntoon. Tämä projekkti alkoi jo heinäkuussa, kun asenneettiin noita nurmen reunakiviä. Samalla kuorittiin nurmikko tältä alueelta pois ja tehtiin siihen suunniteltu istutusalue. Homma sitten jäi istutusten jälkeen odottamaan tulevaa ja tässä vaiheessa ei vielä tiedety kuinka pitkäksi aikaa. Yllättäin se kuitenkin saatiin tehtyä jo tänä syksynä valmiiksi saakka. Kun tielle saadaan ajettua kalliomurske, jatkuu nurmikon reunustaminen ja tien reunaan tulee samanlainen rajaus, kuin muillekkin nurmikon reunoille tällä pihalla.

Näistä portinpielien isoista kivistä oln erityisen iloinen. Meidän piha on päättyvän tien viimeinen ja suoraan kääntöpaikalta eteenpäin. Jostain syystä lumiauralla on ollut tapana puskea lumet kääntöpaikalta suoraan meidän pihamaalle. Nyt kun saatiin isot kivet paikoilleen, näkee aurakuski mistä alkaa meidän piha ja minun juuri istutetut puut saattavat olla turvassa lumimassoilta.