Pääsiäiskokolla

Täällä pohjanmaalla ollaan omituisia. Trullit kiertävät lankalauantaina, kun muualla virvotaan palmusunnuntaina. 

Lauantaina täällä poltetaan myös kokkoja karkoittamaan noidat ja takaamaan hyvää satoa ja kotieläimille hyvinvointia. 

Koska meidän kylällä oli ihan oma kokko, niin pitihän sitä käydä ihailemassa. 

Ilma oli tosi kaunis, kun aurinko paistoi, mutta tuuli oli jäätävä ja lämpämittarikin taisi olla nollassa. Toisaalta oli hyvä, että ilma oli kylmä. Kokko oli nimittäin pellolla ja pelto oli aika rapaisessa kunnossa, kun viikolla satoi vettä ja traktosilla oli myllätty kokon ympärillä. Nytkin saatiin kengät rapaisiksi ja jos olisi ollut lämpoisempi keli, oltaisiin oltu oikein kunnolla ravassa.

Kokko sytytettiin seitsemältä ja se savutti tietenkin aivan mahtavasti! Kokkoa katsellessa oli tosi hienon näköistä kun aurinko paistoi savuverhon takaa ja korosti savua ja liekkejä entisestään. Vaikka näyttäisihän kokko komealle hämärtyvässä illassa, niin hieno se oli nytkin ja kun tapahtuma oli kuitenkin suunnattu koko perheelle, jaksoivat pienimmätkin vielä tähän aikaan kokolle. Paikalla oli myös kyläyhdistys myymässä makkaraa, kahvia ja munkkeja. Lämmin juoma oli kyllä ihan omiaan tässä säässä.

 Kokko reissun jälkeen oli ihanaa mennä kotiin, kun sauna oli valmiina lämpimänä. 

Vaikka oltiin hyvin varauduttu viimaan, niin kyllä tuolla vilu ennätti tulla ja saunaan oli ihana mennä lämmittelemään.

Kameran toisella puolen

Kun täytin pyöreitä vuosia alkukuusta, niin annoin itselleni syntymäpäivälahjaksi valokuvauksen.Ajattelin aloittaa itseni kanssa perinteen, että aina pyöreiltä vuosilta kävisin valokuvassa. Suurempia juhlia ei tällä kertaa pidetty, vain perheen kesken syötiin sitä kakkua, joten juhlin sitten itseäni tällä tavalla.

Valokuvauksen otin samalle päivälle, kun meillä oli miehen vuosijuhlat, niin pääsi yhdellä laittautumisella molemmista tilaisuuksista ja kerrankin raskin mennä tästä syystä oikein kampaajalle kampaukseen. Kampauksessa kävin Hiussali Piilossa, Sussilla ja meikin teki kuvaajan kaveri Jaana Stenman. Kuvat otti Sonja Hagström. Mekot olen tehnyt itse. Kuvauspaikkana oli Sonjan asunto ja rappukäytävä.

Rekvisiitan huoltoa ennen kuvausta.
Hienon nainen tekee huoltohommatkin täydessä tällingissä :)

 Koska enhän minä osaa olla kuvissa normaali, joten mukana kuvauksissa minulla oli kolme erilaista mekkoa tykötarpeineen, vanha mummulta lahjaksi saatu singer ja jumboneuletyö. Tavoitteena saada eri teemaisia kuvia, jotka kuvastaisivat harrastuksiani ja joilla olisi kuitenkin jonkinlainen tarina.

 Tämä mekko on  pari vuotta vanha. Se on itseasiassa ensimmäinen koeversio hääpukua varten. Hääpuku ei sitten ollut lopulta ollenkaan tämän mallinen, mutta koemekko jäin kaappiin ja pääsi nyt kuvaukseen mukaan. Se oli sopivan neutraalin värinen keltaisen juhlamekon ompelua varten. Halusin Singerin kuviin ja ommella sillä varsinaista juhlamekkoa, jonka laitoin sitten illalla päälle, kun mentiin työpaikan vuosijuhlaillallisille. Halusin näihin kuviin vanhanajan henkeä postikorttikuvien tapaan, joissa on ollut tämämän tapaisia ompelu ja neulomis kohtauksia viimevuosisdan alkupuolella. Ihan hyvin onnistuttiin tavoittamaan niiden henkeä.

Minusta tämä kuva on ihana kuva harrastuksesta käytännössä.
Ompelukone, mekko, kynnet ja sormukset <3

Toinen mekkoni on Pelargoniakankaasta ommeltu ja malli on sama kuin keltaisessa mekossa. Tämä on tämmöinen puutarhahörhön kesämekko. Tähän yhdistin vaaleanpunaisen neulomani hartiahuivin ja hopeiset Liisa Vitalin suunnittelemat Ladybugs-helmet 1960 luvulta. Tämän mekon kanssa halusin neuloa överi-isoa keulaliinaa jumbolangasta nojatuolissa. Eihän mikään pikkuneule mihinkään näkyisi... 

Muutamia kasvokuvia saatiin myös. Tämä ensimmäinen on ehkä suosikkini kaikista kuvista. Näytän siinä niin onnelliselle. Käteen on jäänyt edellisestä asusta rannekoru, jonka huomasin vasta myöhemmin. Mutta ihan hyvin se tähän ekaan kuvaan kuitenkin sopii. Korun muistin poistaa jossain välissä ja saatii hempeitä neulekuviakin aikaiseksi, ilman mustaa rannekorua.

Onnellinen nainen

Mitähän se elämä tuo tullessaan? Siitä on hyvä haaveilla ja odottaa mitä elämä tuo tullessaan.

Halusin mekosta kuvia myös kokonaisuutena ja mentiin porraskäytävään kuvaamaan. Sieltä löytyi sitten ikkunalaudalta pelargonia. Ihanaa! Saatiin kuviin kiva juju, kun sama kukka löytyy mekosta ja ikkunalaudalta. Viherhörhö... minkäs teet.

Minä ja pelargoniat

Kolmas mekkoni oli sitten se varsinainen juhlamekko. Ihastuin keltaiseen pitsikankaaseen kaupassa ja sitä oli saatava. Ajattelin että sen väri olisi kivassa kontrastissa punaisten hiusten ka mustien asusteiden kanssa. Mekkoon halusin 50-luvun henkeä, jota löytyy myös kampauksesta. Näin kuvista vasta huomasin, että mekko on näissä väärinpäin päällä. Jotenkin vaikuttikin niin avaralta tuo kaula-aukko. Miten en muka silloin huomannut? No Vetoketju tuli eri kyljelle, kuin pelargoniamekossa, joten kiireessä en tajunnut tai alkaa pikkuhiljaa dementtia yhdessä iän kanssa vaivata. Tämä mekko on hyvin joustavaa materiaalia, joten vahinkoja sattuu. No illalla puin vaatteet kuitenkinoikein päin päälle.

Kuvia otettiin porraskäytävässä, kun sieltä löytyi sopivat värit mekn väreihin. Kuvia otettiin myös suklaata syödessä ja Singerin luona teetä juodessa, pitäähän sitä ihmisen myös nauttia elämästään. Mustavalkoinen kuva Singerin luona on myös yksi suosikeistani.

Tässä kuvassa on kiva tunnelma mustavalkoisena. Tykkään.

Viikonlopun viettoa

Viikonloppuna on itselläni ollut melkoisen kiirus. Perjantaina täytin vuosia, mutta pahemmin ei synttäreitä ennätetty juhlia, kun olin ilmoittanut valokuvaus kurssille koko viikonlopuksi. Töistä tullessa kotiin, odotti kuitenkin pöydällä ihana kukkakimppu uudessa lahjamaljakossa. Lahjaksi nimittäin sain kauan haaveilemani ison Aaltomaljakon.

Kukkia sain enemmänkin, kun kummitäti ja -setä oli piipahtaneet ohikulkiessa tuomassa minulle tulppaaneita. Itse olin siellä kurssilla ja harmitti kovasti kun ei nähty. No pitää mennä varmaan käymään kylässä tai pyytää heitä erikseen vielä kahville. Minusta on aika ihanaa, että vaikka on aikuinen, muistavat läheiset ja itselle tärkeät ihmiset edelleen synttäreillä onnitteluilla. Toiselta kummitädiltä tuli onnittelut tulppaanikuvan kera. Kummitädit on niin <3 Toivottavasti osaisi olla omille kummilapsilleen yhtä kiva kummitäti.

Valokuvauskurssi oli Kälviän opistolla. Se kestää kaksi viikonloppua ja toinen kerta on tämän kuun lopussa. Olin kyllä tyytyväinen tämän ensimmäisen kurssin sisältään. Opin mahdottomasti kaikkea uutta. Olen aikaisemmin osallistunut kansalaisopiston valokuvauskurssille kaksi kertaa, mutta en vain ole tajunnut näitä juttuja samalla tavalla. En voi kehua vieläkään tajunneeni kaikkea, mutta usea asia avautui ihan toisin, kuin ennen. Siellä on alkamassa vuoden mittainen valokuvauksen perusteet kurssi ja kamalasti houkuttelisi lähteä sinne mukaan, mutta saattaa olla, ettei rahkeet vielä kuitenkaan riitä siihen, No saapa nähdä.

Lauantai iltana, kun kotiuduin kurssilta sitten hieman leivoin, kun sunnuntaille olin kutsunut ystäviä synttärikahville käymään. Hieman epäilytti leipomusteni laatu, mutta yllättävän hyvää siitä tuli. tein nimittäin gluteiinitonta ja maidotonta mustapapukakkua. Mieskin oli hyvin epäilevällä kannalla, kun näki mitä tein, mutta hänkin oli positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta. Hieman kuivvahkon oloinen kakusta tuli, niin päätin sitten täyttää sen sunnuntai aamuna, kun heräsin jo ennen seitsemää. Hyvä olikin että täytin ja kostutin kakkua, muuten olisi ollut liian kuivaa. Koristelussa hieman luistin gluteiinittomasta ja maidottomasta, kun valitsin tummasuklaa-karpaloita, valkosuklaa-mustikoita, suklaisia toffeepalloja ja suklaasieniä koristeiksi. Olisin ottanut kyllä tuoreita mustikoita ja vadelmia, mutta meidän kylän S- kauppa ei niitä tarjoillut tällä kertaa.

Ihan syötävää kakku taisi kuitenkin olla, tai sitten vieraat olivat vain urheita, kun kakkua söivät. Kukaan ei anakaan jättänyt sitä. Sain myös ihania lahjoja. Kannatti vissiin täyttää 40- vuotta :) Ensiviikonloppuna sitten juhlitaan lisää, kun perhe tulee kahville käymään ja mennään työpaikan vuosijuhlaan, kun miehellä tuli 15vuotta täyteen työpaikalla. Työpaikka järjestää joka vuosi päivällisjuhlan kaikille 10 vuotta ja siitä 5 vuoden välein ylöspäin työsuhteessa olleille. Itselläni on ensi vuonna ensimmäinen juhla, kun tulee 10 vuotta täyteen.

Lopuksi vielä kuv tämän viikon kynsistä. Olen koittanut nyt muutaman kuukauden lakata kerta viikkoon kynnet kunnolla. aika hyvin ne ovatkinviikon kestäneet ja kynnet ovatkin nyt huomattavasti paremmassa kunnossa kuin syksyllä. pitää vissiin koittaa jatkaa uutta tapaa ja lakata kynsiä edelleen.