Rakastan käsillä tekemistä!

Otsikko kuvaa hyvin tämänhetkisiä tuntemuksiani. Tosin se voisi kuulua myös muodossa "Rakastan kaikenlaista käsillä tekemistä!" tai "Rakastan harrastuksiani!" Koska rakastan myös puutarhanhoitoa, hauaisin harrastaa myös enemmän liikuntaa ja lukea, katsella elokuvia, leipoa, tehdä ruokaa ja päivitellä myös blogiani tiheämpään, tullaan lopputulokseen, että olisi helpompaa rakastaa vain yhtä käsityön alaa tai harrastusta. Kun tykkää monesta asiasta ja haluaa tehdä niitä kaikkia, tulee usein tunne, ettei aika riitä, vaikka kuinka hauaisi... eteenkin, kun töissäkin pitää säännöllisesti käydä. Olen myös vähän laiska luonteeltani, enkä halua luoda itselleni turhaa kiirettä tai stressiä. Tykkään ottaa ne päiväunet kesällä riippumatossa ja haaveilla uusista projekteista, se vain ei ole kovin tehokasta. Mutta mitä sitten? Pitääkö elämässä olla aina tehokas?

Pojan syntymäpäivillä olleita tarjottavia. Itse tein Amerikkalaisia suklaamuffinsseita ja Kristallipullia, sekä kuorrutin myyjäisistä ostetun kuivakakun.

Ihailen sellaisia ihmisiä (ja olen salaa myös hieman kateellinen), jotka urheilevat säänöllisesti, joilla on kaunis ja siisti koti, joilla on ihana puutarha, jotka neulovat nopeasti upeita villasukkia, jotka omepelvat perheelleen kaikki vaatteet, osaavat ja jaksavat valmistaa hyvää ruokaa perusraaka-aineista eivätkä syö eineksiä, jolla on hieno ura tai mielenkiintoinen ja vaativa työ. Ihmisiä jotka ovat laihoja, kauniita, hyvätuloisia, joilla on komea mies, kauniit lapset, upea koti, eikä ylimääräisiä tavarakasoja nurkissa. Ihmisiä jotka kasvattavat itse kesäkukkansa ja tomaattinsa, neulovat itsevärjäämistään langoista omilla malleillaan uniikkisukkia hyvntekeväisyyteen, harrastavat liikuntaa 9 tuntia viikossa tai ovat lukeneet kaikki Finlandiapalkinto ehdokas kirjat ja katsoneet Oskar ehdokas elokuvat. Mutta kukapa meistä voisi sanoa, ettei ihailisi (tai kadehtisi) sellaista ihmistä? Toki hyvin epätodennäköistä on, että kaikki nuo ominaisuudet löytyisivät yhdestä ihmissestä.

Kevät tekee tuloaan ja pää pursuaa puutahaideoita. Tällaisen ennen & jälkeen kuvaparin löysin netin uumenista.
Kuvassa oleva rinteen pengerrys on sen tapainen, kuin meidänpihallekkin haluaisin.

Minusta terve kateus ja toisten ihmisten ihaileminen, on vain terve ominaisuus ihmisessä ja se, että koittaa pyrkiä itse esikuviensa kaltaiseksi tietyissä määrin, antaa hyviä päämääriä ja voimia niiden saavuttamiselle. Asiasta ei saa kuitenkaan ottaa liian suurta stressiä tai tuntea oloaan huonompiarvoiseksi, vaikkei olisikaan esikuviensa kaltainen. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään itseään ja omia saavutuksiaan. Kukin meistä on omanlaisensa, eikä toisen ihmisen ongelmia ja huolenaiheita voi tietää päällepäin. Kyseinen ihminen saattaa jopa kadehtia sinua asiasta, jota et itse osaa arvostaa.

Uusista kirjoista motivaatiota laihdutukseen ja parempaan ruokailuun.
Jospa oppisin kokkaamaan paremmin ja tekemään myös kasvisruokaa

Vaikka itsestäni toisinaan tuntuu, etten ole tarpeeksi tehokas, on hyvä muistaa, ettei minun tarvitse olla muuta kuin olen. On hyvä nauttia siitä mitä tekee ja millainen on. Mitä sitten vaikka ne sukat eivät valmistuneet toissa jouluksi, eivätkä vielä edes viimejouluksi, mutta ehkäpä tänä vuonna saan ne itselleni jo valmiiksi. Juu, minulla on itselleni tulossa villasukat, ihanat langat on ostettu, malli valittu ja sukkien neulominen on aloitettu, mutta valmistuminen tuntuu hieman kestävän :)

Harjoitussukka ristipistoneulonnalla. Piti tulla naistenkokoa, tuli kokoa n.34.
Aina oppii monenlaista uutta, tämä uusi neulepinta neule tarvii roimasti enemmän silmukoita.

Neiti kevät- sukat. Malli on oma, mallineule ristipistoneulontaa. Näiden sukkien ohje ja nellineuleen ohje jaossa Oikein & Nurin risteilyllä ja sen jälkeen blogissa.

Reilun viikon päästä olen lähdössä Oikein & Nurin risteilylle Vikin Gracelle. Käsityöliike Katariina pyysi minua sinne mukaan bloggaajaksi. Minulla olisi tarkoituksena kertoa risteilystä täällä blogissani jälkeenpäin, eli millaista oli ja mitä näin. Risteilyn aluksi on tervetulotilaisuus, näytetään video Koölnin käsityömessuilta tulevista neuletrendeistä ja on oma pieni neulemuotinäytös. Tähän muotinäytökseen minunkin pitäisi osallistua. Hih, vähän jännittää :) Seuraavana päivänä on sitten varsinainen "messuosuus".  Mukana on erilaisia näytteilleasettajia ja järjestöjä esittelemässä tavaroita ja toimintaansa. Minut löytää Käsityöliike Katariinan pöydän lähettyviltä. Tarkoitus olisi esitellä blogiani, omia käsitöitäni ja kertoa kokemuksiani ja mielipiteitäni käsitöiden tekemisestä, langoista ja tarvikkeista. Näytän myös, kuinka tedään ristipistoneulontaa, tämä on ainakin itselleni uusi tekniikka, jonka vasta opin ja haluan jakaa sen muillekkin.  Jaossa on myös ohje Kettumetsä lapasiini. Ohjeet näihin molempiin lisään myös blogiin risteilyn jälkeen. Jännä päivä siis tulossa. Toki saan tästä "työstäni" myös palkan, eli risteily ja ohjelman mukainen ruokailu on minulle ilmaiset.

Kettumetsä- lapaseten ohje on jaossa Oikein & Nurin risteilyllä ja risteilyn jälkeen lisään sen myös blogiin.

Tämän aamun olen käyttänyt siihen, että olen etsinyt kätteni tuotteita, joita ajattelin ottaa mukaan risteilylle esiteltäviksi. Päivitin myös tuonne blogin etusivun yläpalkkissa olevan Käsitöilleni ohjeita- kansion. Nyt sieltä oikeasti löytyy kaikki ohjeet jotka olen blogissa jakanut. Näitä hommia tehdessäni, tuli tunne, että kylläpä sitä onkin tullut tehtyä kaikenlaista mukavaa. Joten voisin todeta ja antaa mullekkin ohjeeksi, että jos on turhautunut ja saamaton olo, niin kannattaa pysähtyä hetkeksi ja tarkkailla hieman menneisyyttä. Miettiä mitä kaikkea sitä on tullutkaan tehtyä, mistä on lähdetty liikkeelle ja mitä olen saavuttanut. Jokainen varmasti löytää positiivisia saavutuksia itestään. Myös ne pienet saavutukset ja muutokset elämässä kannattaa muistaa, sillä niistä pienistä kasvaa pikkuhiljaa suuri kokonaisuus. Näin minä ainakinhuomasin, kun tuota ohjekansiota täydensin, niitä ohjeita löytyi nimittäin yllättävän paljon.

Metsä verhoissa

Tein uudet verhot. Nämä ihanuudet eivät tulleet tosi itselle, vaikka omaan ikkunaan niitä piti tietenkin sovittaa. Työkaveri oli leikkauksessa ja hänelle sattui muutto samaan syssyyn, niin pitihän häntä hieman auttaa ja ompelin hänelle uudet verhot ikkunoihin.

Kankaat kaveri tilasi itse ja neljään verhoon tarvittavat palat tulivat valmiiksi määrämittaan leikattuina ja kuvio kohdistettuna. Helppo homma luulin, mutta kaikki ei mene aina niinkuin Strömsössä. En sitten tarkistanut onko palaset suorat... Sivutaitteet ja laskosnauhat ylös, sitten vain tarkistetaan pituus, ylimäräiset pois, taitteet alas, paikat helmapainoille ja valmista on... tai ei sittenkään. Otti kuulkaa pikkuisen päästä kun tajusin etteivät verhot ole suorat! Mitäs et tyhmä tarkistanut kankaita! Kangas oli keskeltä löysempää, kuin reinoilta ja ne oli leikattu lankasuoraan ei oikeasti suoraan. No joo. Raivosin itsekseni hetken, nukuin yön ja tartuin silitysrautaan. Aikamoinen silitysoperaatio ja sain verhoista itselleni kelpaavat. Onneksi!

Jouduin kyllä käydä sovittamassa verhot paikan päällä ja tarkistamassa etteivät näytä vinoilta. No onneksi eivät näyttäneet, eikä tarvinut alkaa purkamaan. Jätettiin sitten verhot suoraan ikkunoihin, kun olivat niin hyvät. Onneksi olin silittänyt ne jo valmiiksi.

Mutta ai että täytyy vielä kehua kuinka hienoa tuo kangas oli. Talo johon nämä verhot kotiutuivat, oli hirsinen ja metsän ympäröimä. Metsäinen aihe siis sopi täydellisesti ja värit istuivat sisustukseen hienosti. Vaikka verhot näyttivät omissakin ikkunoissa kivoille, niin kyllä ne vielä paremmin sopivat lopulliseen kohteeseen.

Kastemekko

Minulla olisi ollut viimevapaille todella paljon kaikenlaista ohjelmaa suunnitteilla, mutta empä tehnyt yhtään mitään. Minä vain makasin. Olin nimittäin vatsataudissa. En muistanutkaan kuina KAMALAA se voi olla! Viimeeksi olen ollut joskus lapsena. Ihan jokapaikkaan koski ja yhtään mitän ei voinut tehdä. Silloin tietää olevansa todella tipeä, kun ei voi edes neuloa istualtaan. Eilen oli jo parempi päivä ja keskityin sohvalla istumiseen, Hercule Poirotin katsomiseen Areenasta ja käsin ompelemiseen. Päivän urheilusuoritusta kuvaa kaupassa käynti illalla, joka vei kaikki voimat. Tänään pitäisi sitten suoriutua töihin, kun työterveyshuollon puhelintäti oli sitä mieltä, että kyllä nyt pitäisi jo olla kunnossa. No ollaan sitten, toivottavasti en tartuta enää muita.

Eilisen päivän käsin ompelemisen ansiosta, sain valmiiksi jo jonkin aikaa keskeneräisenä olleen kastemekon. Halusin tehdä tämän lahjaksi mieheni siskolle, sille samalle jolle syksyllä ompelin häämekon. Kastemekkoon on käytetty pääsasiassa hääpuvusta jäljelle jääneitä kankaita, jotain piti kyllä kaupastakin hakea lisää, kun ei olisi muuten riittänyt. Häämekko löytyy TÄÄLTÄ.

Kaavana käytin tähän kastemekkoon Ottobre 1/2014 numeron mallia nro 1, Heirloom Treasure ja koko on 62cm. Kankaina on siis morsiussatiinia, pitsiä, sifonkitylliä ja vuorkangasta. Lisäksi satiininauhaa kolmea leveyttä, tukikangasta, ommeltavia painonappeja, lasihelmiä, rintakorun pohja ja tietenkin koneet & lankaa. Ohjeesta ainut poikkeus on se, että laitoin pitsin alle (yläosan päälikappale) satiinikerroksen välivuoreksi, että sain saumanvarat kauiisti piiloon.

Mekko sisälsi paljon käsin ompelemista. Vuoriosan kädentiet ja vyötärö on ommeltu pussiin, takakappaleen helman halkion meunat, kädentien kaitaleet, helmet ja irroitettava rusetti, on ommeltu kaikki käsin. Upposihan tuohon aikaa, mutta aika terapeuttista tuollainen hidas tekeminen on toisinaan. Aina ei tarvitse olla kiire, vaan voi nauttia siitä tekemisen ilosta... eteenkin jos voi samalla katsoa jotain viisi tai kuusi jaksoa Hercule Porotia.

Helmililjoja kipsimunissa

Tänä vuonna meidän pääsiäistä koristavat hemlmililjat ja pikkunarsissit. Helmililjat mahtuivat sopivasti koristamaan pari vuotta sitten tekemiäni kipsimunia. Juttua munien valmistuksesta löytyy  TÄÄLTÄ. Vaikka pääsiäinen livahtikin jo ohitse, niin onneksi pääsiäiskukat koristavat kotia ja luovat keväistä tunnelmaa, sen jälkeenkin.

Yksi eniten käyttämistäni maljakoista on ehdottomasti ollut Perfect home kutsuilta ostamani malja, betonialustalla. Se on ollut joka päivä jollain tavalla käytössä, siitä saakka, kun sen olen ostanut, siis jo monen vuoden ajan. Nyt siihen pääsi esille narsissipurkki. Ruman purkin peitin laivinpaperiin käärimällä ja ympärille kieputin juuttinarua. Monikäyttöistä tuo leivinpaperi :)

Olohuoneenkin puolelle pääsi muutama kukka tuomaan keväistä ilmettä. Sohvaan vaihdoin valkoiset tyynyt, mutta talviverhoja en ennttänyt vielä vaihtaa keväisempiin. Pikkuhiljaahan se kevät luontoonkin tulee, miksei siis kotiinkin vähitellen.

Huonekuusi oli tänäkin vuonna päässyt hieman kuivahtamaan, ei onneksi yhtä pahoin, kuin viime vuonna ja kun leikkasin siitä alimmat oksat pois, niin se näytti vielä ihan kelvolliselta. Jospa sen kanssa tällä kertaa onnistuisin paremmin, kuin aiemmin. 

Kesällä se pääsee kasvihuoneeseen, jos sinne asti selviää.

Lasimunia

Kun poikani oli vuoden ikäinen, ostin pääsiäiseksi lasisia koristemunia. Näillä munilla on siitä asti ollut pysyvä pesä kastemaljassa. 

Kerran vuodessa nostan kastemaljan lasimunineen esille, pääsiäistämme koristamaan.

Kastemalja on kristallia ja siinä on hopeinen vanne.  Olen saanut kastemaljan kummeiltani ristiäislahjaksi ja sen vanteeseen on kaiverrettu kaikkien niiden lasten nimet, jotka siitä on kastettu, minun ja sisarusteni lisäksi, poikani ja vanhin kummityttöni. Lasimunat ostin jostain kukkakaupasta ja ne on valmistanut Lasistudio Sinisiipi.

Tänä vuonna kastemalja munineen pääsi eteisen kaapin päälle Festivo kynttilänjalkojen ja yövalonamme toimivan himmelikranssin seuraksi. Viimeiset joulukynttilätkin pääsivät pääsiäisen kunniaksi palamaan kynttilänjalkoihin.

Farkkupenaali

Näin yhdessä face- ryhmässä kivan penaalimallin ja päätin kokeilla tehdä sellasen veljenpojalle synttärilahjaksi. Idean näin aamulla ja hetihän sitä piti alkaa tekemään, kun tänään iltapäivällä piti synttäreille mennä. 

Kaava oli helppo. Taitettiin A4 paperi pitkittäin kahtia ja laitettiin kynä tai viivotin merkkaamaan pituutta ja jätettiin pari senttiä varaa sen molempiin päihin. Sitten kaarrettiin toinen pää taitereunalta avonaiselle raunalle halutulla kaarella. Siinäpä se. Linkki Katkeamaton ompeluketju- blogiin, mistä alkuperäinen ohje löytyy, on TÄSSÄ. 

Kierrätyksen puolelle meni tämäkin työ, sillä vaanhojen farkkujen lahkeesta leikkasin päälikankaan ja puuvillakankaan palasta, mikä löytyi kaapin kätköstä, vuoren. Suurin ongelma oli vetoketjun kanssa, mutta onneksi sekin löytyi pienen etsimisen jälkeen varastojen kätköistä. Tähtimerkki on uusi, tilasin niitä Jyväskylän kangaskaupasta ja ne tulivat juuri viime viikolla. Farkun vyölenkistä tein vielä tampin vetoketjun päähän, niin on helppo avata ja sulkea, sekä antaa vähän lisää ulkonäköä.

Sitten vain vetoketju farkun kanssa op:t vastakkain ja vuorikangas op farkun kanssa vastakkain, siihen päälle ja kaikki ommeltiin kerralla kiinni. Vetoketjun päiden väliin jätin tampin levyisen raon, jotta se sulkeutuu hyvin. Sitten koko homma oikein päin, silitys ja tikkaus farkun taitereunaan. Penaalin suorapää sitten vain tasossa kiinni ja valmista on! Aika suloinen tuli. Joutuu tehdä varmaan pojalle oman.

Äiti ompele minulle jotain

Kiirettä on  pitänyt vimeaikoina. Pari viikkoa meni hujauksessa, kun ensin piti hieman siivota ompeluhuonetta, ennen hiihtolomaa, jotta sinne voi lomalaisen majoittaa ja sitten hiihtoloman hulinat päälle. Pikkuisen olen kuitenkin viikonloppuna ennättänyt ompelemaankin. Pojalla on tänään synttärit ja hän pyysi, että ompelisin hänelle jotain. No olihan sitä ommeltava, kun lapsi niin pyytää <3

Lahjaksi lapselle sitten ompelin trikoopaidan ja Cargo- tyyppiset collagehousut. Paita oli täydellinen saajansa mielestä ja laittoi sen heti kouluun, mutta housut oli vähän pitkät. Niin siinä saattaa toisinaan käydä, kun tekee ilman sovituksia. Otin kyllä vanhoista housuista mallia, mutta arvioin kasvuvaran liian pitkäksi, pitää varmaan vielä lyhentää ne.

Toinen asia mitä poika pyysi lahjaksi oli kamera, jolla voisi ottaa kuvia veden alla. Taitaa olla miessä lähinnä uimahyppyjen ja sukellusten kuvaus. No Gopro tyyppinen temppukamera, joka on vesitiivis 30m saakka, tuli sitten lahjaksi hankittua. Eiköhän tuolla saa ainakin muutamat hypyt ja sukellukset kuvattua.

Paidan kaavan olen ottanut Ottobre 6/15 lehdestä ja mallin nimi oli Star and stripes. Kaavaa muutin sen verran, että tein paidan sivulle ja hihan alle tuon raitakaitaleen.  Kankaat on mikä mistäkin, mutta tuo HA HA NO- digiprinttikangas on Nappinjasta tilattu. Housut on otettu Ottobre 1/12 lehdestä ja malli oli Chevyo. Housujen talvicollage on tilattu Jyväskylän kangaskaupasta jo syksyllä. Pientä pettymystä on ilmassa tän kankaan osalta. Nyt kun leikkasin sitä, huomasin siinä värivirheitä parissa kohtaa. Onnekssi sain kierrettyä ne leikatessa. Toinen mikä mietityttää on, että kuinka paljon mahtaa nukkaantua. Esipesun jälkeen jo havaitsin pientä nyppyä. Toivottavasti ei heti käytössä mene kurjan näköiseksi, oli meinaan sen verran suuritöiset pöksyt. Koko on molemmissa 170cm.