Rajauksia

Meillä on nurmikko rajattu, jo perustamis vaiheessa, metsästä kuorikate alueen avulla. Halusin että hoidetun nurmen ja metsän väliin jää tavallaan rajavyöhyke, eikä hoidettu nurmi lopu heti mustikanvarpuihin. Ensin kuorikatteen ja nurmen välillä ei ollut mitään rajausta ja nurmi alkoi heti levitä kuorikatteen puolelle. Jotta nurmikon leviäminen saataisiin estettyä, niiden rajalle kaivettiin muovinen nurmen reunanauha. Tämä auttoi asiaa, muttei oltu lopputulokseen kuitenkaan ihan tyytyväisiä. Kuorikate vajoaa ajan myötä ja ruohonleikkurilla oli vaikea ajaa aivan nauhan reunaa pitkin. Nyt sitten päätettiin asentaa reunanauhan viereen kiveys, jota pitkin ruohonleikkurin pyöriä olisi helppo lykätä ja leikkuutulos olisi siisti.

Reunakiviksi valittiin ihan tavallinen 10x20cm harmaa pihakivi. Kuorikate kaivettiin sen alla olevaan katekankaaseen asti pois hieman kiven leveyttä leveämmästi ja tilalle laitettiin kalliomursketta, jota meillä on autopihallakin. Murske tampattiin tiiviiksi ja kiveys asetettiin nurmen reunanauhaa vasten, kiven yläreuna hieman muovireunuksen reunan yläpuolelle. Lopuksi kuorikate levitettiin takaisin, kiveyksen reunaa vasten. Tulipa samalla kohotettua vajonnutta kuorikatteen reunaa sopivasti.

 Kyllä tuli siisti reunus ja helppo leikata ruohonleikkurilla, ai että minä tykkään! Olen vähän pöhkö tuon nurmikon leikkuun kanssa, vaikken sitä kovin usein itse leikkaakkaan. Sen lisäksi, että kotona piti nurmikkoa yhdessä veljen kanssa ajaa, niin olin ensimmäisenä kesätyönäni muutaman kesän ajan ruohonlleikkaajana. Niiden kesien jälkeen lupasin itselleni, että jos joskus minulla on oma piha, niin sen nurmikko on helppo pitää siistinä, eikä yhtään puskaa ole keskellä nurmea ilman kunnon rajauksia tms. Tätä lupausta olen nyt sitten koittanut toteuttaa pihallamme.

Bella tuntuu olevan sitä mieltä, että hänelle tehtiin kiva polku,
jota pitkin pääsee kätevästi kulkemaan kastelematta tassujaan nurmikolla.

Pihan alalaisdalla, meillä ei ollut kivireunuksen ja nurmikon välillä raja-aluetta ollenkaan ja vaikeahan sieltä oli siistinä pitää. Heinät kasvoivat kivien välistä, eikä edes trimmerillä saanut pidettyä aluetta siistinä, vaan käsipeliksi meni. Ensin rajattiin kiveyksellä hyötytarhan kiveysalue nurmikosta ja sitten jatkettiin rajauksen tekemistä vielä isojen rajakivien suuntaisesti. Nurmi kaivettiin pois, laitetiin katekangas alle, nurmen reunanauha paikoilleen, hieman kivimursketta, rajauskivet ja lisää kivimursketta niiden taakse.

Tuossa kiven päällä oli kiva painanne, jonne koitin istuttaa tuollaista keltaisin kukin kukkivaa kasvia, olisikohan jokin maksaruoho?
Taaempana kivien reunassa on hopeahärkkiä ja jotain toista tunnistamatonta. Sain nämä kolme kasvia työkaverilta. Saas nähdä asettuuko aloilleen.
Tarkoitus olisi laittaa jotain muitakin kukkia tähän kivireunusta koristamaan. Ehkäpä smmalleimua tai ketoneilikkaa voisi laittaa.

Vielä on nämä rajaushommat kokonaisuutena hieman kesken, mutta pikkuhiljaa se valmistuu. Tämä on ollut lähinnä Samulin työsarkaa, sillä oma selkä ei pitkänpäälle kestä tätä, mutta apuna olen ollut, samoin ovat lapset olleet auttamassa. Heidät puolipakolla "palkattiin" kesätöihin auttamaan sekalaisissa töissä. Innostus on ollut hieman nihkeää, mutta ovat he muutamia kymppejä saaneet kasaan.

Pieni taimisto

Kesä etenee kauhealla vauhdilla, ei meinaa perässä pysyä. Juhannukseen saakka oli kevät fiilis, tuntui ettei mikän kasva ja oli koko ajan sellainen toukokuu olotila. Juhannus viikolla alkoi kesäloma, saatiin kivasti pihahommiakin tehtyä, alkoi tuntua jo kesälle ja sitten lähdetiin asuntovaunureissulle ihan kahdestaan miehen kanssa. Käytiin mm. Kotkan puutarhoja katsomassa, Mustilan arboreumissa Elimäellä ja katsomassa Eija's garden Loviisassa. Ihania puistoja ja puurathoja. Laitan kuvia, kunhan ennätän käydä niitä läpi. Nyt kun on kotiuduttu, onkin ollut kauhea kiire ja tajuntaan on iskenyt se tosiasia, että heinkuu on jo puolessa välissä! Vastahan se kevät loppui juhannuksena! No nyt pää pursuaa uusia ideoita, vanhoja pitäisi saada toteutettua loppuun ja ommellakkin pitäisi, kun on tullut luvattua tuttavalle tehdä pari vaatetta. Onneksi lomaa on vielä vähän jäljellä, joten eiköhän tämä tästä :)

Raparperit  siirsin ennen juhannusta uuteen paikkaan kasvamaan. Olivat nyyrynneet pari kesää istutuksesta ja luulin etteivät koskaan pääse kasvun alkuun. Sain viimein laitettua nämä vanhat kasvulavat uudelle paikalleen kasvhuoneen päähän ja raparperit pääsivät niihin kasvamaan. Nyt meidän reissun aikana olivat oikein ryöpsähtäneet kasvuun. Ehkä näistä kuitenkin voisi jo tehdä ensimmäisen piirakan. Ovat muuten eri lajiketta kummassakin lavassa, toisen varsi on punertava ja toisen täysin vihreä.

Meille on tulossa talon terassien yhteyteen ne uudet istutusaltaan perennoille. Viime kesänä varasin niihin jo kasveja, mutta ikäväkseni ne kaikki kuolivat viime talvena. Nyt sitten olen saanut Facen kasvienvaihtoryhmän kautta vaihdettua ja saanut parilta kaverilta siementaimia ja jakopaloja. Eilisen päivän käytin niiden ruukuttamiseen ja aikamoinen määrä kasveja kertyikin. Sijoitin tämän minun taimistoni kasvihuoneen taakse, siellä on varjoista miltei koko päivän, niin saavat kukat vahvistua rauhassa, ennen istuttamista paikoilleen.

Kun meidän asuntovaunuloma oli loppumetreillä ja oltiin ajelemassa kotia kohti, pysähdyttiin Ikeassa. Tuliaisiksi itselle, ostettiin kauan haaveilemani korituolit pihatuvan terassille. Ai että tykkään, näissä kelpaa istuskella tauolla pihatöistä ja ihastella pihamaata. Onneksi nitä oli vielä saatavana, haluamani aurinkokennovalot olivat jo loppuneet.

Lopuksi muutamia kuvia kasvimaalta. Tynyrissä kasvaa maahumala, pihakäenkaali, ruohosipuli ja minttua. Näissä nämä kasvit on suht helppo pitää kurissa leviämisen suhteen. Kuudesta lavankauluslaatikosta viidessä kasvaa hyötykasveja, saas nähdä mitä ennättää valmistua, kun juhannusviikolla vasta sain kasvimaan kuntoon. Kuudennessa laatikossa kasvaa kukkia väliaikais sijoitettuna, niitä uudia perennapenkkejä varten.

Siksaktunika (mekko) ja ryppycollarit (legginssit)

Nuorimmille kummitytöilleni on tullut ommeltua paljon kevään aikana, joten piti sitä vanhintakin viimeinkin muistaa.
Hänen kanssaan jo talvella katseltiin minkä malliset vaatteet hän haluaisi ja millaisista kankaista. 

Tässä ne suunnittelemamme vaatteet, nyt sitten olisi valmiina. Tuo mekko tosin piti olla tunika, mutta siittä tuli sen verran väljä, ja kummityttöni on hyvin laiha, niin päätin laittaa vyötärönaujan kohdalle kuminauhan, ettei tyttö ihan huku vaatteeseen. Housuista keskusteltiin kauan. Hän ei pidä legginsseistä, mutta collareista pitää ja ne saa taas olla ihan millaiset vain. Päädyttiin sitten kompromissiin, eli joustocollagesta tehtyihin kapeisiin housuihin, joissa nilkassa on rypytystä ja sivusaumassa koristeena nauha. Toivottavasti tuli kelvolliset, nuo nuoret tahtoo olla välillä tosi kriittisiä vaatteiden suhteen.

Kaavat näihin on Ottobre 1/12 lehdestä. Kummankin kokoa on tosin sarjottu parilla numerolla suuremmaksi ja muokattu lisäämällä taskut ja muuttamalla hihoja. Vein vaatteet perille ennen juhanusta ja tuntui ne olevan ihan mieluiset, ainakin silloin. Kummityttö on hieman ujo, joten jos se ei olisikaan tykännyt niistä, voi ola ettei olisi kehdannut siinä siinä sanoa. Sopivat nämä hälle olivat, kun hän näitä kokeili.Naru tunikan vyötäröllä oli kyllä paikallaan, olisi ollut muuten melko väljä.

Betoniruukkujen asukkaat

Toukokuussa kävin turvebetonikurssilla ja tein sillä nämä ruukut. Nyt sain viimeinkin istutettua ruukkuihin kukkia. Isommissa ruukuissaon pohjanruusujuuri ja jokin maksaruoho, en tiedä mikä, sillä ostaessa uupui lappu ja oli ainoa. Pienimpään ruukkuun kaivoin pihalta mäkimeiramin taimia, ovat kuvassa kovin surkean näköisiä, kun kastelin ne juuri ennen kuvan ottamista ja lamosivat täysin. Eivätköhän nekin tuosta tokene, kun asettuvat vähän aikaa aloilleen.

Tarkoitus olisi saada ruukkujen pintaan kasvamaan sammalta. Paikka ei tälle toiveelle ole kovin suotuisa, sillä pihahuoneen terassi, jonne nämä asetin, on koko päivän auringossa. No kaikki aikanaan, eipä ilmatkaan sammaleen kasvatukselle ole oikein suotuisat vielä, ku hellettä on ollut monena päivänä. Palaan asiaan sitten syksymmällä.

Tälle terassille tahtoisin vanhan pikkupöydän seuraksi korituolit, Ikeassa olisi sopivat polyrottinkiset. Vielä on kuitenkin menty näillä vanhoilla terassituoleilla. Jospa jossain vaiheessa...

Köynnöstuet kärhöille

Takapihan terassilla pergolapylväiden viereen istutin muutama kesä sitten kärhöjä. Hyvistä ohjeista huolimatta minun kymmenestä kärhöstä on elossa viimetalven jälkeen enää kaksi. Kärhöille oli alusta asti tarkkoitus tehdä tuet, mutta ompa vain jäänyt aikomukseksi. No nyt viimein päästiin asiaan, uusimman Viherpiha- lehden innoittamana. Ostin eilen kauppareissulla lehden ja siinä oli tehty rimoista tikkaat köynnöstuiksi. No sellaisethan piti tietenkin itselle hetimiten saada.

Lapset oli tänään uimahallissa ja kun niitä sieltä haettiin ajettiin Terran kautta kotiin ja haettiin tarvittavat puurimat. Ensin maalattiin rimat kolmelta sivulta ja kun ne oli tovin kuivuneet päästiin hommiin. Tikkaista tuli 240 korkeat ihan siitä syystä, että rimat oli 480cm pitkiä ja jotta ne mahtuivat autoon pätkäisin ne kahtia paikanpäällä. Tällöin selvisin kolmella rimalla ja muutamalla kassa olleen väliriman pätkällä (roskapuuta, sain ilmaiseksi). Seuraavaksi sitten alettiin mallailla välipuita paikoilleen.

Kauan mallaltiin millaiset välipuut ja mihin kohtaan laitetaan. Tikkaat ovat alaosastaan 60cm leveät ja yläosassa pystypuiden väli on 10cm, jotta pylväs mahtuu niiden väliin. Välipuut tulevat pylväiden sivusta näkyviin alhaalla 5cm ja yhäältä n. 3cm ja ne kiinnitettiin ruuveilla pystypuihin, puiden maalipinnat vastakkain. Viimeiseksi tikkat vielä maalattiin molemmin puolin. Eli tämmöiset niistä tikkaista sitten tuli. Kuvissa ovat vielä kuivumassa, joten en vielä körhöjä niihin laittanut kiipeämään, jospa huomenna sitten tekeisi sen. Tikkaat ontarkoitus kiinnittää ylhäältä pylväisiin ruuvamalla, että pysyvät paikoillaan, eivätkä kaadu kovemmassakaan tuulessa.

Farkkulaukku ja hyvää juhannusta

Juhannusaatto ja kerrankin sää suosii! Eilen tuli taivaan täydeltä vettä ja illalla kun sade lakkasi nousi todella sankka sumu. 

Aamu kuitenkin valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Kyllä nyt kelpaa!

Miehen vanhoista James- farkuista tehty olkalaukku. Farkut tuli aika hyvin käytettyä kassiin,
yhtään isompaa ei olisi aikaiseksi kyllä saanut tehtyä.

Lapset pesee pihalla meidän autoja painepesurilla. Tuntuu olevan kivaa hommaa. Itse kävin nappaamassa muutaman kuvan tytölle tekemästäni laukusta. Miehen lapset on meillä kesälomalla ja viimeviikolla käytiin niiden kanssa pienellä lomareissulla meidän viimeisillä vapailla ennen lomia. Reissuun lähtiessä kävi ilmi, ettei tytöllä ole minkäänlaista käsilaukkua olemassa. Reissuun lainasin hälle oman Marimekon olkalaukkuni ja reissun jälkeen tyttö toivoi, että voisi samantapaisen tahtoa, mutta hivenen pienemmän vain. No nyt on loma ja eilen sadepäivän ratoksi, sitten hälle laukun ompelin. Tuli kierrätyskassi, sillä materiaaliksi valitsin miehen vanhat farkut.

Oma Marimekon kassini oli kaavana tälle farkkulaukulle. Toiveissa oli samanlainen, mutta hieman pienempi kassi.

Kassista tuli kyllä niin ihana, että olisi tehnyt mieli pitää se itsellä, mutta luvattu mikä luvattu. Tyttö näytti kyllä melko tyytyväiseltä kassiinsa. Ainoastaan vuorikangas ei ollut ihan mieleinen, mutta se ei onneksi paljon näy.

Laukku suljetaan vetoketjulla. Onnekseni löysin farkunsinisen metalliketjun, oli kaupan viimeinen.
Laukun sisällä on toisella sivulla vetoketjutasku ja toisella lokerotaskut.

Muistelin, että kaappien kätköistä olisi löytynyt laukun hihnasoljet, muttei löytynytkään, sen sijaan löytyi vanha vyönsolki.
Onni onnettomuudessa, sillä tästä vyönsolki olkahihnasta tuli niin makee.

Laukun yksityiskohtia. Työjärjestyksessä olisi ollut hieman toivomisen varaa, jotku jutut olisi voinut olla helpompi tehdä toisin, mutten jaksanut alkaa purkaa ja onnistuihan se näinkin lopulta. Voi tosin olla, että marimekolla on käytössä vapaavarsikone, jota olisin kipeästi kaivannut. Pienen hikoilun jälkeen sain kuitenkin kaikki tikkaukset onnistumaan.

Tässä meidän makuuhuoneen terassilla on ihan aistuskella illalla ennen nukkumaan menoa. Eilenkään ei olisi millään malttanut mennä nukkumaan, kun kuuntelin luonnon ääniä ja katselin sumun noudemista metsään. Niin kaunista ja rauhallista! Puisessa keinussa on kiva istuskella, kun laitettiin siihen torkkupeitto ja tyynyjä. Peiton olen ommellut joskus vuosia sitten intianpuuvillaisesta päiväpeitteestä ja Rukan tehtaanmyymälästä ostetusta ohuesta teddy kankaasta. Oikein harmittaa, kun tehtaanmyymälä loppui. Sieltä sai niin laadukkaita ja kivoja kankaita edullisesti. Tyynyt on myös itse ommeltuja pallavasta. Kissan olen painanut Kankurin painopajassa toissakeväänä ja tähtityynyt olen painanut kotona kopiokalvoon leikkaamani sabloonan avulla.

Tämä terassi on vielä kesäkukkiia vailla, jospa ne juhannuksen jälkeen saisin käytyä hankkimassa. Keinu kunnostettiin vanhasta rikkimenneestä pihakeinusta, joka löytyi rivi-ilmoitusten kautta kympillä ja pieni pöytä on ollut pelkkä pöydän kehikko. Siinä on myös laatikko, joka tietenkin uupui. Kun Veeti oli ihan pieni, olin kansalaisopiston puutyökurssilla, jossa kunnostin pöydänjalat , tein kannen ja uupuvan laatikon. Pöytä on ollut olohuoneessa, pohan piirrustuspöytänä, kun oli ihan pieni ja sekalaiseisesti missä milloinkin. Nyt se pääsi terassipöydäksi kiikun kaveriksi.

Näiden tunnelmien myötä toivottelen kaikille oikein hyvää juhannusta kaikille!

Meidän suunnitelmissa on saunoa, uida ja syödä hyvin koko perheen voimin.

Pesukarhu bodymekko

Talvella, kun kävin Verson puodissa ostin palan pesukarhu- kangasta. Jo silloin oli tarkoitus, että aplikoin kankaasta pesukarhun kuvan johonkin vaatteeseen ja viimeinkin sain ideani toteutettua. Tämä bodymekko on ommeltu jo toukokuussa, mutta on jäänyt kuvat julkaisematta, syytä en tiedä, sillä mekosta tuli tosi suloinen. 

Kaavat tähän tein itse kahdesta Ottobren kaavasta yhdistelemällä ja muokkaamalla, meko on kokoa 98cm. Pesukarhukankaan lisäksi siinä on Eurokankaan palalaarista löytynyttä trikoota ja mustaa joustokanttia huolittelemassa pään- ja kädentiet, sekä bodyn haaraosan reunat. Vaikka body on pääntietieltä tuollainen kietaisumallin näköinen, ompelin yläosan valekietaisuna ja se on kaavoiltaan epäsymmetrinen. Minusta vaikutti, että kietaisu alkaisi lapsella helposti lörpöttämään leikkiessä. Ihan hyvä tästä taisi käyttäjän mielestä aikakin tulla, sillä hän oli valinnut tämän hoitopainkan kuvauksiin päällensä.

Pesukarku on trikookangasta, jonka taakse silitin pari kerrosta ohutta tukikangasta ja leikkasin sen ääriviivoja myöden irti. Kiinnitin kuvan kankaalle nuppineuloilla ja ompelin tiheällä siksakilla ympäriinsä kiinni. Helmaosan rypyttämiseen kokeilin ekaa kertaa framilonia. Olen sillä rypyttämistä arastellut, kun aiemmat kokeilut eivät ole olleet sillä oikein onnistuneita, mutta nyt onnistui ihan hyvin. Mistä lie johtunut, että aiemmat ovat epäonnistuneet.