Syttärikakku ja joululahjaliina

Minulla on ollut melkoisen kiireinen alkuvuosi. Tänä viikonloppuna juhlittiin miehen 15v työuraa firman vuosijuhlassa ja kun oli monta muutakin menoa loppuviikolle ja olin perheen pyytänyt myös synttärikahville käymään viikonloppuna, niin päätin kerrankin olla leipomatta itse kakkua. Saa kai sitä ihminen joskus iteselleen valmiinkin kakun ostaa?

Leipuri jolta tämän tilasin, tekee kakkuja ilmeisesti "harrastuspohjalta" kotiäitiyden ohessa. Itselle tuli ihan vaikeus valita, mitä sitä oikein kakkuunsa haluaa, kun hän antoi niin paljon kaikenlaisia vaihtoehtoja ja deoita. Lopulta saatiin kakun sisältö valittua ja koristelulle annoin sitten vapaat kädet. Muutaman ideakuvan laitoin vain saatteeksi, että jotain tämän tyylistä ja kuvan mummulta joululahjaksi saamastani liinasta, että tämä tulee pöydälle.

Voi yllätys mikä sitten meitä odotti, kun mentiin kakkua hakemaan. Aivan uskomattoman näköinen luomus! Joskus sitä kannattaa luottaa muiden ammattitaitoon ja antaa jonkun muun tehdä asioita puolestaan. Kakku ylitti kyllä kaikki odotukset! Se vastasi inspiraatiokuvia täysin ja paremmin ei olisi voinut sopia mummulta saatuun liinaan. Kaiken lisäksi se oli kauneutensa lisäksi vielä uskomattoman hyvääkin. Kyllä kannatti.

Liinan tosiaan sain mummulta joululahjaksi. Mummu on useamman vuoden ajan jaellut tavaroitaan ihmisille lahjoiksi. Kai hän tavallaan suorittaa ennakkoperinnönjakoa hyvässä mielessä ja antaa tavaroita niille kelle katsoo niiden haluavan päätyä. No tämän liinan sain, koska äiti ja isä ovat tuoneet sen hänelle tuliaisiksi ensimmiseltä yhteiseltä ulkomaanmatkaltaan Kanarialta. Tarkkaa vuotta en muista, mutta muistan olleeni silloin veljeni kanssa mummun luona hoidossa ja koska pienempää pikkuveljeä ei vielä silloin ollut, mutta asuttiin jo omassa kodissa, niin vuosi on ollut 80-82 paikkeilla ja olen olut 3-5v.

Liina on tosi taitavaa käsityötä. Ristipistoja ja pitsiupotuksia, jollaisia en varmaan saisi itse koskaan tehtyä valmiiksi, enkä niin taitavasti. Nurjalta puolen kuitenkin näkee, että koristelut on käsityönä tehtyjä. En ollut kokeillut liinaa pöydälle kun sain sen ja nyt kun sen laitoin niin yllätys oli positiivinen, kun se oli aivan täydellisen kokoinen. Liinan kuvio sopi loistavasti keskelle pöytää ja siniset raidat jäivät tasaisesti näkyviin reunoilta.

Kakun on valmistanut PullAnnuppu. Voin suositella lämåimästi muillekkin!Tämä 25hlö kakku maksoi 55€. 

Ei mielestäni paha, kun leipomosta tilattaessa puolet pienempi ja vaatimattomampi olisi ollut samaa hintaluokkaa.

Lampun uusi asu

Parivuotta sitten ostin myyntipalstan kautta ison jalkalampun. Myyjinä oli eläkkeelle jäävä pariskunta, jotka olivat muuttamassa isosta omakotitalosta osakkeeseen ja karsivat tavaroita. Rouva ei varsinaisesti olisi halunnut myydä lamppua, mutta se ei ison kokonsan vuoksi (varjostimen ympärysmitta alaosasta on 190cm/ halkaisija 65cm ja lamppu on 180cm korkea) mahtunut heidän uuteen asuntoonsa. Taisin saadan pienen kiistan aikaiseksi, kun sovin kaupoista miehen kanssa ja kun lampun kävin hakemassa ja maksoin, niin rouva taisi saada hengenahdistusta, kun näki kauppasumman 20€. Mies kuitenkin päättäväisesti kantoi lampun autooni ja toivotti sille onnea jatkossa.

Jalkalamppu koki pienen uudistuksen, kun jalka maalattiin ja varjostin sai uuden hupun.

Minusta lamppu on ihana, paitsi en ole koskaan oikein pitänyt sen jalassa olevista vihteistä raidoista, enkä varjostimen vinoraitaisesta kuvioinnista. Ne ovat kuitenkin olleet hillittyjä, mutta mielessäni lampun muutos on ollut koko ajan ToDo listalla. Nyt olohuoneen muutoksn myötä sain aikaiseksi muuttaa myös lamppua enemmän haluamani kaltaiseksi.

Olohuoneen muutos on valmis ja jalkalampun muutos vasta edessä.
Kattolamppu on saanut jo oman pienen muutoksensa seinien maalauksen lomassa. Maalasin lamppujen valkoiset kiinnikkeet ruostemaalilla ruskeiksi, nyt sopivat täydellisesti sen rungon väriin. Lampussa on joskus ollut lasiset lartiomaiset varjostimet, kuin soihdut, mutta ne ovat menneet rikki jo vuosia sitten jossain muutossa. Minua on häirinnyt kovasti valkoisina ruskeasta lampusta loistavat polttimoiden paikat. Nyt ei enää häiritse. Miksihän toisten asioiden tekemistä pitää venyttää niin pitkään, kun ne saisi tehtyä puolessa tunnissa pois alta ja välttyisi monelta pieneltä ärsytyksen hetkeltä.

Lamppu ennen olohuoneen muutostöiden aloittamista.
Nappasin kuvan, kun mielessä pyöri jo muutosideat.

Olen sivusilmällä katsellut sille uutta varjostinta, mutta näin isoja ei ole juurikaan tarjolla ja jos on ne maksavat aivan käsittämättömän paljon. Halvempaa olisi ostaa uusi lamppu, kuin vanhaan uusi varjostin. Kun sitten yhdessä kaupassa näin varjostimen, jonka pinnassa oli rypytettyä kangasta, sain idean tehä olemassa olevalle varjostimelle samalla tyylillä päällisen. Koska vanhassa varjostimessa ei ollut varsinaista runkoa, johon olisi kankaan voinut pingoittaa, vaan vanha kangas on liimattu varjostimen sivuina olevan muovilieriön pintaan, ei vanhaa kangasta voinut poistaa. Siispä ompelin valoverhokankaasta varjostimen päälle vedettävän "mekon".

Kaupan varjostin josta sain idean. Varjostin sopii pöytälamppuun ja maksoi muistaakseni 52€

Kangas löytyi kaappien kätköistä. Toissa syksynä, kun ompelin miehen siskolle hääpukua, tehtiin siitä ensin koeversio ja siihen käytettiin vanhoja voileeverhoja. Niistä kankaista oli jäänyt sopiva palanen ja siitä päätin kokeilla tehdä tämän lampun hupun. Ompelin kaksi kankaanleveyttä renkaaksi (yht. 480cm), tein nauhakujat ylös ja lalas ja pujotin niihin kuminauhat. Sitten vain huppu varjostimen päälle ja valmista tuli. Luultavasti vaihdan kuitenkin näihin vielä jämäkämmät kuvimauhat, niin huppu pysyy paremmin paikoillaan. Tällä kertaa kotoa löytyi vain Framilonia sopivan ohuena, mutta ajattelin ostaa ja vaihtaa tilalle ihan tavallista ohutta kuminauhaa.

Lamppu uuden "mekkonsa" kanssa, jalka vielä maalaamatta.

Lampun jalan maalasin kolmeen kertaan kelusteille tarkoitetulla valkoisella pohjamaalilla, koska muuta sopivaa ei oikein kaappien kätköistä löytynyt. tarkoitus oli maalata jalka vielä kalustemaalillakin, mutta se oli kotoa äässyt loppumaan, enkä taisa pelkästään tätä varten käydä ostamassa uutta purkkia. Katsotaan joskus myöhemmin, kuinka pinta on kestänyt ja tarvitseeko se uutta maalikerrosta suojakseen. Valkoinen mattapinta sopii jalkaan mielestäni hyvin.

Lamppu on viimeinkin valmis.

Viikonlopun viettoa

Viikonloppuna on itselläni ollut melkoisen kiirus. Perjantaina täytin vuosia, mutta pahemmin ei synttäreitä ennätetty juhlia, kun olin ilmoittanut valokuvaus kurssille koko viikonlopuksi. Töistä tullessa kotiin, odotti kuitenkin pöydällä ihana kukkakimppu uudessa lahjamaljakossa. Lahjaksi nimittäin sain kauan haaveilemani ison Aaltomaljakon.

Kukkia sain enemmänkin, kun kummitäti ja -setä oli piipahtaneet ohikulkiessa tuomassa minulle tulppaaneita. Itse olin siellä kurssilla ja harmitti kovasti kun ei nähty. No pitää mennä varmaan käymään kylässä tai pyytää heitä erikseen vielä kahville. Minusta on aika ihanaa, että vaikka on aikuinen, muistavat läheiset ja itselle tärkeät ihmiset edelleen synttäreillä onnitteluilla. Toiselta kummitädiltä tuli onnittelut tulppaanikuvan kera. Kummitädit on niin <3 Toivottavasti osaisi olla omille kummilapsilleen yhtä kiva kummitäti.

Valokuvauskurssi oli Kälviän opistolla. Se kestää kaksi viikonloppua ja toinen kerta on tämän kuun lopussa. Olin kyllä tyytyväinen tämän ensimmäisen kurssin sisältään. Opin mahdottomasti kaikkea uutta. Olen aikaisemmin osallistunut kansalaisopiston valokuvauskurssille kaksi kertaa, mutta en vain ole tajunnut näitä juttuja samalla tavalla. En voi kehua vieläkään tajunneeni kaikkea, mutta usea asia avautui ihan toisin, kuin ennen. Siellä on alkamassa vuoden mittainen valokuvauksen perusteet kurssi ja kamalasti houkuttelisi lähteä sinne mukaan, mutta saattaa olla, ettei rahkeet vielä kuitenkaan riitä siihen, No saapa nähdä.

Lauantai iltana, kun kotiuduin kurssilta sitten hieman leivoin, kun sunnuntaille olin kutsunut ystäviä synttärikahville käymään. Hieman epäilytti leipomusteni laatu, mutta yllättävän hyvää siitä tuli. tein nimittäin gluteiinitonta ja maidotonta mustapapukakkua. Mieskin oli hyvin epäilevällä kannalla, kun näki mitä tein, mutta hänkin oli positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta. Hieman kuivvahkon oloinen kakusta tuli, niin päätin sitten täyttää sen sunnuntai aamuna, kun heräsin jo ennen seitsemää. Hyvä olikin että täytin ja kostutin kakkua, muuten olisi ollut liian kuivaa. Koristelussa hieman luistin gluteiinittomasta ja maidottomasta, kun valitsin tummasuklaa-karpaloita, valkosuklaa-mustikoita, suklaisia toffeepalloja ja suklaasieniä koristeiksi. Olisin ottanut kyllä tuoreita mustikoita ja vadelmia, mutta meidän kylän S- kauppa ei niitä tarjoillut tällä kertaa.

Ihan syötävää kakku taisi kuitenkin olla, tai sitten vieraat olivat vain urheita, kun kakkua söivät. Kukaan ei anakaan jättänyt sitä. Sain myös ihania lahjoja. Kannatti vissiin täyttää 40- vuotta :) Ensiviikonloppuna sitten juhlitaan lisää, kun perhe tulee kahville käymään ja mennään työpaikan vuosijuhlaan, kun miehellä tuli 15vuotta täyteen työpaikalla. Työpaikka järjestää joka vuosi päivällisjuhlan kaikille 10 vuotta ja siitä 5 vuoden välein ylöspäin työsuhteessa olleille. Itselläni on ensi vuonna ensimmäinen juhla, kun tulee 10 vuotta täyteen.

Lopuksi vielä kuv tämän viikon kynsistä. Olen koittanut nyt muutaman kuukauden lakata kerta viikkoon kynnet kunnolla. aika hyvin ne ovatkinviikon kestäneet ja kynnet ovatkin nyt huomattavasti paremmassa kunnossa kuin syksyllä. pitää vissiin koittaa jatkaa uutta tapaa ja lakata kynsiä edelleen.

Melkein valmista

Perusluonteeni on melko malttamaton, tyyppiä NYT HETI. Vuosien mittaan se on hiooutunut kärsivällisemmäksi ja pitkäpinnaisemmaksi, mutta kyllä silti edelleen tulee hetkiä, ettei millään malttaisi odottaa enää yhtään pidempään. Itselleni suunnattomana yllätyksenä on tullut kuinka kärsivällisesti ja pitkäkestoisesti olen jaksanut meidän uutta televisiotasoa rakentaa. Suunnitelmaa tehdessäni, ei mieleen tullut että siinä voisi mennä kaksi talvea! Kansalaisopiston puutyökurssilla sitä olen tehnyt, niinkuin kaikki tekemäni huonekalut muutenkin. No eihän siinä niin kauan olisi mennyt jos jokakerta olisin päässyt mukaan, mutta viimetalvena olin vielä vuorotyössä, enkä joka kerta päässyt paikalle ja sitten kun tulee tehtyä myös välitöitä (kuten kunnostaa keinutuoli ja hääkuvankehykset), niin siinähän se aika sitten venyy.

Nyt vihdoin ja viimein työ on kuitenkin loppusuoralla. Kaiki osat ovat valmiita ja taso on lopullista kokoamista ja viimeistelyä vailla. Vaikka tuntuu, että sehän on käytännössä siis valmis, niin näihin viimeistelytöihin menee yllättävän paljon aikaa ja kun sitä on kerrallaan vain 3h, niin viikot kuluvat. Sitten joku päättää valita pintakäsittelyaineeksi puuvahan, jonka kuivuminen kestää 6h ja kaikki osat pitää käsitellä kahteen kertaan molemmin puolin... kannattaisi lukea niitä tuotetekstejä hieman tarkemmin. Enää ei millään malttaisi odottaa, että kaikki on valmista ja saan tuoda valmiin työn kotiin.

Kehikon kulmien liitokset halusin tehdä lohenpyrstö liitoksilla ja tietenkään sellaisten tekemiseen, ei millään koululla ollut konetta, niin ne tytyi tehdä käsin japanilaisella työntösahaa ja talttoja apuna käyttäen. Tämä oli erittäin hidasta ja kun kaikki kolot oli viimein saatu tehtyä, piti ne vielä saada säädettyä toisiinsa sopiviksi. Koska näiden tekemisessä oli niin hurja työ ja liitoksista tuli nätit, halusin jättää ne tietenkin näkyville ja kun toisaalta halusin huonekalusta valkoisen, oli ainoa vaihtoehto kuultava puuvaha. Sen avulla sain molemmat toiveeni täytettyä. 

Puuvahan valinnassa olisi kuitenkin tarvinut olla hieman tarkempi. Toinen oli vesiohenteinen ja kuivui 2h ja toinen liuotinohenteinen ja kuivumisaika 6h. Tarkoitus oli ottaa se vesiohenteinen, mutta lopulta verailin valkoisten sävyjä ja otin puhtaamman valkoisen, kun toinen mielestäni taittoi puneravaan ja niin sitten tulin ottaneeksi sen liuotinohenteisen. Meinasi maalarille sitten käydä hieman köpelösti tämän kanssa, kun tajusin asian vasta siinä vaiheessa kun ekaa kertaa piti pensseli pestä. Iskin pensselin vesihanan alle ja kädellä siitä kiinni pesua varten ja totuus valkeni. En ollut ottanut sormuksia pois kädestä ja oli kuulkaa melkoinen työ saada se puuvaha irti sormuksista. Onneksi vihkisormuksen kivet eivät sekoittuneet maaliin, siinä olisi sitten istutuksista ollutkin maalin putsaaminen ammattilaisen hommaa. No väsyneenä tekemisestä, kiireestä ja kärsimättömyydestä saa toisinaan käsrsiä. Onneksi ei käynnyt kuinkaan, ainoastaan pinna hieman kiristui lisää pidemmän kuivumisajan takia ja opettajalle tuli lisätöitä, kun joutuu minun töitä kuskata seuraavana päivänä varastoon, kun eivät ennätä kuivua illan aikana. No onneksi pian on valmista.

Olohuoneen muutos

Tässäpä olisi nyt nämä eilen lupaamani kuvat, meidän uudistuneesta olohuoneesta. Aika tyytyväisiä ollaan muuttuneeseen seinänväriin, vaikka aluksi minusta tuntuikin, että tuli liian "vaalea". Toivomani väri olisi ollut vielä tummempi, sellainen, kuin tämä oli ennen kuivumista. Mutta nyt kun tähän on tottunut, niin hyvälle tuntuu. Tuli jotenkin kodikkaampi tunnelma ja kun olohuone, keittiö ja aula ovat samaa tilaa, niin tilaa mukavasti rajaa puoliskojen eriväriset seinät.

Samalla kun tavarat laitettiin takaisin paikoilleen, vaihdoin jouluverhot pois ja makuuhuoneen matto kierrätettiin tänne.
Jotenkin valkoinen matto tuntui tällä hetkellä väärän väriseltä.

Kirjakaappien ovet saivat maitolasitarrat jo hieman aikaisemmin. Olen aina tykännyt kirjoista ja pitänyt niitä näkyvillä, mutta nyt kaappien sisällön rauhattomuus alkoi ärsyttämään. Onneksi ratkaisuksi löytyi maitolasitarrat, jotka poikani kummisetä sai hankittua mittojen mukaan tehtyinä. 

Malttamattomasti odotan, milloin saan pitkään tekeillä olleen televisiotason valmiiksi. Olen tehnyt sitä kansalaisopiston puutyökurssilla jo viime talvesta saakka. Onneksi olen jo loppusuoralla sen kanssa. Millään ei jaksaisi enää odottaa ja katsella tätä ruskeaa tasoa. Vaikka suurin osa asioista säilyykin tilassa ennallaan, on pieniä juttuja kiva muutella. Sisustustavaroille meillä on kovin väjhän paikkoja. Kirjakaapien päällä, eteisen kaapin päällä ja -hyllyllä ja keittiön pöydällä on miltei ainoat paikat, jonne mitään voi asettaa. Niissä onkin sitten kiva vaihdella tavaroita. Nytkin vaihtelin niiden paikkoja ja laitoin osan vaihteeksi säilytykseen ja toisia kaapeista esille. Muutama pikkujuttu on tässä tilassa vielä muuttumassa, mutta jääköön vielä yllätykseksi. Pian on kuitenkin valmista.

Yläkuvassa on näkymä olohuoneesta aulaa ja eteiseen ja päinvastoin.

Välillä haaveilen pianosta tuohon puusohvan paikalle, mutta ei olla vielä sitä kuitenkaan ostettu. En halua luopua sohvastakaan, kun se on ollut minun sänky pienenä. Mutta ehkä jokupäivä keksin sohvalle toisen paikan ja saan myös sen pianon. 

Lopuksi vielä muutama kuvapari ennen ja jälkeen tilanteista.

Väriä seiniin

Meillä olohuoneen seinät kokivat melko suuren muutoksen, kun emäntä päätti ennen joulua, että ne pitää maalata. No isäntä ei asiaa suoraan tyrmännyt, mutta siirsi projektin suoraan tammikuulle. Sitten tammikuu koitti, eikä emäntä ollut maalauslupausta unohtanut ja niin siinä sitten kävi niin, että seinät vaihtoivat väriä.

Isäntä katsomassa urheilua autuaasti unohtaneena, että kohta maalataan.

Maaliksi halusin kalkkimaalia ja väriksi tummaa. Mieluiten olisin ottanut jopa ihan mustan, mutta se ei olisi oikein sopinut lattian ja keittiön kaappien kanssa yhteen, joten päädyttiin tummaan ruskeaan. Kun sitten maalia menin ostamaan, niin kävi hieman ikävästi, eikä oikeaa väriä ollut tarpeeksi saatavilla. Ostin maalin täältä Kokkolasta Legaros kaupasta, heillä oli muuttomyynti meneillään ja maaleista oli -30% alennus. Koska maali piti tietenkin saada heti, päädyin ottamaan kolmea eri väriä, joita kaikkia oli vain yksi pakkaus saatavilla ja sekoittamaan niistä meille maalin. Koska ostin jämiä pois, antoi myyjä meille kivasti -50% alennusta, sehän passasi.

Ylläolevissa kuvissa on lähtötilanne olohuoneen osalta.

Yksi perjantai ilta raivattiin olkkari maalauskuntoon, teipattiin listoja ja ikkunanpieliä, osa listoista irroitettiin ja lattialle laitettiin suojapaperit. Huonekalut siirrettiin seinustoilta keskelle lattiaa ja seinät pyyhittiin pölyistä.

Lauantai aamuna sitten päästiin samantien maalaushommiin. Maalaus piti tosin aloittaa maalin sekoittamisella, kun kalkkimaali mytiin jauheena. Yhteen pussilliseen jauhetta sekoitettiin 2,7l vettä. Tällä maalimäärällä ohjeen mukaan maalaa 6-10 neliötä kahteen kertaan. Kun seinän pintoja hieman laskettiin, päädyttiin ottamaan se 3 pussia, jos maalia kuluisikin paljon. Meillä seinät on maalattavaa tapettia, jossa on pieni kohokuvio. Hyvin olisi riittänyt kaksi pussillista ja vielä olisi jäänytkin maalia jäljelle. Koska nyt maalia jäi tosi paljon, päätettiin jatkaa maalausta eteepäin ja maalattiin myös yksi eteisen seinistä.

Kalkkimaalilla maalaaminen on hieman erilaista, kuin tavallisella maalilla ja se vaatii aina kaksi kerrosta. Maalatessa ei saa korjata maalausjälkeä, enää kuivuneelta kohdalta tai se näkyy heti. Eteneminen tapahtuu kapeissa suikaleissa kerrallaan ja maalausreuna on pidettävä kosteana, niin saadaan kaunein lopputuos. Jos jää korjattavaa, täytyy korjaukset tehdä toisella maalauskierroksella. Maali kuivui nopeasti ja kun oltiin yhteen kertaan saatu olohuoneen osuus maalattua, pidettiin ruokatauko ja sitten saikin aloittaa jo toisen kierroksen. Varmuuden vuoksi maalaus aloitettiin kirjakaappien taakse jävästä seinässtä ja hyvä näin, että oppi oikean maalaustekniikan, ennen näkyviä pintoja.

Kuiviessaan naalautulos näytti aika kaamealle. Ylläolevassa kuvassa olohuoneen osuus on kertaalleen maalattuna. Toisen maalauskerran jälkeen kuivuminen näytti hieman paremmalle, mutta lopullinen tulos oli nähtävissä vasta maalin täysin kuivuttua.

Kun maalia kerta jäi, jatkettiin maalausta eteisen seinälle. Kun seinä kerta päätettiin maalata, piti siinä ollut reikä ensin korjata. Reikä oli imurointi onnettomuuden tulos parin vuoden takaa. Reikä on typäissyt niin paljon, etei sitä ole korjattu ennen tätä. Onneksi nyt sekin asia saatiin samalla kuntoon.

Laitan huomenna lisää kuvia, niin näette millainen lopputuloksesta oikein tuli.

Käsitöitä joululahjoiksi

Loppuvuoden käsityöt menivät oikeastaan kaikki lahjaksi. Tänä vuonna tuli tehtyä melkein kaikki lahjat itse ja osa niistä kierrätysmateriaaleista. Ihan kaikki lahjansaajat eivät taineet olla hirveän innoissaan saamistaan jutuista, mutta niinhän se aina menee ettei kaikkien kanssa onnistu ihan nappiin, vaikka haluaisi. Paljon kivaa palautetta kuitenkin tuli takaisinkin päin :)

Tänäkin vuonna tuli siis annettua tosi paljon paketteja. Tykkään lahjojen antamisesta vielä enemmän, kuin niiden saamisesta, mikä sekin on tosi kivaa. Mielestäni lahjan ei tarvitse olla iso tai kallis, vaan se muistaminen on tärkeintä. Itsetehtyjen lahjojen kanssa hinta ei ole aina ratkaisevin juttu. Niihin käytetään omaa vapaa-aikaa ihan lahjansaajan takia ja se on mielestäni eri tavalla arvokasta, kuin raha. Mietin kauan onko heijastimen antaminen tyhmä lahja, mutta kun näin että niitä myytiin käsityömyyjäisissä yli10€ niin ei se enää niin tyhmälle lahjalle tuntunutkaan ja arvostanhan minä sellaisen antaessani, myös lahjansaajan turvallisuutta. Jälkeenpäin eenkin kuha heijastimet, saivat paljon iloista palautetta :)

Pipoja ja hanskoja tuli tänä vuonna ommeltua erityisen paljon. Hanskoissa käytin paljon kierrätysmateriaaleja ja jämäpaloja. Suurimpaan osaan ommelluista hanskoista laitoin myös merinovillaisen vuorin, niillä ei tule kyllä aivan heti kylmä. Pipot ompelin kaksinkertaisesta joustocollagesta tai merinovillasta, niilläkin luulisi tarkenevan aika pitkälle.

Lisäksi tuli tehtyä Himmelikranssseja, pehmoleluja, leikkuulautoja, kuumavesipullon päälksiä kierrätys tossuja, stressileluja ja lisäksi myös pikkuisen leivoin. Kiirettä on tosiaankin pitänyt. Ensi joulun lahjat täytyy aloittaa hyvissä ajoin, ettei tule yhtä kiire.