Kettumetsä- lapaset

Tässä olisi nyt ensimmäinen lupaamistani uusista ohjeista. Oikein & Nurin risteilyllä, jaoin tämän Kettumetsä- lapasen ja
Neiti Kevät- sukan ohjetta ja lupasin ne risteilyn jälkeen jakaa myös täällä blogissa. Nyt siis ensin vuorossa Kettumetsä- lapaset.

Poikani toivoi, että tekisin hänelle kettulapaset. No tietenkin äiti lupasi ne neuloa, sopivaa ilmaista mallia ei vain löytynyt, enkä halunnut mallista maksaa, niin sitten tein oman. Ensimmäiset lapaset poikkesivat hieman tästä mallista, joista tämä on parannettu versio. Suurin ero on peukalon kiilassa ja peukalon kämmenen puolella, tässä versiossa kiilaan tuli raidat ja peukaloon tuli enemmän pikkukettuja, kun ekoissa lapasissa oli. Ennen risteilyä poika sitten hukkasi lapasensa, niin oli pakko tehdä uudet malliksi ja samalla sitten tein mallia parantavat muutokset ja piirsin kuvion koneella "puhtaaaksi". Ensimmäisten lapasten postaus löytyy TÄÄLTÄ.

Vasemmalla on uudet lapaset ja oikealla ensimmäinen versio lapasista.

Näissä lapasissa on käytetty Maija- lankaa, kuudessa eri värissä:

Vaaleanruskea, valkoinen, tummanpunainen, keskisininen, sinapinkeltainen ja tummanharmaa.

Puikot olivat 3 mm koivupuikot. Lankaa näihin lapasiin kului yhteensä 80g. 

Lapasen koko on naisten koko, käyttämällä Lankana Jannea saa miesten koon.

Kuvaa klikkaamall,a saa sen tulostettua A4 kokoiseksi paperiohjeeksi.

Ohje

Neuo 35 kierrosta 2o, 2n joustinneuletta. Joustinneule kannattaa neuloa ainakin puoli numeroa pienemmillä puikoilla, kuin kirjoneuleosuus. Kirjoneuleessa kannattaa takana kulkeva lanka sitoavaihtamalla lankojen paikkaa siten, ettei liian pitkiä lankajuoksuja pääse syntymään. Itse sidon langat siten, ettei pidempiä lankajuoksuja, kuin 3-4 silmukaa tule.

Aloita kuvioneule mallikuvion mukaan, oikealta vasemmalle kuviota seuraten. Kuvan mukaan neuloen, tulee oikean käden lapanen, kun kuvion sinisen- valkoisen kuusikuvio-osan neuloo vasemmalta oikealle, saadaan aikaan vasemman käden lapanen.

Peukalo neulotaan peukalokiilalla. Peukalokiila tulee mustien pystyviivojen väliin ja sen mallikuvio on lapasen vasemmalla puolella oleva pienempi kuvio. Ensin neulotaan 1 valkoinen silmukka ja sen jälkeen tulee lisäykset kaavion mukaan ja viimeiseksi taas valkoinen silmukka. Kun kiila on valmis, jätetään sen silmukat apulangalle odottamaan ja jatketaan kämmenosaan tarvittavilla silmukoilla.

Lapasen kärkikavennukset tulevat kapeana nauhakavennuksena. Lapasen kämmenselän puolella on 2 silmukkaa enemmän, kuin kämmenen puolella. Kämmenselän molempien sivujen reunimmaiset silmukat neulotaan kavennuksessa nauhana ja sen molemmin puolin tulee sitten kavennukset.

1. puikon alussa: 1s o, ylivetokavennus... mallineuletta... 2. puikon lopussa 2o yht, 1s o. 

3. puikon alussa ylivetokavennus... mallineuletta... 4. puikon lopussa 2o yht.

Peukaloa varten apulangalla olevat silmukat otetaan puikolle ja lisäksi poimitaan silmukat peukalon tyvestä kämmenen osalta. Ylimääräiset voi kaventaa pois ensimmäisellä kierroksella.

Peukalo neulotaan neljällä puikolla. Kavennukset tehdään siis jokaisen kolmen työssä olevan puikon lopussa 2o yht.

Jos on kysyttävää ohjeesta tai huomaatte jotain virheitä, niin kysykää ja kertokaa ihmeessä. 

Koetan vastata kysymyksiin  ja korjata ohjetta tarvittaessa.

Ohje on omani. Ohjetta saa käyttää myös myyntiin tehtäviin malleihin, mutta olisi kiva, jos kertoisit ohjeen käytöstä minulle ja lapasten mukana mistä olet ohjeen saanut. Erityisen kivaa olisi,  jos saaduista tuotoista lahjottaisit osan hyväntekeväiyyteen. Näin siksi, että minua ärsyttää kovin, että kaikissa ohjeissa aina lukee, että on kiellettyjä käyttää niitä yhtään mihinkään. Käsityö on minulle harrastus, enkä tavoittele sillä tuottoja ja haluan antaa tekemisen iloa myös eteenpäin.

Kukkatoppi

Oikein & Nurin käsityöristeilyltä on nyt palattu. Täytyy kyllä sanoa, että olipahan mukavaa! Muutama päivä varmaan menee, että saan kuvat katsottua, niin sitten laitan hieman tunnelmia sieltä teillekkin. Laitan tänne tällä viikolla, myös ohjeet Kettumetsä- lapasiin ja ristipistoneuletta oleviin Neiti Kevät- sukkiin, kuten lupasin. Niiden ohjetta jaoin risteilylle osallistuneille paperiversiona.

 Tässä olisi vielä yksi ompelus itselleni. Kevättä on vissiin kovasti rinnassa, kun ensin tein "räikeän" värisen neulejakun ja haeti perään tämän topin, jossa on pliseerattua kukkakangasta. Onneksi kankaalla on kuitenkin harmaa pohja ja etupuoli on topissa yksivärinen, niin en täysin "hulluksi" heittäytynyt. Aika piaan varmaan käytössä näkee, kuinka tuo pliseerattu kangas kyttäytyy tällaisessa paikassa.

Kukkakangas ja siihen sopiva harmaa trikoo löytyivät samalta kankaan etsintä reissulta, kuin neuletakin kangaskin, eli Parttitukusta. Alkujaan en oikein tiennyt mitä näistä oikein tekisin ja otin kukkakangasta kokeeksi pari metriä. Kankaan leveys oli juuri tuon takakappaleen alaosan pituus ja pliseeraukset on siis kankaan leveyssuunnassa. Kankaan toinen rauna oli valmiiksi päärmeellä ja toisessa reunassa oli laskokset apuompeleella tikattu paikoilleen, se oli siis tosi helppoa ommella. Olen tehnyt amiksesn aikana kaksi pliseerattua hametta ja niiden laskosten silittäminen sai kyllä jäädä ainutkertaiseksi toimitukseksi, joten tällainen valmiiksi laskostettu kangas on kyllä minulle ainut vaihtoehto pliseerauksen käytölle. Hieukan mietittyäni päätyi kangas kahteen pikkutyttöjen mekkoon ja loppupala pääsi tähän toppini. Hieman jo päässä pyörii, mitä muuta pliseeratusta kankaasta oikein tekisin. Jokin kesämekko, vaikka sellainen Marilyn tyyppinen, olisi kiva. Kankaita oli saatavilla useammassa värissä & leveydessä ja kaikkien niiden metrihinta huima 4,50€.

Kaavana topissa on käytetty Burda 1/2016 lehden topin kaavaa nro 105, jossa oli kaareva helma ja kaksinkertainen etupääntie. Muokkasin sitä pikkuisen pääntien ja helman muodossa ja tein taakse tuon kaarrokesauman. Yläosan tein kaksinkertaisena rinnan alapuolelle saakka, niin sai kätevästi kädentiet ja pääntien huoliteltua. Topista tuli oikein kiva takapuolelta, mutta olisin ehkä kuitenkin kaivannut myös eteen jonkin "jutun". Ehkäpä sopivamman lainen koru toisi kaivatun piristyksen etupuolelle ja tasapainon etu- ja takapuolen välille.

Wannabe Odd Molly

Olen aina ihastellut Odd Molly merkin vaatteita ja mieli on tehnyt eteenkin merkin rentoa neulejakkua, mutta en ole kyennyt maksamaan vaatteesta 200€...  eteenkään, jos siinä on liian lyhyet hihat ja helma. Jostain syystä en ole myöskään aiemmin tullut ommelleeksi sellaista. Talvella Tyyne-Esteri nettikauppaan tuli myyntiin valmiskaavoja, joista sitten tilasin Lyylin- neulokselle tarkoitetun jakun kaavan, juurikin Odd Molly- neuletakki mielessäni.

Haasteeksi muodostui sopivan kankaan löytäminen. Myynnissä ei kertakaikkiaan tuntunut olevan sopivan paksuista neulosta, varsinkaan sopivan värisenä tai sopivalla kuviolla. Yksi ruotsalainen nettikauppa myi kauniin kuvioista kangasta, mutta myyntitekstissä sitä kutsuttiin patjakankaaksi ja sopivaksi sisustukseen. Vaikka yhdessä ruotsalaisessa blogissa, siitä olikin tehty tämän tyyppinen vaate, en ilman hypistelyä tai suomenkielistä käyttökokemusta (ruotsiksi en sitä osaa pyytää), kallista kangasta tosi kalliilla postikuluilla uskaltanut tilata. Lopulta etsintä tuotti kuitenkin tulosta ja niinkin yllättävästä paikasta, kuin Parttitukku! Sinne kyllä kannattaisi aina mennä ensimmäiseksi katsomaan, mutta siellä ei saa olla liian tarkat hakuvaatimukset. Kankaan väri ei alkuun ollut ihan mieleinen, tuntui "räikeältä", mutta nyt siihen on jo tottunut ja se on oikein kiva. Joskus takavuosina tällainen vaalea terrakotta oli jopa lempivärejäni. Solmiamisnauhana oleva harmaa neulosnauha löytyi myös samaisesta paikasta.

Kankaan leveys oli liki 2m ja kun metsihinta oli 6,5€ sopi kangas täydellisesti uuden kaavan kokeiluun. Kangasta meni 1,2m, kun normaali leveää (140cm) kangasta olisin tälle kaavalle tarvinnut metrin verran enemmän. Kaava oli tosi hyvän mallinen, vaikkakin melko pientä kokoa, muutoksia ei juurikaan tarvinut tehdä istuvuuteen. Ainoa muutos istuvuuteen oli, kun helmasta kavensin lantiota ja mallin muutokset olivat keski etulinjauksessa, kauluksen muodossa ja taskuissa, jotta sain ne enemmän tavoittelemaani mallia vastaaviksi.

Yllä olevassa kuvassa on oikealla vertailun vuoksi kaksi Odd Mollyn neuletakkia, joiden tyyli siis oli tavoitteena ja tämä on nyt sitten minun toteutukseni tästä tyylistä. Kaipa se niin on, ettei opittuja taitoja koskaan täysin unohda. Hyvin nimittäin muistui edelleen mieleen, kuinka herrainkauluksellinen jakku ommellaan, vaikka edellisen kerran olen tällaisen ommellut amiksessa 20 vuotta sitten. Huomenna ollaan lähdössä koko talven odottamalleni Oikein & Nurin- käsityöristeilylle. Tämä jakku päälläni meinasin blogiani siellä sitten edustaa, eiköhän tämä sitä tarkoitusta varten ole oikein sopiva vaate. Itse ainakin olen kovasti ihastunut tähän! Heittäydyin muuten "tosi hurjaksi" ja kävin ostamassa takin väriin sopivan huulipunankin. Eipä ole tällaista vaaleaa terrakottaa vaatekaappiini/ meikkivalikoimaani aikoihin kuulunutkaan. Pitkäään olen mennyt musta- harmaa- nude linjalla.

Sydämmellinen kevättakki

Tämän takin ompeleminen on ollut jo kauan suunnitelmissa, mutta en ole kerinnyt sitä ompelemaan. Kankaat ovat odottaneet kaapissa pestyinä ja kaavat valmiiksi piirrettyinä. Pelkäsin jo etten tälle keväälle sitä ennätäkkään tekmään, mutta löytyipä sitä aikaa viimein. Ei tosin kivalla tavalla, sillä jouduin sairaslomalle. Selkä on kipeä ja uudet lääkkeet aiheuttavat pahoinvointia, toivottavasti on vain alun sopeutumista ja menisi molemmat vaivat ohi pian. Tässä kotona ollessani olen sitten koittanut jotain pikkuisen puuhastella. Välillä on pitänyt oikein pistää maata ja välillä olen käynyt kävelyllä. Muuten olen sitten koittanut tehdä kaikenlaista pientä, sillä liike on hyväksi.

Tämä lasten kevät/ kesätakki on froteeta, siinä on trikoo vuori ja kaulukset on resorista. 

Kaava on Burda 10/2015 lehdestä, mutta olen muokannut sitä aika paljon. Takin koko on 92cm, mutta jotenkin se minusta näyttää aika suurelle (toki liian suuri henkari saattaa myös hämätä), mutta sittenpä sen näkee, kun käyttäjälle annan sovitettavaksi. Toivottavasti tästä tuli mieluinen, tällaiset retrokuosit, kun usein jakavat mielipiteitä.

Ostin kuulkaa oikein nepparipihdit. Vähän meinasi nuukuus iskeä, kun maksoivat liki 25€, mutta nyt kun olen niitä kokeillut, niin kyllä kannatti. Ei ole neppareiden laitto sitten kouluaikojen ollutkaan mukavaa hommaa (koulussa oli kone, jolla nepit sai laitettua). On saanut vasaran kanssa paukutella, mutta nyt sai vai pikkuisen pihdeillä puristaa ja valmista oli. Aivan huippu kapineet!

Takista tuli mielestäni oikein ihana. Jotenkin itse olen niin ihastunut tällaiseen syvänkeltaiseen väriin tällä hetkellä ja itselle olen aika huono värejä ostamaan, niin on hyvä, että voi värikkäitä vaatteita sitten tehdä muille. Valkoinen sitten tuo kivaa raikkautta keltaisen rinnalle ja sydämmethän nyt ovat aina ihania.

Rakastan käsillä tekemistä!

Otsikko kuvaa hyvin tämänhetkisiä tuntemuksiani. Tosin se voisi kuulua myös muodossa "Rakastan kaikenlaista käsillä tekemistä!" tai "Rakastan harrastuksiani!" Koska rakastan myös puutarhanhoitoa, hauaisin harrastaa myös enemmän liikuntaa ja lukea, katsella elokuvia, leipoa, tehdä ruokaa ja päivitellä myös blogiani tiheämpään, tullaan lopputulokseen, että olisi helpompaa rakastaa vain yhtä käsityön alaa tai harrastusta. Kun tykkää monesta asiasta ja haluaa tehdä niitä kaikkia, tulee usein tunne, ettei aika riitä, vaikka kuinka hauaisi... eteenkin, kun töissäkin pitää säännöllisesti käydä. Olen myös vähän laiska luonteeltani, enkä halua luoda itselleni turhaa kiirettä tai stressiä. Tykkään ottaa ne päiväunet kesällä riippumatossa ja haaveilla uusista projekteista, se vain ei ole kovin tehokasta. Mutta mitä sitten? Pitääkö elämässä olla aina tehokas?

Pojan syntymäpäivillä olleita tarjottavia. Itse tein Amerikkalaisia suklaamuffinsseita ja Kristallipullia, sekä kuorrutin myyjäisistä ostetun kuivakakun.

Ihailen sellaisia ihmisiä (ja olen salaa myös hieman kateellinen), jotka urheilevat säänöllisesti, joilla on kaunis ja siisti koti, joilla on ihana puutarha, jotka neulovat nopeasti upeita villasukkia, jotka omepelvat perheelleen kaikki vaatteet, osaavat ja jaksavat valmistaa hyvää ruokaa perusraaka-aineista eivätkä syö eineksiä, jolla on hieno ura tai mielenkiintoinen ja vaativa työ. Ihmisiä jotka ovat laihoja, kauniita, hyvätuloisia, joilla on komea mies, kauniit lapset, upea koti, eikä ylimääräisiä tavarakasoja nurkissa. Ihmisiä jotka kasvattavat itse kesäkukkansa ja tomaattinsa, neulovat itsevärjäämistään langoista omilla malleillaan uniikkisukkia hyvntekeväisyyteen, harrastavat liikuntaa 9 tuntia viikossa tai ovat lukeneet kaikki Finlandiapalkinto ehdokas kirjat ja katsoneet Oskar ehdokas elokuvat. Mutta kukapa meistä voisi sanoa, ettei ihailisi (tai kadehtisi) sellaista ihmistä? Toki hyvin epätodennäköistä on, että kaikki nuo ominaisuudet löytyisivät yhdestä ihmissestä.

Kevät tekee tuloaan ja pää pursuaa puutahaideoita. Tällaisen ennen & jälkeen kuvaparin löysin netin uumenista.
Kuvassa oleva rinteen pengerrys on sen tapainen, kuin meidänpihallekkin haluaisin.

Minusta terve kateus ja toisten ihmisten ihaileminen, on vain terve ominaisuus ihmisessä ja se, että koittaa pyrkiä itse esikuviensa kaltaiseksi tietyissä määrin, antaa hyviä päämääriä ja voimia niiden saavuttamiselle. Asiasta ei saa kuitenkaan ottaa liian suurta stressiä tai tuntea oloaan huonompiarvoiseksi, vaikkei olisikaan esikuviensa kaltainen. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään itseään ja omia saavutuksiaan. Kukin meistä on omanlaisensa, eikä toisen ihmisen ongelmia ja huolenaiheita voi tietää päällepäin. Kyseinen ihminen saattaa jopa kadehtia sinua asiasta, jota et itse osaa arvostaa.

Uusista kirjoista motivaatiota laihdutukseen ja parempaan ruokailuun.
Jospa oppisin kokkaamaan paremmin ja tekemään myös kasvisruokaa

Vaikka itsestäni toisinaan tuntuu, etten ole tarpeeksi tehokas, on hyvä muistaa, ettei minun tarvitse olla muuta kuin olen. On hyvä nauttia siitä mitä tekee ja millainen on. Mitä sitten vaikka ne sukat eivät valmistuneet toissa jouluksi, eivätkä vielä edes viimejouluksi, mutta ehkäpä tänä vuonna saan ne itselleni jo valmiiksi. Juu, minulla on itselleni tulossa villasukat, ihanat langat on ostettu, malli valittu ja sukkien neulominen on aloitettu, mutta valmistuminen tuntuu hieman kestävän :)

Harjoitussukka ristipistoneulonnalla. Piti tulla naistenkokoa, tuli kokoa n.34.
Aina oppii monenlaista uutta, tämä uusi neulepinta neule tarvii roimasti enemmän silmukoita.

Neiti kevät- sukat. Malli on oma, mallineule ristipistoneulontaa. Näiden sukkien ohje ja nellineuleen ohje jaossa Oikein & Nurin risteilyllä ja sen jälkeen blogissa.

Reilun viikon päästä olen lähdössä Oikein & Nurin risteilylle Vikin Gracelle. Käsityöliike Katariina pyysi minua sinne mukaan bloggaajaksi. Minulla olisi tarkoituksena kertoa risteilystä täällä blogissani jälkeenpäin, eli millaista oli ja mitä näin. Risteilyn aluksi on tervetulotilaisuus, näytetään video Koölnin käsityömessuilta tulevista neuletrendeistä ja on oma pieni neulemuotinäytös. Tähän muotinäytökseen minunkin pitäisi osallistua. Hih, vähän jännittää :) Seuraavana päivänä on sitten varsinainen "messuosuus".  Mukana on erilaisia näytteilleasettajia ja järjestöjä esittelemässä tavaroita ja toimintaansa. Minut löytää Käsityöliike Katariinan pöydän lähettyviltä. Tarkoitus olisi esitellä blogiani, omia käsitöitäni ja kertoa kokemuksiani ja mielipiteitäni käsitöiden tekemisestä, langoista ja tarvikkeista. Näytän myös, kuinka tedään ristipistoneulontaa, tämä on ainakin itselleni uusi tekniikka, jonka vasta opin ja haluan jakaa sen muillekkin.  Jaossa on myös ohje Kettumetsä lapasiini. Ohjeet näihin molempiin lisään myös blogiin risteilyn jälkeen. Jännä päivä siis tulossa. Toki saan tästä "työstäni" myös palkan, eli risteily ja ohjelman mukainen ruokailu on minulle ilmaiset.

Kettumetsä- lapaseten ohje on jaossa Oikein & Nurin risteilyllä ja risteilyn jälkeen lisään sen myös blogiin.

Tämän aamun olen käyttänyt siihen, että olen etsinyt kätteni tuotteita, joita ajattelin ottaa mukaan risteilylle esiteltäviksi. Päivitin myös tuonne blogin etusivun yläpalkkissa olevan Käsitöilleni ohjeita- kansion. Nyt sieltä oikeasti löytyy kaikki ohjeet jotka olen blogissa jakanut. Näitä hommia tehdessäni, tuli tunne, että kylläpä sitä onkin tullut tehtyä kaikenlaista mukavaa. Joten voisin todeta ja antaa mullekkin ohjeeksi, että jos on turhautunut ja saamaton olo, niin kannattaa pysähtyä hetkeksi ja tarkkailla hieman menneisyyttä. Miettiä mitä kaikkea sitä on tullutkaan tehtyä, mistä on lähdetty liikkeelle ja mitä olen saavuttanut. Jokainen varmasti löytää positiivisia saavutuksia itestään. Myös ne pienet saavutukset ja muutokset elämässä kannattaa muistaa, sillä niistä pienistä kasvaa pikkuhiljaa suuri kokonaisuus. Näin minä ainakinhuomasin, kun tuota ohjekansiota täydensin, niitä ohjeita löytyi nimittäin yllättävän paljon.

Metsä verhoissa

Tein uudet verhot. Nämä ihanuudet eivät tulleet tosi itselle, vaikka omaan ikkunaan niitä piti tietenkin sovittaa. Työkaveri oli leikkauksessa ja hänelle sattui muutto samaan syssyyn, niin pitihän häntä hieman auttaa ja ompelin hänelle uudet verhot ikkunoihin.

Kankaat kaveri tilasi itse ja neljään verhoon tarvittavat palat tulivat valmiiksi määrämittaan leikattuina ja kuvio kohdistettuna. Helppo homma luulin, mutta kaikki ei mene aina niinkuin Strömsössä. En sitten tarkistanut onko palaset suorat... Sivutaitteet ja laskosnauhat ylös, sitten vain tarkistetaan pituus, ylimäräiset pois, taitteet alas, paikat helmapainoille ja valmista on... tai ei sittenkään. Otti kuulkaa pikkuisen päästä kun tajusin etteivät verhot ole suorat! Mitäs et tyhmä tarkistanut kankaita! Kangas oli keskeltä löysempää, kuin reinoilta ja ne oli leikattu lankasuoraan ei oikeasti suoraan. No joo. Raivosin itsekseni hetken, nukuin yön ja tartuin silitysrautaan. Aikamoinen silitysoperaatio ja sain verhoista itselleni kelpaavat. Onneksi!

Jouduin kyllä käydä sovittamassa verhot paikan päällä ja tarkistamassa etteivät näytä vinoilta. No onneksi eivät näyttäneet, eikä tarvinut alkaa purkamaan. Jätettiin sitten verhot suoraan ikkunoihin, kun olivat niin hyvät. Onneksi olin silittänyt ne jo valmiiksi.

Mutta ai että täytyy vielä kehua kuinka hienoa tuo kangas oli. Talo johon nämä verhot kotiutuivat, oli hirsinen ja metsän ympäröimä. Metsäinen aihe siis sopi täydellisesti ja värit istuivat sisustukseen hienosti. Vaikka verhot näyttivät omissakin ikkunoissa kivoille, niin kyllä ne vielä paremmin sopivat lopulliseen kohteeseen.

Kastemekko

Minulla olisi ollut viimevapaille todella paljon kaikenlaista ohjelmaa suunnitteilla, mutta empä tehnyt yhtään mitään. Minä vain makasin. Olin nimittäin vatsataudissa. En muistanutkaan kuina KAMALAA se voi olla! Viimeeksi olen ollut joskus lapsena. Ihan jokapaikkaan koski ja yhtään mitän ei voinut tehdä. Silloin tietää olevansa todella tipeä, kun ei voi edes neuloa istualtaan. Eilen oli jo parempi päivä ja keskityin sohvalla istumiseen, Hercule Poirotin katsomiseen Areenasta ja käsin ompelemiseen. Päivän urheilusuoritusta kuvaa kaupassa käynti illalla, joka vei kaikki voimat. Tänään pitäisi sitten suoriutua töihin, kun työterveyshuollon puhelintäti oli sitä mieltä, että kyllä nyt pitäisi jo olla kunnossa. No ollaan sitten, toivottavasti en tartuta enää muita.

Eilisen päivän käsin ompelemisen ansiosta, sain valmiiksi jo jonkin aikaa keskeneräisenä olleen kastemekon. Halusin tehdä tämän lahjaksi mieheni siskolle, sille samalle jolle syksyllä ompelin häämekon. Kastemekkoon on käytetty pääsasiassa hääpuvusta jäljelle jääneitä kankaita, jotain piti kyllä kaupastakin hakea lisää, kun ei olisi muuten riittänyt. Häämekko löytyy TÄÄLTÄ.

Kaavana käytin tähän kastemekkoon Ottobre 1/2014 numeron mallia nro 1, Heirloom Treasure ja koko on 62cm. Kankaina on siis morsiussatiinia, pitsiä, sifonkitylliä ja vuorkangasta. Lisäksi satiininauhaa kolmea leveyttä, tukikangasta, ommeltavia painonappeja, lasihelmiä, rintakorun pohja ja tietenkin koneet & lankaa. Ohjeesta ainut poikkeus on se, että laitoin pitsin alle (yläosan päälikappale) satiinikerroksen välivuoreksi, että sain saumanvarat kauiisti piiloon.

Mekko sisälsi paljon käsin ompelemista. Vuoriosan kädentiet ja vyötärö on ommeltu pussiin, takakappaleen helman halkion meunat, kädentien kaitaleet, helmet ja irroitettava rusetti, on ommeltu kaikki käsin. Upposihan tuohon aikaa, mutta aika terapeuttista tuollainen hidas tekeminen on toisinaan. Aina ei tarvitse olla kiire, vaan voi nauttia siitä tekemisen ilosta... eteenkin jos voi samalla katsoa jotain viisi tai kuusi jaksoa Hercule Porotia.