Mummolan tuntu ja ompelukerho

Meidän piti sunnuntaiaamuna nukkua pitkään, mutta sattumien kautta oltiin miehen kanssa pystyssä jo puoli seitsemältä ja siihen mennessä kun oltiin kuviteltu vasta noudevamme oli jo syöty aamupalakin pitkän kaavan mukaan. Mies alkoi katsoa urheilua ja minä aloin ommella. Olin ensimmäistä kertaa onnistunut tilaamaan Verson puodin Ompelukerho-kankaan. Tämä kangas tulee kerran kuussa myyntiin ja on yllätys saajilleen. Usein kangas on jokin uutuus tms. ja sen saa hyvin kohtuulliseen hintaan. Tälläkään kertaa en onnistunut saamaan ensimmäisestä erästä, mutta poikkeuksellisesti myntiin tuli vielä toinen erä kankaita ja sen sain napattua ostoskoriini. Hyvä näin, sillä siitä ensimmäisestä en olisi tykännyt ja tämä oli täydellisen ihana.

Kangasta oli 86cm ja hieman meinasi tuskastuttaa mitä siitä tekisin, kun itselleni siitä ehdottomasti halusin, kun pidin väeistä niin koasti. Kangas on väreiltään, kuin minulle tehty! Olen värianalyysin mukaan syksy kevääseen päin ja harvoin tulee eteen kangasta joka on väreiltään näin sopiva. Viimein sain aseteltua Mekkotehdas aikuisille kirjan Vilma mekon kaavoista muuttamani paitaversion kaavat kankaalle. Melkoinen palapelisuoritus leikkuusuunnitelma toisaan oli ja kankaasta jäi jäljelle vain tosi pientä silppua. Eipä itselle tulisi mieleen ostaa näin hintsusti kangasta paitaa varten jossa on hihat, mutta sainpas kankaan riittämään. Hihansuun frillojen nurjat puolet tosin jouduin tekemään mustasta trikoosta.

Kankaasta jäljelle jääneet palaset. Yksi kämmenen kokoinen palanen jäi vielä lisäksi, johon sain testattua saumurin ommelta ja ompelukoneen tikkiä.

Vyötärölle laitoin mustan nauhan, kun leikkaussauma ei näyttänyt kovin kivalle kankaan raidoituksen takia ja se kyllä piristää ja rauhoittaa muuten aika kirjavaa kangasta. Hihansuut ja pääntien huolittelin samettipintaisella foenauhalla, jossa oli taitteella helmikoristeita. Olen kyllä tosi iloinen lopputulokseta.