Salmiakkiseepra

Keittiötousuista kaikkein eniten minä tykkään leipomisesta. Ikäväkseni tykkään myös syödä niitä leipomuksiani ihan liian paljon, joten koitan välttää ihan muuten vain leivontaa. Muta jos löytyy syy mitä varten voi leipoa, niin yleensä kyllä käytän sen mielelläni.

Olin lupautunut pitämään lauantaina PartyLite kutsut. Esittelijänä toimi yksi työkaverini ja hän on useampaankin kertaan kysynyt, josko voisin toimia emäntänä. Kutsujen pitäminen on ihan ok hommaa, kunhan niille vain saisi vieraita tulemaan paikalle. Ihmiset ovat tosi nihkeitä osallistumaan, ymmärtäähän sen, kun kaikilla on niin paljon menoja joka puolelle. Itse kuitenkin tykkään myös osallistua kutsuille, vaikkei mitään ostaisikaan. Tuleepahan piipahdettua kahvilla, kun muutoin kyläilyt saattavat jäädä hyvinkin vähiin.

Lupasin leipoa vieraille jotain hyvää, sekä makeaa ja suolaista. Suolaisena tarjosin Pekoni-purjopiirakkaa, jota hieman höystin itse kasvatetuilla chileillä. Ohje siihen löytyy täältä. Makeaksi valikoitui tämä salmiakkiseepra kakku. Aiempi seeprakakku kun oli niin onnistunut, KLIK, niin halusin kokeilla toisenlaistakin versiota. Ohje kakkuun löytyy Kinuskikissan sivuilta, täältä. Tein muuten ohjeen mukaan, mutta valkoisessa massassa korvasin vaniljavanukkaan kermavaahdolla, kun sitä löytyi kotoa valmiiksi ja pohjan tein Oreo- kekseistä, kun halusin siitäkin mustan, eikä ruskeaa, kuten Dominoista tehtäessä olisi tullut.

Aiempi kakku oli jotenkin helpompi tehdä. Tässä versiossa täytteiden viskositeeteissä oli niin suuri ero, että niistä oli mahdotonta saada tasaisia vuosirengaskuvioita aikaiseksi. En tiedä mikä meni vikaan, vai menikö mikään, mutta tällä kertaa tuli tällainen kakku. Tosin salmiakkitäytteestä unohdin kaakaojauheen kokonaan, liekö se sitten ollut syynä. Jääkaapissa salmiakkitäytteestäkin tuli kuitenkin ihan kiinteää. Ihan kivan näköinen tästä kuitenkin tuli näinkin. Valkoinen täyte oli itseasiassa niin jäykkää, ettei se edes tasaantunut kokonaan pinnalta, vaikka kakkua kuinka koitti varovasti hölskyttää ja ravistella. Mies tosin antoi palautetta, että suutuntuma oli kiva, kun raidoissa oli erilaiset koostumukset. Kakun päälle pääsi jälleen perhosia, kun sopivat niin kivasti väreihin.

Ruokapöydän uudet tuolit

Meidän ruokailutilan ilme muuttui aika tavalla, kun ruokapöytä sai seurakseen uudet tuolit. Vanhat Iskusta ostetut ruskeat nahkatuolit, alkoivat olla jo melko raihnaiset. Ne oli ostettu 6,5 vuotta sitten, kun muutettiin pojan kanssa tänne. Silloin samaan aikaan ostettiin myös ruokapöytä ja sohva. Näistä ainoastaan pöytä on enää hyvässä kunnossa. Sohva taitaakin olla seuraavaksi menossa vaihtoon. Minua ärsyttää suunnattomasti nykinen "kertakäyttökulttuuri" ja mielestäni sohvan ja ruokapöydäntuolien olisi kestettävä kauemmin hyväkuntoisina, kuin vain kuusi vuotta. Luulin viimeeksi ostavani laatua, kun Iskusta ostettiin, eikä hinnatkaan olleet halpoja. Toisin kuitenkin kävi ja jo pari vuotta olen ollut pettynyt ostoksiin.

Nyt päätettiin kokeilla toista lähestymistapaa. Ostettiin nimittäin massiivi pyökkiä olevat, istuinpehmusteelliset tuolit Ikeasta. Jotenkin minusta tuntuu, että nämä kestävät hyvinä kauemman, kuin aiemmat tuolit ja nämä voi kuitenkin myös hioa ja maalata tarvittaessa, sekä vaihtaa istuinosien kankaat. Hinta oli vain puolet edellisiin Iskun tuoleihin ja kolmasosa tämmöisiin vastaaviin Iskun tuoleihin verrattuna. Ja vaikka eivät kestäisi yhtään edellisiä kauemmin, niin ainakaan ei tympäisisi yhtä paljon, kuin nyt.

Kaikkein mieluiten olisin kuitenkin ostanut vanhat tuolist vaikka 50- luvulta, sillä niiden tietäisin ainakin olevan kestävät. Sopivia en kuitenkaan ole löytänyt riittävän montaa samanlaista, vaikka olen pari vuotta sivusilmällä niitä katsellut. No nyt mennään näillä ja olen kyllä näiden hintaan ja ulkonäköön tyytyväinen. Eivät nämä nyt mitkään design tuolit ole, eivätkä varmaankaan suomalaista käsityötä, mutta ei haittaa. Eipä sellaiset kalliit laatukalusteetkaan kaikkia näytä miellyttävän vuotta paria kauempaa ja sitten ne taas vaihdetaan uusiin. Se vasta omituista ja kallista kertakäyttökulttuuria onkin.

Ikeasta löytyi myös kivoja kasveja keittiön pöytää koristamaan. Minä olen hieman huono kukkien hoitaja ja usein kasvit kuolevat sisällä, mutta olen ottanut ruukkukasvit leikkokukkien korvaajina, kestävät aikansa ja sitten jos ne eivät suosiolla elvy voi ne nakata menemään. Kauemmin viherkasvit kuitenkin kestää, kuin kukkakimppu ja usein maksavat saman verran.

Ruutu- tunika

Tämä paita syntyi vastauksena, yhdessä Face- ryhmässä olleeseen ompeluhaaseteeseen. Tein tämän samalla kaavalla, kuin viimeeksi julkaisemani Paljettitunikan, eli kaava on OB 4/15 New Boheme. Tuo ruutukangas on Tyyne Esterin Ruutuvihko ja on se varsinainen haasteeseen tullut kangas. Lisäksi käytin ihan perus harmaata trikoota. 

Itse en ole oikein syttynyt tuolle Ruutuvihko kankaalle ja en olisi tätäkään itse tullut kyllä tilanneeksi, en ainakaan mintunvihreänä. Onneksi minulle sattui kuitenkin vihreät raidat, eikä mintunvihreä pohja, joita näytti joillekkin tulleen. Kangasta oli ihan reilusti, eli 115cm ja ajatuksena olikin alkuun tehdä siitä koko paita, mutta toisin kuitenkin kävi. Kun pistin kankaan esipesuun, se päätti vetäistä itsensä vinoon oikein kunnolla. Ruudut heittivät kolmen ruudun verran kankaan sivuissa, kun sen asetti lankasuoraan! Mulle sattui varmaan jokin pakan loppuosa tms. kun vain muutamalla muulla kankaan saaneella ilmeni samaa ongelmaa (juurikin samasta väristä). Eipä tuollaisesta kankaasta johon on piirretty viivat voi oikein tehdä mitään missä vinous näkyy. Pientä päänvaivaa meinasi kyllä aiheuttaa, että mitä ihmettä tästä nyt teen. Aikani kangasta pyöriteltyäni päätin leikata sen täysvinon, silloin sain kutakuinkin järkevästi ruudut asettumaan niin, ettei vinous näy paljoa valmiissa vaatteessa. Näin leikaten kangas ei kuitenkaan riittänyt koko paitaan ja jouduin miettimään sille kaveria. Kotoa löytyi perus harmaata trikoota ja valitsin sitten sen, vaikka sitäkin oli liian vähän, kun olisin halunnut pitkät hihat, mutta siitä tuli vain lyhyet.

Pääntien laskokset muutin suosiolla rypytykseksi, paljettitunikasta saadun kokemuksen perusteella ja huolittelin pääntien reunakuminauhan avulla. Aika kauan mietin onko paita kiva vai ei, että päätyykö suoraan yöpaidaksi. No ihan kiva tästä lopulta tuli, kun vähän ensin sulatteli. Harmaa tasoittaa kivasti mintun vihreää, eteenkin kun sitä on myös huouissakin.

Kuvissa oleva laukkukin on uusi, mutta siitä lisää toisella kertaa.

Paljettitunika

Tilasin itselleni muutaman vanhemman irtonumeron Ottobren naisten kaavalehdistä. Lehtiä saa muuten tilata heidän nettisivuiltaan ja siellä pääsee katsomaan myös lehtien sisällön. Tämä tunika löytyi 5/14 lehdestä nimellä New Boheme. 

Meidän minttu haluaisi kyllä olla kuvattavana, muttei ollenkaan rauhassa, että saisi sen kuvan otettua :)

Kankaan ostin kesällä Parttitukusta. Siellä oli sillloin hyvät tarjoukset ja oiskohan tämä neulos ollut 6,50€/m. En muista mitä se sisältää, se ei juurikaan veny ja on melko paksua ja laskeutuvaa. Ompelin tunikasta ensin ihan mallin mukaisen, mutta jo sovituksessa halusin vaihtaa pääntiellä olleet laskokset pois, sillä ne jäivät tönköttämään rumasti. Ei tälle kankaalle ja voipi olla että olisivat kauniimmat myös pienemmän rintavarustuksen käyttäjällä. Vaihdoin laskokset sitten rypytykseen. Kangas oli kuitenkin herkkää ottamaan itseensä ja kun purkasin kiinniommellut laskokset, jäi siitä ikävästi jälkiä kankaaseen. Pohdin jälkien ongelmaa sen aikaa, että tein tunikan valmiiksi. Pääntien huolittelin lopulta alavaralla, jonka ompelin etuosaltaan käsin kiinni rypytykseen ja lopuksi kävin ostamassa paljetteja, joita ompelin ensin jälkien päälle ja sitten sopivasti niiden ympärille rinnukseen ja pääntielle. Tästä tuli itseasiassa oikein kiva. On muuten parempi paljeteilla, kuin ilman paljetteja olisi ollut. Onni siis onnettomuudessa, empä noita muuten olisi hoksannut edes ostaa.

Ei kuvia ilman kissoja... On nuo karvakasat kyllä sellaisia linssiluteita <3

Tunika on malliltaan vähän tuollainen pikkumyy paita, kun levenee reilusti helmaan ja sivuissa on hauskat taskut. Paidassa on puolipitkät kimonohihat. Niitä olisi voinut pikkuisen leventää, kun ovat melko naftit ja kangas ei juurikaan jousta, mutta ihan käytettävä vaate tästä kuitenkin tuli. Pysyypähän hihat ylös vedettyinä hyvin, eivätkä valu.

Ihana lauantai

Lauantai oli aivan huippu päivä. Minulla kävi kylässä kaksi ihanaa ystävää, jotka asuvat kaukana ja joiden kanssa nähdään aivan liian harvoin. Käytiin yhdessä kaupungilla syömässä, hieman shoppailemassa ja olin leiponut jälkiruuaksi meille kakkua kotona tarjottavaksi. Ennen kaikkea puhuttiin PALJON! Onnea on ystävät, joiden kanssa viihtyy aina ja juttu luistaa, vaikka edellisestä tapaamisesta olisi kauankin aikaa. Onneksi flunssa alkaa jo helpottamaan ja ääni kesti puhumista edes jotenkin. Aivan liian pian kuitenkin oli taas aika erota. Toivottavasti seuraavaan tapaamiseen ei ole kovin kauaa. 

 Illan olin ihan yksin kotona kissojen kanssa, kävin auringonkukkapellolla hakemassa kukkia maljakkoon ja rentouduin kynttilöisen äärellä. Niin mukava ja rentouttava päivä, kaunis ilma, hyvää ruokaa, ihania ystäviä ja yhdessäoloa. Loppukesän pimeät ja lämpimät illat, kynttilät, kukkia maljakossa ja hyvää juomaa lasissa, hiljaisuus ja rauha. Voisiko päivältä enempää toivoa? 

Kotona sain perjantaina hieman siivottua ja vaihdoin olohuoneen järjestystä ja leivoin ystäville tarjottavaksi mansikka-vanilja seeprakakun, Kinuskikissan suklaaseeprakakun ohjetta hieman muunnellen. Kakkku oli kevyt ja raikas, mutta ennenkaikkea se näytti hurmaavalle. Yksinkertainen valmistaa, vaikkei heti uskoisi. Voin lämpimästi suositella kokeilemaan. Ohje löytyy TÄÄLTÄ.

Facebookista näin ilmoituksen auringonkukista, joita saa käydä poimimassa. Illalla päätin käydä katsomassa, josko niitä vielä olisi ja olihan niitä. Ihania mini aurinkoja. Pellolla oli lappu SAA POIMIA ja alla pienempi ilmoitus vapaaehtoisesta maksusta. Koska lompakossa oli kerrankin rahaa, niin kävin tietenkin maksamassa kukkasista. Niin ihana idea antaa ihmissten poimia kukat, jos niitä ei itse kaikkia tarvitse.