Viimeisen hellepäivän ilta

Tiistaina taisi olla tämän kesän viimeinen hellepäivä. Poika tahtoi uimaan ja niin päätin, että saa sisäliikunnat vielä jäädä... peruin jumpan ja lähdettiin oikein kunnon hiekkarannalle iltauinnille ja katsomaan auringonlaskua.

Meiltä noin 40km päässä on Lohtajan Vattajan/ Ohtakatin hiekkarannat.Täällä kun käy, saattaa hetkellisesti unohtaa olevansa kotikulmilla. Todella hieno paikka. Vesikin oli yllättävän lämintä, tohdittiin kaikki käydä uimassa, vaikka pojalle etukäteen sanoinkin , etten varmaankaan ui. Uinnin jälkeen lekoteltiin viltillä ja kateltiin laskevaa aurinkoa. Ikävä kyllä väistämättä lähestyvä syksy sai sitkeimmätkin rannallaviihtyjät viimein pakkaamaan kamansa, kun auringon laskiessa tuli lopulta kylmä.

Kyllä tuollaisen hiekkarannan ja auringonlaskun värit voivatkin olla kauniita!

Tänne täytyy tulla myös syksyllä käymään kunnon varusteissa, katsomaan merta.

Kärhöt kukkii

Mun kärhöt kukkii viimeinkin! Ehdin jo luulla etteivät kuki ollenkaan, niin mikä iloinen yllätys tämä olikaan. Viime vuonna istutin kymmenen kärhöä, niistä talven jälkeen maasta nousi kahdeksan, neljä on nyt kukassa, yhdessä on isoja ja toisessa pieniä nuppuja.

Johonkin hyvään talteen laitoin näiden istutuskartan. Nyt en sitä tietenkään mistään löytänyt, 

joten en osaa sanoa mikä on mikäkin. Pitää jatkaa etsimistä :)
Tässä kuitenkin linkki aiemmin julkaisemaani kärhöjen istutus oppaaseen, klik.

Kunnolliset tukikehikot näille saisi kyllä ensi kesäksi tehdä. Tänä vuonna laitoin ensiavuksi vain nuo langat. Kyllähän nuo näitäkin ylös kiipeää, mutta paremmat saisi kyllä tehdä. Jokaisen pylvään juurelle istutin kaksi kärhöä ja Gröönlanninhanhikin. Onneksi jokaisen pylvään juurelta nousi ainakin toinen istutetuista kärhöistä. Jostain kuulin, ett kannattaisi odotella vielä ensi kesään ja katsoa tilanne, ennenkuin alan kadonneiden tilalle istuttamaan uusia. 

Jospa ensi kesänä saataisiin myös laatat laitettua nurmen ja talon väliin, soran päälle. Näiden kärhö- istutusten ympärille meinasin asettaa niitä kaarevia kiviä ympyräksi. Tämä nykyinen ratkaisu ei ole oikein siisti, nurmi ja eteenkin apila, työntyy väkisin kiveykselle ja peltokorte rehottaa. Laskettiin laattojen menekki... 60 neliötä! Joutuu väkisin odottaa ensi kesää, kaikkea vain ei voi tehdä kerralla.

Makkari ja muutama lahja

Meillä on kodin sisustus ollut hieman retuperällä koko kesän. Ei ole oikein kiinnostanut, eikä ole myöskään ollut aikaa olla kiinnostunut. Vaikka meillä suurinpiirtein tavarat onkin paikoillaan ja muistetaan imuroidakkin välillä, niin pikkuhiljaa sitä luisuu sellaiseen kaaottisuuden tilaan, jos ei välillä hieman kohenna paikkoja. Tavaroilla on taipumus pesiytyä, alkaa esim. löytyä ylimääräistä tavaraa lipastojen päältä ja kodinhoitohuoneen pöydälle syntyä epämääräisä kasoja ja häälajhat odottelivat pääsyä uusille paikoilleen.

Nyt sitten sisustusinto iski, tietenkin kesän parhaana päivänä. No minkäs teet, järjesteltävä on silloin, kun siihen löytyy innostusta. Onneksi makkari oli melko nopsaa taas kunnossa ja pääsin nauttimaan lämpöisestä päivästä pihalle.

Sängyn päädyn päälle pääsi häälahjaksi saamamme taulu ja saman taiteilijan kolme pienempää grafiikkatyötä. Tilaamani hääkuvatuotteet tuli postista ja sain laitettua yöpöydille molempien suosikkikuvat. Kehyksinä kuvilla on Pentikin Vekki- kehykset. Ostettiin ne kihlalahjaksi saamallamme Pentikin lahjakortilla, samoin kuin makkarista löytyvä iso Vekki peili. Monta vuotta olenkin haaveillut ison kokovartalopeilin ostosta. Nyt se vihdoin on meillä! En taas ymmärrä, miksi sen ostamista olen niin kauan viivyttänyt. Se on niin ihana! Peili saatiin vielä sopivaan -30% alehintaan, kun liityin Pentikin ystäväklubiin. Nojatuolin päällä on häälahjaksi saamamme Pentikin viltti. Vilttejä saimme kaksi ja toinen niistä on olohuoneessa.

Kaksi asiaa pitäisi vielä saada makkarissa velä häiritsee ja pitäisi hoitaa kuntoon. Nuo television takaa tulevat johdot pitäisi jotenkin piilottaa ja toinen yöpöydistä saada käsiteltyä mahongin väriseksi. Yöpöydät ovat jotenkin niin eri paria, kun ovat eri väriset, vaikkakin muuten samanlaiset. Mahongin värinen pöytä on tullut minulle mummolta perintönä ja kun sille aloin etsiä kaveria, niin sattumalta kirppiksellä tuli täysin samanlainen vastaan ja pilkkahintaan vielä. Nyt se on tuossa aika tovin odottanut, että saisin sen käsiteltyä.

Viimeiseksi vielä lähempää kuvattuna tämä häälahjaksi saamamme Raija Nykyrin akvarelli. Käytiin keväällä tämä yhdessä Samulin kanssa valitsemassa. Taulua en ole sen kehysten valitsemisen jälkeen nähnyt ja nyt kun näin, niin oen kyllä tyytyväinen valintaamme. Sopii täydellisesti meidän makkarin väreihin ja tunnelmaan. Taulun nimea häiden jälkeen Raijalta tiedustelin (en tietenkään enää muistanut) ja se on "Ajaton syli",  mutta kun sitä itse katson, nimeksi tulee mieleen aina Lupaus. Jotenkin se koko yhdessä valitsemisen tilanne ja päätös, että saamme häälahjaksi juuri tämän työn vaikuttanee asiaan.

Uudet portaat... eiku terassi

Viime viikolla päästiin viimeinkin pihahommiin. Koko kesänä en ole itse pihalle juurikaan ennättänyt, lapset kyllä tekivät Samulin johdolla hommia ulkonakin ihan kivasti. Meidän mini- häämatka vissiin takasi sen, että Samuli on ollut intoa ja työpuhtia täynnä, lomalla kun meinasi pitkästyä ihan vain olemiseen. Sitten pihalla onkin tapahtunut.

Saatiin piharakennuksen ympärys laatoitettua loppuun ja tehtyä pihatupaan uudet portaat, eikun uusi terassi. Vielä pari lautaa pitää hakea kaupasta, niin saa sen valmiiksi. Suunniteltiin tulikuoppaa, siivottiin tuleva puutarha-altaan kuoppa siihen kuntoon, että voi laittaa allaskumin, poimittiin herukat ja tein niistä survosta ja Samuli teki viimeinkin merjapensaille tuet. Nyt puskat näyttävät ihan hassuille, mutta ehkä keväällä näyttävät taas jo ihan hyville.

Alapihalla alkaa näyttämään jo oikein kivalle, vaikka paljon tekemistä ja hankkimista vielä onkin. Nurkkien siivous tekee ihmeitä ja varsinkin se että vei roskat kierrätykseen ja sai työkalut piiloitettua paikoilleen piharakennuksen päätyyn, katseilta piiloon. Vielä kun saa rimoitukset säilytys tilan reunoille paikoilleen, niin eivät tavarat näy pihalle juuri ollenkaan. Pikkuterassille haluaisin sirot valkoiset metallikalusteet, pöydän ja kaksi tuolia. sellaisia ei kuitenkaan tunnu tolevan tällä hetkellä tarjolla. Joka paikassa on vain polyrottinkia ja kovapuuta... taidan olla 15 vuotta myöhässä pihakalustemuodissa tai etuajassa, sillä Pentik myi ihania tuoleja huimaan 179€/kpl hintaan. Ellokselta löytyisi yhdet metallituolit, jotka kiinnostaisivat kovasti. Jos jollain olisi Ellokselle hyvä alekoodi, joka koskee myös huonekaluja olisin erittäin kiinnostunut saamaan sen :)

Puutarhaportin reunoille olisi tarkoitus vielä vaihtaa tällaiset ruostuneet rinkulat istutuksille. Portin vieressä oleva tynnyrin puolikas ei ole ollut oikein hyvä, kun siinä on niin terävät reunat yläreunassa ja umpinainen pohja vaikka reijitetty onkin. Nyt siinä on kasvanut villiviini ja viimekesältä siementänitä silkkikukkia. Villiviini saa jäädä ja pitänee keksiä sen juurelle jotain kivaa. Toiselle puolen porttia laitan ainakin Pohjantähti- köynnösruusun.

Lopuksi mielestäni niin hurmaava istutus, joka on osittain itsekseen syntynyt.
Oregano, pihakäenkaali, sammal ja peilipallo ovat löytäneet toisensa tynnyri- istutuksessa <3

Häämekko

Minulta on kokonaan jäänyt julkaisematta kuvat häämekostani ja kuinka sen tein. Joten pitääpä korjata asia hetimiten :)

Meidän häät sai itseasiassa teemansa sitä, että lähdin etsimään häämekkooni kangasta. Tiesin, että haluan jotenkin erilaisen puvun. Olin selannut kevään Mennään Naimisiin- lehteä ja ihastunut yksinkertaisiin vajaamittaisiin mekkoihin. Täällä meillä Kokkolassa ei kangaskauppoja ja valikoimaa ole kovin paljoa tarjolla. Eurokankaasta sitten yllättäin etsinnän jälkeen löytyi tämä, ihastuttava vaalea kullanruskea tyllipitsi ja kun myyjä sitä minulle markkinoi niin, että hänelle tuli mieleen 50- luvun glamour tästä kankaasta, niin se oli siinä... kangas ja häiden teema. Puvun mallista ei ollut mitään tietoa, joten ostin koko pakan lopun, mitä kangasta oli jäljellä. Muut kankaat mekkoon löytyikin sitten itseltä, eli jotakin vanhaa... Käytin nimittäin vanhan hääpukuni hameen tähän uuteen mekkooni.

Vanhan hääpuvun hameosassa oli kangasta sen verran runsaasti, että se riitti koko uuteen mekkoon.

Hameen yläosasta sai suoraan mekkooni hameosan ja alaosasta sitten leikkasin yläosan kappaleet.

Seuraavaksi sitten ostin kengät. Ensin selailin nettiä ja löysinkin ihanat, mutta minulla on niin ronkelit jalat, että kenkiä on pakko saada sovittaa. Tyllipitsin pala käsilaukussa lähdin kenkiä etsimään. Ihme tapahtui, sillä ensimmäisestä kaupasta löytyi täydelliset kengät ja vieläpä alennukseta! Kengät oli ostettu 5 minuutissa. Ikinä en ole ollut niin nopea. Kenkiä seurasi alushameen osto, sillä sitä minulla ei ollut aikomustakaan ommella itse. Tilasin luonnonvalkoisen, puolipitkän röyhelöalushameen netistä. Nyt oli kaikki osaset valmiina, jotta mekkoa saattoi alkaa enemmänkin suunnittelemaan. Niin se kuitenkin on, että itse tekemällä saisi parempaa ja alushametta joutui hieman parannella. Minusta yli 40€ alushameen tulisi olla kunnolla tehty, mutta eipä vain ollut.

Kengät ja pitsi ne yhteen soppii...

Hääkuvaukseen valmistautumassa. Kuvaaja tuli paikalle, kun en ollut vielä valmis ja saatiinmuutama valmistautumis kuvakin :)

Sitten sattui niin onnekkaasti, että kälyni hoksasi ompeluprojektini ja kankaan tarpeen koekappailisiin ja antoi minulle 25m kangasta. Hän oli käyttänyt kangasta partioleirillä, jolla oli ollut inkkari- teema ja olivat tehneet kankaasta pontsoja. No minulle tämä kukertava kangas sopi hyvin, sillä mitä väliä on mistä kankaasta ne koemekot tekee.

Kälyltä saatu inkkarikangas ja kirppislöydöt. Näistä oli hyvä alkaa ommella sopivusmekkoja.

Jospa joskus saisi kunnollisen ompelutilan, eikä tarvisi valloittaa keittiömpöytää .

Yhden iltapäivän sitten istuin kirjastossa etsien kaavoja. Selasin neljän eri kaavalehden vuosikerrat alkaen vuodesta 2008 alkaen. Kotiin tuli reipas kymmenen lehteä ja niistä sitten piirtelin sopivia kaavoja mekkoani varten. Alaosia tuli vain muutama erilainen, mutta yläosia aina monta, joita sitten kokeilin. Koemekkoja tuli tehtyä valmiiksi asti yhteensä viisi ja hylättyjä osia tuli sen verran, että varsinaisen häämekon kaavoissa luki "Mekko 12". Lähes kaiken kankaan sain käytettyä, pari metriä jäi jäljelle. Lisäksi mekko nro 1:sen tein vanhoista verhoista ja viimeisen koemekon vanhoista lakoanoista ja valoverhoista.

Ompelin kaikissa yläosan kappaleissa satiinin ja tyllipitsin toisiinsa kiinni, reunat ympäri asti. Tyllipitsi oli tosi venyvää ja hankalaa ommella. 

Nuppineulat meinasivat välillä loppua kesken, kun oli paljon kiinni laitettavaa.

Ompelusten edetessä asustevalinnat varmistuivat ja halusin mekkooni strassivyön. Sellainen sitten löytyi hääkirppikseltä. Vaihdoin vyöhön mekkoon sopivamman nauhan ja tein siitä kiinteän. Ei tehnyt mieli pyllynpäälle rusettia.

Onneksi olin tehnyt pohjatyöt hyvin ja sovituksia ei enää tässä vaiheessa tarvinut. Sai keskittyä vain ompelemiseen.

Valmista terettä ei tietenkään löytynyt, vaan se piti tehdä alusta asti itse

Strassikorun vahto uuteen nauhaan. Käsin omelemiseksikin välillä meni, vaikka yleensä sitä koitankin välttää.

Itse häämekon ompelemiseen kului vajaa kolme päivää. Kaksi olisi riittänyt, jos ei olisi tapahtunut vetoketju katastrofia. Kävi nimittäin niin, että viikkoa ennen häitä perjhantaina, mekko oli vetoketjua vaille valmis. Ompelin vetskarin paikoilleen hyvin huolellisesti, jopa harsin sen, että varmasti on hyvä. Tyllin onpelu satiinin päälle ja alle vielä vuori, oli nimittäin sen verran haastavaa, ettei virheitä saanut tulla. Mekko oli valmis ja vedin vetskarin kiinni, niin se hajosi! Hammastus aukesi lukon alapuolelta, eikä sitä saanut millään enää kiinni. Se yksinkertaisesti vain jumittui! Siinä ei vain muu auttanut, kuin purkaa vetskari pisto pistolta varovasti ja ommella tilalle uusi. Pikkuisen verran kuulkaa tympäisi. Onneksi vetskari kuitenkin hajosi nyt, eikä hääpäivänä mekkoa pukiessa.

Aviopuolisoina ensimmäinen kuva. Kuunnellaan musiikkiesitystä kirkossa.

Hääkuvauksesta, englantilainen teehetki meneillään. Puvun takaosa näkyy tässä hyvin.

Kierrätys mekko ja laukku

Bongasin tässä yksi päivä Facen kirppis sivulta, kuinka yksi kaveri tyhjensi vaatekomeroaan ja myi muutamaa mekkoa. Tämmöinen mekko sitten sattui silmiini. Se oli ensi varattu jollekkin muulle, mutta tämä toinen ei ollut saanut siunausta mieheltään mekon ostoon, siispä minulla kävi tuuri ja sain sen itselleni <3 Kotiinkuljetuskin järjestyi sopivasti, kun kaveri oli tuomassa hänellä olleilta kutsuilta tilaamani tuotteet. Olenkin pitkään haaveillut pallokuvioisesta mekosta ja nyt sen sain vieläpä sopivaan kirppishintaan!

Mokko oli aavistuksen tiukka yläosasta, mutta ihan pian se istuu hienosti ;)

Facen kirppikseltä löytyi myös vintage laukku huimaan 4€ hintaan! Sopi mekon kanssa kyllä täydellisesti. Voisi sanoa, että melko tyytyväinen olen näihin yhteensä alle 20€ hankintoihini. Kyllä se kierrätys kannattaa... ja piheys, kun ei raaski maksaa aina uudesta ja eteenkään täyttä hintaa :) Toisinaan on kyllä ollut miehellä naurussa pitelemistä kun olen löytöjäni tehnyt. Eteenkin tänä kesänä ja häitä ajatellen. Tässä tuumasikin, etteikö mistään voi maksaa täyttä hintaa tai osaaa kaupasta uutena? No ei aina vain voi.

Itseasiassa maksoin laukusta 5€, kun mulla ei ollut tasarahaa, eikä myyjällä vaihtorahaa. Mutta se ei haittaa, laukku oli kyllä sen arvoinen. Laukku on 60- luvulta peräisin. Ulkoa päin se on moitteettomassa kunnossa, sisältä kangas on luonnollisesti kellastunut ja pohjan kangas on hieman irronnut liimauksestaan, mutta sen saa helposti korjattua :) Mekko ja laukku oli ensikertaa käytössä perjantaina ristiäisissä. Laukkuun mahtui hyvin virsikirja, puhelin ja nessuja. Aika tilava siis, vaikka kovakuorinen onkin.