Pieni kesäisempi päivitys makuuhuoneelle

Aurinko paistaa ja lämpö lupailee ulkona kesän olevan ihan pian käsillä. Koko talven samanlaisena säilytnyt sisustus alkoi tuntumaan tunkkaiselta ja kaipasin pientä vaihtelua sisälle. Uloshan sitä oikeasti teksisi mieli tonkimaan puutarhaan, mutta koska ne puurathatyöt on tällähetkellä hieman kiellettyjen listalla, varsinkin ne raskaammat yksikseen tehtyinä, niin piti tarmoa purkaa sitten hevyempään sisustus hössötykseen. Ulos sitten miehen kanssa yhdessä, niin maltan ehkä olla tekemättä raskaampia juttuja itse.

Aika usein minulla sisustaminen on sitä, että järjestän tavaroita uudelleen, siirrän niitä huoneesta ja paikasta toiseen. En tykkää säilytellä kauhesti tavaroita kaapeissa, joten siellä ei ole odottamassa mitään vaihtotavaroiden armeijaa. On vain käytettävä niitä samoja tavaroita usealla tavalla, mutta se ei haittaa minua, ovatpahan kaikki ihanat asiat esillä. Toki joulukoristeet ovat kesällä laatikoissa varastossa ja verhot vähän vaihtuvat vuodenajan mukaan.

Makuuhuone sai vähän piristystä uudesta, Ikeasta ostetusta, päiväpeitosta ja isoista tyynyistä, sekä mattovaihtosta, kun olkkarin matto kierrätettiin tänne ja täältä matto olkkarin. Uusia kukkia ja tavarat hieman eri tavoin aseteltuna, niin jo alkoi näyttää makkarikin taas omissa silmissä mukavammalle.

Olen niin onnellinen vieläkin näistä meidän hääkuvista ja tuosta kehyksestä, joka löytyi työkaverin ansiosta ja uskon etten ihan vähällä kyllä kyllästy kumpiinkaan. Lisää juttua hääkuvista löytyy TÄÄLTÄ ja kehyksestä TÄÄLTÄ. Sängyn vasemmalla puolen seinällä olevan taulu saatiin häälahjaksi, se on Raija Nykyrin akvarellityö. Sen nimi taisi olla Illan rauha tai vain Ruha, muta mielessäni näen aina nimen Odotus. Tämä johtuu siitä, että saatiin valita taullu itse ennen häitä ja se jäi odottamaan meidän hääpäivää, kuten silloin mekin häitä odotimme ja taulun maiseman tyni rauha näyttää odottavan yötä.

Meillä on yöpöytinä vanhat tupakkapöydät. Toinen näistä on tullut perintönä mummulta ja toinen löytyi sattumalta vanhojen tavaroiden liikkeestä, kun aloin etsiskelemään ensimmäiselle jonkinlaista pöytää kaveriksi. Kävi siis tuuri, kun heti löytyi samanlainen, vaikka myyjän mukaan tällainen kantikas malli on melko harvinainen. Tykkään, että yöpöydällä on riittävästi kokoa, niin sille mahtuu kaikki tarpeelliset ja vähän ylimääräisetkin tavarat hyvin, eikä tarvitse pelätä niiden putoamista. Osoittaako se muuten emännän laiskuutta vai kiirettä, kun tämä toinen pöytä (keltainen) on ollut työlistalla ostamisestaan saakka, siis jo muutaman vuoden ajan. Se pitäisi hioa ja käsitetllä samanväriseksi, kuin tuo perintönä tullut pöytäkin (punertava). No ehkäpä sekin päivä joskus vielä tulee, kun saan tämänkin työn tehtyä. Onneksi en ole tällaisista asioista stressaavaa sorttia, tehdään kun keritään.

Omaa yöpöytääni koristaa kasa kirjoja. nämä kolme kirjaa ostin itselleni jouluksi ja siinä ne vain yhä odottelvat lukijaansa. Ei vain ole tullut sopivaa hetkeä ja mielialaa kirjojen lukemiselle, mutta ehkä sekin mieliala taas koittaa. Olen kyllä kirjallisuutta harrastanut koko talven, mutta enemmänkin kuunnellen, niin on voinut touhuta muuta samalla. Yhdenlaista meditaatiota se lukeminenkin kyllä olisi, malttaisi rauhoittua ja keskittyä vain yhteen asiaan. Mutta ehkä sitten kesälomalla?