Loppiaisena nautittiin koko perheen voimin mukava välipala-aamupalahetki.
Meille muille tämä oli välipala, mutta miehelle aamupala, kun se oli ollut yön töissä.
Meille muille tämä oli välipala, mutta miehelle aamupala, kun se oli ollut yön töissä.
Lapset yllättivät ja halusivat leipoa. Mariija teki muffinsseja syksyiseltä Ikean reissulta ostamastani muffinssijauhepakkauksesta ja minun Veeti teki edellispäiväisestä perunamuussta ja viimeisestä porkkanalaatikosta rieskoja. Kaikki leipomukset valmistuivat sopivasti juuri siihen, kun Samuli kömpi sängystä ylös. Muffinssien kuorrutus oli vähän ennättänyt jäähtyä ja rieskat tulivat juuri uunista. Voiko ihanampaa olla, kuin juuri uunista tullut lämmin leipä? No ei kyllä paljoa voi.
Tulipa todettua leipomusten lomassa, että meillä on muutaman essun vajaus ja keittiömyssyjä
ei löytynyt mistään. Tämähän tarkoittaa vain sitä, että edessä on essun ompelua ja myssyjen osto.
Kuvaushetkellä viimeiset rieskat eivät olleet tulleet vielä uunista,
eli H-hetkeä odotellessa napsaisin muutaman kuvan.
Lapsuudessa oli enkelikello yksi rakkaimmista joulunajan koristeista. Olen aikuisena ostanut itselleni parikin enkelikelloa, mutta ne ovat olleet sellaisia rimpuloita, ihan toista luokkaa, kuin se mummulla ollut, joka on edelleen toimiva peli. Nyt tänä jouluna törmäsin tällaiseen pieneen "kyyhkykelloon", siinä ei ole sitä kilkattavaa osaa, mikä tavallisessa enkelikellosssa on, mutta se ei varsinaisesti haittaa. Mukava tätä on katsella, valon heijastumista rauhankyyhkyjen siiviltä ja tasaista työrintää, sen katseleminen on miltei hypnotisoivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti