Häämekko

Minulta on kokonaan jäänyt julkaisematta kuvat häämekostani ja kuinka sen tein. Joten pitääpä korjata asia hetimiten :)

Meidän häät sai itseasiassa teemansa sitä, että lähdin etsimään häämekkooni kangasta. Tiesin, että haluan jotenkin erilaisen puvun. Olin selannut kevään Mennään Naimisiin- lehteä ja ihastunut yksinkertaisiin vajaamittaisiin mekkoihin. Täällä meillä Kokkolassa ei kangaskauppoja ja valikoimaa ole kovin paljoa tarjolla. Eurokankaasta sitten yllättäin etsinnän jälkeen löytyi tämä, ihastuttava vaalea kullanruskea tyllipitsi ja kun myyjä sitä minulle markkinoi niin, että hänelle tuli mieleen 50- luvun glamour tästä kankaasta, niin se oli siinä... kangas ja häiden teema. Puvun mallista ei ollut mitään tietoa, joten ostin koko pakan lopun, mitä kangasta oli jäljellä. Muut kankaat mekkoon löytyikin sitten itseltä, eli jotakin vanhaa... Käytin nimittäin vanhan hääpukuni hameen tähän uuteen mekkooni.

Vanhan hääpuvun hameosassa oli kangasta sen verran runsaasti, että se riitti koko uuteen mekkoon.

Hameen yläosasta sai suoraan mekkooni hameosan ja alaosasta sitten leikkasin yläosan kappaleet.

Seuraavaksi sitten ostin kengät. Ensin selailin nettiä ja löysinkin ihanat, mutta minulla on niin ronkelit jalat, että kenkiä on pakko saada sovittaa. Tyllipitsin pala käsilaukussa lähdin kenkiä etsimään. Ihme tapahtui, sillä ensimmäisestä kaupasta löytyi täydelliset kengät ja vieläpä alennukseta! Kengät oli ostettu 5 minuutissa. Ikinä en ole ollut niin nopea. Kenkiä seurasi alushameen osto, sillä sitä minulla ei ollut aikomustakaan ommella itse. Tilasin luonnonvalkoisen, puolipitkän röyhelöalushameen netistä. Nyt oli kaikki osaset valmiina, jotta mekkoa saattoi alkaa enemmänkin suunnittelemaan. Niin se kuitenkin on, että itse tekemällä saisi parempaa ja alushametta joutui hieman parannella. Minusta yli 40€ alushameen tulisi olla kunnolla tehty, mutta eipä vain ollut.

Kengät ja pitsi ne yhteen soppii...

Hääkuvaukseen valmistautumassa. Kuvaaja tuli paikalle, kun en ollut vielä valmis ja saatiinmuutama valmistautumis kuvakin :)

Sitten sattui niin onnekkaasti, että kälyni hoksasi ompeluprojektini ja kankaan tarpeen koekappailisiin ja antoi minulle 25m kangasta. Hän oli käyttänyt kangasta partioleirillä, jolla oli ollut inkkari- teema ja olivat tehneet kankaasta pontsoja. No minulle tämä kukertava kangas sopi hyvin, sillä mitä väliä on mistä kankaasta ne koemekot tekee.

Kälyltä saatu inkkarikangas ja kirppislöydöt. Näistä oli hyvä alkaa ommella sopivusmekkoja.

Jospa joskus saisi kunnollisen ompelutilan, eikä tarvisi valloittaa keittiömpöytää .

Yhden iltapäivän sitten istuin kirjastossa etsien kaavoja. Selasin neljän eri kaavalehden vuosikerrat alkaen vuodesta 2008 alkaen. Kotiin tuli reipas kymmenen lehteä ja niistä sitten piirtelin sopivia kaavoja mekkoani varten. Alaosia tuli vain muutama erilainen, mutta yläosia aina monta, joita sitten kokeilin. Koemekkoja tuli tehtyä valmiiksi asti yhteensä viisi ja hylättyjä osia tuli sen verran, että varsinaisen häämekon kaavoissa luki "Mekko 12". Lähes kaiken kankaan sain käytettyä, pari metriä jäi jäljelle. Lisäksi mekko nro 1:sen tein vanhoista verhoista ja viimeisen koemekon vanhoista lakoanoista ja valoverhoista.

Ompelin kaikissa yläosan kappaleissa satiinin ja tyllipitsin toisiinsa kiinni, reunat ympäri asti. Tyllipitsi oli tosi venyvää ja hankalaa ommella. 

Nuppineulat meinasivat välillä loppua kesken, kun oli paljon kiinni laitettavaa.

Ompelusten edetessä asustevalinnat varmistuivat ja halusin mekkooni strassivyön. Sellainen sitten löytyi hääkirppikseltä. Vaihdoin vyöhön mekkoon sopivamman nauhan ja tein siitä kiinteän. Ei tehnyt mieli pyllynpäälle rusettia.

Onneksi olin tehnyt pohjatyöt hyvin ja sovituksia ei enää tässä vaiheessa tarvinut. Sai keskittyä vain ompelemiseen.

Valmista terettä ei tietenkään löytynyt, vaan se piti tehdä alusta asti itse

Strassikorun vahto uuteen nauhaan. Käsin omelemiseksikin välillä meni, vaikka yleensä sitä koitankin välttää.

Itse häämekon ompelemiseen kului vajaa kolme päivää. Kaksi olisi riittänyt, jos ei olisi tapahtunut vetoketju katastrofia. Kävi nimittäin niin, että viikkoa ennen häitä perjhantaina, mekko oli vetoketjua vaille valmis. Ompelin vetskarin paikoilleen hyvin huolellisesti, jopa harsin sen, että varmasti on hyvä. Tyllin onpelu satiinin päälle ja alle vielä vuori, oli nimittäin sen verran haastavaa, ettei virheitä saanut tulla. Mekko oli valmis ja vedin vetskarin kiinni, niin se hajosi! Hammastus aukesi lukon alapuolelta, eikä sitä saanut millään enää kiinni. Se yksinkertaisesti vain jumittui! Siinä ei vain muu auttanut, kuin purkaa vetskari pisto pistolta varovasti ja ommella tilalle uusi. Pikkuisen verran kuulkaa tympäisi. Onneksi vetskari kuitenkin hajosi nyt, eikä hääpäivänä mekkoa pukiessa.

Aviopuolisoina ensimmäinen kuva. Kuunnellaan musiikkiesitystä kirkossa.

Hääkuvauksesta, englantilainen teehetki meneillään. Puvun takaosa näkyy tässä hyvin.