ONNENAPILOITA: Muoti 1950- luvulla

YLISTYS NAISELLISUUDELLE

1950- luvun tyyli on jäänyt historian yhtenä muotitietoisimmista aikakausista. Tuona aikakautena nainen pukeutui ja meikkasi erittäin naisellisesti. Hän käytti korkeita korkoja, käsineitä, kellomekkoja, kynähameita ja kävelypukuja. Marilyn Monroe, Audrey Hepburn, Gina Lollobrigida, Elisabeth Taylor ja Sophia Loren ovat aikakauden tunnetuimpia naisihanteita.

Kun Dior vuonna 1947 esitteli New Look-kokoelmansa, syntyi samalla 50-luvun tyylin tunnusomaisimmat piirteet, hulmuava kellohelma ja kapeaksi kurottu vyötärö. Naiset ympäri maailman hurmaantuivat tyylistä. Ankaran sota-ajan jälkeen, tuntui sukupuolten perinteinen roolijako houkuttelevan tutulta ja turvalliselta. Pitkien sotavuosien ajan naiset olivat raataneet käytännöllisissä sukupuolettomissa vaatteissa ja nyt oli viimein tilaisuus pukeutua naisellisiin vaatteisiin. Soraääniäkin tosin kuului, joidenkin mielestä Diorin luoma tyyli edusti sodanjälkeiseen Eurooppaan sopimatonta tuhlailevaa tyyliä, sillä käytettiinhän joihinkin luomuksiin jopa 18 metriä kangasta! Toiset olivat taas ihmettelivät sitä, miksi naiset suostuivat sovinnaisuuden muottiin, kun vihdoin sodan aikana, oli saavutettu pitkään tavoiteltua tasa-arvoisuutta!

Asu Diorin New York kokoelmasta vuodelta 1947

Vaikka naiset käyttäytyivät ja näyttivät viimeisen päälle ladyiltä, oli tavallisen naisen vaatevarasto, siitä huolimatta käytännöllinen. Hyvin siisti ja räätälöity look oli haluttu. Pohjepituiset hameet olivat joko kynämäisen kapeita tai kellomaisen leveitä, vyötärö oli korostetun kapea, miehusta tyköistuva ja povea korostava. Tavoiteltu tiimalasisiluetti saavutettiin korsetilla, topatuilla rintaliiveillä ja hameiden helmaa kohottivat poimutetut nailonalushameet. Käsineet ja korot täydensivät lookin.

NAISELLISET MEKOT

Suosittu mekkomalli oli kellomekko, jossa oli hulmuava helma, kapea vyötärö ja tyköistuva yläosa. Helma saattoi olla yksinkertainen kellotettu, rypytetty, taikka siinä saattoi olla isoja tai pieniä laskoksia. Kellohelman vallitsevin mitta oli puolisääreen, mutta se sahasi muodin oikkujen mukaisesti vuoroin ylemmäs ja vuoroin alemmas. Kellohelmojen alla käytettiin usein tyllialushameita, jotka kohottivat helmaa ja toivat hameeseen liikettä. Alushameet kovetettiin tärkillä tai sokeriliuoksella, jotta ne olisivat säilyttäneet muotonsa. 50-luvulla kellomekkoihin innostuttiin kirjailemaan kuvioita, kuten palloja, kukkia ja villakoiria. Villakoiraa voi oikeastaan pitää 50- luvun symbolina.

Kellohelma ja kapea vyötärö olivat 50-luvun mekoille tyypillisiä.

Toinen 1950-luvulle tyypillinen makkomalli oli tiimalasimainen ja vartalonmyötäinen, uumaa korostava, hyvin kapea ja linjakas kynähame-look. Tämä "nilkutushameeksikin" kutsuttu, kapea suora hame rajoitti tehokkaasti askeleen pituutta. Hame laskeutui kapeasta vyötärökaitaleesta lähes ilman poimutuksia ja laskoksia. Takana oli yleensä vain pieni halkio, joka mahdollisti liikkumisen. Tällainen sihteerikköhame ulottui puolisääreen, reilusti alle polvien. Tämän tyylinen mekko oli vain aikuisten naisten käytössä, koska nuorilla se oli liian provosoiva. Bolerohihat kynämekossa olivat myös suosittuja. Hyvin suosittua oli yhdistää kynämekko tai hame bleiserin kanssa kävelypuvuksi. Kokonaisuus istui kantajansa ylleen tiukasti. Hameiden kanssa käytettävät paidat olivat myös hyvin niukkalinjaisia ja ne paljastivat kantajansa muodot hyvin. Yksikään vaatekaappi ei ollut täydellinen ilman ainakin yhtä kynämekkoa.

Yhdenkään naisen asukokonaisuus ei ollut täydellinen, jos siihen ei kuulunut kynämekkoa tai kävelypukua.

Vyö oli mekoissa hyvin yleinen. Kankaat olivat kevyitä ja hyvin laskeutuvia. Mekkoon lisättiinusein leveäkäänteinen kaulus ja hihoihin mansetit. Vaatteiden värit rohkenivat ajan myötä ja tulivat voimakkaammiksi. Kuvioikuosit, etenkin kukkakuosit yleistyivät. Tylliä ja pitsiä poimutetiin kymmeniä metrejä pitkien iltapukujen ja ballerinamittaisten kellohelmojen alle. Coco Chanel keksi 50-luvulla pikkumustan, josta on muodostunut klassikko. Jokaisella sesongilla oli oma siluettinsa. Esim. Pierre Cardinin H-linja vuonna 1954, Diorin A-linja vuonna 1955 keväällä ja Y-linja syksyllä.

Vaatteiden kuviointi ja värikkyys lisääntyivät vuosikymmenen loppua kohden.

Erilaiset kaulukset ja hihat olivat hyvin suosittuja

ASUSTEET

1950-luvun elegantti olemus vaati oikeat asusteet. Asusteet olivat pieniä ja siroja. Hyvin pukeutuva nainen käytti hattua ja hansikkaita, kenkien ja käsilaukun tuli sopia yhteen. Päähineistä suosittuja olivat pienet, litteät ”pillerirasiat”, joita jopa morsian saattoi käyttää. Koruissa erilaiset pukukorut, korvanapit, helminauhat ja -korut kuuluivat asusteisiin.

Kenkävaihtoehtoina olivat joko kumitossut tai piikkikorkokengät. Kenkämuoti kulki kohti terävämpää kärkeä ja kapeampaa korkoa, jonka huipentuma vuosikymmenen lopulla oli "pahamaineinen" naulakorko eli stiletto.

Iltapukeutumisessa pitkät hansikkaat, korkeat korot ja riippuvat korvakorut olivat olennainen osa kokonaisuutta. Daamin juhlakoruihin kuuluivat näyttävät rihkamakorut, kuten rintaneulat, joita saatettiin käyttää esimerkiksi turkisstoolan yhteydessä.

Juhlapuvuissa näkyi glamour

ALUSVAATTEET

Aivan kivuttomasti, muodissa ollut naisellinen ampiaisvyötärö- look ei syntynyt. Vartalon virheitä ja puutteita korjailtiin strategisiin kohtiin sijoitetuilla toppauksilla ja vartaloa muokkaavilla alusvaatteilla. Tyttöjen alusasuihin kuuluivat 1950-luvulla rintaliivit (mahdollisesti topatut), liivit sukkanauhoineen, saumasukat, pikkuhousut, alushame ja mahdollisesti vielä aluspusero, eli vseitsemän vaatekappaletta jo ennen kuin päästiin varsinaiseen pukeutumiseen. Alusvaate mainoksessa luvattiin vapautta vartalolle, mutta nykyisen käsityksen mukaan tyttöjen asu on melkoisen epämukava.

1950-luvun kangasuutus oli Wallace H Carthersin 30-luvulla keksimä nylon, joka sodan jälkeen nousi jälleen muotiin. Vaikka ensimmäiset nylonsukat valmistettiin jo 1937, ne nousivat suureen muotiin vasta 1950-luvulla. Nailonista valmistettiin myös muita alusvaatteita, joiden materiaaliksi se sopi hyvin. Esimerkiksi korseletti, joka teki vyötäröstä tarvittavan kapean, kavensi lantiota ja työnsi rintoja ylös- ja ulospäin.

TEINIMUOTI

50-luvulla syntyi teinimuodin käsite. Teinitytöt tanssivat jiveä. Tytöillä oli poninhäntä, kellohame tai kapeat, puolisääreen ulottuvat housut tennareiden kanssa. Puserona saattoi olla miesten valkoinen kauluspaita tai jumpperi.

Rock and Roll, purukumi, nilkkasukat ja kellohame. Nahkarotsi, otsafooki brylcremin avulla, farkut ja valkoinen T-paita. Nuori kapinallinen James Dean, moottoripyörät, prätkäsussut ja Hollywood olivat taattua tavaraa.

Housuissa suosittiin kapeaa lahjetta ja puolisääreen yltävää pituutta.

Jive ja Rock'n roll olivat nuorison suosiossa

MIEHET

Miesten muodissa muutokset näkyivät maltillisemmin, kuin naisten muodissa. 1940-luvun sotilaallinen tyyli haluttiin kuitenkin jättää taakse.

Puvuissa linjat pehmenivät hieman, ja ruskean värin suosio lisääntyi harmaan kustannuksella. Työssä ja kodin ulkopuolella käytettiin pukua, kesällä vaaleaa ja kevyttä, talvella tummaa ja lämmintä. Myös yhdistelmäpuvun suosio arkipukuna kasvoi. Miehellä puvun housut olivat todella väljät, takki kapeni olkatoppauksistaan, yleisilme muuttui huolimattomammaksi, solmiopakko poistui ja hattua saattoi pitää takaraivolla huolettomasti kallellaan.

Vapaa-aikaan kuuluivat neuleet, työ- ja urheilupusakat sekä kesällä lyhythihaiset trikoopaidat, joita käytettiin ilman solmiota, mutta ehdottomasti vain lomalaitumilla.

Arkikengät olivat tukevia ja paksupohjaisia. Asusteista tärkein oli hattu, joka yleensä oli huopaa. Muita materiaaleja olivat kesähatuissa erilaiset punokset ja talvilakeissa turkis.

Nuoret miehet hullaantuivat, kun James Dean aloitti farkkumuodin, käyttämällä farkkuja ja nahkarotsia elokuvassa Nuori Kapinallinen vuonna 1955 ja Marlon Brando toi tunnetuksi valkoisen T-paidan.