Viimeinkin pääsin pihahommia jatkamaan, koko viikon olen sitä odottanut. Töitä ja muita kiireitä on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Sunnuntaina aamuvuorosta kun kotiuduin, sai syödä miehen tekemää palapaistia ja perunamuusia, sitten suuntasinkin ulos.
Kyllä mieli lepäsi vaikka kitkin vain nurmikon ja kivikon välistä rajausta puhtaaksi heinistä. Puutarhanhoito on kyllä varsinaista terapiaa!
Onhan tämä piha kuin jalkapallokenttä... vielä.
Sieluni silmin näen kuitenkin laatoitukset, omenapuut, ruusut, perennapenkit ja nuotiopaikan valmiina.
Aikaa ja vaivaa (ja ehkä hieman rahaa) siihen tosin tarvitaan vielä todella paljon.
Mustaherukoita voisi tuoksutella loputtomiin, niin ihana on niiden puhkeavien lehtien tuoksu <3
Kasvilavat ovat valmiina odottamassa kesäasukkaita. Yhteen istutin sipulikukkia syksyllä.
Vielä ei ole mitään elämää näkyvissä, saa nähdä nouseekokaan mitään. Pikkaisen jännittää.
Pihalla puuhastelu on kyllä mukavaa terapiaa. Välillä istuu huilaamaan jonnekin ja suunnittelee taas jotain lisää. Niin lämmintä on kyllä ollut, ihan kesäisiä päiviä.
VastaaPoistaSiinä istuskelussa ja ideoinnissa on vain se vika, että niitä ideoita alkaa olla jonossa pian liikaa... Jonku pitäis toteuttaakkin ne , ) Ei vaan, terapeuttista ja rentouttavaa touhua puuhatelu ja ideointi!
Poista