Perusluonteeni on melko malttamaton, tyyppiä NYT HETI. Vuosien mittaan se on hiooutunut kärsivällisemmäksi ja pitkäpinnaisemmaksi, mutta kyllä silti edelleen tulee hetkiä, ettei millään malttaisi odottaa enää yhtään pidempään. Itselleni suunnattomana yllätyksenä on tullut kuinka kärsivällisesti ja pitkäkestoisesti olen jaksanut meidän uutta televisiotasoa rakentaa. Suunnitelmaa tehdessäni, ei mieleen tullut että siinä voisi mennä kaksi talvea! Kansalaisopiston puutyökurssilla sitä olen tehnyt, niinkuin kaikki tekemäni huonekalut muutenkin. No eihän siinä niin kauan olisi mennyt jos jokakerta olisin päässyt mukaan, mutta viimetalvena olin vielä vuorotyössä, enkä joka kerta päässyt paikalle ja sitten kun tulee tehtyä myös välitöitä (kuten kunnostaa keinutuoli ja hääkuvankehykset), niin siinähän se aika sitten venyy.
Nyt vihdoin ja viimein työ on kuitenkin loppusuoralla. Kaiki osat ovat valmiita ja taso on lopullista kokoamista ja viimeistelyä vailla. Vaikka tuntuu, että sehän on käytännössä siis valmis, niin näihin viimeistelytöihin menee yllättävän paljon aikaa ja kun sitä on kerrallaan vain 3h, niin viikot kuluvat. Sitten joku päättää valita pintakäsittelyaineeksi puuvahan, jonka kuivuminen kestää 6h ja kaikki osat pitää käsitellä kahteen kertaan molemmin puolin... kannattaisi lukea niitä tuotetekstejä hieman tarkemmin. Enää ei millään malttaisi odottaa, että kaikki on valmista ja saan tuoda valmiin työn kotiin.
Kehikon kulmien liitokset halusin tehdä lohenpyrstö liitoksilla ja tietenkään sellaisten tekemiseen, ei millään koululla ollut konetta, niin ne tytyi tehdä käsin japanilaisella työntösahaa ja talttoja apuna käyttäen. Tämä oli erittäin hidasta ja kun kaikki kolot oli viimein saatu tehtyä, piti ne vielä saada säädettyä toisiinsa sopiviksi. Koska näiden tekemisessä oli niin hurja työ ja liitoksista tuli nätit, halusin jättää ne tietenkin näkyville ja kun toisaalta halusin huonekalusta valkoisen, oli ainoa vaihtoehto kuultava puuvaha. Sen avulla sain molemmat toiveeni täytettyä.
Puuvahan valinnassa olisi kuitenkin tarvinut olla hieman tarkempi. Toinen oli vesiohenteinen ja kuivui 2h ja toinen liuotinohenteinen ja kuivumisaika 6h. Tarkoitus oli ottaa se vesiohenteinen, mutta lopulta verailin valkoisten sävyjä ja otin puhtaamman valkoisen, kun toinen mielestäni taittoi puneravaan ja niin sitten tulin ottaneeksi sen liuotinohenteisen. Meinasi maalarille sitten käydä hieman köpelösti tämän kanssa, kun tajusin asian vasta siinä vaiheessa kun ekaa kertaa piti pensseli pestä. Iskin pensselin vesihanan alle ja kädellä siitä kiinni pesua varten ja totuus valkeni. En ollut ottanut sormuksia pois kädestä ja oli kuulkaa melkoinen työ saada se puuvaha irti sormuksista. Onneksi vihkisormuksen kivet eivät sekoittuneet maaliin, siinä olisi sitten istutuksista ollutkin maalin putsaaminen ammattilaisen hommaa. No väsyneenä tekemisestä, kiireestä ja kärsimättömyydestä saa toisinaan käsrsiä. Onneksi ei käynnyt kuinkaan, ainoastaan pinna hieman kiristui lisää pidemmän kuivumisajan takia ja opettajalle tuli lisätöitä, kun joutuu minun töitä kuskata seuraavana päivänä varastoon, kun eivät ennätä kuivua illan aikana. No onneksi pian on valmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti