Hyvää uutta vuotta!

Kuinka nopeaa aika kuluukaan! Vanha vuosi on pääsemässä loppuunsa ja ollaan uuden äärellä. Justiinsa vasta tehtiin puutarhassa syyshommia ja alettiin ajattelemaan Joulua ja yht'äkkiä Joulukuu onkin jo ohi. Koko kuussa en ole oikeastaan ennättänyt koneelle käymään. Päivät on kuluneet töissä ja illat jouluvalmisteluja tehden. Sen kerran, kun olisi ollut itsellä aikaa istua kirjoittamaan jotain, on koneet olleet tiiviisti varattuina. No ei sillä suurin osa touhuiluista onkin ollut sellaisia, jota voi esitellä vasta nyt, kun lahjat on jo avattu.

Tänä vuonna tein itse jouluksi vain suklaakakkua, pipareita ja rapeita rinkeleitä. Laaatikot yms. ostin joulumarkkinoilta valmiina. Joskus vain on pakko hellittää, ettei mene liikaa stressin puolelle kivatkin asiat. Ostin uuden kuivakakkumuotin, hieman liian kauan tuli sillä ekalla kerralla paistettua, kun osa harjanteista hieman tummuivat.

Instagrammin puolella on kyllä tullut jaettua vähän lahjojenkin kuvia, kun olen saanut ne valmiiksi ja sinne pääsee päivittämään puhelimella, blogin päivitys taas puhelimen avuulla on sen verran työlästä, etten viitsi siihen alkaa. Instagramista munut löytää nimellä #onnenapiloita. Mutta nyt muutamia kuvia meidän joulusta ja pari sanaa kuluneesta vuodesta. Ensi vuoden puolella palataan sitten niihin lahjoiksi menneisiin juttuihin.

Tänä joulun aoli hieman erilainen kuusi. Ostettiin pihtakuusi ja siihen pallovalot,
myös hopeanauhat on olleet laatikossa monta vuotta lepäilemässä, mutta nyt pääsivät kuuseen.
Jouluksi sain vaihdettua hieman talvisemmat verhot olohuoneeseen ja keittiöön.

Kulunut vuosi on itselleni ollut melko rankka. Vuoden alku puolisko meni sopivaa lääkitystä etsiessä ja kipuillessa. Olen potenut alaselän pullistuma- ja välilevynrappeumavaivoja reilu nelisen vuotta. Vaihdoin tuolloin työtehtäviä ja oireet saatiin hallintaan, mutta koko ajan olen syönyt kipulääkkeitä, että olen selvinnyt töistäni. Vuosi sitten syksyllä, sitten uutena vaivana ilmaantui pääkipu, joka jatkui yhtäjaksoisena 5kk. Laajojen tutkimusten jälkeen (mm. magneettikuva ja suuri määrä verikokeita) kivun syyksi kirjattiin lopulta kipulääke päänsärky. Olin syönyt samoja lääkkeitä  selän takia yhtä jaksoisesti  kolme vuotta. Nyt lääkkeet piti jättää pois pään takia ja selkä ilmoitti, ettei suostu ilman niitä yhteistyöhön. Vuoden alkupuolelta ei juuri muuta olekkaan sitten jäänyt mieleen, kuin aina uudet lääkkeet, sivuvaikutukset, sekä pään ja selän kipu. Myös selkä tutkittiin uudelleen ja löydökset oli samat kuin kolme vuotta aikaisemminkin, ei mitään paranemista havaittavissa.

Meiltä kysyttiin kävikö pukki... No ei oikeastaan, kun se lähti meiltä ja tuli meille kierroksensa päätteeksi.

Lääkärin kehoituksesta hain Kelan kuntoutukseen ja ensimmäisen jakson olinkin toukokuussa. Kuntoutusjakso oli itselleni suuri pettymys. Ainoat sieltä saadut asiat oli hienot uudet ystävät ja BackApp- työtuoli (on muuten mailman paras työtuoli). Kesäkuussa sitten löydettiin viimein sopiva lääkitys. Jee! Pikkuhiljaa alkoikin kyllästyttämään pahoinvointikohtaukset, maailman pyöriminen silmissä, kuin humalassa olisi. Kaikesta huolimatta olen ollut melkein koko ajan töissä. Tätä aikaa en kaipaa yhtään.

Pihtakuusi on kyllä pitänyt neulasensa kiitettävästi, montakaan ei ole lattialta löytynyt.
Hieman kaupassa mietin noita pallovaloja, kun osa on turkooseja, mutta ne näyttävät kyllä ihan vihreiltä kuusessa.
Jospa näille olisi käyttöä sisustuksessa joulun jälkeenkin.

Kesä koitti ja lääkitys saatiin kohdalleen, töissäkin oli hieman keveämpää. Elimistö oli kuitenkin kuormitettu, kun sain vaivoikseni piirtopaukamoinnin. Sinä on vaivana ihoon herkästi tulevat naarmut jotka kutiavat mahdottomasti. Asialle ei voi mitään tehdä, muuta kuin lievittää oireita syömällä allergialääkettä. Niitä sitten kuluukin 3kpl päivässä. Minulta on monesti kysytty, eivätkö ne väsytä. No en tiedä, kyllä kai, mutta ennemmin näin, kuin se armoton kutina.

Jouluaaton ruoka on pian valmista, vain pukkia odotellaan takaisin kierrokseltaan syömään.

Ennen juhannusta käytiin lasten kanssa risteilyllä Siljan laivalla. Oli mukava reissu kaikin puolin.

Heinäkuussa pidettiin Samuin kanssa kesälomat, ensimmäinen kerta, kun koko loma oli meillä samaan aikaan. Käytiin mm. kahdestaan asuntovaunuilemassa. Loman jälkeen olo oli hieno. Ei juurikaan kipuja ja pystyin tekemään itselleni tärkeitä asioita kuten touhuamaan puutarhassa. Puutarhassa saatiinkin paljon aikaiseksi tänä vuonna. Vaikka osa jutuista jäikin hieman kesken, niin tosi tyytyväinen olen :)

Jouluinen asetelma keittiön pöydältä.
Jouluruusu oli tänä vuonna ainut joulukukka jonka ostin huonekuusien lisäksi.

Töihin paluu muutti taas asioita. Alkukesän kesätyöntekijät tekivät omasta halustaan ne työt joista tiesin kipeytyväni ja mielelläni annoinkin ne sitten tehdä ja tein itse heidän ne työt joista eivät niin välittäneet. Mutta kun loman jälkeen jouduin taas ajamaan trukkia kivut palasivat saman tien. Tajusin, ettei näin voi jatkua ja pyysin työkykyneuvottelua. Neuvottelu pidettiin elokuun lopussa ja sainkin työkokoilupaikan firman sisältä todella nopsaan. Syyskuun puolessa välissä aloitin työkekoilun toimistotöissä. Melkoinen muutos aiempaan. Istumista, uusia tietokoneojelmia, uudet työkaverit ja todella paljon uutta tietoa. Hienosti kuitenkin lähti menemään ja pystyin jo viikon jälkeen jättämään kolmiokipulääkkeen taas pois (loman aikana en tarvinut sitä, mutta töihin palattuani jouduin taas käyttämän). Sain sähköpöydän, seisomamaton ja sen ihanan työtuolini. Satulatuoli ja sähköpöytä pitäisi kyllä olla jokaisella toimistotyötä tekevällä.

Leevi tonttu jakoi pukilta tippuneet paketit omistajilleen. Laavi on päässyt Samulin syliin käymään.
Se asustaa tuvassa ympäri vuoden.

Lokakuussa oli toinen kuntoutusjakso. Vähän paremmat fiilikset jäi, kuin edellisestä jaksosta, mutta en siltikään kovin korkeaa arvosanaa kyllä siitä antanut. Olin pettynyt. Työkokeilu jatkui ja olo koheni, pystyin jättämään kaikki kipulääkkeet pois. Onneksi, sillä pää alkoi tulla uudelleen kipeäksi ja vatsa reistailla tavallista enemmän. Niiden kanssa onkin sitten taiteiltu loppu vuosi ja tilanne on nyt suht sakaa vaikkakin hauras. Mutta eiköhän tämä tästä niidenkin kanssa pikku hiljaa... Vaikka olenkin ollut koko työkokeilun ajan todella väsynyt kaiken uuden oppimisesta, stressaamisesta, uusista aikatauluista, arjen uudesta rytmittämisestä ja kiireestä, niin työmotivaatio on kylllä ollut korkealla. Töihin on ollut taas kiva mennä.

Joulupäivän illallinen on pian katettu. Oltiin paikalla vanhemmat ja kaikki lapset perheiden kanssa,
vain Samulin lapset puuttui paikalta. He tulivat meille vasta tapanina lomaa viettämään.

Lasten syyslomalla oltiin molemmat tiiviisti töissä, eikä paljoa tenavien kanssa touhuttu vaikka olivat kaikki meillä. Veeti lomaili marraskuussa isovanhempiensa ja serkkujensa kanssa kanarialla viikon ja joukuun alussa käytiin sitten koko sakki Vuokatissa lomailemassa. Hieno reissu, eikä kukaan pahemmin äkäillyt mistään. Joulukuu ja marraskuu onkin sitten muuten mennyt joululahjoja ommellessa ja muissa jouluvalmisteluissa. Rakastan antaa lahjoja. Ensi vonna jos teen itse, niin täytyy kyllä aloittaa jo hieman aikaisemmin, ettei tule kiire. Päivätyö hieman harhautti luulemaan, että on enemmän aikaa. Vuorossa ollessa omaa aikaa oli nykyistä enemmän. Tähän on nyt totutteleminen, rytmitys on arjessa hyvin erilainen, kuin aiemmin.

Tunnelaa kahveja odotellessa. Oman porukan lisäksi kahville tuli mummu ja
isän sisko miehensä ja vanhimman lapsen kanssa

Tänään on vuoden viimeinen päivä ja virallisesti työkokeilu päättyy tänään. Huomisesta alkaen työsuhteeni muuttuu työntekijästä toimihenkilöksi, sillä saan jatkaa siinä työssä mitä olen koko syksyn tehnyt. Vaikka työsuhteeni on vakituinen, on tämä toimihenkilöpesti kuitenkin määräaikainen, sillä se on äitiysloman sijaisuus. Elokuussa sitten katsotaan uudelleen mikä on tilanne. Hyvälle kuitenkin tuntuu nyt, kun ajattelee tulevaa vuotta. Nyt aion panostaa itseäni jo kauan vaivanneeseen asiaan, eli painooni. Vuoden aikana olen käynyt psykologin juttusilla kymmenisen kertaa, puhumassa kivusta ja siinä sivussa myös ylipainosta. Hän kielsi olemaan ajattelematta koko paino asiaa niin kauan, kunnes muut asiat alkavat selvitä. Nyt kun se ovat paremmalla tolalla, on aika keskittyä tähän itseäni kiusanneeseen asiaan. Nyt loppuu karkin syönti ja alkaa painonpudotus. Haastetta hieman tulevalle vuodelle. Facen puolella lupasin olla syömättä herkkuja niin monta päivää, kun saan tykkäyksiä. Aika kauan saankin olla sitten ilman, kun tykkäyksiä on tullun n.80. Muutaman ennalta maintun välipäivän tosin pidän, tietyissä tilanteissa, kuten kun täytän 40vuotta.

Vietiin mukanamme vähän modernimpi himmeliratkaisu. Hyvin sopii vanhan tuvan seinälle tämmöinen pillihimmeli.

Nyt meillä on tupa on täynnä väkeä, kun kaikki tenavat ovat meillä. Olivat juuri pommittamassa papatteja pihalla. Jospa sitä sitten vilä kävisin katsomassa ilotulitusta tenavien kanssa, isäntä kun on vuoden viimeistä työvuoroaan tekemässä tämän yön.

Mitä olisi joulu vanhassa tuvassa ilman olkipukkia?

Oikein hyvää vuotta 2017 kaikille. 

Toivottavasti vuosi on meille kaikille hyvä <3