Käytiin miehen kanssa eilen illalla katsomassa Kokkolan kaupunginteatterissa Viettelysten vaunu.
Se on Tennesee Wiliamsin 40-luvulla kirjoittama läpimurto näytelmä. Näytelmä oli modernisoitu nykypäivään sijoittuvaksi versioksi ja tässä oli onnistuttu hienosti. Nykypäivän ongelmat ja pelot, sekä tavat koittaa niitä hoitaa ovat samoja kuin silloinkin. Nähtyäni näytelmän, ymmärrän miksi se on ollut kohuttu ja huippusuosittu ilmestyessään, mutta nyt sen juoni ei ainakaan minuun kovasti iskenyt. Näyttelijäsuoritukset oli hyviä ja niihin oli saatu hyviä stereotypioita.
Olen potenut tuota selkääni. Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt melko hyvin, mutta nyt teatterissa oli selän kanssa hankaluuksia. Ei tahtonut saada ensimmäistä puoliaikaa istuttua mitenkään ja kun näytelmä ei hirveästi kiinnostanut oli olo melko ärsyttävä. Mielessä jo käväisi pitäisikö poistua kesken paikalta, mutta katsottiin kuitenkin toinenkin puoliaika. Onneksi se sujui paremmin ja näytelmäänkin jaksoi keskittyä vähän paremmin. En kuitenkaan jaksaisi toiste sitä katsoa, en edes Mikko Virtasen alastoman ulkomuodon takia... ennemmin odotan syksyyn ja menen katsomaan Jumalan rakastaja 2013, jossa hän esiintyy.
Kuvat on otettu käsiohjelmasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti