Sukkavaihto

Pitkästä aikaa hieman käsitöitä. On nuo puutarhahommat tahtoneet viedä ajan näin kesällä ja se näkyy tietenkin myös blogissa :)  No nyt olisi sitetläväksi muutamat sukat. Kuulun Facessa erilaisiin käsityöryhmiin ja niissä on usein kaikenlaisia haasteita. Yleensä en ennätä osallistua niihin, mutta nyt päätin osallistua, sillä osallistumisaika oli pitkä ja juttu tuntui kiinnostavalle.

Nämä lähettämäni sukat on neulottu Schachenmayer REGIA Pairefect- langasta. Siinä tulee raidoitus valmiina ja samassa kerässä on sukkapariin langat, ja sukat on erotettu toisistaan keltaisella merkkilangalla. Kun eka sukka on neulottu, keritään lankaa vain seuraavaan merkkilankaan saakka ja aloitetaan toinen sukka. TYKKÄÄN! Inhoan nimittäin erilaisia sukkia parina ja häiritsee suunnattomasti jos raidat eivät ole kohdakkain.

Tässä sukkaryhmässä on jäseniä useasta eri maasta ja haasteena oli kutoa sukat tuntemattomalle ihmiselle ja itse saisit vastaavasti sukat joltain muulta, eli sukkavaihto. Se kenelle sukat tekee, päättää vaihdon järjestäjä. Melkoinen homma, kun pitää ilmoittaa allergiat ja onko eläimiä tms. ja sitten järjestäjä etsii kullekkin sopivan ihmisen kelle sukat sitten neulotaan. Kerran aikaisemmin olen osallistunut tämmöiseen vaihtoon ja silloin ajattelin, etten enää osallistu, mutta nyt päästinkin toisin. Tällä kertaa vaihdosta jäi parempi maku, kuin edellisellä ja voin ehkä osallistua joskus vielä uudelleenkin.

Sukkien resori on tehty valepalmikkoa, 2,5mm puikoilla ja sen jälkeen ihan vain suoraa 3mm puikoilla. Aina kun langassa vaihtui väri, niin ensimmäinen kierros uudella värillä on tehty kerrosrivinousua (aloitettu aina juuri vaihtumiskohdasta, eikä ole välitetty täysistä kierroksista). Sukissa on ranskalainen kantapää ja leveä nauhakavennus kärjessä. Silmukkaluku oli 56.

Olen hidas neuloja ja samana päivänä kun olin pakettiani postiin viemässä, 

sainkin hakea minulle lähetetyn paketin. Omat sukkani lähtivät USAhan ja sieltä tuli minunkin pakettini. 

Saamani sukat olivat tosi kivat ja juuri sopivat! Sukkien varret on neulottu kierrejoustinta ja niissä on ihan perus teräosat. Kantalapun reunat olivat erikoiset, niissä oli ainaoikeaa kolmen silmukan leveydeltä. En ole tällaisia ennän nähnyt ja pitää kyllä ehdottomasti kokeilla itsekkin. Langasta oli lappu mukana, mutta nyt olen sen jonnekkin hukannut, villa- polyamidilankaa se kuitenkin on.

 Sain myös hieman oheistavaraa mukana... aivan ihania lankoja, käsityöpussin ja hieman neulontatarvikkeita. Tällaista tarvikekoteloa onkin helppo kuskata mukana ja sieltä löytyy kaikki tarvittava oheistavara yhdestä paikasta. Mukana oli myös pitkä kirje. Hieman haastavaa minulle, kun olen todella sukrea kielissä, mutta kyllä siitä lopulta selvää sain ja sain myös vastattua lähettäjälle.

Mitä kaikkea voikaan pieni peltirasia pitää sisällään! Tänne on saatu mahtumaan kaikki tarpeellinen, puikkoja lukuunottamatta. Puikkomitta, rullamitta, silmukkamerkkejä, sakset, neuloja, virkkuukoukkuja ja hakaneula silmukoiden lepäämistä varten. Sitten oli mysteeri, eli tuo sininen koukku alakuvan peltirasiassa. Mikä ihme se on?

Betoniesineiden valmistus

Toukokuussa olin turvebetonikurssilla, jossa valmistettiin ruukkuja ja pikkuesineitä betonista valamalla. Tein siellä muutaman ruukun, kuivakakkumuotilla betonikakun ja pitsiliinasta ruukun ja muutamia muita pikkuesineitä. Ohjeiden mukaan olen kotonakin jo valmistanut pikkujuttuja aina, kun Samulilta on muuraustöistä jäänyt laastia yli.

Betonitöihin voi käyttää monenlaista betonia. Näitä pieniä töitä tehtiin valmisbetonista S100 ja S30. Hienoa pikabetonia kannattaa käyttää erityisesti silloin, kun tehdään pieniä ja koristeellisia esineitä. Tavallisesta betonista tehdessä, sekaan lisätään hiekkaa ja halutessa myös turvetta. Turpeen käyttö keventää esineiden painoa. Turvebetonin sekoitussuhde on 1 osa betonia, 1 osa hiekkaa ja 1 osa turvetta. Turvebetoni pitäisi vissiin sammaloitua nopeampaa, kuin tavallinen betoni ja ainakin siihen tulee nopsaan ruskehtavampi sävy, kuin ilman turvetta tehtyyn työhön. Vettä kaikissa tapauksissa lisätään sen verran että nyrkiissä puristetettu pallo pysyy kasassa.

 Seuraavaksi öjytään käytettävä muotti, jotta sen saa helpommin irroitettua esineen kuiuttua. Yllä olevassa kuvassa on ämpäreihin tarkoitus valaa ruukku. Ulkomuotti öljytään sisäpuolelta ja sisälle tuleva muotti tietenkin ulkopuolelta. Ruukkua tehdessä kannattaa huomioida muottien koko. Seinämien paksuus tulisi ämpärin kokoisessa ruukussa olla noin 4-6cm.

Jos ruukkuun on tarkoitus istuttaa kukkia, on sen pohjaan hyvä tehdä vesireikä. Reiän kohtaan voi laittaa viinipullonkorkin, joka myöhemmin kaiverretaan pois. Kokeilin tätä ja se oli aika hankala saada irti. Kokeilin myös putkenpätkää ja se toimi huomattavasti paremmin. Ruukkua tehtäessä "reikä" asetetaan ensin paikoilleen ja pohjalle laitetaan sementtiä reiän korkeudelle saakka. Jos halutaan tukea ruukkua jotenkin, asetetaan kanaverkko tms. paikoilleen reunoille ja sen jälkeen sisämuotti paikoilleen. Sitten reunoille ujutetaan sementtiä varovasti (nyt sementti voi olla löysempää, että sen saa hyvin paikoilleen joka paikkaan). Sisäruukkuun kannattaa jo tässä vaiheessa asettaa painot, etei se nouse ylös reunoille sementtiä laitettaessa. Ruukkua kannattaa tömisyttää alustaa vasten muutamia kertoja, jotta ilmareiät poistuisivat. Lopuksi kannattaa laittaa vielä jokun kunnollinen paino sisäruukun päälle, ettei se vahingossakaan nouse yläspäin. Itse laitoin sisä-ämpärin sisälle kiviä ja lopuksi vielä betonilaatan päälle painoksi.

Muottia kannattaa tömisyttää alustaan huolellisesti, jotta betoni menisi jokaiseen kohtaan. Tässä ruukussa se ei ole mennyt. Onneksi tuo kohta on jäänyt sisäpuolelle piiloon. Kotona kun tein betonitöitä Samulilta muurauksesta ylijääneestä betonista, tuolle kohtaan tehtiin paikkaus ja kanaverkko satiin piiloon.

Kannattaa huomioida ruukkuja valmistaessa, myös niiden sisäosan eli multatilan koko, eteenkin, jos sinne on tarkoitus istuttaa kukkia.
Kätevää olisi jos sisään mahtuisi jokin valmisruukku, jossa istutettava kukka olisi ja betoniruukku olisi suojaruukkuna.

Halusin kokeilla tehdä, myös pitsiliinasta koristeruukun/ kynttilälyhdyn. Tähän tarkoitukseen kannattaa käyttää S100 betonia. Betonin sekaan voi lisätä pikkuisen jotain ainetta, mikä tuo betonille hieman joustavuutta ja kestoa lisää. Ainetta saa askartelukaupoista (nimeä en muista), itse en tuota ainetta lisännyt, kun kurssilla sitä ei ollut saatavilla, hyvin onnistui ilmankin. Ensin sopivan kokoinen liina kastellaan vedessä läpimäräksi ja sitten siihen hierotaan huolellisesti betonivelliä joka puolelle. Kun liina on kauttaaltaan betonissa, se ripustetaan ämpärin tai muun halutun mallisen alustan päälle kuivumaan. Kannattaa huolehtia, että alusta levenee hieman alaspäin, jotta sen saa kuivumisen jälkeen helposti pois rikkomatta sitä. Minä kuivatin liinan tuollaisen vanhan metallitelineen päällä, enkä tajunnut tuota levenemis juttua ja oli aikamoisen työn takana saada metallijalka pois rikkomatta mitään, mutta onnistui se lopulta.

Pitsiliinojen avulla voi tehdä myös kivoja laattoja. Sopivaan astiaan laitetaan betonia, pitsiliina kastellaan ruokaöljyssä ja liina astellaan sopivaan kohtaan ja painellaan hyvin sen päälle kiinni. Liina annetaan olla paikoillaan ainakin niin kauan, että pinta on jähmettynyt, jottei kuvio katoa liinaa pois otettaessa. Itse annoin liinojen olla paikoillaan siihen saakka, kunnes laatat olivat kuivia ja poistin ne astiasta. Liinan sai kyllä hyvin irti ja aika hyvin ja myös puhdistettua pesemällä ihan vedellä. Ei siitä pöydälle laitettavaa enää saa, mutta uudelleen sitä voi käyttää laattojen koristekuvioinnissa. Pienet koristelaatat kestävät ilman tukemistakin, mutta isompien sisään kannattaa laittaa kanaverkkoa tukemaan niitä.

Tein myös vanhaan kuivakakkumuottiin valun. Vaikka öljysin muotin kunnolla, on tällaisesta alumiinisestä muotista melko vaikea saada kuivunutta kakkua pois. Kyllä se sieltä lievää väkivaltaa käyttäen lopulta lähti ja seuraavat kakut muuten lähtivät irti huomattavasti paremmin, kun reunoilla oli ohuenohut kerros kuivunutta betonia (joka ei lähtenyt pesussa pois), toki öljysin vuuan joka kerralla sen kuivuneen betonikerroksen päältä. Uudemmanlaisista teflonvuuista valu lähtisi varmaan huomattavasti paremmin irti.

Itse en lehtilaattoja ole vielä tehnyt, mutta niitäkin täytyy kyllä kokeilla, kun omat raparperitkin ovat jo sopivan kokoisia. Homma tapahtuu seuraavalla tavalla, eli lehti nurinpäin maahan, jos haluaa kuppimaisen laatan, kannattaa muotoilla hiekkakekoa lehden alle. Sitten vain betonia lehden päälle, reunat kannattaa muotoilla huolella, ettei niistä tule ohuita ja helposti lohkeavia. Tässäkin kannattaa käyttää välissä kanaverkkoa tukemaan, varsinkin isoissa ja/tai kaarevissa laatoissa. 

Muotteina voi käyttää lähes mitä vain, ainoastaan mielikuvitus asettaa rajat. Kannattaa kuitenkin muistaa, että muotti saattaa mennä rikki
tai vähintäänkin pilalle, eli ei kannata valita sellaista tavaraa, jota haluaa myöhemminkin vielä käyttää.

Juhlamekko ja rippikuvat

Tänään oli liikuttava päivä, sillä samulin vanhin lapsista, Viljami, pääsi ripille. Lapsethan asuvat äitinsä luona Jyväskylässä, joten konfirmaatio ja tietenkin juhlatkin, olivat siellä. Minulla olisi ollut tänään ensimmäinen työpäivä loman jälkeen, mutta onneksi sain tuuraajan, että pääsin juhliin mukaan. Samulilla oli sopivasti vasta yöksi töihin, niin päästiin päiväseltään käymään siellä.

Ilmeestä ei voi erehtyä, tässä on onnellinen nuorimies! Kyllä ripillepääsy on yksi elämän mieleenpainuvimmista kokemuksista.
Sen lisäksi nyt saa tietenkin mennä kirkossa naimisiin ja kummius on sallittua.

Sisarukset yhteiskuvassa

Minä olen melkoinen itkupilli aina tämmöisissä herkissä tilaisuuksissa ja tietenkin unohdin sitten nessut kotiin. Meille meinasi tulla kiire, kun jouduttiin tekemään viimehetkellä ylimääräinen pysähdys matkalla ja hakemaan minulle nessuja. Kerittiin kuitenkin, mutta hiukan huonot paikat saatiin kirkosta ja sieltä ei oikein saanut otettua kuvia. No pääasia kuitenkin on, että juhlittavasta saatiin reilusti kuvia sitten myöhemmin ja mikäs on kuvatessa noin komeaa kohdetta.

Kuokkalan kirkko oli uusi ja moderni. Pintamateriaalina kauttaaltaan liuskekivi, joka oli astetltu kuin vanhanajan paanut.
Mielestäni onnistunut toteutus modernille kirkolle, vaikka melko eirkoinen ulkoasu olikin.

Kiskon moderni ilme vanhasta lainatulla ajatuksella, jatkui myös sisällä. Katon muodosta ja katosta irti olevasta ristikkäisrimoituksesta tykkäsin paljon. Alttaritaulu sopi kokonaisuuteen, vaikka erikoinen olikin. Mutta itse en pitänyt lehteristä, joka jakoi kirkon kahtia, esti näkyvyyttä ja huononsi kuuluvuutta, asiaa ei yhtään parantanut huonosti toiminut äänentoistojärjestelmä. Kirkon etuosassa oli perinteisemmät penkit, mutta takaosassa tuoleja. Molemmat täytti ainakin yhden kriteerin kirkon penkeille, surkeita istua. Takana häiritsi myös, ettei virsikirjaa voinut laskea käsistään, eikä laukkua saanut laitettua minnekkään. Laukku, kamera, virsikirja ja käsiohjelma kädessä on melko hankala tehdä yhtään mitään. Lisäksi minua häiritsi videotykin heijastama kuva alttaritaulun vieressä, eteenkin kun se ei näkynyt mihinkään.

Kuvia otettiin heti konfirmaation jälkeen kirkon ulkopuolella ja sitten juhlinnan lomassa kotona ja kotipihan läheisydessä. minusta hauskin kuva tuli kottikärryjen kanssa. Kottikset löytyi sattumalta ja lainattiin niitä kuvien oton ajan. Kun kuvat oli saatu otettua, jouduttiinkin lähteä kotimatkalle, että Samuli ennätti yöksi töihin. 

Kivat juhlat, oli mukavaa olla paikalla, kiitos. 

Erillinen kiitos kakkujen tekijälle, kauniita olivat ja hyvälle maistui.

Karjalanpiirakat & munavoi toimivat aina, mutta tuo voileipäkakku oli kyllä vielä parempaa.

Kunigatarjmoussekakkuja kirsikkakoristeinen suklaamoussekakku.
Todella hyviä olivat molemmat, mutta oma suosikki oli tuo suklaien versio. Nam!

Mariija on kasvanut viimeisen vuoden aikana miltei kymmenen senttiä ja hälle ei titenkään mahtunut viimekesäiset juhlamekot päälle, klik, klik. Kun kaikki lapset olivat alkukesän meillä, niin tein sitten neidille uuden juhlamekon. Hän sai itse vaikuttaa malliin ja yhdessä käytiin ostamassa mekkoa varten kankaat. Meinasi tyttö ihan hermostua Eurokankaassa, kun valinnanvaraa oli hänen mielestä liikaa ja kuitenkaan sitä juuri oikeaa ei tahtonut löytyä. Hän tahtoi yksivärisen yläosan ja kirjavan alaosan, lopulta sopiva kangaspari kuitenkin löytyi ja saatiin juhlamekko aikaiseksi. Mekon kaavat ovat Handarbete- lehden kesäkuun numerosta.

Näihin juhliin tuli tällainen mekko. Kauaa ei ole neidin omiinkaan juhliin ja niihin lupasin ommella sitten myös mekon. Pitää suunnitella se sitten taas yhdessä ja tehdä koeversio myös.

Mekko istuu hienosti edestä, mutta neiti oli hieman laiska sovittaja ja takaa istuvuus ei ole aivan täydellinen, mutta ihan kelvollinen kuitenkin. Nuoriso on välillä hieman hajamielistä... kun mekko oli valmis oli tyttö vähän ihmeissään, että tähänkö tuli siis hihat ja oli sitä mieltä kaula-aukko on hieman isohko. Yhdessä olikuitenkin malli valittu ja sovitukset tehty. No ihan tyytyväinen kai hän lopulta kuitenkin mekkoonsa oli. Hyvä niin.

Takapihan terassilla

Takapihan terassilla oli vielä keväällä meidän toinen, pihalla olevita, ruokailuryhmistä. Koettiin kuitenkin, että pärjätään yhdellä ja toisen tilalle haluttiin enemmän oleskeluun soveltuvia kalusteita. Tarkoituksena oli tehdä tähän massiivipuinen, iso sohva lehtikuusesta, mutta muut projektit on menneet tänä kesänä kuitenkin tämän edelle ja terassi on toimunut lähinnä painonnostotelineen säilytyspaikkana.

Enää uupuu singeripöydästä kansi ja jokin kiva sohvapöytä, niin on valmista tältä erää.

Terassin rimoitukset pitäisi maalata, kun rakennusvaiheessa tuli maalattua vain kertaalleen. Me asutaan täällä melkolailla metsän keskellä ja mäntyjen siitepölyä tulee alkukesästä tolkuttoman paljon, jos maalata siis meinaa, on pinnat pestävä ensin kunnolla. Päätin siis pestä koko terassin painepesurilla puhtaaksi, eteenkin kun terassin lattia oli aivan järkyttävässä kunnossa... Kissalla on tapana tuoda saaliinsa tähän terassille syötäväksi ja siitä tuppaa jäädä jälkensä.

Kuva on otettu alkukesällä, kun maahumala amppelit oli juuri laitettu paikoilleen
ja vielä kaikki muu oli hieman mietinnän alla. Kuvasta näkee hyvn myös kissan aikaansaannokset lattiassa.

Terassin siivouoperaatio käynnissä. Täyteen se oli kertynytkin tavaraa reilun kuukauden aikana.

Tuumasta toimeen ja terassi tyhjäksi. Paljon sitä olikin tavaraa sille ennättänyt kertymään. Aika hyvin sain kaikki liat painepesurin voimin irti. Päivä oli onneksi helteinen ja terassi kuivasi tosi nopsaa, hyvä niin, kun ei olisi jaksanutkaan odotella seuraavaan päivään saakka, että pääsen sisustamaan.

Toisen romu on taas kerran toisen aarre ja kaikki tavarat mattoa lukuunottamatta ovat omia tai muiden vanhoja. Vain se matto on uusi, tilasin Jotexilta -30% alennuksella. Matto on ihanan iso 200x230cm ja täyttää koko terassin keskiosan ihanasti, betoninen lattia ei ole todellakaan ollut kiva oleskelun kannalta. Mattoa terassille levittäessä huomasin sen pesuohjeet... vain kemiallinen pesu??? Mattoa mainostettiin soveltuvaksi ulos, miten ihmeessä siltä sitten kielletään vesipesu, tyhmää. No aika näyttää miten tuo kestää.

Maahumalat amppelikukkina oli aivan loistava idea. Toivottavasti saan talvetettua ne.
Tykkään niistä kovasti, ne eivät roskaa, ovat yksinkertaisen ja kuitenkin näyttävät.

Samulin ikivanhat terassikalusteet löysivät tien tänne parempien puutteessa. Nämä olivat jo romulistalla ja niitä on siirrelty paikasta toiseen, kun ovat tuntuneet olevan aina tiellä ja väärässä paikassa. Hyvin ne nyt sopivat kuitenkin tänne ja näillä pärjätään siihen saakka, kun saadaan tehtyä se iso puusohva. Hieman kalusteita joutuu kyllä vielä huoltamaan, kun niiden pinta on päässyt melkoisen karheaksi ja nauloja tärröttää mauutamata kohtaa, kiinnitysruuvienkaan kiristäminen ei olisi pahitteeksi.

Sivupöydän virkaa hoitaa vanha Singerin jalka. Sen olen ostanut yhdestä jäämistöstä ihan tuollaisena, ilman konetta. Siihen pitäisi hommata vielä lasinen kansi, pitäisi ottaa oikein asiaksi vierailla lasitusliikkeessä. Tonkkia hommasin viime kesänä häihin koristeiksi. Itselläni niitä on nyt viisi ja nyt ne saavat koristaa meidän terasseja. Kukkia ei ole muuten istutettu suoraan tonkkaan, vaan vanhoihin muoviamppelien ruukkuihin. Onneksi ei ole tullut heitettyä amppeliruukkuja pois ja sovittelemalla, jokaiseen tonkkaan löytyi sopivan kokoinen muoviruukku. Näissä istutuksissa ruukun reunus vielä hieman näkyy, mutta kun kukat vähänkin kasvavat, niin reuna jää sopivasti piiloon. Kukkia kastellessa tällainen istutus on myös kätevä, sillä ylimäärinen kasteluvesi valuu tonkan sisälle, eikä lattialle tai jää kukan juurille seisomaan. Multaakaan ei kulu tolkuttoman paljon. Suosittelen siis kokeilemaan, jos tonkkaistutuksia teillä on.

Vielä tarvitaan kunnollisen kokoinen terassin sohvapöytä. Sitä varten on muutama idea olemassa. Toisaalta haluaisin ison tarjotinpöytä tyyppisen ratkaisun, mutta muutama itse tehtävän pöydän ideakin olisi takaraivossa odottamassa. Saa nyt sitten nähdä millaisen ratkaisun tähän laitan. Siihen saakka pitää kuitenkin pärjätä pikkupöytien avulla.

Toisen romu on toisen aarre, toisinaan myös omasta ronusta voikin tulla aarre... Tämä pihakaluste kokonaisuus on ollut lähtölistalla jo jonkin aikaa, mutta yllättäin se päätyikin paremman puutteessa tänne ja on varsin kelvollinen kokonaisuus. Vähän vain tarvii kunnostusta jossain väissä.

Oleilun kannalta terassi valmistui juuri sopivasti, sillä kunnon helteet saapuivat samana päivänä, kun terassia pesin ja sisustin. Täällä kelpaa olla kuumimpaan aikaan päivästä hieman varjossa hengähtämässä, syödä aampalaa ja juoda päiväkavit. Kissakin otti terassin heti omakseen. Toivottavasti se ei vain tuoisi enää niitä saaliitaan tänne, vaan söisi ne hieman kauempana.

Helteisen aamun aamupala nautitaan tietenkin vasta sisustetulla terassilla.

Bella oti terassin heti omakseen ja nauttii helteestä sopivasti varjossa.
Ensimmäiset päiväunet uudella paikalla ovat juuri saatu päätökseen.

Istutusaltaat ovat valmiit

Vihdoin ja viimein, jo toukokuussa aloitetut istutusaltaat terassien vierustoille, ovat valmiit... 

tai ainakin melkein valmiit, sillä kasvit vielä uupuvat ja pikkuisen multaa tarvii lisää, sillä se loppui kesken.

Sisääntuloterassin edessä oleva allas on 8,2m pitkä ja 1,1m leveä. Tähän paistaa aurinko iltapäivästä alkaen,aina iltaan saakka.
Paikka on puolivarjoinen- aurinkoinen, muttei paahteinen, sillä keskipäivän aurinko ei tähän vielä yllä ja aivan illan säteet ovat hajavaloa.

Tähän etupenkkiin haluaisin korkeita elementtejä aidanteeksi,
sekä jotain ikivihreää ja mahdollisesti pieniä runkopuita, esim. Pikkusyreeni tms.

Meillä on talossa kolme terassia ja jokaisen niiden vierelle, haluttiin tehdä istutusallas kukkia, havuja ja pensaita varten. Lisäksi tehtiin vielä altaat alapihan kasvihuoneelle johtavan portin molemmin puolin. Nekin on pinnoitettu, mutta niistä uupuu vielä multa, joten jätin vielä kuvaamatta. Talon viereen tulevat altaat haluttiin pitää hieman erillään terassista, jotta niiden ympäri pääsee helposti kiertämään ja hoitamaan kukkia. Altaista tehtiin kuitenkin tarassin levyiset, luomaan illuusiota kaiteista, joita terasseilla ei ole. Altaiden muurauksesta löytyy juttua TÄÄLTÄ. Kun muuraukset oli saatu valmiiksi, altaiden ulkopita ja pätkä yläreunan sisäpinnasta pinnoitettiin ihan sokkelipinnoitte laastilla. Maahan altaiden ulkoreunalle tulee vielä kiertämään laattarivi, helottamaan nurmikon ajamista.

Etuterassin ja makuuhuoneen terassin vasempaan päätyyn tulee rimoitus, samaan tapaan, kuin takaterassilla on. Rimoitusta pitkin laitan kiipeämään jotain köynnöskasvia. Etuterassin rimoitus tulee luomaan entistä enemmän varjoa makuuhuomeen terassin, istutusaltaan oikeaan päätyyn. Oikeastaan on ihan kiva, että on erilaisia valo-olosuhteita eri penkeissä, sillä se mahdollistaa istuttamaan monenlaisia kasveja.

Makuuhuoneen terassi ja sen istutuspenkki on täysin ilta-auringon paikka. Tänne aurinko alkaa vähitellen paistamaan 3-4 jälkeen iltapäivästä. Vasen pää penkistä on puolivarjoinen, mutta oikean pään saa kyllä laskea täysin varjoiseksi paikaksi. Penkki on 5,5m pitkä ja 1,1m leveä. Tälle terassille on suunnitteilla joskus laittaa palju, tuohon keinun paikalle.Terassi on suojainen paikka, mutta jotain näkösuoja kasvia tähän penkkiin tahtoisin kuitenkin osittain laittaa.

Takapihan istutusaltaan mitat ovat kuvasta katsoen: Vasen sivu 3,6m ja takasivu 3,8m, lyhyet suorat sivut ovat 1m ja viisto reuna 3,8m pitkä.

Takapihan terassille, istutusallas tulikin sen päädyn ja varaston seinän muodostamaan kulmaukseen. Takapiha on sen verran kapea, ettei sitä haluttu enempää kaventaa ja tässä kulmauksessa oli kukkapenkille sopivankokoinen paikka. Paikka on pihan aurinkoisin ja kuumana kesäpäivänä se voi olla jopa paahtinen. Takapiha on myös hyvin tuulen suojainen paikka. Tähän penkkiin halusin laittaa pienen vesiaiheen ja siihen suihkulähhteen. Muovisen valmisaltaan ja pienen allaspumpun olen ostanut rivi-ilmoituksista jo pari kesää sitten, molemmat eti myyjiltä. Mies pyöritteli silloin silmiään ja on muutamaankin kertaan tuskaillut tuon altaan säilytyksen kanssa, mutta nyt joutui taas myöntämään, että oli ne ostokset ihan hyvä, nyt kun ovat paikoillan, eteenkin, kun noista en joutunut maksamaan juuri mitään.

Takapihan altaassa oli säilytyksessä (ennen töyttöä), myös meidän viimeinen häälahjamme, eli viisi hedelmäpuuta ja purppuratuomi. Käytiin nimittäin Blomqvistin taimistolla käyttämässä häälahjaksi saatu lahjakotti pois, ennenkuin se olisi ennättänyt mennä umpeen. Satuttiin sinne hyvään aikaan, sillä siellä oli kaikki kevään (keväällä maasta myyntiin nostetut) hedelmäpuut 12€/kpl ja 50€/5kpl. Valikoimaa oli runsasti, suosittelen pikaisesti vierailemaan, jos liikutte lähistöllä ja on tarvetta hedelmäpuille. Itse ostetiin kaksi luumua, kaksi kirsikkaa ja yhden omenan.

Ennenkuin altaisiin laitettiin multa, kaivettiin sieltä nurmikko pois ja asetettiin pohjalle/ reunoille tuollainen paksu suodatinkangas. Sen päälle vasta sitten laitettiin multa. Altaisiin laitettiin säkkimultaa, toivottavasti sen avulla saataisiin pidettyä tuo viheliäinen peltokorte (jota on kaikkialla muualla pihalla) altaista poissa. Voi olla turha toivo, mutta ainahan toivoa voi. 

Tuon vesialtaan alle, laitettiin kalliomursketta, jos sen avulla saataisiin estettyä altaan vajoaminen ja pidettyä se tukevasti paikoillaan. Istutusaltaan keskelle asetettiin myös kaksi leikatun tynnyrin pohjapalaa (reijitetttynä tietenkin ) ja täytettiin ne soralla. Näiden tynnyrien päälle on tarkoitus asettaa astinkivet, joilta käsin on sitten helppo hoitaa tätä kukkapenkkiä. Tähän penkkiin on tarkoitus tulla tuonne peräkulmalle jokin korkeampi obeliksi tms. köynnöstueksi ja katseenkiinnittäjäksi. Sitä ei kuitenkaan vielä ole, suihkulähteestä uupuu kivet ja multakin loppui kesken, joten tämä penkki on osittain vielä tylön alla.

Vaikka penkki on vielä hieman kesken, oli aivan pakko saada laittaa suihkulähde jo paikoilleen. 

Kyllä hiljainen veden solina ja sen liikkeen katseleminen onkin rauhoittavaa.

Pikkuhiljaa piha alkaa näyttämään sille, miltä se mielessäni näyttää. Pala palalta saadaan tehtyä eteenpäin, vaikkakin melko hitaasti, mutta varmasti se siitä valmistuu ja muotoutuu pihasta puutarhaksi. Uuden tekemisen lomassa täytyy koittaa hoitaa jo aiemmin tehtyjä alueita. Hetken aikaa ainakin näyttää taas hyvälle, kun nurmikkokin on vasta ajettu ja tänään sain kitkentä urakan kukkapenkeissä/ kuorikatealueilla valmiiksi. Ilokseni sain huomata että kaikki pionit olivatkin hengissä, vaikkakin todella pieniä olivatkin ja monimuukin kukka oli noussut maan pinnalle vasta nyt heinäkuussa. Toivottavsti ennättävät vahvistua riittävästi ennen ensi talvea.