Sivut

24. heinäkuuta 2016

Juhlamekko ja rippikuvat

Tänään oli liikuttava päivä, sillä samulin vanhin lapsista, Viljami, pääsi ripille. Lapsethan asuvat äitinsä luona Jyväskylässä, joten konfirmaatio ja tietenkin juhlatkin, olivat siellä. Minulla olisi ollut tänään ensimmäinen työpäivä loman jälkeen, mutta onneksi sain tuuraajan, että pääsin juhliin mukaan. Samulilla oli sopivasti vasta yöksi töihin, niin päästiin päiväseltään käymään siellä.

Ilmeestä ei voi erehtyä, tässä on onnellinen nuorimies! Kyllä ripillepääsy on yksi elämän mieleenpainuvimmista kokemuksista.
Sen lisäksi nyt saa tietenkin mennä kirkossa naimisiin ja kummius on sallittua.


Sisarukset yhteiskuvassa

Minä olen melkoinen itkupilli aina tämmöisissä herkissä tilaisuuksissa ja tietenkin unohdin sitten nessut kotiin. Meille meinasi tulla kiire, kun jouduttiin tekemään viimehetkellä ylimääräinen pysähdys matkalla ja hakemaan minulle nessuja. Kerittiin kuitenkin, mutta hiukan huonot paikat saatiin kirkosta ja sieltä ei oikein saanut otettua kuvia. No pääasia kuitenkin on, että juhlittavasta saatiin reilusti kuvia sitten myöhemmin ja mikäs on kuvatessa noin komeaa kohdetta.



Kuokkalan kirkko oli uusi ja moderni. Pintamateriaalina kauttaaltaan liuskekivi, joka oli astetltu kuin vanhanajan paanut.
Mielestäni onnistunut toteutus modernille kirkolle, vaikka melko eirkoinen ulkoasu olikin.

Kiskon moderni ilme vanhasta lainatulla ajatuksella, jatkui myös sisällä. Katon muodosta ja katosta irti olevasta ristikkäisrimoituksesta tykkäsin paljon. Alttaritaulu sopi kokonaisuuteen, vaikka erikoinen olikin. Mutta itse en pitänyt lehteristä, joka jakoi kirkon kahtia, esti näkyvyyttä ja huononsi kuuluvuutta, asiaa ei yhtään parantanut huonosti toiminut äänentoistojärjestelmä. Kirkon etuosassa oli perinteisemmät penkit, mutta takaosassa tuoleja. Molemmat täytti ainakin yhden kriteerin kirkon penkeille, surkeita istua. Takana häiritsi myös, ettei virsikirjaa voinut laskea käsistään, eikä laukkua saanut laitettua minnekkään. Laukku, kamera, virsikirja ja käsiohjelma kädessä on melko hankala tehdä yhtään mitään. Lisäksi minua häiritsi videotykin heijastama kuva alttaritaulun vieressä, eteenkin kun se ei näkynyt mihinkään.

Kuvia otettiin heti konfirmaation jälkeen kirkon ulkopuolella ja sitten juhlinnan lomassa kotona ja kotipihan läheisydessä. minusta hauskin kuva tuli kottikärryjen kanssa. Kottikset löytyi sattumalta ja lainattiin niitä kuvien oton ajan. Kun kuvat oli saatu otettua, jouduttiinkin lähteä kotimatkalle, että Samuli ennätti yöksi töihin. 






Kivat juhlat, oli mukavaa olla paikalla, kiitos. 
Erillinen kiitos kakkujen tekijälle, kauniita olivat ja hyvälle maistui.


Karjalanpiirakat & munavoi toimivat aina, mutta tuo voileipäkakku oli kyllä vielä parempaa.

Kunigatarjmoussekakkuja kirsikkakoristeinen suklaamoussekakku.
Todella hyviä olivat molemmat, mutta oma suosikki oli tuo suklaien versio. Nam!

Mariija on kasvanut viimeisen vuoden aikana miltei kymmenen senttiä ja hälle ei titenkään mahtunut viimekesäiset juhlamekot päälle, klik, klik. Kun kaikki lapset olivat alkukesän meillä, niin tein sitten neidille uuden juhlamekon. Hän sai itse vaikuttaa malliin ja yhdessä käytiin ostamassa mekkoa varten kankaat. Meinasi tyttö ihan hermostua Eurokankaassa, kun valinnanvaraa oli hänen mielestä liikaa ja kuitenkaan sitä juuri oikeaa ei tahtonut löytyä. Hän tahtoi yksivärisen yläosan ja kirjavan alaosan, lopulta sopiva kangaspari kuitenkin löytyi ja saatiin juhlamekko aikaiseksi. Mekon kaavat ovat Handarbete- lehden kesäkuun numerosta.

Näihin juhliin tuli tällainen mekko. Kauaa ei ole neidin omiinkaan juhliin ja niihin lupasin ommella sitten myös mekon. Pitää suunnitella se sitten taas yhdessä ja tehdä koeversio myös.

Mekko istuu hienosti edestä, mutta neiti oli hieman laiska sovittaja ja takaa istuvuus ei ole aivan täydellinen, mutta ihan kelvollinen kuitenkin. Nuoriso on välillä hieman hajamielistä... kun mekko oli valmis oli tyttö vähän ihmeissään, että tähänkö tuli siis hihat ja oli sitä mieltä kaula-aukko on hieman isohko. Yhdessä olikuitenkin malli valittu ja sovitukset tehty. No ihan tyytyväinen kai hän lopulta kuitenkin mekkoonsa oli. Hyvä niin.


2 kommenttia:

  1. Suloisia nuoria elämä edessä. Ihanat tarjoilut ja taas ihana mekko sinun tekemänäsi. Onnekkaita nuoria, kun lähipiirissä on tuollainen kädentaitaja! t. Ella

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Niin nuoria ja elämä edessä, toivottavasti muistaisivat nauttia siitä.

    VastaaPoista