Betoniesineiden valmistus

Toukokuussa olin turvebetonikurssilla, jossa valmistettiin ruukkuja ja pikkuesineitä betonista valamalla. Tein siellä muutaman ruukun, kuivakakkumuotilla betonikakun ja pitsiliinasta ruukun ja muutamia muita pikkuesineitä. Ohjeiden mukaan olen kotonakin jo valmistanut pikkujuttuja aina, kun Samulilta on muuraustöistä jäänyt laastia yli.

Betonitöihin voi käyttää monenlaista betonia. Näitä pieniä töitä tehtiin valmisbetonista S100 ja S30. Hienoa pikabetonia kannattaa käyttää erityisesti silloin, kun tehdään pieniä ja koristeellisia esineitä. Tavallisesta betonista tehdessä, sekaan lisätään hiekkaa ja halutessa myös turvetta. Turpeen käyttö keventää esineiden painoa. Turvebetonin sekoitussuhde on 1 osa betonia, 1 osa hiekkaa ja 1 osa turvetta. Turvebetoni pitäisi vissiin sammaloitua nopeampaa, kuin tavallinen betoni ja ainakin siihen tulee nopsaan ruskehtavampi sävy, kuin ilman turvetta tehtyyn työhön. Vettä kaikissa tapauksissa lisätään sen verran että nyrkiissä puristetettu pallo pysyy kasassa.

 Seuraavaksi öjytään käytettävä muotti, jotta sen saa helpommin irroitettua esineen kuiuttua. Yllä olevassa kuvassa on ämpäreihin tarkoitus valaa ruukku. Ulkomuotti öljytään sisäpuolelta ja sisälle tuleva muotti tietenkin ulkopuolelta. Ruukkua tehdessä kannattaa huomioida muottien koko. Seinämien paksuus tulisi ämpärin kokoisessa ruukussa olla noin 4-6cm.

Jos ruukkuun on tarkoitus istuttaa kukkia, on sen pohjaan hyvä tehdä vesireikä. Reiän kohtaan voi laittaa viinipullonkorkin, joka myöhemmin kaiverretaan pois. Kokeilin tätä ja se oli aika hankala saada irti. Kokeilin myös putkenpätkää ja se toimi huomattavasti paremmin. Ruukkua tehtäessä "reikä" asetetaan ensin paikoilleen ja pohjalle laitetaan sementtiä reiän korkeudelle saakka. Jos halutaan tukea ruukkua jotenkin, asetetaan kanaverkko tms. paikoilleen reunoille ja sen jälkeen sisämuotti paikoilleen. Sitten reunoille ujutetaan sementtiä varovasti (nyt sementti voi olla löysempää, että sen saa hyvin paikoilleen joka paikkaan). Sisäruukkuun kannattaa jo tässä vaiheessa asettaa painot, etei se nouse ylös reunoille sementtiä laitettaessa. Ruukkua kannattaa tömisyttää alustaa vasten muutamia kertoja, jotta ilmareiät poistuisivat. Lopuksi kannattaa laittaa vielä jokun kunnollinen paino sisäruukun päälle, ettei se vahingossakaan nouse yläspäin. Itse laitoin sisä-ämpärin sisälle kiviä ja lopuksi vielä betonilaatan päälle painoksi.

Muottia kannattaa tömisyttää alustaan huolellisesti, jotta betoni menisi jokaiseen kohtaan. Tässä ruukussa se ei ole mennyt. Onneksi tuo kohta on jäänyt sisäpuolelle piiloon. Kotona kun tein betonitöitä Samulilta muurauksesta ylijääneestä betonista, tuolle kohtaan tehtiin paikkaus ja kanaverkko satiin piiloon.

Kannattaa huomioida ruukkuja valmistaessa, myös niiden sisäosan eli multatilan koko, eteenkin, jos sinne on tarkoitus istuttaa kukkia.
Kätevää olisi jos sisään mahtuisi jokin valmisruukku, jossa istutettava kukka olisi ja betoniruukku olisi suojaruukkuna.

Halusin kokeilla tehdä, myös pitsiliinasta koristeruukun/ kynttilälyhdyn. Tähän tarkoitukseen kannattaa käyttää S100 betonia. Betonin sekaan voi lisätä pikkuisen jotain ainetta, mikä tuo betonille hieman joustavuutta ja kestoa lisää. Ainetta saa askartelukaupoista (nimeä en muista), itse en tuota ainetta lisännyt, kun kurssilla sitä ei ollut saatavilla, hyvin onnistui ilmankin. Ensin sopivan kokoinen liina kastellaan vedessä läpimäräksi ja sitten siihen hierotaan huolellisesti betonivelliä joka puolelle. Kun liina on kauttaaltaan betonissa, se ripustetaan ämpärin tai muun halutun mallisen alustan päälle kuivumaan. Kannattaa huolehtia, että alusta levenee hieman alaspäin, jotta sen saa kuivumisen jälkeen helposti pois rikkomatta sitä. Minä kuivatin liinan tuollaisen vanhan metallitelineen päällä, enkä tajunnut tuota levenemis juttua ja oli aikamoisen työn takana saada metallijalka pois rikkomatta mitään, mutta onnistui se lopulta.

Pitsiliinojen avulla voi tehdä myös kivoja laattoja. Sopivaan astiaan laitetaan betonia, pitsiliina kastellaan ruokaöljyssä ja liina astellaan sopivaan kohtaan ja painellaan hyvin sen päälle kiinni. Liina annetaan olla paikoillaan ainakin niin kauan, että pinta on jähmettynyt, jottei kuvio katoa liinaa pois otettaessa. Itse annoin liinojen olla paikoillaan siihen saakka, kunnes laatat olivat kuivia ja poistin ne astiasta. Liinan sai kyllä hyvin irti ja aika hyvin ja myös puhdistettua pesemällä ihan vedellä. Ei siitä pöydälle laitettavaa enää saa, mutta uudelleen sitä voi käyttää laattojen koristekuvioinnissa. Pienet koristelaatat kestävät ilman tukemistakin, mutta isompien sisään kannattaa laittaa kanaverkkoa tukemaan niitä.

Tein myös vanhaan kuivakakkumuottiin valun. Vaikka öljysin muotin kunnolla, on tällaisesta alumiinisestä muotista melko vaikea saada kuivunutta kakkua pois. Kyllä se sieltä lievää väkivaltaa käyttäen lopulta lähti ja seuraavat kakut muuten lähtivät irti huomattavasti paremmin, kun reunoilla oli ohuenohut kerros kuivunutta betonia (joka ei lähtenyt pesussa pois), toki öljysin vuuan joka kerralla sen kuivuneen betonikerroksen päältä. Uudemmanlaisista teflonvuuista valu lähtisi varmaan huomattavasti paremmin irti.

Itse en lehtilaattoja ole vielä tehnyt, mutta niitäkin täytyy kyllä kokeilla, kun omat raparperitkin ovat jo sopivan kokoisia. Homma tapahtuu seuraavalla tavalla, eli lehti nurinpäin maahan, jos haluaa kuppimaisen laatan, kannattaa muotoilla hiekkakekoa lehden alle. Sitten vain betonia lehden päälle, reunat kannattaa muotoilla huolella, ettei niistä tule ohuita ja helposti lohkeavia. Tässäkin kannattaa käyttää välissä kanaverkkoa tukemaan, varsinkin isoissa ja/tai kaarevissa laatoissa. 

Muotteina voi käyttää lähes mitä vain, ainoastaan mielikuvitus asettaa rajat. Kannattaa kuitenkin muistaa, että muotti saattaa mennä rikki
tai vähintäänkin pilalle, eli ei kannata valita sellaista tavaraa, jota haluaa myöhemminkin vielä käyttää.