Nimensä mukaiset

Parisen viikkoa sitten tein herkkukurkkuja ja kurpitsapikkelssiä. Nyt niitä on vihdoin maistettu ja voi että ovat HYVIÄ! 

Herkkukurkut ovat nimensämukaisia ja pikkelssi ihanan mureaa ja hyvän makuista, ihan suussa sulavaa.

Kurpitsa-sipulipikkelssi on vielä maistamatta, mutta kerron millaista oli, kun maistetaan. Tässä ohjeet teillekkin.

Herkkukurkut

2,5-3kg avomaankurkkuja
pala piparjuurta
kruunutilliä

Mausteliemi:
1,8l vettä
4-5dl sokeria
3rkl suolaa
1/2 rkl maustepippureita
1/2 rkl sinapinsiemeniä
4dl väkiviinaetikkaa

Pese ja viipaloi kurkut. Lado kurkut lasitölkkeihin (puhtaita ja kuumennettuja) kerroksittain piparjuurilastujen ja tillin kanssa.
Keitä vettä, sokeria ja mausteita n. 10 minuuttia. Lisää etikka ja kuumenna kiehuvaksi.
Kaada liemi kurkkujen päälle tölkkeihin, niin että kurkut peittyvät.
Anna tekeytyä pari viikkoa, sitten ne ovat valmiita syötäviksi.
Säilytä alle 10 asteessa.

Tämä ohje on suoraan Rajamäen väkiviinaetikka pullosta.
Täytyy sanoa vielä kerran, että TOIMII! Teen näitä vielä lisääkin, kun näyttäisi vielä kurkkuja olevan tulossa.

Kurpitsapikkelssi

1kg kesäkurpitsaa (kuorittu ja pehmeä sisus poistettu)

1 punasipuli

1/2 punaista paprikaa

1 nippu tilliä

1dl silputtua persiljaa

5cm pala purjoa

3cm pala juuriselleriä

Mausteliemi:

1dl vettä

0,8dl etikkaa

1,5dl sokeria

1 kanelitanko

10kpl valkopippuria

ripaus muskottipähkinä jauhetta

Raasta vihannekset karkeaksi raasteeksi, silppua tilli ja persilja.

Kuumenna vesi ja etikka isossa kattilassa, lisää sokeri ja mausteet.

Lisää kattilaan vihannekset ja yrtit. Keitä hiljalleen, kunnes vihannekset ovat läpikuultavia n.15-20min.

Tölkitä kuumana puhtaisiin, kuumennettuihin tölkkeihin.

Vinkki: Minä kuumennan tölkit keittämällä. Kun niihin tölkittää, ei tölkinsuun ulkopuolelle vahingossa valuvat tavarat jämähdä purkkiin kiinni ja ne saa siististi pyyhkäistyä pois.

Hetken kauneutta

Sitä tahtoo arjessa olla aina liian kiire joka paikkaan. Ei osaa nauttia hetkestä ja eikä malta pysäähtyä ihailemaan arjen kauneutta. 

Pitäisi malttaa joskus ottaa päiväunet ja kuljeskella kiireettä.

Tänään iltapäivällä, kun tulin töistä kotiin, olin tosi väsynyt. Päätin olla tekemättä mitään ja ottaa päikkärit riippumatossa. 

Aurinko paistoi lämpimästi ja asteitakin oli yli parikymmentä, muttei kuitenkaan liian kuuma pienen tuulen ansiosta. 

Ihan vähän aikaa vain piti maata, mutta lopulta torkuin melkein pari tuntia :) Ihanaa.

Illalla oli pilates. Olin liian aikaisin paikalla, joten kuljeskelin hieman ja koitin nauttia hetkestä. 

Kokkolan läpi kulkee pieni joki. Se on melkoinen rapakko kuivaan aikaan, 

mutta kyllä sen rannoilta silti kauneuttakin löytää, kun malttaa vain katsoa.

Vaikka vesi on mutaista, kimmeltää aurinko sen pinnasta silti kauniisti  ja vesikasvit viihtyvät. 

Villiviini kiipeää aitaa pitkin, hopeapajut, vaahterat ja lehtikuuset kaartuvat pyörätien ylitse luoden varjoisan kujanteen. 

Elokuu on lopuillaan, aurinko paistaa ja lämmintä riittää, vaikka tuulessa on jo syksyn tuoksu.

Arjen kauneutta, kun vain malttaa katsoa.

Teekannusta sokerikko

olen saanut tämän vanhan Arabian säröisen teekannun perintönä mummoltani ja se on meillä aiemmin ollut kolikkopurkkina. 

Kaipailin keittiöön uutta sokeriastiaa ja päätin ottaa tämän tehtävää hoitamaan. Kannuun on kansikin, mutta sen kanssa astiaa oli hieman hankala käyttää, joten laitoin sen kaappiin. Lusikkana astiassa on Pentikin puulusikka.

Kannun kahvaan on hyvä tarttua, kun sitä säilytetään tiesituulettimen kuvun reunalla.

Syyskukkijoita

Sisääntulo kaipasi hieman väriä. Orvokit olivat jo luovuttaneet tälle kesää ja otin ne pois. 

Parvekelaatikoista orvokit leikkasin lyhkäisiksi ja toivoin parasta... koskaan aikaisemmin en ole niitä uudelleen saanut kasvamaan, 

mutta nyt näyttäisi onnistuneen! Niillä päästään syksyyn saakka, kunnes saa laittaa kanervia tilalle.

Ostin kukkiviksi kasveiksi pari ruukku krysanteemia. 

Koko kesän olen tuskaillut peltisen kastelukannun kanssa. Se osoittautui tosi huonolaatuiseksi. Pari kesää kesti ja tänä vuonna on vähitellen antanut periksi. Osa kerrallaan irronnut ja alkanut vuotamaan. Lopulta kahvakin vääntyi kantokelvottomaksi. 

Nyt sitten päätin istuttaa toisen kukista siihen ja toisen vihreään ruukkuun. Kivasti tuli piristystä sisääntuloon.

Viikko sitten sunnuntaina kävi ihania vieraita. Tuliaisina sain poppanaliinan, vadelmahilloa ja vielä yhden ruukku krysanteemin. 

IHANIA lahjoja! Krysanteemi pääsi takapihan terassille pöytää sulostuttamaan.

Terassilla olevat pelargonit ottivat uusintakierroksen kukinnalle ja basilikakin pääsi kukintavaiheeseen. 

Annoin sen alkaa kukkia, kun kasvimaallakin sitä on hyvin runsaasti. Kauniistihan se kukkiikin. 

Lankaköynnöksen siirsin pöydältä krysanteemin tieltä näiden ruukkujen seuraksi lattialle.

Syyshortensioita

Syyshortensiat ovat kukkineet pihalla jo monta viikkoa.

Istutin kaikki kolme vasta keväällä ja nyt ne ovat jo ihan täynnä ihania kukkia. 

Hassuinta on, että ne ovat alkaneet kukkia kukin eri aikaan, noin viikon välein.

kukat olivat aluksi ihan valkoisia, jopa vihreään vivahtavia, mutta nyt ne ovat alkaneet kauniisti punertaa.

Innolla odotan, että näistä tulee isoja.

Kukavärejä kynsillä

Tällaiset hauskat kynnet sain aikaan viikonloppuna. Liila lakka on vanha, mutta keltaisen graffitilakan ostin viime viikolla Seppälästä. Ohikulkumatkalla poikkesin liikkeeseen katsomaan, onko tullut uusia kynsitarroja. Ei ollut, mutta alelaarista löytyi tämä keltainen ja samanmoinen sininen lakka huimaan 80 sentin kappalehintaan.

Kun sain kynnet lakattua huomasin lakkojen värien nimet... Violet Tulip ja Golden Rose löytyy nyt kynsiltä :)

 Ensimmäistä kertaa graffitilakkaa kokeiltuani totesin, että alla olevan värilakan päälle pitää laittaa päälyslakkakerros. 

Graffitilakka vetäytyy lakkauksen jälkeen tällaisiksi laikuiksi ja se vei mukanaan alla olevaa värilakkaa, joten kynteen tuli paljaita laikkuja. Nyt sitten laitoin aluslakan, värilakan, päälyslakan, graffitilakan ja vielä kerran päälyslakan. 

Kerrankin on lakkaukset kestäneet myös siivouksen ja puutarhatöitä, eikä ihme tuolla kerrosmäärällä!

Raivaushommia

Viime viikolla tuli tehtyä hieman raivaustöitä. Meidän ja naapurien tonttien välissä on viiden metrin kaistale, ei kenenkään maata. Aika tiheäksi oli päässyt meidän ja alanaapurin välinen alue. Molemmat naapurit, oltiin sitä mieltä, että jotain pitäisi sille tehdä. Kaupungille asiasta ei kannata soittaa. Jos sieltä joku tulisikin raivaamaan aluetta, kaataisi metsuri juuri ne väärät puut (tai jopa kaikki) ja jättäisi roskat sinne. Sekin on jo kerran nähty ja ei kiitos toiste! Heidän tekemisiään on saatu siivota ja korjata nyt neljänä kesänä. Eihän se heitä haittaa, millainen näkymä meidän olkkarin ikkunasta on. Mutta minä näkisin mielelläni kauniin harvahkon metsän, jonka lomasta aurinko paistaisi tontille vielä kymmenenkin vuoden päästä ja kauniin metsänpohjan, jossa kasvaa metsätähtiä, saniaisia, varpuja ja heiniä.

Iso työ tuossa oli. Useamman tunnin puskissa kökin. Välillä sai mennä pihamaalle katsastamaan tilannetta, että mitä vielä kaadetaan, vai onko jo hyvä. Huomattavasti pusikko harveni. Kaksi kuormallista sai risuja kuskata peräkärrryllä pihajätteiden keräyspaikalle. Nyt kun tulevina kesinä muistaa roskat käydä raivaamassa pois, tulee alueesta tosi nätti. Ihan alueen alussa on pieni niityn tapainen kohta. Ajateltiin koittaa kylvää siihen niittykukkaseosta, jos vaikka saataisiin pieni perhosniitty aikaiseksi.

Taulujen mallailua seinälle

Perjantaina siivotessani mallailin makuuhuoneen seinälle hieman tauluja. 

Tauluryhmään voisi hankkia vielä muutamia tauluja lisää. 

Vielä en tiedä millaiset kehykset niihin hommaisin.

Tämä meidän makuuhuone on todella epäedullinen kasvien viihtyvyyden kannalta. Oman aikansa kaikki kasvit sinnittelevät elossa ja sitten alkavat pikkuhiljaa kuolemaan. Näiden kukkien kestämiseen luotan. Ovat nimittäin tekokukkasia. Onneksi tekokukkiakin tehdään nykyään tosi aidon näköisiä. Messinkitarjotin löytyi kirpputorilta talvella, maksoi huimat 2€.

 Olen inhonnut tänne muutostani asti tätä nahkaista nojatuolia. Mieheni takastaa tätä. Onhan siinä syvä istua ja katsoa telkkaria... Mutta kun se on niin ruma ja iso! Tuoli on seilannut paikasta toiseen ja on aina ollut väärässä paikassa. Yllätyksekseni tänne makuuhuoneeseen se istuu yllättävän hyvin, värinsä puolesta. Onhan siinä myös hyvä pitää kisastudiota MM-kisoja katsellessa isosta telkkarista seinältä :) ja minä saan pitää olkkarin television itselläni.

Siivouspäivä

Kulunut viikko on ollut aika raskas, enkä ole jaksanut/ kerinnyt päivitellä tänne juttuja. Onneksi nyt on viikonloppu ja vapaata. 

Vaikka koitan vältellä imuria parhaani mukaan, alkoi kotona näyttämään minunkin makuun turhan pölyiseltä. Päätin sitten eilen pitää siivouspäivän. Usein käy niin, kuten tälläkin kertaa, että kun siivous into sitten iskee, ei pelkkä imurointi riitä. 

Siinä menee sitten koko päivä, kun pitää vaihtaa tyynynpäällisiä ja pyyhkiä kaappien päälyksiä. 

Nyt ei päivä edes riittänyt, vaan hommaa joutui jatkamaan tänään.

 Tänään hommat jatkui siivouksen lisäksi leipomisella ja keittelemällä lisää kurpitsahilloa. Oli kesäkurpitsa saanut taas salakavalasti kasvatettua 3kg pötkylän. Leivonta listalla oli Kesäkurpitsakakkua ja Sipulipekonipiirakkaa. Leipominen on mukavaa, kun sillä on muukin tarkoitus, kuin syödä itse herkkuja. Huomenna olisi tulossa kivoja vieraita. Ihanaa!

Sohvalla komeilee uuli Elloksen pöllötyyny. Eikös vain olekkin ihana <3

Portin valot

Olen himoinnut kesällä tekemäämme puutarhaportttiin valoja siitä asti, kun se valmistui. 

Kesällä sain kiven ympärille Ikean aurinkokennolla toimivan valosarjan ja se oli niin kiva, että tahdoin samaa sarjaa porttiinkin. 

Ystäväni kävi Ikeassa ja häneltä tilasin tuomisiksi valosarjan ja hän toi KAKSI <3 Nyt on portti hyvin valaistu.

Hämärässä otetut kuvat eivät tämän talon kuvausvehkeillä oikein ole tarkkoja, 

mutta eiköhän näistäkin pääasia selviä. Olen oikein tyytyväinen (näihinkin) valoihin.

Parasta aurinkokennoilla toimivissa ulkovaloissa on, ettei tarvi vedellä sähköjohtoja pitkin pihaa. 

Saa nyt sitten nähdä miten nämä pelittävät talviaikaan. Onko kenelläkään kokemuksia?

Arvonta on suoritettu

Ihanaa lauantipäivää teille ihanaiset!

Arvonta on päättynyt ja palkinto on arvottu. Onnettarena , vasten tahtoaan, toimi meidän yhdeksänvuotias. Vastentahtoisesti siksi, että se on tyttöjen hommaa ja kerta hän ite ei voi voittaa. Arvonta tuli kuitenkin hienosti suoritettua. 

Osallistuneita oli ilahduttava määrä, 39 henkilöä ja arpoja tuli lunastettua 52kpl. Mahtavaa! 

Tervetuloa kaikki uudet lukijat. Toivottavasti kaikki viihdytte seurassa, niin uudet kuin vanhatkin. Kiitos myös mukavista kommenteistanne. Arvontapostauksesta poistan kaikkien kommentit, niin ei jää sähköpostiosoitteita näkyville.

Arpaonni suosi nimimerkkiä Titti66. Oikein paljon ONNEA.

Voittajalle on iloitettu sähköpostilla.

Kurpitsan ja kurkun jalostusta

Olen eilen ja toissapäivänä ahkeroinut keittiössä, jalostamassa jumbomaisia kesäkurpitsoita ja isoa kasaa avomaankurkkuja. Tein kesäkurpitsa-sipulipikkelssiä, kesäkurpitsapikkelssiä, sitruunaista kurpitsahilloa, herkkukurkkuja ja kesäkurpitsakakkua. Kymmenen kurkkua ja kolme valtavaa kesäkurpitsaa näihin meni. Hillosta tuli ainakin todella hyvää ja sitä aion tehdä vielä lisääkin. Muita säilykkeitä voikin sitten maistaa joskus kahden viikon kuluttua, kun alkavat olla valmiita.

Iltapalaksi tein meille pojan kanssa maitokaakaota ja maistettiin kurpitsakakkua. 

Oli kuulkaa aivan taivaallisen hyvää! Kakku oli ihanan mehevää ja pehmeää. Pelkäsin vähän, että paistuuko kunnolla keskeltä, kun tein sen kakkuvuokaan, mutta paistui se. Koska kakusta tuli niin korkea, halkaisin sen ja laitoin täytteeksi kuorrutteesta yli jääneen tuorejuuston ja kurpitsahillon lopun (kaikki ei mahtunut purkkeihin).

Kesäkurpitsakakku

4 kananmunaa

2,5 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

1,5 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

2 tl kaardemummaa

0,5 tl suolaa

1 dl ruokaöljyä

3-4 dl kesäkurpitsa raastetta

Kesäkurpitsasta poistetaan pehmeä sisus, se kuoritaan ja raastetaan.

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään.

Munat ja sokeri vaahdotetaan ja seokseen lisätään jauhoseos.

Taikinaan lisätään kesäkurpitsaraaste ja lopuksi ruokaöljy.

Paistetaan 190 asteessa n. 45 min

Kakku annetaan jäähtyä kunnolla, mielellään seuraavaan päivään.

Kuorrute

50 g pehmeää voita tms.

2 dl tomusokeria

150 g maustamatonta tuorejuustoa

pähkinä tai mantelirouhetta kakun päälle koristeeksi

Sekoitetaaan pehmeä rasva ja tomusokeri hyvin (tomusokeri jää herkästi klimpeiksi).

Lisätään tuorejuusto, sekoitetaan tasaiseksi.

Kuorrutetaan ja koristellaan kakku. Minä käytin mantelirouhetta, sopi hyvin.

Täyte

Koska kakusta tuli korkea leikkasin kakun kahtia ja täytin sen. Mitään kostutusta ei tarvittu.

Täytteen tein jäljelle jääneestä tuorejuustosta ja sitruunaisesta kurpitsahillosta.

50 g tuorejuustoa ja vajaa 1 dl sitruunaissta kurpitsahilloa.

Sitruunainen kurpitsahillo

1 kg kurpitsaa paloteltuna

0,5 dl vettä

1,5 dl sitruunamehua

1 rkl tuoretta inkivääriä raasteena

0,5 rkl kaardemummaa

1 vanilijatanko halkaistuna, siemenet voi kaapia jo ennen keittämistä

500 g hillosokeria

1 rkl sitruunankuoriraastetta

1 rkl sitruunahappoa

Poistetaan kurpitsasta pehmeä sisus ja kuoritaan se.

Laitetaaan ainekset kattilaan ja keitetään n. 20 min, kunnes kurpitsanpalat ovat täysin pehmeitä.

Poistetaan vanilijatanko ja soseuta seos.

Lisätään hillosokeri ja sitruunankuoriraaste, keitetään n. 10 min.

Lisätään sitruunahappo.

Purkitetaan puhtaisiin kuumennettuihin purkkeihin.

Tästä tuli hilloa kaksi puolenlitran purkillista ja vajaa 1 dl jäi yli, jonka sitten käytin kurpitsakakun täytteeksi.

Hilloa voi käyttää esim. kakkujen/ torttujen täytteenä ja paahtoleivälle.

Me Rosvolat

Taidan olla vähän hassu, kun lempikirjoihini kuuluu Harry Potterit ja Twilight-sarja. Näiden lisäksi yksi parhaita kirjasarjoja on Me Rosvolat (juu aika laaja kirjamaku minulla). Eikä yhtään huono asia ole se, että se on suomalaisen kirjailijan Siri Kolun tuotos. Näiden kirjojen seurassa viihtyy niin lapset, kuin aikuisetkin. Meillä kirjat on kuunneltu automatkoilla äänikirjoina. Harmi kun uusimmasta kirjasta ei ole ainakaan vielä saatavilla ääniversiota. Sitä odotellessa kannattaa kuitenkin tutustua sen luettavaan versioon tai aloittaa koko sarja alusta lukien tai kuunnellen, jos siihen ei vielä ole tututstunut.

Me Rosvolat kertoo maantierosvoperhe Rosvoloista ja siitä kuinka he tulevat ryöstäneeksi rosvoisän päähänpistoryöstänä Viljan, ihan tavallisen vematytön rosvolapsille kaveriksi. Vilja ja Rosvoloiden perhe ystävystyvät kesän aikana, seikkailujen lomassa.Viljasta tulee osa rosvoperhettä, vaikka hän palaakin syksyn tullen kotiinsa viettämään vema-arkea.

Me Rosvolat ja konnakaraoke tempaa lukijat uuteen kesäseikkailuun, jossa rosvojen kesäpäivillä kisataan uuden maantierosvojen hallitsijan tittelistä. Viljasta tulee huijan voittaja ja voitosta käynnistyy uusi seikkailu, joka jatkuu läpi seuraavienkin kirjojen.

Me Rosvolat ja iso-Hemmin arkku, jatkaa konnakaraoken seikkailuken kesää syksyyn ja talveen saakka. Viljan perhe kietoutuu tiiviimmin mukaan tarinaan. Tehdään suuria löytöjä niin omasta itsestä, kuin rosvojen suurimmasta aarteestakin. Opitaan kuinka kukaan ei selviä yksin elämässä ja ystävyyden voima auttaa vaikeidenkin tilauteiden läpi. Ymmärretään mikä on rosvojen suurin aarre ja mitä sen saavuttamiseksi vaaditaan.

Me rosvolat ja vaakunaväijy vie hurjaa seikkailua eteenpäin, rosvojen suurimman aarteen saamisessa. Viljan perhe joutuu muuttamaan oman turvallisuutensa takia ja muuttuu vemaperheestä rosvoperheeksi. Kaikille rosvosuvuille selviää että juuri he ovat ensimmäisen oikean rosvoruhtinaan jälkeläisiä, suoraan alenevassa polvessa, eli ei mitään turhaa sakkia. Kirjan loppu lupaa tarninaan edelleen jatkoa :)

Vaikka kirjoissa on opettavaistakin sävyä havaittavissa ei se oli suitenkaan sellaista pakkosyöttöä, kuin joissakin vanhoissa lastensaduissa. Opitaan perheen ja ystävyyden tärkeudestä, erilaisuuden kunnioittamisesta ja siitä ettei meteria tuo todellista onnea. Jutuille saa välillä oikeasti nauraa ihan vesi silmissä ja aikuinenkin jaksaa odottaa seuraavia juonenkääntieitä. Lopputulos ei aina ole ihan itsestäänselvä, tai ainakaan tapa miten sinne päästään. Voin todella suositella kaikille vähänkään veikeämielisille kanssaihmisille! Ihan perheen pienimmille (alle kouluikäiset) ei ehkä sovi, sillä kirjoissa on jonkin verran juonenkäänteitä, pituutta ja jännitystä.

Avoimet puutarhat

Viime sunnuntaina järjestettiin toisen kerran, Avoimet puutarhat tapahtuma. 

Ihania, ihmisten rakkaudella rakentamia puutarhoja. Kaikki niin erilaisia ja jokainen omalla tavalllan kauniita.

Vierailin Kokkolan ja Pietarsaaren alueella yhteensä seitsemässä puutarhassa. 

Käytin suunnistamiseen ja kuvien ottamiseen puhelintani. Niinhän siinä sitten kävi, että molemmat toiminnot olivat liikaa kapulalle ja kahdesta viimeisestä puutarhasta jäivät kuvat ottamatta, kun puhelimesta päätti loppua akku. Onneksi löysin kaikkiin kuitenkin perille. Kuvia tuli kuitenkin otettua miltei kaksi sataa. Vaikka olin liikkeellä yksin, mies pääsi (joutui) kuvien kautta osallistumaan tapahtumaan, kun selitin kaikkea näkemääni. Jostain syystä hän ei tahtonut lähteä mukaan... aavisti varmaan reissun keston. Mulla meni kuusi tuntia ja päivä oli todella kuuma!

Pakottauduin valitsemaan kustakin puutarhasta yhdeksän kuvaa kunkin puutarhan kollaasiin. Olisihan niitä ollut vaikka kuinka enemmänkin, mutta tässä mielestäni mielenkiintoisimpia palasia. Koitin valita kuvat, joissa ei näkyisi muita ihmisiä ainakaan kasvoilta. Esittelen puutarhat siinä järjestyksessä, jossa niissä vierailin.

Sixtens puutarha, Ytteresse

Täältä löytyi monia hauskoja istuskelualueita, runsaita istutusalueita ja ihanan siistit kiveykset penkkien raunoissa. Vanhoista ikkunoista tehdyn oleskeluhuoneen ympärillä oli kaunis hyötykasvitarha. Tuo alue oli minun suosikkini. Puutarhassa oli myös kaksi pientä lammikkoa, joista isomman yli kaartui pieni kaarisilta. Pidin myös kovasti etupiha suuren kiven ympäristöstä. Siinä oli kauniisti yhdistetty erilaisia elementtejä reheväksi, mutta selkeäksi kokonaisuudeksi. Pihan suuret korkeuserot oli myös taidokkaasti hyödynnetty. Tässä pihassa ei ollut turhaa piperrystä tai hörhellystä. Rehevää, selkeää, siistiä ja kivoja yksityiskohtia. Minä tykkäsin.

Sunds puutarhakeskus, Pietarsaari

Puutarhakeskus, eli ei varsinainen puutarha. Hauskoja iseoita ja kauniita istutuksia. 

Hyvää palvelua sain, kun kyselin lammikon perustamisesta ja tarvikkeista.

Tanja Aumasen puutarha, Pietarsaari

Pieni kaupunkipiha. Pihassa oli vanhoista tiilistä ja ikkunoista rakennettu kasvihuone (ehkä ihanin mitä olen nähnyt), minikasvihuone ja ateljeerakennus. Paljon ruukkuistutuksia hauskoissa astioissa, joissa aika yllättäviäkin kasvivalintoja. Yhdistelty taidokkaasti hyöty ja koristekasveja. Pieni kallio, vähän nurmea ja kiveystä. Mitään tilaa tontilta ei ollut unohdettu tai laiminlyöty. 

Miten yhteen pieneen pihaan voikin mahtua kaikki tämä! Puutarha kokonaisuudessaan oli minun suosikkini.

 Min Eden, Pietarsaari

Isot ja rehevät istutusryhmät. Keskitetty ja todella hyvin hoidettu nurmialue, joka oli reunustettu kauniisti laatoilla, myös puut oli reunustettu laatoilla isojen ympyröiden keskelle. Erilaisia tiloja oli saatu hauskasti aikaan, vaikka puutarhan koko oli melko pieni.  Eritysesti pidin keskimmäisessä kuvassa olevasta ryhmästä. Happamanmaan kasveja, alustassa jopa sammalta, kantoja ja kiviä, kuin pieni lumottu metsä.

Mitt trädgårdsrum, Pietarsaari

Tässä puutarhassa oli paljon runsaita istutusryhmiä, iso lampi suihkulähteineen, polkuja, yksi keskitetty nurmialue ja monia rakennuksia. Pidin siitä miten kasviryhmät oli ryhmitelty ja iso kasvihuone oli aivan luxsusta. Puutarha jatkui talon taakse ja ojan reunuksille, mitään tilaa ei ollut unohdettu. Pidin kovasti korkeuseroista ja siitä ettei kaikkea nähnyt kerralla, vaikka suorakaiteen muotoisella oltiinkin.

Lisäksi vierailin vielä Irman puutarhassa ja Villa Annessa.
Niistä jaan teille muutaman kuvan, jotka on otetu Aoimet puutarhat sivustolta puutarhojen omista esittelyistä.

Irman puutarha, Luoto

 Puutarhan paras anti oli monet erikoiset puut. Satuin paikalle yksin ja meillä oli aikaa jutella.
Hauskaa oli kunnlla rouvan kertomusta puutarhan kehityksestä vuosikymmenien kuluessa.
Hänen kokemuksensa ja neuvonsa olivat myös todella hyviä oman puutarhan kehittämisen kannalta.

Villa Anne, Kokkola

Tässä puutarhassa oli kaksi lampea ja niiden välissä pitkä puro. Alalampi oli niin suuri ja syvä, että siinä pystyi uimaan. Heillä oli pumppu kierrättämässä vettä, mutta ei mitään puhdistusjärjestelmää. Vesi puhdistui ihan luonnollisesti riittävän kasvillisuuden ansiosta (oli muuten melko paljon tämä määrä)! Sain kullanarvoisia vinkkejä omaa tulevaa lampeani ajatellen. Tällaista tietoa saa vain kokemuksen kautta, ei mistään kirjoista lukemalla. Harmittaa todella etten voinut ottaa kuvia.
Puutarhassa oli myös paljon rouvan tekemiä veistoksia. Pidin erityisesti kahdesta jättipäärynästä. Tämän kesän uutuutena heillä oli korkeita kasvitukia, jotka oli tehty ylijäämä taulunkehyksistä (pariskunnalla on Kokkolassa kehystysliike). Telineet/tuet olivat varmaan n. 2,5m korkeita ja punaisia ja niitä oli aika monta. Mielenkiintoista on nähdä mitä niihin tulee ensi kesänä kasvamaan.

Monia ideoita näistä puutarhoista sai. Käsitys siitä mistä tykkää ja mistä ei, vain vahvistui. Monia juttuja tuli kokeilulistalle, toteutetaan mahdollisesti sitten joskus... Kun taas pienet piperrykset, koriste jokaisessa kukkapenkissä tai ovenpielessä ei ole se mun juttu. Jos kauniita asetelmia, ruukkuistutuksia, koristeita ym. on lähekkäin kovin paljon tulee mulle liian levoton olo, vaikka jokainen juttu olisikin itsessään kaunis. Kovassa suosiossa ovat tällä hetkellä kasvihuoneiden käyttö oleskelutiloina ja lammikot pihapiirissä, molemmat jutut ovan hyvästä. Suurta suosiota on saanut viiniköynnösten viljely, betonilaattojen ja koristeiden teko, puiden istutusalueiden rajaaminen kiveyksellä ja erilaisten vanhojen tavaroiden uusi elämä puutarhassa. Ennenkaikkea on ihanaa, että ihmiset jaksavat panostaa puutarhoihinsa. Toivottavasti ensi vuonna lähialueilla olisi uusia avoimia pihoja entisten lisäksi.

Tuoksua ilmassa

Uuden hajuveden ostaminen on kyllä yksi vaikeimmista ostoksista mitä tiedän. Kun hyvän tuoksun löytää, ei sitä halua vaihtaa pitkään aikaan, se on kuin lempivaate, josta ei halua luopua. Joskus kuitenkin tekee mieli jotain uutta tai tuoksu on loppu ja uuden pullon löytäminen osoittautuukin vaikeaksi (onneksi nykyään on nettikaupat) tai mahdottomaksi ja silloin joutuu valitsemaan uuden tuoksun. 

Kun koitan mennä kauppaan tuoksuttelemaan, myyjä koittaa kysellä mieltymyksiä: kukkaista, hedelmäistä vai mausteista, pidätkö ruususta, liljasta tai kenteies pergamontista (mielle tuoksuu pergamontti?). Nenä sekoaa viimeistään neljännen tuoksun jälkeen. Jotain saattaa suihkauttaa ranteeseen, kun se tuntui mukavalle paperilapulla ja toista tuoksua toiseen käteen... kumpikaan ei tunnu oikealta. Lopulta kyllästyn ja sanon vielä miettiväni. Kotona toinen tuoksu onkin jo aika kiva, mutta yhtään ei enää muista mikähän se lopulta oli...

Viimeisimmän ahkerassa käytössä olleen tuoksuni, olen saanut Kotivinkin lukijalahjana n.4,5 vuotta sitten. Se kolahti heti! Samaa tuoksua olen sittemmin ostanutkin. Pidän siittä edelleen erittäin paljon, mutta olen jo pidemmän aikaa etsiskellyt jotain uutta. Useamman kerran on Emotionissa tullut hajuvesihyllyn luona vietettyä aikaa. Tuloksetta. Olen koittanut myös katsella selostuksia tuoksuista. Muistan kaikki käyttämäni hajuvedet, mitään yhteneväistä linjaa niistä en kuitenkaan ole löytänyt.

Miehen lempipartavesi (myös minun lemppari) pääsi loppumaan. Ajattelin tilata hänelle uuden pullon vuosipäivämme kunniaksi, koska se oli poistunut Emotionin valikoimasta, joten en sitä sieltä voinut ostaa. Tilausta netistä tehdessäni, selailin taas kerran naisten tuoksuja. Yksi kuvaus pysäytti ja hetken mielijohteesta päätin tilata sen. Olihan edellinenkin lempituoksu tullut postissa sen kummemmin tuoksuttelematta. Hajuveden kuvauksessa luonnehdittiin tuoksua seuraavasti: Tämän suunnittelijan ensimmäiseen tuoksuun on inspiroinut naisen ja miehen hääpäivänään tuntema intohimo ja rakkaus. Kuvaus sopii siis myös vuosipäiväämme. Tuoksu on Vera Wang. Olen todella tyytyväinen valintaani <3  Ilmeisesti juuri ne oikeat tuoksut vain tulla putkahtavat eteen, kun on niiden aika.

Tässä pientä listaa elämäni tärkeimmistä tuoksuista, milloin ne olen hankkinut ja siitä, mitä ne sisältävät. Toki tuoksuja on ollut muutamia muitakin, mutta ovat olleet ohimeneviä halppistuttavuuksia tms.

Vera Wang, Vera Wang

Uusin tuoksuni 4-vuotis päivämme kunniaksi. 
Suunnittelijan ensimmäiseen tuoksuun vuonna 2002, on inspiroinut naisen ja miehen hääpäivänään tuntema intohimo ja rakkaus. Ruusun, mandariinikukan, lootuksen sekä vaalean puun sävyt luovat hyvin romanttisen tunteen.
Ensituoksun flirtti: bulgarialainen ruusu – intohimo, vehka – kauneus, mandariinin kukka – onnea
Sydäntuoksun suudelma: gardenia – puhtaus, lootus – viattomuus, iris – herkkyys, valkoinen tuoksuranka – onnea parisuhteelle. 
Pohjatuoksun syleily: myski, vaalea puu, kukkaisnektariini, ruusupuu

Kate Moss, Wild Meadow
Kesällä 2010 kesätuoksuksi.
Tuoksussa sekoittuu bergamotti, vaaleanpunainen greippi, persikkaa ja lehtivihannekset. Tuoksun sydämmessä tavoitteena on Englannin maaseudun puutarhaojen viehätys; ruusun olemus, hurmaava magnolia ja makea kuusama. Tuoksu on kausituoksu kevät/ kesä 2010.

Kelvin Klain, Eternity moment
Lehden lukijalahjana vuonna 2009, kun olin juuri eronnut. Tuoksu oli täynnä uutta toivoa.
Romanttinen ja hienostuneen raikas kukkaistuoksu vuodelta 2004. Päätuoksussa on litsi, guava, granaattiomena, lilja ja pioni. Keskituoksusta löytyy passionkukan, lumpeen ja myskin aromena. Pohjalta löytyy ruusupuu ja vadelma. Nämä yhdessä luovat nykyaikaisen tuoksun feminiiniset sävyt, joka vievät ajatukset kahden sielun ensi tapaamisen sensuelliin hetkeen.

Leonard, Balahe
Joululahjaksi äitipuolelta 2001. Mukavan lämmin tuoksu, tuo mieleen aina joulun ja käyttö onkin sijoittunut lähinnä pimeimpään vuodenaikaan.
Tässä mausteisessa tuoksusta löytyy sitrushedelmiä, mausteita, ananasta ja luumua. Tyylikäs tuoksu on suunniteltu vastaamaan eleganssin naisen hienostunutta makua vuonna 1983.

Nina Ricci, L'Air du Temps
Joululahjaksi kummitädiltä 2006. Ei ole noussut lempituoksuksi ja on tuonut mieleen hieman mummoni käyttämän kielo hajuveden. Vuosien varrella olen silti harvakseltaan käytellyt ja alkanut pitämään siitä enemmän.

Klassinen tuoksu, joka sopii mainiosti kaiken ikäisille! Tuoksu tuotiin markkinoille toisen maailmasodan jälkeen vuonna 1948 ja symbolisoidakseen vallitsevaa rauhaa, koristeli muotitalo pullonnupin kahdella rauhankyyhkysellä. Tämän rennon kukkaisen/ maustesen tuoksun koostumukseen kuuluu bergamotin, jasmiinin, ruusun, orvokin, setripuun, myskin sekä ambran sävyjä.

Lancôme, Miracle
Itse ostin uutuus hajuveden ensimmäisen vakituisen työpaikan kunniaksi 2000.

Tuoksu luotiin muistutukseksi siitä, miten mahtava ja arvoikas elämä on. Tuotiin markkinoille 2000. Sen kukkaiset jasmiinin, inkiväärin, magnolian, freesian sekä ambran sävyt luovat viattoman iloisen, sekä sensuellin tunteen.

Lanôme, Trésor
Tuttavalla oli tätä opiskeluaikana ja pidin tuoksusta niin, että ostin itsellekkin pienestä opintotuesta säästämällä 1996.

Itämainen ja rento tuoksu on erittäin suosittu tuoksu ympäri maailma. Tuotiin markkinoille 1990. Siinä ruusun, ananaksen, persikan, orvokin, jasmiinin, santelipuun sekä vaniljan yksinkertainen koostumus houkuttelee kaiken ikäisiä naisia.

Perfumers Workshop, Samba
Peruskoulun yläaste 1993 ja taisi monikin tyttö tuoksua tälle, joten pitihän sitä itsellekkin saada. Siihen aikaan ihanan huumaava, makea tuoksu.

Elegantti tuoksu otettiin käyttöön vuonna 1987. Siinä yhdistyy kukkien ja hedelmien sekoitus, kuten oranssi lilja ja mandariini.

Alyssa Ashley, White musk
Ensimmäinen oikea hajuveteni 1991. Naapurin rouvalla oli tätä ja hän tuoksui niin huumaavan hyvälle. Kempparista sitten itsellekkin ostin viikkorahoista. Vieläkin pidän tuoksusta.

Aistikas, itämainen ja raikas tuoksu tuotiin markkinoille 1969. Luotu hienostuneelle ja romanttiselle naiselle.
Avautuu orvokkien, jasmiinin ja ruusujen vivahteissa. Sydäntuoksuina moschusakzent, iiris ja jalopuut. Pohjatuoksuina sinnliche ja myski.

Mieheni tuoksuista esittelen kaksi tämänhetkistä suosikkiani.

Hugo Boss, Selection
Niin ihana että! Löydettiin yhdessä Emotionista suhteemme alkuaikoina, nyt oli siis valikoimasta poistunut. Onneksi nettikaupoista löytyy. Tätä tuoksua siis tilasin nyt lisää.
Mausteinen  ja rento  tuoksu tuli markkinoille 2006. Se sisältää mandariinin ja greipin raikkaitten sävyjen lisäksi myös pippurin, lehtien sekä tähtianiksen lämpimiä värejä. Sydämestä löytyy setripuun ja myskin mausterikas sekoitus.

Hugo Boss, Pure Hyvänä kakkosena tulee saman merkin toinen tuoksu. Vuosi sitten Emotionista löydetty ja hyväksi havaittu. Tämä sitruksinen tuoksu tuli markkinoille 2008. Energinen ja puhdas tuoksu jonka sitruunan, hyasintin, liljan sekä puun piristävät elementit luovat menestyneen ja kunniahimoisen miehen tunteen.

Kasvimaan satoa

Kasvimaan satoa on päästy korjaamaan ihanan paljon lisää. 

Sipulit nostin maasta kuivumaan, kun naatit olivat olleet jo viikon pitkin maata, eikä kokoa näyttänyt tulevan enää lisää.

Ensimmäinen sato marjapensaista on poimittu. Ei vielä ollut vielä suurensuuri, istutettiinhan pensaat vasta tänä kesänä. Keltainen kasviainen lahjoitti yhden marjan. Vaaleanpunainen herukka lahjoitti kaksi terttua ja valkoinen herukka tarjoili kymmenen marjaa, samoin toinen tavallinen mustaherukka. Pohjanjätti mustaherukka, on kyllä nimensä mukainen. Marjat ovat peukalonpään kokoisia. Punainen karviainen tuotti suurimman sadon, useamman desin marjoja. Osa jäi vielä pensaaseen kun eivät olleet kypsiä. Punainen, vihreä ja toinen tavallinen mustaherukka eivät tuottaneet vielä satoa. Vaikka sato ei ollut suuren suuri, oli se sitäkin maukkaampi. Nam!

Herneet ovat alkaneet pullistumaan ihanan isoiksi ja niitä onkin päästy myös maistelemaan. On ne uskomattoman hyviä suoraan pensaasta poimittuina. Poikakin käy herkuttelemassa niillä kasvimaalla.

Huomenna olisi tarkoitus koittaa tehdä etikkakurkkuja ja kesäkurpitsasta hilloa, sekä pikkelssiä. Molempia raaka-aineita olisi nimittäin paljon. Kumpiakin kasveja on vain yksi tuolla pihalla, mutta mikä tuottavuus niillä onkaan! 

Papuja on myös tulossa aivan uskomattoman paljon. Mitenkähän niitä pitäisi syödä?

Yhdessä tynnyrissä kasvimaan reunassa on kasvamassa verkkomeloni. En ollenkaan uskonut sen tuottavan ulkosalla minkäänlaista satoa, mutta yhtä melonia se siellä kasvattaa :) Saas nähdä ennättääkö se kypsäksi asti. 

Perunat kukkivat. Kokeeksi nostin yhden varren maasta. Pieniä olivat potut vielä, mutta niitä oli paljon. 

Eiköhän noista kuitenkin yhdelle ruualle lisäkettä saada aikaiseksi. Perunasalaattia ajattelin tehdä.

Kulunut viikko

Ensimmäinen loman jälkeinen viikko on viimein päästy viikonloppuun saakka.

Kiirettä on pitänyt ja melko raskas viikko ollut. Onneksi nyt on viikonloppu, eikä ole suuremmin ohjelmaa suunniteltu.

Perheen koko puolittui viikolla, kun miehen lapset lähtivät lopuksi lomaksi äidilleen.
Minun poika oli viikon kestäneellä "kitaraleirillä". Ei se varsinainen leiri ollut, mutta joka päivä käytiin tunnin soittotunnilla ja sitten on ollut kotona ankaraa harjoittelua. Vaikka poika on ollut kitara kädessä, on harjoittelu vaatinut äidiltäkin melkoista paneutumista. Poika itse keväällä tahtoi opetella kitaransoittoa. Aloitettiin soittoharrastus nyt tällä intensiivisellä alulla ja syksyllä sitten jatketaan soittotunneilla. Toivottavasti innostusta riittää. Onneksi hän on ehtinyt viikon aikana myös uimaan ja käymään kavereilla ja mummulla.

Konservatorion pihalla, missä kitaratunnit olivat, oli aivan uskomattoman ihana Hortensia <3

Kasvihuoneen panelointi on edennyt ihan kivasti, enää ei olisi paljoa jäljellä. Nämä viimeiset hommat vaan on sellaista pientä aikaa vievää näpertelyä, johon on tarvinnut minunkin apua. Kaikkea kun ei voi tehdä yksikseen.
Täytyy sen ukon kyllä minusta aika tavalla tykätä, kun tämmöistä ihanuutta jaksaa mulle värkätä <3

Iltaisin on sitten puhti ollut aikatavalla vähissä. Olenkin lähinnä keskittynyt patalappuken virkkaamiseen ja äänikirjojen kuunteluun. Vielä on hieman kesken Reijo Mäen Sahanpururevolveri. Siinä on lyhyitä tarinoita, joissa kaikissa on jotenkin mukana revolveri. Seuraavana olisi vuorossa Dan Brownin Inferno. Tätä Brownin uusinta odotan innolla.
Olen tykännyt kovasti hänen aiemmista kirjoistaan, enkä usko, että tämäkään tuottaisi pettymystä.

Tänään siivottiin ja käytiin vähän ostoksilla. Lapset ovat saaneet uusia vaatteita koulun alkua ajatellen ja ovat saaneet käyttöönsä omat "kesätyörahansa". Taitaapi olla kaikki nyt sitten tuhlattukkin. Toivottavasti ovat tyytyväisiä hankintoihinsa.