Viime viikolla tuli tehtyä hieman raivaustöitä. Meidän ja naapurien tonttien välissä on viiden metrin kaistale, ei kenenkään maata. Aika tiheäksi oli päässyt meidän ja alanaapurin välinen alue. Molemmat naapurit, oltiin sitä mieltä, että jotain pitäisi sille tehdä. Kaupungille asiasta ei kannata soittaa. Jos sieltä joku tulisikin raivaamaan aluetta, kaataisi metsuri juuri ne väärät puut (tai jopa kaikki) ja jättäisi roskat sinne. Sekin on jo kerran nähty ja ei kiitos toiste! Heidän tekemisiään on saatu siivota ja korjata nyt neljänä kesänä. Eihän se heitä haittaa, millainen näkymä meidän olkkarin ikkunasta on. Mutta minä näkisin mielelläni kauniin harvahkon metsän, jonka lomasta aurinko paistaisi tontille vielä kymmenenkin vuoden päästä ja kauniin metsänpohjan, jossa kasvaa metsätähtiä, saniaisia, varpuja ja heiniä.
Iso työ tuossa oli. Useamman tunnin puskissa kökin. Välillä sai mennä pihamaalle katsastamaan tilannetta, että mitä vielä kaadetaan, vai onko jo hyvä. Huomattavasti pusikko harveni. Kaksi kuormallista sai risuja kuskata peräkärrryllä pihajätteiden keräyspaikalle. Nyt kun tulevina kesinä muistaa roskat käydä raivaamassa pois, tulee alueesta tosi nätti. Ihan alueen alussa on pieni niityn tapainen kohta. Ajateltiin koittaa kylvää siihen niittykukkaseosta, jos vaikka saataisiin pieni perhosniitty aikaiseksi.
Kannatti hääriä! Tuo kukkaniitty on kyllä hyvä ajatus! Itse jätin yhden tontinkulman niityksi ja nyt siellä mm. Päivänkakkarat ihanasti kukkii kesäisin.
VastaaPoistaJätitkö tontinkulmalta vain ruohon leikkaamatta ja annoit kasvaa, vai kylvitkö jotain niittykykkaseosta?
PoistaMe ajateltiin laittaa niittykukkaseosta. Maata pitäisi vain ensin hieman saada muokattua ja se on se suurin kompastuskivi tässä asiassa. Se on nimittäin, nimensä mukaan, tosi kivinen homma.