Taidan olla vähän hassu, kun lempikirjoihini kuuluu Harry Potterit ja Twilight-sarja. Näiden lisäksi yksi parhaita kirjasarjoja on Me Rosvolat (juu aika laaja kirjamaku minulla). Eikä yhtään huono asia ole se, että se on suomalaisen kirjailijan Siri Kolun tuotos. Näiden kirjojen seurassa viihtyy niin lapset, kuin aikuisetkin. Meillä kirjat on kuunneltu automatkoilla äänikirjoina. Harmi kun uusimmasta kirjasta ei ole ainakaan vielä saatavilla ääniversiota. Sitä odotellessa kannattaa kuitenkin tutustua sen luettavaan versioon tai aloittaa koko sarja alusta lukien tai kuunnellen, jos siihen ei vielä ole tututstunut.
Me Rosvolat kertoo maantierosvoperhe Rosvoloista ja siitä kuinka he tulevat ryöstäneeksi rosvoisän päähänpistoryöstänä Viljan, ihan tavallisen vematytön rosvolapsille kaveriksi. Vilja ja Rosvoloiden perhe ystävystyvät kesän aikana, seikkailujen lomassa.Viljasta tulee osa rosvoperhettä, vaikka hän palaakin syksyn tullen kotiinsa viettämään vema-arkea.
Me Rosvolat ja konnakaraoke tempaa lukijat uuteen kesäseikkailuun, jossa rosvojen kesäpäivillä kisataan uuden maantierosvojen hallitsijan tittelistä. Viljasta tulee huijan voittaja ja voitosta käynnistyy uusi seikkailu, joka jatkuu läpi seuraavienkin kirjojen.
Me Rosvolat ja iso-Hemmin arkku, jatkaa konnakaraoken seikkailuken kesää syksyyn ja talveen saakka. Viljan perhe kietoutuu tiiviimmin mukaan tarinaan. Tehdään suuria löytöjä niin omasta itsestä, kuin rosvojen suurimmasta aarteestakin. Opitaan kuinka kukaan ei selviä yksin elämässä ja ystävyyden voima auttaa vaikeidenkin tilauteiden läpi. Ymmärretään mikä on rosvojen suurin aarre ja mitä sen saavuttamiseksi vaaditaan.
Me rosvolat ja vaakunaväijy vie hurjaa seikkailua eteenpäin, rosvojen suurimman aarteen saamisessa. Viljan perhe joutuu muuttamaan oman turvallisuutensa takia ja muuttuu vemaperheestä rosvoperheeksi. Kaikille rosvosuvuille selviää että juuri he ovat ensimmäisen oikean rosvoruhtinaan jälkeläisiä, suoraan alenevassa polvessa, eli ei mitään turhaa sakkia. Kirjan loppu lupaa tarninaan edelleen jatkoa :)
Vaikka kirjoissa on opettavaistakin sävyä havaittavissa ei se oli suitenkaan sellaista pakkosyöttöä, kuin joissakin vanhoissa lastensaduissa. Opitaan perheen ja ystävyyden tärkeudestä, erilaisuuden kunnioittamisesta ja siitä ettei meteria tuo todellista onnea. Jutuille saa välillä oikeasti nauraa ihan vesi silmissä ja aikuinenkin jaksaa odottaa seuraavia juonenkääntieitä. Lopputulos ei aina ole ihan itsestäänselvä, tai ainakaan tapa miten sinne päästään. Voin todella suositella kaikille vähänkään veikeämielisille kanssaihmisille! Ihan perheen pienimmille (alle kouluikäiset) ei ehkä sovi, sillä kirjoissa on jonkin verran juonenkäänteitä, pituutta ja jännitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti