Alusta asti matkassa

Nappasin tällaisen haasteen itselleni blogimaailman uumenista, koska se oli niin mukava.
Alkujaan haaste on lähtenyt liikkeelle Valkoinen Harmaja-blogista.

Kukaan ei siis haastanut minua, enkä itsekkään haasta ketään. Haasteen saa napata ken tahtoo.

Jos lähdet mukaan niin vinkkaa asiasta, olisi kiva käydä kurkistelemassa muidenkin matkaseuralaisia.

Haasteen tarkoituksena on muistella kodin tavaroita, jotka ovat kulkeneet matkassa mukana, aina ensimmäisestä omasta kodista asti.
Alunperin haasteessa piti olla ekaan omaan kotiin ostettuja tavaroita, ei lapsuuden kodista mukaan otettuja.
Nyt on kuitenkin niin ettei sellaisia ei ole kuin kaksi varastossa olevaa hyvin nuhjuista mappihyllyä, joten laajennan haastetta omalla kohdallani koskemaan lapsuuden kodista mukaan lähteneitä juttuja.

Minulla on yksi huonekalu, jotka on lähtenyt matkaan kotoa muutettaessa ja on ollut joka asunnossa, jossa olen asunut. Tämä huonekalu on vanha senkki. Toinen huonekalu, jonka haluan ottaa mukaan haasteeseen on vanha sivustavedettävä puusohva. Se ei lähtenyt kotoa muutettaessa heti matkaan mukaan, mutta kun asunnon koko salli, sai myös se paikan kodistani.

Molemmat näistä mööpeleistä ovat peräisin vanhasta talosta, jonka isäni osti ollessani lapsi.
Talo sijaitsi lähellä kotiamme ja isä korjasi, rakensi ja remontoi taloa monta vuotta ihan vain harrastuksenaan.
Taloa kutsuttiin mökiksi ja siellä harjoittelin itseellistä asumista, ennenkuin kotoa kokonaan muutin pois. Molemmat näistä huonekaluista olivat minulla myös siellä ja sieltä lähtiväät matkaan mukaan. Sivustavedettävä oli minulla aluksi kotona sänkynä, omasta tahdostani niin kauan, kunnes se kävi liian lyhyeksi nukkua ja siirrettiin takaisin mökille.

Puusohvan tyynyjä. Itse tehtyjä tietenkin.

Rakastan vanhoja täyspuisia huonekaluja. Ne ovat olleet olemassa kauan ennen minua ja tulevat varmaan olemaan vielä kauan jälkeenikin. Ne voi hioa ja maalata uudelleen useita kertoja, ne kestävät, ovat tukevia ja tarpeeseen suunniteltuja ja valmistettuja. Monen uudemman kalusteen kanssa on saanut pettyä ja ovat lähteneet kiertoon enemmän tai vähemmän pitkän tuttavuuden jälkeen. Minkään vanhan tai itse valmistetun kalusteen kanssa ei ole koskaan käynyt niin. En toki sano että kaikki uudet kalusteet olisivat olleet kehnoja, mutta moni hintavakin juttu on tuottanut pettymyksen matkan varrella.

Näiden  "perintö mööpeleiden" innoittamana olenkin alkujaan entisöintiä ja puutöitä alkanut harrastamaan.
Molemmat näistä huonekaluista olen itse kunnostanut: putsannut ja maalannut uudelleen. Sivustavedettävä sohva olikin ihka ensimmäinen kunnostustyöni ikinä. Molempien kunnostuksesta onkin jo aikaa ja elämän jäljet alkavat näkyä :)
Rakkaus tähän sohvaan on kestänyt jo noin kolmekymmentä vuotta (ja paljonhan sen yli en tietenkään edes ole).

Perhoslapaset sairaalassa

Viimeaikoina on ollut hieman hiljaista täällä blogin puolella. On ollut hieman muita kiireitä. Viime viikolla lapsilla oli syysloma ja touhua riitti, kun tupa oli täynnä tenavia. Tämä viikko onkin sitten mennyt pojan kanssa sairaalassa. Maha tuli maanantaina tosi kipeäksi ja nyt on sitten tavattu lääkäri jos toinenkin. Kokeita on tehty paljon, yksi leikkaus ja huomenna vielä lisää kokeita.
Jospa sitten jo päästäisiin kotiin ja olisi selvillä mikä mahassa on vaivana!

Päivät on kuluneet lähinnä huoneessa ollessa, videoita katsellen, pleikkaria ja muita pelejä pelaillen. Välillä olen saanut kudottua lapasta. Pääasiassa olen kuitenkin toiminut kokoaikaisena viihdyttäjänä ja passaajana. Tämä sairaalassa oleilu käy kyllä työstä ja saa kaikki paikat jumiin. Onneksi pilatesta voi vaivihkaa huoneessa harrastaa, ettei ihan tyystin selkä sano sopimustaan irti.

Pukinkonttiin olen tällaisia perhoslapasia neulonut. Malli on Haaviston kirjasta muunneltu pienempään kokoon, jotta sopivat lapsen käteen. Kivat näistä tulee, kunhan ne joskus saan valmiiksi saakka. Seiskaveikka on lankana ja puikot 3.0. Kyllä tulee lämpöiset.

Piristystä olohuoneeseen

Kesän ajan olohuoneen ikkunoissa olleet verhot, alkoivat tuntua liian keveiltä, nyt syksyn tullen. 

Vielä ei tehnyt kuitenkaan mieli laittaa viininpunaisia jouluverhoja, joten jotain oli keksittävä. 

Verhovalikoimaa kaapissa tutkiessa, käteen osui entisen kodin makuuhuoneessa olleet pellavaverhot. 

Aika pienellä vaivalla, niistä sai muutettua olkkarin ikkunoihin sopivat. 

Lyhensin ne ja ompelin kumpaankin sivuun pitsin, joka myös löytyi kaappien kätköistä.

Meillä ei yleensä olohuomeen pöydällä ole mitään liinaa, koristeita tms. Yksinkertaisesti siitä syystä, että pöydällä sijaitsee yleensä läppäri, siinä syödään töllötintä katsellessa tai jonkun jalat ovat sen päällä. Liinat eivät pysy suorassa ja muut tavarat ovat tiellä. Nyt valokuvia ottaessa tuntui pöytä liian valkoiselta ja hoksasin kokeilla ruokapöydältä yhtä nahkaliinaa tähän pöydälle. 

Tämä liina pysyy ainakin suorassa ja paikoillaan. Kunnianhimoisesti laitoin kynttiläkiponkin pöydälle, saas nähdä kauanko se siinä on. 

Olohuone kaipasi muutenkin pientä pitistystä. Vaihdoin pikkutähtityynyt sängyn päältä sohvalle (ei ole edelleenkään tähtiähkyä) ja laitoin koristevalon verhon viereen roikkumaan. Illat ja yöt ovat jo tosi pimeitä, eikä ulkoa tule edes katuvalojen kajoa sisälle. On yöllä liikkujille kivempaa, kun on pieni valonlähde ohjaamassa kulkua. Poika kysyi valot nähdessään, "Miksi meillä on jo nyt jouluvalot."  :o)

Minä niin kovasti tahtoisin uutta televisiotasoa. En vain ole saanut päätettyä millainen sen tulisi olla, paitsi että saisi olla valkoinen. 

Myös uusi ja kauniimpi kotiteatterijärjestelmä olisi tervettullut ja terassin oveen pitäisi hankkia toisenlainen/ -värinen laskosverho.

Virkatut valopallot heijastavat piemässä mukavia kuvioita verhoihin. 

Aiemmin kun valot ovat olleet oisin aseteltuina ei vät kuviot ole näkyneet näin selvästi.

Nallekortteja

Askartelin kortit kahdelle hyvälle ystävälleni. Toinen sai vauvan ja toinen täytti vuosia.

En edes muista mistä olen hankkinut nämä 3D- nallet, mutta kauan ne ovat odottaneet käyttöön pääsyä. 

Miettiessäni millaiset kortit heille tekisin, käteen sattui kartongit missä nallet olivat. Olin aivan unohtanut niiden olemassa olon.
Olen tyytyväinen kun löysin ne uudelleen, koska korteista tuli oikein suloiset.

Raisiolainen omenakakku

Viikolla eräs ihminen mainosti tätä kakkua facebokissa ja laittoi linkin ohjeeseen, siletä siis löysin Head isu- blogiin, josta ohje on. Alkuperäinen ohje siis löytyy täältä, Klik. Blogin pitäjä sanoo kakusta näin: "Hyvä ja mehevä kakku ainakin omenahillosta tehtynä. Siinä saa mielellään olla omenanpaloja, ei siis aivan sosemaista."

Kokeiltuani kakkua, olen ihan samaa mieltä. Itse tehdystä omenahillosta tehtynä kakku oli tosi maukasta ja kosteaa.

Poika tuumasi kakkua syödessään, että vain vanilijajäätelö puuttuu, NAM.

Raisiolainen omenakakku

200 g voita

1,5 dl sokeria

1 muna

3 dl omenahilloa tai meheviä omenakuutioita

3,5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1,5 dl maitoa

mantelilastuja

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää joukkoon vatkaten muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Jos käytät omenakutioita lisää ne taikinaan ennen jauhoja, omenahillo lisätään jauhojen jälkeen. Lopuksi taikinaan lisätään maito. Levitä taikina piirakkavuokaan tasaisesti ja ripottele pinnalle mantelilastuja. Paista 175 asteessa alatasolla 50-60 min.

Oman kakun paistoin irtopohjavuassa, se oli hieman vaikea siirtää tarjoilulautaselle,mutta onnistui kahta paistilastaa käyttäen. Kakku oli uunissa 55min.

Soap & Balsam

Syyskuisessa luokkakokouksessa ollessa, klik, jokainen kertoi tietenkin kuulumisiaan. Eräs luokkakaverimme Kirsi, oli perustanut uuden yrityksen. Hän oli alkanut valmistaa luonnon kosmetiikkaa, aluksi saippuoita. Hän oli tuonut meille pieniä näytepaloja saippuoista testattavaksi ja saimme myös ostaa ihan täysikokoisia saippuoita.
Lupasin silloin aiemmassa tekstissä kertoa näistä hieman enemmän, testattuani niitä ensin. No nyt olen testannut.
Yhteistyötä tässä ei ole sen enempää kuin nuo näytepalat. Olen vain itse niin innoissani tästä jutusta.

Soap& Balsam on siis suomalainen käsityöyritys, joka valmistaa tuotteensa korkealaatuisista raaka-aineista ilman eläinkokeita. Tuotteet ovat aitoja luonnontuotteita, ilman keinotekoisia väri-, haju- tai pesuaineita. Tuotteiden lähtökohtana on tukea ihon hyvinvointia ja hemmotella aisteja, luontoa ja kehoa turhaan rasittamatta. Soap& Balsam:ille on tulossa myös nettikauppa. Vinkkaan siitä, kun se aukeaa.

Ostin itselleni Mineraalisuola- saippuan. Vähän pääsi ryttääntymään, tämä ihana tuotepussi kotimatkalla laukussa.

Saippuaa on tarkoitus säilyttää tuon luffa-sienen päällä. Näin saippua pääsee kuivamaan ilmavasti, eikä jämähdä kiinni alustaansa. Käytössä tuo ratkaisu on osoittautunut hyväksi. Voin suositella! 

Kun pitkään on tullut käytettyä peseytymiseen vain suihkusaippuoita, oli palasaippuan käyttö hieman hassun tuntuista, mutta nopeasti siihen tottuu. Nyt tällaisen laadukkaan palasaippuan käyttö tuntuu jo yleelliselle.

Näytepalaksi valitsin itselleni Hand Made- logolla olevan Vanilija-voipuu-saippuan.

Muutamia näytteitä jäi yli ja koska istuin Kirsin vieressä, sain jäljelle jääneet kaksi saippuaa mukaani.
Vihertävä pala on Avocado- vihreätee ja sinisävyinen Eucalyptus-savi.



Mineraalisuola

Herkän ja kuivan ihon suihkukaveri. Saippuan suolaseos elvyttää ihon omaa kosteuttamisprosessia tehden sen pehmeäksi ja joustavaksi. Saippuaa hierotaan suihkussa palasta suoraan iholle, voidaan myös jättää iholle saunomisen ajaksi. Lämpö tehoostaa vaikutusta. Kokeilemisen arvoinen myös ongelma iholle, kuten atoopisesta ihosta, psoriaasisksesta, finneistä tai sulfaattiallergiasta kärsiville.

Vanilija-voipuu

Aidot vanilijan siemenet hierovat kehoasi ja voipuun voi hoitaa, vahvistaa ja lisää ihon elastisuutta. Luonnon oma kermainen vaahto puhdistaa ja lempeä vanilijan tyynnyttää kehosi ja mielesi kiireisen päivän jälkeen.

Avocado- vihreätee

Raikastava luonnon kultakylpy iholle. Tuore avocado, avokadoöljy, vihteä tee ja lime- ja bergamonttiöljy tarjoavat iholle paljon luonnon antioksidantteja, A- ja D-vitamiinia, lesetiiniä ja pottasiumia. Raikas toksu.

Eucalyptus-savi

Virkistävä Eucalyptys ja yleellinen sitruunamyrttiöljy pesevät ihon huokoisen pehmeäksi. Antibakteeriset eteerisetöljyt yhdessä mineraalipitoisen kaoliinisaven kanssa hoitavat ihoa.

Vanilija-voipuu- saippua testikäytössä. Tuo luffa-sienialusta on kyllä tosi hyvä. Kerää saippuasta tulevat vaahdot/ märkyyden ja pitää sekä saippuan että alustan putaana ja kuivana.

Hauskat pullot

Meillä oluen kulutus on melko vähäistä. Mutta toisinaan tekee mieli tummaa olutta. Ostin tätä Adlerkönig- olutta ensimmäisen kerran ihan pullon takia, kun se oli niin hauska. Mukava yllätys oli, että se oli myös mukavan makuista. Nyt näistä pulloja on viimein kertynyt muutama kappale. Pulloista olen liottanut etiketit irti. Nyt ne odottavat mehua tai vappusimaa sisuksiinsa.
Mehut taisi tälle syksylle jäädä keittämättä, mutta jospa vappuun mennessä olisi kertynyt vielä muutama pullo lisää,
niin saisi kaiken siman samanmoisiin pulloihin silloin pullotettua.

Kasvimaan sadonkorjuu ja Raparperipiirakka

Olen kerännyt viimeisiä satoja kasvimaalta ja laittanut sitä samalla talvikuntoon.

Kun sadot oli korjattu, oli aika siirtää muutamia kasveja. 

Rohtobalboa ei kestä talvea ulkona, joten päätin kokeilla sen talvettamista pihahuoneessa. Kasvien talvettamistahan siellä suunnittelin, jo huonetta suunniteltaessa. Keväällä istutin tynnyriin kaksi pientä taimea ja nyt ne täyttivät koko tynnyrin! Ihan pieneen astiaan niitä ei saanut siirrettyä... Onneksi muistin käyttämättömänä olevan vanhan Ikean tynnyrin ja siihen sitten kasvin siirsin. Saas nähdä kuinka käy.

Sitruunamelissa kasvoi yhdessä lavankauluslaatikossa, myös se oli päättänyt hieman villiintyä ja jättää muut kasvit alleen.
Siirsin sen sitten Rohtobalboalta vapautuneeseen tynnyriin. Sitruunamelissa on talvehtinut jo monta talvea pihalla hienosti, samoin kuin myös oregano ja Ruohosipuli. Toivottavasti talvehtivat nyt tynnyreissäänkin hyvin, samoin kuin Piparminttu omasssaan.
Kukin saa rehottaa ihan omassa rauhassaan jälleen ensi kesänä.

Tomatit olin unohtanut kokonaan, kun niissä ei elokuussa satoa näkynyt. Nyt kun Sitruunamelissaa siirsin, tajusin tomaatteja olevan paljon. Suurin osa oli vihreitä, mutta hyvinhän ne ehtivät sisällä kypsyä. Ihanaa oli maistaa omia tomaatteja lokakuussa. NAM!

Viimeisistä yrteistä joita keräsin, tein tuoreyrttiseos-silppua, jonka pakastin isoissa pakastelaatikoissa. Oreganoa, timjamia, ruohosipulia ja laukkasipulia sopivasti sekaisin. Toivottavasti seos toimii .

 Kesän ensimmäinen raparperipiirakka.
Raparperi kasvoi koko kesän yhdessä multasäkissä, kun en sitä voinut vielä oikealle paikalleen istuttaa. Nyt laitoin sen talven ajaksi yhteeen lavankaulukseen ja samalla korjasin sadon. Kahden piirakan verran siitä sai käyttökelpoisia varsia. Toisen tein samana päivänä, kun serkku oli tulossa lapsieen kylään ja toisen satsin pakastin :)

Raparperipiirakka
150g voita
1 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte
1/2 l raparerinpaloja
1 dl fariinisokeria
1 prk kermaviiliä
1 muna
1/2 dl sokeria
2 tl vanilijasokeria

Vaahdota voi ja sokeri. Lisätään muna seoksseen.
Sekoitetaan leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisätään taikinaan.
Taikina painellaan voideltuun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Raparperinpalat ja Fariinisokeri sekoitetaan keskenään ja levitetään taikinan päälle piirakkavuokaan.
Täytteen muut aineet sekoitetaan keskenään ja kaadetaan raparperin palasten päälle.
Paistetaan uunin alimmalla tasolla 200 asteessa 25-30 min.

Oma piirakka oli muutaman minuutin liian kauan uunissa, kun puhuin puhelimessa, enkä tarkastanut ajoissa, vaan odotin täyden 30min. Meinasi keskustasta tulla hieman kuivaa, 25 min olisi riittänyt. Paista sen verran, että reunat alkavat saada väriä.
Hyvää kyllä oli. Lapsillekkin maistui, vaikka raparperi on monesti heille hieman vaikea ruoka-aine.

Pekoni-purjopiirakka

Kasvimaalla on ollut vielä muutamia kasveja odottamassa sadonkorjuuta.
Purjot ovat kiltisti olleet rivissä odottamassa minun inspiraatiotani.
Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi alkaa purjon käsittely hommiin. Kasvamassa oli vielä seitsemän isoa purjosipulia, kosta pisin oli 155cm ja paksuimman tyven ympäri ei mun sormet riittäneet, halkaisija sillä oli 8cm. Aivan valtavia!
Mun olisi pitänyt osallistua siihen jättikasvisten kasvatus kilpailuun.

Vaikka aika ronskisti karsinkin lehtiä tuli tuota purjosilppua silti mieletön määrä. Pienimmän yksilön silppusin ekaksi ja siitä tuli 7dl silppua, sen mukaan sitten pussitin kuhunkin pussiin saman verran ja pusseja tuli 11kpl. Isoimmasta yksilöstä tuli neljä pussillista :) Ainakin pussillinen olisi tullut vielä lisää, jos olisin säästeliäämmin käyttänyt. Mutten enää jaksanut. Aika tujua oli tämä meidän sipuli. Uimalasit päässä sitä jouduin silppuamaan, ettei ihan hysteerisesti olisi tarvinut alkaa vetistelemään.

Samalla kun keittiössä touhusin, tein päivän aiheesta myös ruokaa. Eli Pekoni- purjopiirakka pääsi uuniin. Ohjeen löysin Hellapoliisi- blogista, klik. Täytyy sanoa, että tuo piirakan pohja oli todellinen löytö. Mehevä ja rapea samalla kertaa, eikä yhtään kova leikata!
Tätä tulen käyttämään jatkossa aina suolaisiin piirakoihin.

Pekoni-purjopiirakka

Pohja:  
2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
100 g margariinia, 0,5 dl maitoa  

Mittaa kuivat aineet ja kylmä rasva leivontakulhoon ja pyöräytä ryynimäiseksi seokseksi, lisää joukkoon kylmä maito ja sekoita nopeasti tasaiseksi. (Minä hieman pehmensin jääkaappikylmää voita, mutten paljon.) Painele taikina pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja nosta kylmään siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Täyte:
140 g pekonia 
Puolikas purjoa silpputtuna (n.3,5 dl silppua)
2 tomaattia viipaloituna
3 dl kermaa/ maitoa
3 munaa
150 g juustoraastetta

Paista pekonislppu kuumassa pannussa, lisää joukkoon purjo.Nosta pekoni-purjoseos piirakappohjan päälle, viipaloi pinnalle tomaattia.
Sekoita keskenään kerma/maito, munat ja juustoraaste ja kaada piirakan pinnalle.
Paista 200 asteisessa uunissa, alimmalla tasolla puolisen tuntia.

Banaanikakku

Ystävälläni kyläillessä, pääsin maistamaan aivan ihanaa banaanikakkua. Pyysin häneltä ohjeen myöhemmin itsellekkin, kiitos R. Ohje on super helppo. Kannattaa kokeilla.

Tarjosin ensimmäistä kakkua mun miehille kotona ja työkavereille ekan oikean työpäivän kunniaksi! Juu, työkokeilu on loppu ja se onnistui. Pystyin siis palaamaan töihin, näihin uusiin työtehtäviin. JEE! Ei selkä vieläkään kunnossa ole, mutta huomattavasti parempi jo. Toisen kakun tein kun kylään oli tulossa serkku lapsiensa kanssa. Molemat kakut tekivät hyvin kauppansa. Kuivakakuissa on mielestäni useimmiten se vika, että ovat nimensä mukaisesti "kuivia". Tämän kakun kanssa ei sitä ongelmaa ollut.

Banaanikakun perusohje

2 isoa/ 3 pienempää banaania

2 dl sokeria

1 muna

3 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta
mausteita maun mukaan
4 rkl maitoa (tai kermaa)
50 g sulatettua margariinia

Vatkaa paloiteltu banaani ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon muna ja vatkaa hyvin sekaisin.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vuorotellen sulatettua margariinia, maitoa ja jauhoseosta sekoittaen. Paista voidellussa ja jauhotetussa kakkuvuoassa 175 asteessa 40-50 min, alimmalla tasolla.

Muutamia vinkkejä kakun tekoon:

Tällä perusohjeella tulee pieni kakku, n. 1 litran vuokaan. 
Normaalikokoiseen kuivakakkuvuokaan tarvii tehdä kaksinkertaisen annoksen. 
Banaanit vatkautuvat paremmin, kun ovat hieman ylikypsiä. Kuoret ja sisuskin voivat olla hiukan mustia, niin hyvin kelpaa kakkuun.
Olen käyttänyt kakkuun ekalla kerralla kaiken sokerin tavallista ja toisella kerralla puolet tavallista ja puolet fariinisokeria. Molemmat onnistui hyvin. Fariinisokerista tuli kivaa lisämakua.
Mausteena itse käytin neilikkaa, kanelia, kaardemummaa, pomeranssinkuorta ja muskotinkukkaa, 1tl kutakin laatua.
Omaa kaksinkertaisen annoksen kakkuani paistoin reilut 50 min, kun ei tuntunut olevan aiemmin kypsä.
Kakun voi toki myös kuorruttaa. Itse tarjoilin kakkua iltateellä vielä lämpimänä vanilijajäätelön kera. NAM!

Pelargonikynnet

Tuli aika kesäiset kynnet tällä kertaa.

Pelargoniassa ja Basilicassa oli vielä kukia kuvauksen taustaksi.
Jotenkin näistä kynsistä tuli mieleen nuo Pelargonin kukat.

Vihreä lakka oli Seppälän alelaarista noukittu aiempien, kilik, klik, kanssa samaan aikaan. Tämän lakan levittyminen edellisistä poiketen oli kamalaa. Tämä oli Wild Mild MATTE- lakka ja levittyi paksuna kerroksena, jota oli mahdoton saaada tasaisesti laitettua. Siitä jäi syviä "kuoppia/raitoja". Kahdella kerroksella sai jotenkin siedettävän tuloksen aikaiseksi. Nopeasti tämä kuitenkin kuivui, kun ajattelee kuinka paksu lakkakerros sitä kerrallaan tuli. Kukat ovat kynsitarroja.

Päälylakkana on laivareissulta ostamani kiiltävä Horse Power Nail Fertilixer by butter LONDON (mikä nimihirviö!)