Kukkia kankaaseen

Kun päättää haluta keittiöön uudet verhot on eri tapoja hankkia ne. Jotkut tyypit vain menee kauppaan ja ostaa valmisverhot tai jopa tilaa ne netistä. Toiset menee kangaskauppaan ja tilaa verhot valmiiksi ommeltuina. Jotku hassut sitten ostaa kangasta ja ompelee ne verhot itse. Mutta ei, tää päätti sitten ostaa kankaan ja kuvioidakkin sen itse, ennenkuin saa ne verhot ommeltua. Helpommallakin voisi päästä, mutta tää ei ookkaan ihan tavallinen, tää tyyppi on käsityöihminen... tai oikeastaan täysin tärähtänyt sellainen.

Oikeastaan kaikki lähti siitä, että saatiin joululahjaksi keltainen, kastehelmi tuikkukippo. Siispä sen kaveriksi piti saada jotain keltaista keittiöön. Sopiva kohde oli tietenkin uudet verhot. Katselin sopivaa verhokangasta, mutten löytänyt. Yksi harmaa- musta löyty, mutta oli liian "jouluinen", kun oli käpyjä eikä siinä ollut edes sitä keltaista. Sitten eräänä päivänä katselin alekankaita tuossa minun "lähikaupassa", eli lähimmässä sisustusliikkeessä ja sieltä sattui tällainen raitakangas silmiini. Muistin, että joskus ajattelin tehdä sisustustaulun, johon piirsin vanhasta verhokankaasta kukkia malliksi. No taulua ei tullut koskaan tehtyä, mutta kukat jäivät odottamaaan. Nyt ne kukat selvästi halusivat tähän kankaalle. Halusin kangasta vain 1,20m, mutta sain 4,5m samaan hintaan, kun kauppias ei viittinyt jättää niin pientä palaa lojumaan -70% kangasta. Koko pätkä siis vain 3,5€. No tästä täytynee tehdä pöytäliinakin. 

  Sitten vain muokkaamaan kukkakuvioita sopivaksi keittiön kappaverhoon. Kankaasta ompelin sopivan levyisen kapan ja siirsin kukat kaavapaperilta kankaalle kalkeros-paperin avulla. En nyt muista mikä kyseisen paperin oikea nimi on, mutta tuolla nimellä meillä äiti sitä kutsui ja äidin perintöpaperia tämäkin taitaa olla. Kun kuvion olin saanut kankaalle, niin sitten kangastusseilla vain piirtämään kukkia ja lehtiä kunnolla esille. Keltainen taitaa tästä kankaasta kyllä jäädä kuitenkin uupumaan. Tai saapa nähdä, eihän tämä valmis vielä ole :)

Talven selkä on taittunut

Eilen oli Heikin- päivä. Vanhan sanonnan mukaan Heikin- päivä on talven keskikohta, eli siitä katkeaa talven selkä ja mennään kohti kevättä. Kevään ja kesän kaipuu onkin kova. Minua ei ennen Joulua yhtään haitannut, pimeys tai lumen puute. Minulle sopi mainiosti se pysähtyneisyyden olotila, mikä vallitsi. Olin fyysisesti ja henkisesti samassa tilassa, minuun sattui kovasti ja mieli oli parmeean olon toivossa, odotus tilassa. Nyt on lunta ja kirkkaita pakkaspäiviä. Valoisuus luo lupausta auringosta ja keväästä. Pää ei ole enää niin kipeä, selkä vielä oireilee, mutta lupausta on paremmasta. Kohti kevättä, kohti parempaa oloa, toivottavasti.

 En ole talvi ihminen, pakkanen ei sovi minulle. Hiukset on sähköiset, iho kuivaa, ulkona on vaikea hengittää näillä pakkasilla ja vaatetta pitää laittaa tolkuttomasti päälle, jos meinaa ulkoilemaan uskaltaa. Yäk, en tykkää. Odotan sitä kun pakkaset hellittävät ja aurinko alkaa lämmittää. Silmut alkavat pullistua ja pajunkissat ilmaantuvat. Lumi sulaa ja maa alkaa tuoksua mädäntyneelle ravalle... se tuoks on lupaus ja saa minut malttamattomaksi, pian, aivan pian, on taas maa sula ja pääset upottamaan sormesi multaan.

Joulun kukat ovat lakastuneet ja nyt on keskitalven kukkihjoiden vuoro. Nyt tulppaaneita ja aivan pian kevätesikoita. Lupauksia nämäkin, nyt kukistaan sisällä ja ihan kohta myös ulkona, muutama kuukausi enää. Tykkään siitä, että meillä on vuodenajat. Myös siitä, että on lunta ja pakkasta... tämä jakso saisi vain olla paljon lyhyempi. Mutta nautitaan siitä, nyt kun se on käsillä, nytta samalla voi nauttia myös kevään lupauksesta ja tulppaaneista.

Neuletakki ja huiput kengät

Ennen joulua oli ajatuksena tehdä itselle neuletakki. Halusin merinovillaneoksesta, mutta eihän sellaista löytynyt koko kaupungista, enkä silloin halunnut alkaa tilaamaan. Päädyin sitten ostamaan tällaista puuvillaneulosta. Kankaan sain pestyä ja kaavatkin piirrettyä ennen joulua, mutta empä ompelemaan ennättänyt. Nyt kun sitten sain ompelukoneet esille, niin sain viimein tämänkin tehtyä.

Toisin kuin kuvista saattaisi luulla, tämä on ihan vain vuoreton neuletakki, eikä talvitakki. Kevällä tätä kai voisi käyttää kevyenä ulkotakkina. Meillä ei oikein ole kivaa paikkaa, missä kuvata asukuvia, niin ulos oli pakko uskaltautua kuvaamaan. Kun ulkona sitten on jäätävän kylmä, oli pakko sonnustautua kylmää vastaan lapasten, huivin ja lakin kanssa.

Neuletakin ohje on otettu Ottobre 5/15 lehdestä, Malli Fabulous Fall. Jätin mallista vain poikkileikkaukset pois, tuohon etukaitale-huppuun laitoiun trikoovuorin ja laitoin pyöreäpojaiset päälitaskut. Napeiksi pääsivät vuonna -98 Sanghaissa teettämäni kiinalaiset solmunapit. Löysin näitä nappeja yksi päivä, kun siivosin kaappeja. Miten ovatkin jääneet käyttämättä kokonaan. Nyt sitten kaksi pääsi tätä takkia koristamaan (ja kyllä ne ihan toimivatkin ovat). Ainut mikä tässä työssä vähän harmittaa on se, kun minulla ei ollut paksumpaa tikkauslankaa (enkä viitsinyt lähteä hakemaan kaupasta), päälitikkasin kaikki saumat ja nyt tikkaukset eivät näy kunnolla, siten kuin suunnittelin. No se nyt on tällainen neuletakki, eikä nuo tikkaukset nyt niin suuri juttu lopulta ole.

Tämä pieni linssilude sylissäni halusi väkisin kuvaan mukaan. Kun en aluksi ottanut syliin,

niin se kiipesi noille tikkaille ja pakkohan se siitä oli sitten syliin ja kuviin mukaan ottaa.

Nämä mun kengät ovat niin ihanat! Viime keväänä, mun vanhat siistimmät goretex kengät sanoivat yhteistyösopimuksen lopullisesti irti, niin syksyllä oli pakko ostaa uudet. Halusin siistit kaupunkisaappaat, joissa on goretex kalvo ainakin nilkkaan saakka. Ei meinannut löytyä millään, kaikki olivat joko urheiluun /ulkoiluun tarkoitettuja tai liian siistejä. Lopulta löysin tällaiset Timberlandin saappaat Ellokselta. Kertaalleen piti kokoa vaihtaa, kun olivat hivenen pientä mallia.Kun sattui saamaan vielä tosi hyvän tarjouksen, jäi näille reilusti 200€ maksaville kengille ihan kohtuullinen hinta. Nyt alkutalven näitä käytettyäni voin todeta, että todella hyvät! On käyty kävelyllä ja sohjoisessa kaupungissa shoppaamassa. Pysyy jalat kuivana ja aito nahkakenkä mukautuu ihanasti jalkaan. Kapeat lahkeet mahtuu kengän sisään hyvin, kun on nyöritykset ja leveämmät saa laitettua kengän päälle. Suosittelen, vaika maksavatkin aika paljon.

Tumput kierrättäen

Lapasia lumpuista, no ei nyt ihan, mutta tumput kierrätysmateriaalista kuitenkin.

Minulla on ollut kaappien kätköissä jo vuosia muutama vahingossa väärään pesuohjelmaan joutunut täysvillainen vaate. Ne ovat tietenkin pesussa kutistuneet ja enemmän tai vähemmän huopuneet. Nyt siivosin vaatekaappini ja poistin sieltä kaiken turhan (eli tosi paljon lähti). Osa vaatteista siirtyi ompelukaappiin materiaaleiksi myöhempään käyttöön ja niin myös nämä sukat ja villapaita.

Sukat olen ostanut Virosta joskus 1990- luvulla. Aika hyväksi olen nämä pitänyt, ennenkuin menivät vahingossa pesukoneeseen ja pikkuisen kutistuivat. Kantapää oli siis miltei rikki ja pohkeesta kiristivät, mutta roskiin en ollut malttanut heittää. Hyvä niin, sillä nyt ne pääsivät jatkokäyttöön tumpuiksi. Varren sauma vain auki ja jalkaterä pois, niin olivat jatkokäyttöä vaille valmiit.

Tämä miehen L-kokoinen villapaita on ollut odottamassa parempaa elämää kanssa jo kymmenisen vuotta. Kovin kauan tuntuu välillä kestävän, ennenkuin inspiraatio iskee. Eipä heti uskoisi, etten oikeastaan ole oikein kova hamsteri (tai niin ainakin uskottelen itselleni). 

Asettelin tumppujen kaavat tuolleen vierekkäin, jotta hanskan suuhun tulee vain yksi sauma. Näin siksi, että halusin hyödyntää paidassa, sekä sukissa, olevan resorin hanskan suulla ja halusin siihen mahdollisimman vähän saumoja.

 Villapaidasta jäi mukavasti materiaalia, vielä johonkin muuhunkin projektiin käytettäväksi.

Ompelin molemmat tumput ompelukoneen joustaville materiaaleille tarkoitetulla suoralla ompeleella ja huolittelin kirjavien reunat lisäksi siksakilla. Saumurikin olisi ollut käytössä, mutta jotenkin tuntui, ettei sillä saa niin tarkkaa jälkeä aikaiseksi tuon peukalon kanssa. 

Näihin kirjaviin tumppuihin tuli kämmen ja peukalon pääliosa sopivasti sukan varresta. Kirjavaa osaa ei jäänyt niin paljoa jäljelle, että olisi peukalon sisäosankin saanut, joten sen leikkasin sitten sukan vaaleasta teräosasta. Olisi voinutkin tulla liian kirjava, jos olisivat olleet samaa molemmat. Nämä tumput myös vuoritin luonnonvalkoisella puuvailla-modaali neuloksella. Vuoren kappaleet leikkasin jokaisen erillisenä ja ommpelin joustavalla suoralla ompeleella. Neulos ei ollut purkaantuvaa, joten huolittelua ne eivät tarvineet. Vuori yletyy resoriin saakka ja on kiinnitetty siihen käsin ompelemalla.

Tämä harmaa kutstunut villa, oli sen verran paljon huovuttnut, ettei se purkaantunut ollenkaan. Siispä ompeluun riitti pelkkä joustava suoraommel. Kappaleiden saumavarat kavensin todella kapeiksi, sillä näihin tumppuihin en laittanut ollenkaan vuorta. Tumput viimeistelin suuaukolle laittamillani mustilla nauhan pätkillä ja Made by me- napeilla.

Olen oikein iloisesti yllättynyt siitä, kuinka kivat molemmista tumpuista tuli. Kaavan ohjeen näihin tumppuihin löysin Tehtaamo- blogista, klik. Omaan käden mukaan piirtämällä, sai kyllä hyvin istuvat tumput. Suosittelen! Harmaat tumput pääsivät jo omaan käyttöön talvitakin kaveriksi. Poika oli kyllä sitä mieltä, että nämä ovat hänelle, mutta kerrankin pidin puoleni.

Kastehelmiä keittiössä

Ihastuin näihin kastehelmiastioihin muutama vuosi sitten, kun ne tulivat uustuotantoon. Silloin pyysin mieheltäni, sitä jalallista kakkulautasta lahjaksi ja sainkin. Nyt vuosi sitten, kun mentiin kihloihin, saatiin perheeltäni asetteja/ kakkulautasia ja isoja tarjoilulautasia kihlajaislahjaksi. Nämä juhla-ajat ovat niin sopivia sellaiselle suoralle vihjailulle kotona, että mitä sitä voisi lahjaksi ostaa... Joten kas kummaa meillä on nyt kolme ihanaa lasipurkkia ja pojan mummolta saatiin vielä tuikkulyhdytkin samaa sarjaa.

En yhtään ihmettele, että sarja on suosittu. Astiat ovat nii kauniita, ajattomia ja monikäyttöisiä. Minulle nämä, niinkuin lähes kaikki astiat meillä, ovat jokapäiväisessä käytössä olevia. Mitä sitä hilloamaan kaapissa kauniita astioita vain juhlia varten, kun arjestakin voi tehdä hivenen kauniimpaa niiden avulla. Kyllä siitä juhlasta saa taas juhlavamman lisäämällä hieman koristelua tms.

Toinen lahjaksi tulleista tuikkulyhdyistä oli keltainen. Meillä ei keltaista ole juuri missään, mutta näin kevättä kohden mennessä se saattaakin olla oikein kiva piristysväri, joten voisinkin hankkia jotain muutakin keltaista meille.

Loppiais tunnelmia

Loppiaisena nautittiin koko perheen voimin mukava välipala-aamupalahetki.
Meille muille tämä oli välipala, mutta miehelle aamupala, kun se oli ollut yön töissä.

Lapset yllättivät ja halusivat leipoa. Mariija teki muffinsseja syksyiseltä Ikean reissulta ostamastani muffinssijauhepakkauksesta ja minun Veeti teki edellispäiväisestä perunamuussta ja viimeisestä porkkanalaatikosta rieskoja. Kaikki leipomukset valmistuivat sopivasti juuri siihen, kun Samuli kömpi sängystä ylös. Muffinssien kuorrutus oli vähän ennättänyt jäähtyä ja rieskat tulivat juuri uunista. Voiko ihanampaa olla, kuin juuri uunista tullut lämmin leipä? No ei kyllä paljoa voi.

Tulipa todettua leipomusten lomassa, että meillä on muutaman essun vajaus ja keittiömyssyjä 

ei löytynyt mistään. Tämähän tarkoittaa vain sitä, että edessä on essun ompelua ja myssyjen osto.

Kuvaushetkellä viimeiset rieskat eivät olleet tulleet vielä uunista, 

eli H-hetkeä odotellessa napsaisin muutaman kuvan. 

Lapsuudessa oli enkelikello yksi rakkaimmista joulunajan koristeista. Olen aikuisena ostanut itselleni parikin enkelikelloa, mutta ne ovat olleet sellaisia rimpuloita, ihan toista luokkaa, kuin se mummulla ollut, joka on edelleen toimiva peli. Nyt tänä jouluna törmäsin tällaiseen pieneen "kyyhkykelloon", siinä ei ole sitä kilkattavaa osaa, mikä tavallisessa enkelikellosssa on, mutta se ei varsinaisesti haittaa. Mukava tätä on katsella, valon heijastumista rauhankyyhkyjen siiviltä ja tasaista työrintää, sen katseleminen on miltei hypnotisoivaa.

Käsityöristeilylle!

Minulle sattui aivan mahtava juttu, joka varsinaisesti tapahtuu vasta huhtikuussa. Ennen joula, kävin käsityöliike Katariinassa hakemassa viimehetken tarvikkeita joululahjoihin. Siinä, kun saain ostokset hoidetua, kysyi Katariina, että kiinnostaisiko minua osallistua ensikevään Käsityöristeilylle bloggaajana? Siis tulla sinne esittelemään blogiani ja käsitöitäni. Hän oli Viking Lineltä saanut luvan pyytää kahta bloggaajaa mukaan ja oli kuulemma heti ajatellut minua toiseksi vaihtoehdoksi. Voi kyllä minua kiinnostaa, joten mukana ollaan!

Olin viimevuonna mukana risteilyllä ihan osallistujana ja kivaahan siellä oli. Tunnelmia risteilyltä löytyy TÄÄLTÄ. Mukaan pääsee varaamalla matka suoraan Viking Lineltä tai jos olet Kokkolan seutuvilta, niin täältä menee Maa- ja kotitalousnaisten bussi risteilylle. Soittamalla sinnepäin, saattaa vielä mukaan mahtua. Risteilylle on paikkoja rajoitetusti ja viime vuonna kysyntä ylitti tarjonnan, joten kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Risteily on siis 16-17.4.2016 Turusta Viking Gracella.

Tässä kaikki langat ja neuletarvikkeet mitä löysin. 

Tässä nyt sitten on pässä pyörinyt kaikenlaisia ideoita, mitä minä siellä sitten oikein esittelelen. Jotain uusia kösitöitä täytyy varmaan tehdä, kun aika lahjakkaasti vanhoja olen maailmalle saanut jaeltua. Neulerintamalla päätin sitten aloittaa valmistelut siivoamalla lankavarastoni. Kaikki langat, pussit ja nyssäkät haalin kasaan ja aloin siivota. Aikamoinen operaatiohan tuo oli. Jokainen lapsi kävi vuorotellen kauhistelemassa mitä oikein teen ja kuinka paljon niitä lankoja minulla onkaan.

Kaksi pipon aloitusta... purkuun meni.

Huomenna täytyy mennä kaupasta ostamaan uusia säilytyslaatikoita, joihin sitten jaottelen eripaksuiset langat. Nyt kun kaiki on olleet pusseissa ja nyssyköissä, ei ole oikein ollut kokonaiskuvaa siitä mitä on ja kuinka paljon. Kun on suunnitellut uusia juttuja, olen monesti todennut, että jaa valkoista uupuu tms. No nyt niitä vajaita valkoisia keriä on aika monta! Samalla kun pusseja kävin läpi tuli vastaan monta kesken jäänyttä työtä ja niin ollen aika monet puikot, virkkuukoukut yms. oheistarviketta. Purkuun meni MONTA liki valmista työtä tai vasta aloitusta. Syynä kesken jäämiselle on ollut mm. että tuotos on ollut liian pieni, liian suuri, inspiraatio loppunut kesken yms. Purin ainakin villatakin alun, lapasten alun, pari pipoa, kolmet sukan aloitukset ja yhden valmiin säärystimen, silti keskeneräisten töiden koppaan jäi kuusi työtä odottamaan inspiraatiota ja aikaa tehdä ne loppuun. Tästä on nyt hyvä aloittaa suunnittelu :)

Purkuun mennyt villatakin aloitus. Langat ei olisi enää riittäneet, kun niitä olen käyttänyt muihin töihin.

Hääliinojen uusiokäyttöä ja lautasliinarenkaat

Häistämme jäi aika monta kaitaliinaa vaille käyttöä. Itse en tarvitse 15m pellavakaitaliinaa mihinkään. Siispä aika moni on saanut lahjaksi syksyn aikana ja jouluna pellavaisen kaitaliinan, johon on painettuna valkoisia pitsiliinoja. Mielestäni tällainen kierrätys ei ole ollenkaan paha juttu. Kalliita liinojahan nuo olivat. Liinoja jouduin hieman palomaan, jotta saajien pöytiin sain sopivan mittaiset liinat aikaiseksi ja muutamia hukkapaloja niistä tietenkin jäi, eikä niitäkään voinut tietenkään olla käyttämättä hyödyksi.

Samulin kummitytöille tein sitten yhdestä yhdestä liinakuviosta ja siihen sopivasta yksivärisestä pellavan palasta, sekä viimeisestä koepainopalasta koristetyynyyn päälliset joululahjaksi. Sitten jäikin enää kaksi kuviollista liinan palasta jäljelle. Niissä oli niin pienet saumanvarat, ettei niistä tyynyjä enää saanut aikaiseksi.

Jouluaattona oltiin miehen kanssa kaksistaan, niin sitten keksin tehdä näistä viimeisistä palasista meille lautasliinat ja tietenkin laitoin pöytään myös iteselle jättämäni kaitaliinan. Lautasliinat tarvivat tietenkin myös lautasliinarenkaat ja sellaiset askartelin puuhelmistä ja koristeeksi laitoin vielä helmiäishohteisia helmiä, joita löytyi nappilaatikon kätköistä. Tietenkin unohdin ottaa kattauksesta kuvan, kerrankin kun oli hienosti kaiki laitettu. No ehkä joskus on myös hyvä nauttia vain hetkestä.

Idea lautasliinarenkaisiin syntyi itseasiassa jo ennen joulua, kun kiertelin kaupungilla liikkeissä katselelmassa. Näin Lexintonin lautasliinarenkaat, joissa oli käytetty kulkusia ja sidottu ne renkaaseen ympäriinsä rykelmäksi. Heti tuli mieleen, että voisi toimia helmilläkin. No lähellekkään samanlainen ei tuotokseni ole, mutta eihän sen tarvitse ollakkaan. Jostainhan sen idean on lähdettävä ja tuoksen ei tarvitse suinkaan olla ideansa kaltanen.