Hääliinojen uusiokäyttöä ja lautasliinarenkaat

Häistämme jäi aika monta kaitaliinaa vaille käyttöä. Itse en tarvitse 15m pellavakaitaliinaa mihinkään. Siispä aika moni on saanut lahjaksi syksyn aikana ja jouluna pellavaisen kaitaliinan, johon on painettuna valkoisia pitsiliinoja. Mielestäni tällainen kierrätys ei ole ollenkaan paha juttu. Kalliita liinojahan nuo olivat. Liinoja jouduin hieman palomaan, jotta saajien pöytiin sain sopivan mittaiset liinat aikaiseksi ja muutamia hukkapaloja niistä tietenkin jäi, eikä niitäkään voinut tietenkään olla käyttämättä hyödyksi.

Samulin kummitytöille tein sitten yhdestä yhdestä liinakuviosta ja siihen sopivasta yksivärisestä pellavan palasta, sekä viimeisestä koepainopalasta koristetyynyyn päälliset joululahjaksi. Sitten jäikin enää kaksi kuviollista liinan palasta jäljelle. Niissä oli niin pienet saumanvarat, ettei niistä tyynyjä enää saanut aikaiseksi.

Jouluaattona oltiin miehen kanssa kaksistaan, niin sitten keksin tehdä näistä viimeisistä palasista meille lautasliinat ja tietenkin laitoin pöytään myös iteselle jättämäni kaitaliinan. Lautasliinat tarvivat tietenkin myös lautasliinarenkaat ja sellaiset askartelin puuhelmistä ja koristeeksi laitoin vielä helmiäishohteisia helmiä, joita löytyi nappilaatikon kätköistä. Tietenkin unohdin ottaa kattauksesta kuvan, kerrankin kun oli hienosti kaiki laitettu. No ehkä joskus on myös hyvä nauttia vain hetkestä.

Idea lautasliinarenkaisiin syntyi itseasiassa jo ennen joulua, kun kiertelin kaupungilla liikkeissä katselelmassa. Näin Lexintonin lautasliinarenkaat, joissa oli käytetty kulkusia ja sidottu ne renkaaseen ympäriinsä rykelmäksi. Heti tuli mieleen, että voisi toimia helmilläkin. No lähellekkään samanlainen ei tuotokseni ole, mutta eihän sen tarvitse ollakkaan. Jostainhan sen idean on lähdettävä ja tuoksen ei tarvitse suinkaan olla ideansa kaltanen.