Hää- arvonta

Niinkuin kaikki on jo varmaan ymmärtäneetkin, niin me mennään lauantaina naimisiin <3

Tämän kunniaksi päätin laittaa arvonnan pystyyn. Pieni lahja häiden kunniaksi jollekkin lukijallekkin. 

Arvontapalkintona ovat nämä, blogissa vähänaikaa sitten esitellyt palmikkosukat (Klik) ja paketti Havin tuoksuvia tuikkukynttilöitä. Palkinnot on ihan itse ostanut ja neulonut. Aikaa osallistua arvontaan on 8.8. klo 24.00 saakka. Voittaja ilmoitetaan blogissa ja Fb-sivuilla, seuraavassa postauksessa arvonnan päättymisen jälkeen... aikataulusta en ole varma, jos satun olemaan vaikka esim. häämatkalla.

Arvontaan voi osallistua seuraavalla tavalla:

Yhden arvan saa kommentoimalla alle ja olemalla blogin lukija tai liittymällä lukijaksi. Mainitsethan kuinka monella arvalla osallistut.

Toisen arvan voi tienata Facebookin puolelta tykkäämälä Onnenapiloiden Fb- sivusta, jakamalla arvonnan ja kommentoimalla T&J.

Onnea arvontaan <3

Opasteita

Vaikka meillä ei kirkolta ole hääpaikalle pitkä matka, niin onhan sitä opasteet oltava... varsinkin, kun ne on näin ihanat <3 Löysin tällaiset pitsireunaiset tarjottimet käytettynä. Nämä sopivat loistavasti meidän pitsi-teemaan. Näitä oli aiemminkin käytetty juurikin hääopasteina. Posti toi tarjottimet pakettina, kun myyjä poisti niistä ennnen lähetystä kepit. Pojan kummisetä sitten teki näihin nuo ihanat tarrat ohjeideni mukaan ja Samuli teki näihin uudet kepit ja nuolet. Ai että tykkään!

Valmisteluja

Tänään käytiin tulevassa vihkikirkossa kuuntelemassa meidän kuulutukset. Mukana oli melkein kaikki lapset ja paikalle ilmaantui myös mun mummu, sekä minun vanhemmat. Kirkossa sattui olemaan 50 vuotta sitten ripillepäässeiden juhla ja oli ehtoollisjumalanpalvelus. Käytiin ehtoollisella, enpä muista milloin olisin viimeeksi käynyt. Minusta oli aika hyvä alku tälle avioliitolle <3

Hääkarkkirasiat odottavat vielä sisältöä. Tuikkulyhdyt valmiina, samoin kirkko-ohjelmat ja hääohjelmakehykset.

Kirkon jälkeen, vietiin hääpaikalle tavaroita ja hieman valmistetliin koristuksia. Aika nopsaa saatiinkin nämä hommat valmiiksi, 

kun lapsetkin auttoivat. Lopuksi pidettiin hieman piknikkiä tuvan pöydän ääressä, kun ulkona alkoi satamaan vettä.

Työn tulosten tarkastelua

Ensi viikolla saa sitten siivota, siirrellä pöytiä, silittää liinoja ja laittaa paikkoja valmiiksi. 

Hieman on myös nikkarointi hommiakin, että saadaan pöydät valmiiksi.

Karkkipurkkeja ja maljakoita

Saippuakuplat odottavat jo korissa käyttöön pääsyä.

Mariija oli tänään kameran takana ja ihan hyviä kuvia ottikin.Kun tuntuu olevan tylsää, niin on usein pyytänyt saada kameraa, että ottaisi kuvia. Kyllä tämä digiaika onkin ihanaa, kuvaamisen harjoittelulle. Itse kun lapsena otti kuvia, niin sai viikkotolkulla osotella kuvia postista ja tarkkaan piti myös valita mistä ne kuvat ottaa. Ainut huono puoli digigkuvissa on, ettei niitä tahdo tulla teetetyksi.

Kuvaajan omakuva :)

Hää näperryksiä

 Jossain näin hauskan kuvan drinkkitikusta, johon oli painettu hääparin nimi ja vihkipäivä. Idea lähti hieman kehtittymään päässäni ja lopulta hankin tämmöisiä tarroja, jotka nyt kiinnitin pulloihin. Tarroissa lukee meidän tiedot samaan tapaan, kuin näkemissäni drinkkitikuissa oli. Isot pullot tulee vesipulloiksi ruokailulle ja pienistä tarjoillaan mehua kakkukahvien kanssa.

On yllättävän vaikeaa liimata kaarevalle pinnalle pyöreää etikettiä , kun se pitäisi saada menemään sen tekstit suoraan.

Onneksi Mies kaivoi meille apuvälineeksi työkaluistaan ranekkuslaserin. Ei ihan kaikki tarrat siltikään täysin suoraan menneet,

mutta huomattavasti suorempaan kuitenkin, kuin mitä ilman apuja olisi homma onnistunut. Nopsaan saatiin hommat myös tehtyä, kun mulla oli meidän morsiusneito apulaisena. Siitä on kyllä ollut suuri apu nyt kesällä muutenkin!

Mehupullojen kaulaa koristamaan, laitettiin vielä raitaista juuttinarua rusetille. Pulloihin laitetaan myös raitaiset pahvipillit, niillä on sitten lysti juoda mehut pulloista. Nämä onnistuivat kyllä yli odotusten! Vielä olisi muutamia isompia tarroja liimattavana opastekyltteihin, ne vain täytyy saada ensin muuten valmiiksi, ennenkuin liimailee tarrat paikoilleen.

Poikien asusteita

Lasten vaatteet ovat asusteita myöten valmiina juhlia varten. Pojat testasivat yksi päivä vaatetustaan, asusteita myöten ja näyttivät kyllä niin komeille! Itse ne eivät oikein lookistaan pesustaneet... housut kiristi ja kravaatti oli kamala, kaiken huippu oli, kun joutuivat pukemaan henkselit ja hatun! Näyttivät kuulemma aivan pelleiltä. En tiedä mistä ovat pukukammon saaneet,
mutta ei ainakaan kotoa, koska Samuli on aina mielellään laittanut juhlavaatteet päälle.

Toinen urputuksen aihe, vaatteiden lisäksi, tuntuu olevan valkokuvissa oleminen, eikä vain juhlavaatekuvissa, vaan kaikissa mahdollisissa. Meillä on oikein muoti-ilmiö, ettei kukaan muka haluaisi tulla valokuvatuksi, yritetään peitellä kasvoja ja venkoillaan muutenkin kuvissa, ettei vain vahingossakaan kuva onnistuisi. TODELLA ärsyttävää! Muutaman kuvan sain otettua pojista juhlavaatteissaan, mutta julkaisulupaa niille en niille saanut, näyttivät kuulemma muka kamalalle.

Tankkarissa

Käytiin keskiviikkona perheen kanssa Tankarissa katsomassa kesäteatteria. Alunperin piti mennä jo lauantaina, mutta tuuli liikaa ja saaristoristeilijä Jenny ei lähtenyt satamasta. Esitys olisi ollut silloin sitten kaupungissa, mutta nimeenomaan haluttiin päästä Tankariin käymään, niin siirrettiin sitten matkaa. Hyvä sää sitten sattuikin, aurinko paistoi ja tuuli oli ihan hiljainen.

Tankarin satamassa

Saarelle on rakennettu puiset kulkureitit ja niiden ulkopuolella liikkumista,
 tulisi välttää, jotta hauras luonto ei häiriintyisi.

Jenny lähti satamasta klo 12.00 ja takaisin oltiin klo 17.00. Laivamatka yhteen suuntaan vei 1,5h ja teatteriesityksen kesto oli 1h. Hirveästi ei sitten aikaa muuhun saareen tutustumiseen jäänyt. Teatteriesitys ei minun mielestä ollut kovin kummoinen ja ohjeistukset esityspaikasta ja alkamisajasta olivat hyvin epämääräiset. Ihan kiva esitys kuitenki oli käydä katsomassa, ompahan taas yhtä kokemusta rikkaampi. Ennen esitystä ennätettiin sopivasti syödä mukaan varatut eväät ja esityksen jälkeen käytiin tutustumassa hylkeenpuyyntimuseossa, saaren kirkossa ja lopuksi ennätettiin pistäytyä vielä kahvilassa syömässä jäätelöt. Olisi saarella kauemmankin viihtynyt tutustumassa, mutta ompahan syytä tulla toistekkin käymään.

Saareölla on pieni vanha kalastajakylä, talot toimivat nykyään pääasiassa lomamökkeinä.
Muutamia yhteisöllisiä rakennuksiakin on ja saarelta löytyy myös huoneita majoittujille.

Pitäisi tulla joskus käymään majakkapäivänä,
 kun tuonne majakkaan saa mennä sisälle opastetulle kierrokselle käymään.

Ihanan idyllinen mökki ja pieni piha. 

Linnunpesä oli saanut olla ikkunan päällä rauhassa. Asukkaita ei enää näkynyt.

Kirkossa sain kuulla ihanan tarinan eräältä vanhalta rouvalta, joka halusi sen minullekkin kertoa. Hän oli tyttärensä ja hänen lapsien kanssa täällä vierailulla. Rouva kertoi, että hänen isänsä oli saarelta kotoisin. Isän sisko oli sitten aikanaan mennyt kihloihin ja asiaan kuuluvasti kuulutukset oli täällä luettu. Kirkonemnojen jälkeen oli tämä nuori kihlapari sitten kirjoittanut nimensä kirkon sisälle seinähirsiin. Eihän niin olisi saanut tehdä, mutta lapsen lapset tuntuivat olevan nyt asiasta tosi mielissään :)

Näissä penkeissä on istuttu suorana ja ryhdikkäinä.

Ennen jokaisella saarelaisella, oli oma paikkansa kirkossa. Paikan kohdalle jokainen teki oman puumerkkinsä.

Ulkoapäin kirkko on varsin pienen ja vaatimattoman näköinen. Ei uskoisi että sinne mahtuu 80 henkijöä kirkonmenoihin. Kirkkoa saa muuten vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin, kuten konsertteihin tai häihin.

Matkan aikana nähtiin toinenkin majakka ohimennen. Harbodan vanha majakka ei ole enää ollut toiminnassa pitkään aikaan. Tämän kesän Kokkolan Oopperakesän esitys kertoo muutsen tästä majakasta ja siellä kummittelevasta neidosta.

Harrbådan linjaloistoa kutsutaan usein virheellisesti majakaksi.
Loiston valo ei enää ole käytössä, mutta muuten se toimii purjehdusmerkkinä.

Siellä siintää meidän työpaikka.

Saapassukat

Mun miehen mielestä parhaat villasukat, mitä hänellä on ollut, on tällaiset polvipituiset saapassukat. Viitisen vuotta sitten, kun itse vasta harjoittelin neulomista uudelleen, pyysin ystävääni neulomaan miehelleni tällaiset sukat, jotka sitten annoin hälle joululahjaksi. Ajattelin etten itse saisi niitä ikinä valmiiksi asti. No nyt sitten tuli todistettua, että saan  minäkin tällaiset tehtyä.

Sukissa on pitkä, n. 10m pituinen resoriosa (2o, 1n). Pohjekavennukset KT:n molemmin puolin ja kavennusten välissä aina 10krs sileää ja kavennusten jälkeen suora nilkkaosa n. 10cm. Vahvistettu, tavallinen kantapää ja maltoin tehdä jopa pitkän kiilakavennuksen, eli välikierrokset kasvoi aina yhdellä kavennusten välissä. Suoraa sitten pikkuvarpaasen saakka ja lopuksi sädekavennukset . Pitkään aikaan en ole tehnytkään sädekavennusta sukkiin, kun olen ajatellut sitä jotenkin tylsänä, mutta kauniit niistä yllätyksekseni tuli.

Frodo oli sitä mieltä, että häntä tässä nyt ollaan kuvaamassa, ekä mitään sukkia.

Sukan ohje on otettu vanhasta kirjasta nimeltään Suomalainen sukkakirja ja se on muuten aivan huippu julkaisu! Kannattaa metsästää jos jostain vain löydätte. Todella hyvät ja järkevät ohjeet sukan neulomiseen ja selitykset, miksi näin tulisi tehdä. Suosittelen!

Ohje: Suomalainen sukkakirja (Kyllikki Mitronen- Maija Nieminen, WSOY 1980)
Lanka: Pirtin kehräämö Nylon vahvistettu karstalanka. 140tex x3, 100g/ 230m. Puikkosuositus 3-4. Villa 85% Nylon 15%. Käsinpesu.
Puikot: koivupuikot 2,5mm

Nyt mä tiedän miten sukan pitää istua jalkaan, että se tuntuu hyvälle saappaissa!

Omiin jalkoihin nämä ovat hieman isot ;)

Unisukat

Tein kerrankin sukat ihan itseäni ajatellen. Unisukat unelmanpehmeästä alpakkalangasta, on varmasti lämpimät. 
Tämä kesä on ollut niin kylmä, etten ole joutunut yhtenäkään yönä (tai päivänä) luopumaan villasukista ihan kokonaan.
Vielä en nääitä ihanuuksia kuitenkaan ole raskinut ottaa käyttöön asti, jospa tässä piaan...

Ohje: Novitan sukkalehden malli E- pitsisukat, tiimalasikantapää ja kapea nauhakavennus. 
Tein molemmat sukat samalla tavalla, koska se toiseen suuntaan menevä kolmio näytti minusta rumalle.
Lanka: Sandnesgarn Alpakka Stompegarn , 50g/110m, 70% alpakkaa, 30% nylon. Puikkosuositus 3,5mm.
Puikot: Koivuiset 3mm sukkapuikot

Olen ihan kiitettävästi kehittynyt neulojana, mutta kyllä huomaa, että tämä homma on sellaista koko elämän kehitystä. 

Vieläkin tulee tyhmiä ajatusvirheitä, käsiala ei pysy samana koko aikaa, mitään kantapäätä en osaa täysin tehdä katsomasta ohjeesta ja se silmukkamäärien sovelmtaminen käsialaan, lankaan ja käytettäville puikoille sopivaksi! UUUHHH!!! Olen myös näitä sukkia neuloessa, yhteensä purkanut yhden sukallisen verran. No niin vain nämäkin sukat lopulta valmistuivat, vaikka varressa saisi olla yksi kuvuomallikerta vähemmän, kantapää olisi saanut olla käännekohdasta paria silmukkaa leveämpi ja totesin jälleen kerran, että tiimalasikantapäähän minun tulisi aina tehdä se yksi välikierros koko sukan ympäri ja ensimmäinen langankierto kantapään kohdalla jätti jälleen muita isomman reiän.

Lisäksi tuli todistettua, että minun taidoilla valkoisten sukkien kuvaaminen auringossa on melko haastava laji :)

No kaipa kuvista jotain selvää saa.

Pinkit palmikot

Näihin sukkiin ostin langat Vuokatin reissulta viimevuoden marras-joulukuun vaihteessa. Sukkia aloitin kotimatkalla autossa 
ja siitä asti ne on olleet aina välillä työnalla. Harvinaisen kauan näissä on kyllä mennyt, että valmistuivat. 

Ohje: Novitan sukkalehti malli L- kärkiauki sukat. Vahvistettu kantatilkku, ranskalainen kantapää ja kapea nauhakavennus.
 Jatkoin palmikkokuviota jalan päällä, ihan kavennusten loppuun saakka. Sukat on n. 38-40 kokoiset.
Lanka: Sandnesgarn Sisu. 50g/ 175m, puikkosuositus 2,5-3, 80% villaa 20% nylon/polyamidia
Puikot: Koivupuikot 2,5mm

Ostin Facebookin lankahamsterit ryhmän kautta tällaisia Made with Love- koristita kolmessa värissä. 

Nytpä niitä sitten saan kiinnitellä tekeleisiini. Minusta nämä oli aika suloisia <3