Lampunvarjostimen muodonmuutos

Tällainen Ikean pajurottinkia oleva lampunvarjostin, on kulkenut matkassa kauan. Työkaveri oli kerran menossa ostoksille ja pyysin häntä tuomaan minulle tällaisia. Kommunikaatiokatkos... ja hän toi vain yhden. Kun myöhemmin koitin ostaa toista, olivat ne jo loppuunmyyty :( Pidin varjostimesta kovasti näinkin, mutta sisustusmaku on ajanmittaan vähän muuttunut... Varjostin majaili aikansa varastossa ja siellä siivotessa mietin, mitä sille tekisi, laittaisiko sen kiertoon vai mitä? Lopulta se sai pintaasa valkoista spraymaalia ja päälle sablona numeroita. Lopuksi vielä suihkutin sen mattalakalla. Taas sitä kelpaa käyttää <3

Linnunpönttöjä kiitos

Törmäsin talleiseen linnunpöntön rakentajan ohjekirjaan kirjastossa. Joutuu kyllä harkitsemaan, jos ostaisi tämän itsellekkin. Joka tapauksessa meillä on nyt keväällä tiedossa linnunpönttötehdas :) 

Kirjassa annetaan rakennusohjeet yli 50 eri lintulajin pesätarpeisiin ja pesien sijoitusvinkit. En olisi uskonut millaista hifistelyä voi linnunpöntön rakentaminenkin olla, jos toivoo jotain tiettyä lintua pihapiiriinsä pesimään! Pöntön oikeat mitat, laudan paksuus ja lentoaukon koko, sekä asumuksen sijoituskorkeus ovat mm. tärkeitä kriteerejä, jos toiveissa on tietty tsirppa naapuriksi.

Kirjassa on tietoa muutenkin lintujen elämästä, kuten muuttoaikatauluista, ravinnosta ja poikasten kehityksestä.

Vaikka asutaan metsänlaidassa ja käytännössä maalla, ei meidän pihalla ole paljoa lintujen laulua kesällä kuulunut. Asuinalue on uudehko, eikä valmiita pesäpaikkoja kyllä ole ollut tarjolla, olisikohan niissä vika? Nyt kun olisi tarkoitus saada tuonne pihamaalle kasvillisuutta ja hyötykasvejakin, olisi kiva kun pihassa pörräisi luonnollisia tuholaissyöppöjä. Olisihan lintujen elämää kiva seurata muutenkin.

Nyt talviaikaan olen koittanut harjoitella tunnistamaan lintulaudan vierailijoita. Varmasti siellä ovat ainakin käyneet talitiainen, punatulkku, hömötiainen, harakka ja närhi. Luultavasti myös sinitiainen. Yksi lintu on aiheuttanut päänvaivaa, enkä edelleenkään osaa sitä tunnistaa. Se on suunnilleen punatulkun kokoinen ja tasaisesti ruskehtava, vatsan puolelta hivenen vaaleampi, kaulan alla on iso vaalea laikku. Se viihtyy kauralyhteen luona useinmiten sen alla maassa. Lintukirjaa selailtuani se näyttää Viiksitimalilta??

Pitänee ostaa kunnon kiikarit, niin näkis paremmin.

Haaveilen lammikosta

Meillä on kaivinkone ollut pihalla muutaman viime vuoden aikana, aika monta kertaa. Joka kerralla, on koitettu saada mahdollisimman monta hommaa tehtyä, mutta väkisinkin on kertoja tullut monta. Eräällä kerralla talon laajennukseen kaivettiin viemäriä, samalla pyysin kaivinkonekuskia kaivamaan muutaman kauhallisen piharakennuksen edestä lammikkoa varten ja laittamaan hiekkaa kuopan pohjalle. Kuski kiltisti teki mulle kuopan haluttuun kohtaan :) Ehkä kuopan kaivaminen tuolloin oli aika aikaiseta... mutta kun kone oli sopivasti paikalla, hiekkaa juuri silloin saatavilla ja mieskin oli suostuvainen lammikko ajatukseen, jos hänen ei sitä tarvitsisi käsin kaivaa.

 Kun kuoppa oli valmis alettiin miettiä miten altaan reunat saadaan pysymään kuosissaan, siihen asti, että siihen saadaan allasmuovi ja altaaseen vettä. Tiedossa oli että ainakin talven yli pitäisi muovia odotella. Tulin puhuneeksi ongelmastamme isälleni ja hän keksi siihen hieman erilaisen ratkaisun. Hänen firmansa valmistaa seinä- ja kattoelementtejä, joiden eristeenä käytetään uretaania. Heillä oli uretaaanista jämäpaloja, joita saattoi muurata yhteen kuin lecaharkkoja, mutta muurausaineena uretaania käyttäen. Näistä siis teimme raunat altaalle. Pengerrykset saatiin pysymään aloillaan lecaharkkojen avulla. Näille pengerrysten tasoille laitetaan ennen muovia vielä uretaanilevyt eristeeksi ja pehmentämään harkkoreunuksia, ettei muovi rikkoontuisi.

Rekennelmamme on saanut huvittunutta huomiota ja kyselyjä, että mikä siittä tulee.  Myös epäilyjä altaan toimivuudelle on esitetty :) Saa nähdä mitä tuleman pitää, mutta ihan luottavaisin mielin olen asian suhteen. Kaksi talvea allas on jo odotellut muovia ja vettä. Ei siis mikään pikainen projeklti, mutta jospa ensi kesänä...  Allasta ei ole voinut tehdä juurikaan tätä pidemmälle, ennen kuin on maanpinta saatu oikealle tasolle. Viime syksynä saatiin maat ajettua paikoilleen, joten allastakin voi jatkaa.
Tällä hetkellä projekti on siinä vaiheessa, että reunat on valmiit, ylimenoputki pitäisi kaivaa ja asentaa uretaanin läpi, sekä muuta pientä viimeistelyä, niin saisi sitä allasmuovia tai -kumia alkaa laittamaan paikoilleen. Vielä en ole päättänyt kumpaa laitetaan. Kumin hyvänä puolena olisi sen joustavuus ja näin ollen parempi muotoiltavuus. Kumin hinta vain on huomattavasti korkeampi kuin muovin. 

Nämä kuvat ovat Blomqvistin taimistolta. Tämä altaan ympäristö on mielestäni viihtyisä kasvivalintoineen ja puroineen kaikkineen. Meillä lapsuudenkodissa oli pieni ja aika matala piha-allas. Se ja tämä allas ovatkin olleet ensimmäiset innoittajani oman altaan haaveille. Sittemmin olen törmännyt useisiinkin upeisiin allaskuviin.

Piha ideoita

Ulkona paistaa aurinko ja kaipuu kevääseen on kova. Olen lueskellut puutarhakirjoja ja lehtiä, katsellut itse otettuja kuvia ja vilkuillut niitä myös netistä. Ideoita on liikaakin. Tässä on muutamia kuvia Kokkolan asuntomessuilta. Näitten kuvien ideoita on tulossa meidän pihalle, ainakin jossain muodossa.

Kasvimaa lavoihin istutettuna. 

Mulla on tuolla ulkona odottamassa lavankauluksia. Hommasin ne viime kesänä ja käsittelin ne tummiksi ulkopuolelta. Laitan niitä kaksi päällekkäin, niin tulee korkeampi multatila ja ovat helpompi hoitoisia. Jos jonain vuonna käykin niin, etten ennätä/ pysty/ jaksa hoitaa kasvimaata, on tällaiset lavat kauniita, kun niihin viskaa vain jotain yksivuotista kesäkukkaa itsekseen selviämään. Normaali kasvimaa näyttäisi tällaisena välivuonna surulliselta, emäntä laiskalta ja rikkaruohot pääsisivät villiintymään liikaa...

Kalliomurska, kuorikate, kivet, metsänpohja ja siistit reunat

Aiemminkin jo kirjoitin tästä aiheesta. Nurmikon reunat tulee näiden materiaalien avulla rajatuksi siisteiksi. Mutta näiden materiaalien käytölle on muukin syy. Meillä on tosi iso tontti, enkä halua koko tonttia laittaa nurmikolle. Nurmikon leikkaamista meillä kyllä tulee riittämään, vaikka osa tontista onkin muunlaisella pinnoitteella. Piharakennuksen ympärystä ja tietenkin ajotie ja pysäköintialue, tulee olemaan kalliomursketta. Piharakennuksen ympärille tulee hyötypuutarha. Lavankaulukset ja marjapensaat tulee siis kalliomurske alueelle. Marjapensaiden alle laitetaan sitten multaa peittämään kuoriketta. Kalliomurskeen sekaan haluaisin joskus asettaa liuksekiviä polkujen paikoiksi.

Kivimuuri ja pienempiä kivirykelmiä meiltä jo löytyykin. Kivien sekaan haluan istuttaa jotain kasveja pehmentämään ja luomaan kontrastia.

Meidän olemassa olevat pihapuut sijaitsevat lähinnä tontin reunoilla. Näiltä tontin metsä alueilta on puusto siistitty ja haluttu jättää olemassa oleva metsänpohja ennalleen. Kuorikatteella nurmialueiden ja metsän välillä halutaan luoda siirtymäalue hoidetun ja luonnontilaisen maaston välille. Sinne olen suunnitellut istuttavani havuja ja haaveilen myös alppiruusuista.

  Monikäyttöinen kasvihuone, istutukset astioissa

Meidän piharakennuksen toiseen päähän tulee huone, jota olen suunnitellut kasvihuone ja istuskelu käyttöön. Siihen päähän rakennusta tulee valokate ja koko huoneen ympäri ikkunat. Toivon todellakin, että valo riittää. Ikkunat ovat tavallisia vanhoja yksinkertaisia kerrostalon ikkunoita, eivät siis lattiasta kattoon ulottuvia. Huoneen joka kulmassa on avattava tuuletusikkuna ja tietenkin iso ovi. Ikkunoissa on sälekaihtimet, jotta huonetta saa varjostettua tarvittaessa. Sinne laitetaan pihalaatat lattialle. Kaikki istutukset laitan ruukkuihin, altaisiin, säkkeihin tms. vielä en ole saanut päätettyä mihin. Tässä kasvihuone asiassa pätee sama, kuin lavankaulus kasvimaassa. Jos käykin niin, etten joskus saakkaan laitettua tomaatteja kasvamaan, voi
huonetta käyttää huoletta pelkästään huvimajana ja kukaan ei edes tajua että tomaatit uupuvat.

Tekemistä

Olisi ihanaa, kun pihaa osaisi käyttää kokonaisuutena, ettei oleilu jäisi vain muutaman paikkaan. Jonkinlainen nuotiopaikka kivi-istuimineen olisi mukava ja vaikka kivi ristinolla siihen kylkeen nuotioiltojen piristykseksi. Tämmöistä ei vielä ole tuloillaan, mutta idea ainakin on ihana.

Vihervalo

Olen jo jonkin aikaa ihaillut Kekkilän uutuustuotteisiin kuuluvaa Vihervaloa. Mielestäni se on kaunis! Haluaisin sen meidän makuuhuoneeseen. Huone on kukille liian pimeä. Vaikka huoneessa on kaksi isoa ikkunaa, isolla lasilla varustetu terassinovi ja verhot aina päivisin auki, ei valoa tule tarpeeksi. Kasvit jaksavat aikansa ja sitten hiljalleen lakastuvat. Huoneen ikkunat ovat luoteeseen päin ja talon muoto tuo vielä varjon ikkunoiden eteen suurimman osan päivää. Vasta ilta aurinko kesällä jaksaa paistaa ikkunoita kohti. 

Kasvivalo saattaisi olla ratkaisu valo ongelmaan ja se olisi myös itsessään kaunis katsella. Hinta on vain aika mojova 159€. Jostain kuitenkin luin, että olisi ollut tarjouksessa Plantagenissa 99€, meidä lähellä vain ei ole ko. liikettä. Ehkäpä joskus, tai sitten ei.

Kuvat on Kekkilältä

Talviloman avaus

Täällä on ensi viikolla talviloma :) Erityisen mukavaa on, että kaikilla meidän lapsilla lomat on samaan aikaan. Meillä asuu mun poika ja miehen vanhin poika. Miehen kaksi nuorempaa lasta asuu heidän äidillä. Eilen illalla tuli nämä miehen nuoremmat lapset meille lomaa viettämään ja hänen vanhimmainen lähtee vasta sunnuntaina äidilleen. Viikonlopun ajan, on siis koko perhe kasassa ja talo täynnä elämää! Mukavaa. Ajateltiin tämä lauantai käyttää koko perheen voimin yhteiseen, mukavaan tekemiseen. 

Heti aamusta lähdettiin Touhutaloon. Se aukesi kymmeneltä ja paria minuuttia yli oltiinkin jo paikalla. Tenavat painuivat saman tien kiipeilemään ja mies meni samassa kerroksessa sijaitsevan kuntosalin puolle. Itse jäin istumaan hierontatuoliin ja lukemaan uusinta Avotakkaa (talon tarjoama lehti luettavaksi, oli mielenkiintoinen numero). Mulla alkoi pilatestunti yhdeltätoista ja vahtivuorot vaihtui. Oli taas kerran aivan loistava tunti. Ohjaaja on ihana ja hän opettaa liikkeet kunnolla. Hän kiertelee salissa katsomassa, että kaikki tekevät liikkeet oikein ja neuvoo ihan henkilökohtaisesti niiden tekemisessä. 

Pari tuntia kului äkkiä. Jokainen oli sanut liikuntaa ja niinpä kaikki saivat vaihtaa vaatteet. Oltiin varauduttu telmimistä varten verkkareilla ja t-paidoilla ja nyt vaihdettiin farkut jalkaan. Matka jatkui pysähdyksellä ABC:lle, vähän välipalaa ja juotavaa kaikille. 

Yhdeltä meidän piti olla teatterissa. Mentiin katsomaan Peter Pan- näytelmä. Esitys oli hyvä! Kaikki tykättiin kovasti. Mun suosikki oli ehdottomasti Helinä-keiju. Hän ei ihan vastannut perinteistä mielipidettä keijukaisesta, mutta mistäs me oikeasti tiedetään miltä keijut näyttää :) Voin kyllä lämpimästi suositetella näytelmää kaikille. Ihan perheen pienimmille näytelmä voi olla aika jännittävä, mutta jos satu on ennestään tuttu ei hätää ole. Ainut miinus meiltä tuli, kun pienemmät pojat hieman moittivat savukoneen tuotosta. Eivät ole sellaista aiemmin nähneet ja savu meni kuulemma silmiin. Istuttiin toisella rivillä ja sen kauemmaksi savu ei sitten yltänytkään. Lopussa oli mukava kevennys, kaikki halukkaat saivat opetella lentämään :)

Näyelmien taltioiminen on kielletty ja puhelimet pitää pitää kiinni esityksen aikana. Pari kuvaa nappasin lavasteista ennen esityksen alkua ja väliajan jälkeen, ennen esityksen varsinaista jatkoa.

Seuraavaksi mentiin syömään. Aika monella muullakin ihmisellä oli suunnitelmissa ulkonasyöminen lauantaisena iltapäivänä, oli sen verran täyttä ravintoloissa. Vasta kolmanteen vaihtoehtoon päästiin syömään. Eka yritettiin Pedrinakseen ja Rossoon. Näiden jälkeen lapset halus välttämättä Raxiin, ei mun mieleen, mut sinne me lopulta mentiin.

Kun viimein oltiin kotona, homasi mies juuri ehtivänsä vielä jääkiekkoa pelaamaan. Sinne se heti sitten lähtikin. Pojat jatkoivat "riehumista" lastenhuoneessa ja me tytöt asetuttiin sohvalle kuuntelemaan satua. Kuunneltiin Sysimetsä- äänikirjaa. On muuten hyvä tarina! Tarina on sopiva ala-aste ikäisille, jotka jaksavat kuunnella (tai lukea) pidemmänkin kirjan. Kirja on kuitenkin sellainen, että sen aikuinenkin jaksaa kuunnella. Oikein sopiva esim. pidemmälle automatkalle kokoperheelle kuunneltavaksi.

Kesän viimeist pihatyöt

Meillä nämä pihahommat on jääneet viime vuosina ihan loppusyksyyn. Vuonna 2010 tehtiin etuterassia ensilumen saavuttua, 2011 leviteltiin täytemaat pihamaalle, ensilumi satoi samana päivänä, kun kaivuri lähti pihalta ja viime syksynä oli ruokamullan, kuorikkeen ja kalliomurskeen levityksen aika.

Meinasi käydä kuitenkin niin, että ei olisi multia syksyllä saatukkaan pihalle. Kaivuri oli sovittu tulevaksi  viikon lopulla ja alkuviikosta tuli lumi maahan. Lunta satoi kerralla 30cm! Lumet kuitenkin suli odotetusti pois ja kaivuri saatiin kaksi viikkoa myöhemmin pihalle hommiin. Keli oli pakkasen puolella ja lunta sateli pikkaisen koko pihatöiden ajan. 

Pihalle tuli kuormallinen (42 kuutiota) kuoriketta, 15 kuormaa ruokamultaa ja 4 kuormaa kalliomurskaa. Kaikki pihalle saatiin levitettyä ja vieläpä ihan hyvin. Kaivinkone pyöri pihalla kaksi päivää. Ekana päivänä oltiin miehen kanssa molemmat pihahommissa mukana, mutta toisena päivänä lapionvarteen tartuin vain minä (ukko joutu lähteä töihin, pääsi varmasti paljon helpommalla siellä).

Meille nurmikko tulee sillä tavalla, että se on HELPPO leikata. Tämä tarkoittaa sitä, että yksikään puu, puska, talonseinä, kiviaita tai mikään muu, ei ole suoraan nurmikon reunassa kiinni. Joka paikkaan tulee kuorikatetta, kalliomurskaa tai laattoja niin, että nurmikon saa leikattua nätiksi kerralla. Ei trimmausta, saksimista, nyppimistä tai muutakaan turhaan aikaa vievää toimintaa. Samoin kaikki istutusten aluset peitetään kuorikkeella, saa kasvit aikaa kasvaa isoiksi ja levitä, ilman kilpailua rikkaruohojen kanssa. Kuorikkeen alle on laitettu maisemointikangas, eteenkin isoille pinta-aloille ja paikkoihin mihin ei istutuksia tule. Talon ympärille tulee kalliomurske ja laatoitus. Tontin reunat on laitettu kuorikkeella. Haluttiin että, pihamaa muuttuu metsän pohjaksi vaivihkaa.

 Ensi keväänä, on heti tiedossa viimeistetytöitä nurmikon pohjien kanssa ja nurmikon kylväminen. Kevään ohjelmassa olisi myös ainakin puiden istuttaminen. Luultavasti syyspuolelle sitten menee laattojen laittaminen talon ympärille, kalliomurske siellä jo on.

Samalla kun multia levitettiin, pyysin kaivinkonekuskia kaivamaan muutamat puiden istutuskuopat yläpihalle valmiiksi. Kuoppiin vain kauhallinen ruokamultaa ja kepit merkiksi missä ne sijaitsevat. Täällä meillä on todella kivinen maaperä. Jos lapiolla meinaa puille istutuskuopat saada aikaiseksi, menee ikä ja terveys. Meillä on tontin ja metsän välissä 40m kiviaitaa, jonka kaikki kivet on omalta pihalta otetu. Osa pihan kivistä on jouduttu kuljettamaan poiskin. Onneksi alapihalla on hyvää täytemaata, jossa ei ole isoja kiviä mukana. Saa omenapuille itsekkin kaivettua istutuskuopat.

Neuletakista tuli tyyny

Kirpputorilla törmäsin kerran vanhaan todella kauniiseen neuletakkiin. Takissa oli  halpa, hyväkuntoinen ja 100% villaa, mutta minulle liian pieni. Päätin uusiokäyttää sen ja tehdä siitä koristetyynyn. Etu- ja takaosasta, leikkasin tyynyn kokoiset kappaleet, lopun neuletakista purin langaksi. Langasta neuloin terereunuksen tyynyn ympärille. Tyynykappaleet piti huolellisesti ommella ympäriinsä ompelukoneella, etteivät ne alkaisi purkaantua. Sitten vain palat kiinni toisiinsa ja tyyny oli valmis.

Ikävä kyllä, tässä aivan vähän aikaa sitten, pesin tyynynpäällisen pilalle. Siitä tuli mukavan lämmin, huovutettu istuinalunen.

Ei taatusti peppua palele kylmemmälläkään kelillä ulkona istuskellessa.

Koukutut raita-lapaset

Tein veljelleni joululahjaksi koukkuamalla lapaset. Tämä oli aika hauska ja erilainen tapa tehdä lapaset. Tekniikka oli ihan helppo, kun sen oppi. Langat ostin Tampereen käsityömessuilta 2011, Kauhavan Kangas-Aitan kojulta. Malli on myös heidän ja löytyy täältä. 

Mun vakio ongelma joka kerta neulomisessa ja virkkaamisessa on sama... pitäisi AINA tehdä molempia yhtä aikaa! Aloitin tietenkin tekemisen heti. Tyytyväisenä sain kämmenosat valmiiksi ja aloin mallailla tumppuja toisiinsa, niin kuinkas ollakkaan olivatkin aivan eri kokoiset. Motivaatio työhön hävisi ja työ sai odotella vuoden verran, että tartuin siihen uudelleen. Purkasin toisen lapasen ja kokeilemalla sain siittäkin saman kokoisen, kuin toisesta. Silmukat toki oli joka kerralla samat, mutta se käsialan tiiveys...  Jos tällä tekniikalla tekee, on hyvä ottaa huomioon, etteivät lapaset jousta juuri ollenkaan, kuten tavallisesti virkatut tai neulotut tumput. Kannattaa siis tehdä kerralla sopivat.

Millään en muista mitä paksumpi ruskehtava lanka oli merkiltään. Kuitenkin se oli  konepestävää, 100% merinovillaa. Ohuempi musta lanka oli Silje 100% Alpakka, myös konepestävä 30 asteessa.

Tässä lapaset ovat samankokoiset,  kuva hieman vääristää

Tällainen on tulos, kun tekee lapaset eri aikaan