Makuuhuone

Aika kuluu mahdottoman nopeaa. On vaikea uskoa, että tämä meidän talon laajennusosakin on ollut käytössä jo melkein viisi vuotta. Se tuntuu edelleen ihan uudelta, vastahan me tänne huoneeseen muutettiin, mutta kun miettii tarkemmin niin aikaa onkin kulunut jo tovi. Olen edelleen kuitenkin tyytyväinen valintoihin mitä huoneeseen tehtiin.

Minä olen vähän huono sisustusbloggaajana, koska meillä sisustus muuttuu sen verran hitaasti ja melkein aina näyttää "samalta". Tykkään sisustamisesta paljon ja siksi pientä vuodenaikavaihtelua ja muutosta muutenkin esiintyy, mutta pääsääntöisesti tykkään valita huonekalut ja tavarat niin, että ne ovat pitkäikäisiä ja aikaa kestäviä, eikä niitä tarvitse vaihtaa jatkuvasti. Pidän täyspuisista, sekä vanhoista huonekaluista. Tykkään kierrättää, kunnostaa vanhaa ja tehdä uutta, vaikka löytyy meiltä myös ihan uusiakin, kaupasta ostettuja kalusteita. Mutta ennenkaikkea tykkään siitä, että tiedän mistä tavarani ovat kotoisin ja niillä on tarina. Osaatteko itse nimetä jonkin huoneen kaikki tavarat, mistä ne ovat luoksenne löytäneet? Kokeilkaapa, tässä minun kokeiluni makkarin osalta.

Meidän makkarin kalusteista sängynpäädyn olen tehnyt itse. Nojatuolit olen verhoillut jo toiseen kertaan ja kunnostanut jalat/käsinojat, tuolit olen saanut mummolta perintönä, samoin mahonginvärisen yöpöydän. Toinen samanlainen yöpöytä löytyi kirppikseltä, se pitäisi kunnostaa samanväriseksi ensimmäisen kanssa, kun joskus kerkeäisi. Valkoinen lipasto on vanha ja tuli aikanaan erään vanhan talon mukana, jonka isä osti, kun olin lapsi. Lipasto on ainut huonekalu, jota en ole kunnostanut itse, vaan teettänyt muualla. Mahonginvärinen lipaston olen ostanut ihan uutena huonekaluliikkeestä vuonna 2000 ja se on alkuperäisessä asussaan, myös sängyt ovat uudet. Ne ovat vain pari vuotta vanhat ja ostettiin selkäongelmieni vuoksi. Sänkyyn ja tyynyyn kannattaa muuten todellakin panostaa t. yksi selkäongelmainen. Keinutuolin olen ostanut kirppikseltä ja sen jalakset kunnostin vuosi sitten talvella. Tuoli pitäisi vielä verhoilla uudelleen, se on kuitenkin ihan hyvä kuntoinen, niin on venähtänyt tämäkin projeksti hieman... on varmaan liikaa kaikenlaista tekeillä yhtä aikaa :) Vanhan singerin olen saanut toiselta mummolta synttärilahjaksi viime vuonna.  Ruskean torkkupeiton, verhot ja pitsikuvioiset tyynyt olen tehnyt itse, sängynpeite ja valkoiset tyynyt on Ikeasta, ruskea kuviotyyny ja matto ovat paikallisen sisustusliikkeen alesta ja Pentikin harmaa viltti on saatu häälahjaksi.

Sisustusesineet noudattavat aika tavlla samaa linjaa huonekalujen kanssa. Pöytälamppu on tilattu alelnnuksella Ellokselta ja sille oli parikin, mutta se tippui ja meni rikki, kattolamppu on tilattu tietenkin alennuksella jostain nettikaupasta, peili ja yöpöydillä olevat valokuvakehykset on ostettu Pentikiltä häälahjaksi saadulla lahjakortilla, seinällä oleva taulu on myös häälahja. Paketoitua MikkiHiirtä/nallea esittävän taulun olen ostanut Helsingistä vuonna 2000. Huoneen ikkuna on luoteeseen päin ja vaikka täällä on isot ikkunat on huone melko hämärä ja täällä ei kukat oikein hyvin viihdy. Huoneessa on silti paljon kasveja, koska pidän niistä. Asia on ratkaistu siten että kaikki kasvit eivät ole aitoja ja aidot pääsevät välillä muuallekkin. Oliivipuut olen ostanut töistä, kun ruokalan pitäjä vaihtui ja möi pois vanhaa tavaraa... oliivipuut maksoivat 1€/kpl. Pieni viherkasvi on Ikeasta ja aidot orkideat paikallisen HonKongin loppuunmyynnistä. Valkoiset ruukut olen ostanut vuosia sitten Prismasta ja ovat palvelleet vuosia kiitollisesti. Kasvit vain ovat vaihtuneet niissä useampaankin kertaan. Sängyn päädyn päällä olevan, hääkuvakehyksenä toimivan ikkunanpokan, olen kunnostanut ja lasipillikranssit tehnyt itse. Kristallimaljakko on tuliainen äidin kanssa tehdyltä Tallinnanmatkalta v-96, siinä olevat kukat on ostettu yhden paikallisen sisustusliikkeen muuttomyynnistä ja niiden takana oleva köynnöskukka Terrasta ihan normaaliin hintaan. Yöpöytien alla olvat korit olen tehnyt itse. Niistä piti ensin tulla matto, mutta tulikin korit yöpöydän laatikoiksi. Kirjoista Potterin tilasin syksyllä Adlibriksestä, neulesuunnittelukirjan sain joululahjaksi ja muistikirjat olen ostanut Tampereelta Tigeristä viime keväänä. Ovistoppari on tuparilahja, kissa viime kesän hankinta 5km päästä meiltä ja televisio on hankittu Gigantista myönnytyksenä isännälle, vaikka mielestäni makkarissa ei tarvisi telkkaria ollakkeen. Pilatesrulla on tilattu netistä ja oli muuten sairaan kallis, mutta se on käytössä joka päivä ja ollut aivan huippuostos. Se on heti sängyn ja tyynyn jälkeen paras investointini selän hyvinvoinnin kannalta, suosittelen.

Siinnäpä sitä olikin tarinaa sanoin ja kuvin meidän kakkarista. Suosittelen kokeilemaan tuota tavaroiden nimeäistä. Olen viime aikoina lukenut sekä Konmarin, että suomalaisen vastineen sille. Kirjat poikkesivat hieman toisistaan, mutta monelta osin olivat myös samaa mieltä. Olen tietyssä määrin niiden kanssa samoilla linjoilla, eteenkin tämän suomalaisen version. Oman näkemykseni mukaan tavaroiden pitää tuottaa iloa ja/tai olla hyödyllisiä, sekä aikaa kestäviä. On kiva tietää niiden historia, miten ne ovat luoksesi päätyneet ja miksi. Mitään sanomaton ja tarpeeton tavara joutaa pois.

Uusi matto

Meillä on ollut olohuoneessa luonnonvalkoinen VM- Carpetin karvalankamatto. Jostain kumman syystä matto on ajan saatossa harmaantunnut sohvan edestä ja alkoi olla tosi ikävän näköinen. Enää ei auttanut edes vesi-imurilla peseminen ja edessä on maton kunnollinen pesu. Pesemisen hintoja selvittelin ja päädyin tulokseen, että pesen sen itse kesällä itsepainepesurilla. Se hinta joka pesettämiseen olisi mennyt oli sen verran suolainen, että samaan hintaan sain hankittua uuden maton. Ja vaihteluhan piristää aina.

Katselin kauan erilaisia vaihtoehtoja ja vinoruudullinen vaalea matto alkoi miellyttämään silmää. Aidot Markokolaismatot maksoivat kahdeksastasadasta eteenpäin ja jotkut jopa puolitoista tonnia! Onhan aito käsintehty matto sijoitus ja varmasti hintansa arvoinen, mutta koskaan en niin paljon siitä maksaisi, eteenkin kun itseni tunnen ja kaataisin siihen kuitenkin punviinilasin tms. Uusi matto löytyi Elloksen valikoimasta ja kun sen sai -40% alennuksella oli hinta varsin kohtuullinen. Matolla on kokoa 160 x 240cm ja laatukin oli ensituntumalta ihan kohtuullinen.

Samaan sisustusintoilun piikkiin maton kanssa menee sitten uusien koristetyynyjen havittelu. Aikani katsoin ja etsin, mutta hirveästi ei huvita maksaa 100€ yhdestä tyynystä. Mikä kumma siinä on, että kaikki vähänkään kohtuullisen näköiset maksavat tolkuttoman paljon? Kivat verhot löytyisi valmiina halvemmalla kuin yksi tyyny ja niihin sentään menee reilusti enemmän kangasta ja ompelutyötä on korkeintaan saman veikkaisesti vaikka olisi millainen tyyny. Pari tyynynpäällistä tilasin H&M:ltä mutta palautukseen lähtivät, kangas oli kammottavaa, vaikka kuvissa näyttivät ihan mukavilta. Tyynyjen ompeluun sitä kai täytyy ryhtyä, että saa mieluiset.

Meidän linssilude Minttu osaa kyllä poseerata kauniisti. Kissa alkaa olla 10-11kk ja selvästi on havaittavissa kevättä rinnassa. Kisua ei ole leikattu ja innolla odottelen pentuja tulevaksi kesällä. Sen jälkeen sitten ajattelin tyttösen viedä leikattavaksi. Meidän kolli on kyllä leikattu, joten vierailevia kolleja on varmaankin pihapiirissä odotettavissa kyläilemään.

Joululahjaksi saamani kirkasvalolamppu on ollut kovassa käytössä keittiön pöydällä. lapset eivät oikein ole siitä välittäneet ja on kuulunut valitusta liian kirkkaasta valosta, mutta itsekseni ollessa on lamppu kyllä ollut jatkuvasti päällä. Lampun hyväpuoli ulkonäön lisäksi on se, että sen valoa saa myös himmennettyä ja sitä saa käytettyä tavallisena pöytävalaisimenakin.

Pieni moitteen sana sen sijaan täytyy sanoa Party Liten kynttilästä joka on pöydällä. Sen lisäksi, että tuotteet ovat melko kalliita on tuo kynttilän palava aine (parafiini?) mennyt tässä isossa kolmisydän kynttilässä todella kurjan väriseksi jo n. puolessa välissä palamista. Se oli aluksi kauniin valkoinen, mutta nyt väri on jähmettyneenä lähinnä likaisen harmaa ja palaessa hermahtavan keltainen. Toki tämä on kestänyt kauan ja tuoksu on hyvä, mutta ei tuota enää kovin kauniiksi voi kehua.

joululahjaksi sain myös toisen valaisimen. Tämä ikkunavalaisin on metallia ja pinta on herkän pitsimäinen. Minulla ei ole ollutkaan vuosiin ikkunavalaisinta, enkä ole kokenut sellaiselle tarvetta. Tämä valaisin on kuitenkin niin suloinen, että on saanut olla yö- valona ja tunnelmantuojana keittiössä, vaikkei sille siellä varsinaista tarvetta olekaan. Pitääkö kaikella olla tarve tai varsinainen tarkoitus? Joskus riittää pelkästään se että asia on kaunis.

Mummolan tuntu ja ompelukerho

Meidän piti sunnuntaiaamuna nukkua pitkään, mutta sattumien kautta oltiin miehen kanssa pystyssä jo puoli seitsemältä ja siihen mennessä kun oltiin kuviteltu vasta noudevamme oli jo syöty aamupalakin pitkän kaavan mukaan. Mies alkoi katsoa urheilua ja minä aloin ommella. Olin ensimmäistä kertaa onnistunut tilaamaan Verson puodin Ompelukerho-kankaan. Tämä kangas tulee kerran kuussa myyntiin ja on yllätys saajilleen. Usein kangas on jokin uutuus tms. ja sen saa hyvin kohtuulliseen hintaan. Tälläkään kertaa en onnistunut saamaan ensimmäisestä erästä, mutta poikkeuksellisesti myntiin tuli vielä toinen erä kankaita ja sen sain napattua ostoskoriini. Hyvä näin, sillä siitä ensimmäisestä en olisi tykännyt ja tämä oli täydellisen ihana.

Kangasta oli 86cm ja hieman meinasi tuskastuttaa mitä siitä tekisin, kun itselleni siitä ehdottomasti halusin, kun pidin väeistä niin koasti. Kangas on väreiltään, kuin minulle tehty! Olen värianalyysin mukaan syksy kevääseen päin ja harvoin tulee eteen kangasta joka on väreiltään näin sopiva. Viimein sain aseteltua Mekkotehdas aikuisille kirjan Vilma mekon kaavoista muuttamani paitaversion kaavat kankaalle. Melkoinen palapelisuoritus leikkuusuunnitelma toisaan oli ja kankaasta jäi jäljelle vain tosi pientä silppua. Eipä itselle tulisi mieleen ostaa näin hintsusti kangasta paitaa varten jossa on hihat, mutta sainpas kankaan riittämään. Hihansuun frillojen nurjat puolet tosin jouduin tekemään mustasta trikoosta.

Kankaasta jäljelle jääneet palaset. Yksi kämmenen kokoinen palanen jäi vielä lisäksi, johon sain testattua saumurin ommelta ja ompelukoneen tikkiä.

Vyötärölle laitoin mustan nauhan, kun leikkaussauma ei näyttänyt kovin kivalle kankaan raidoituksen takia ja se kyllä piristää ja rauhoittaa muuten aika kirjavaa kangasta. Hihansuut ja pääntien huolittelin samettipintaisella foenauhalla, jossa oli taitteella helmikoristeita. Olen kyllä tosi iloinen lopputulokseta.

Mun lapsi on virallisesti teini

Aika rientää tolkutonta vauhtia eteenpäin. Päivät ja viikot vain vilahtavat ohitse ja kuukaudet vaihtuvat nopeampaa, kuin niihin ennättää tottua. Vielä kun ajan kulumiseen yhdistyy paljon tekemistä, kiirettä ja arjen pyörittämistä, omia ja perheen harrastuksia, projekteja, synttäreitä ja ystäviä, niin huomaa yhtä äkkiä että joulusta on päästy kevääseen miltei huomaamatta. Vaikka välillä aika tuntuu matelevan, niin toisinaan se juoksee ja tuntuu ettei ennätä millään kaikkea mitä haluaisi, toisinaan asiat tuntuvat junnaavan paikoillaan, ne eivät onnistu millään ja aika vain hupenee jonnekkin. Kuukausi sitten täytin 40 vuotta janNyt sitten minun pikkuinen poikani otti ja täytti 13 vuotta ja on virallisesti teini, minne katosi aika, minne vuodet ovat menneet? Eihän se voi olla jo noin iso, päättää ala-asteen keväällä ja siirtyy ylökoulun puolelle!

Pojalla on ollut selvät tavoitteet synttärilahjan suhteen. Hän haluaa rahaa, sillä meinaa sitten ostaa uuden tietokoneen. Kyllä hän koneen jo sitten saakin ostettua, on nimittäin säästänyt kesästä saakka siihen. Joululahjaksikin toivoi rahaa tätä varten ja kotona on tehnyt ruokaa ja siivoillut kerätäkseen pottiin pääomaa. Sain hänet jopa innostumaan lukemisesta, lupaamalla pientä korvausta luetuista kirjoista. Tähän onkin pyritty koko alakoulun ajan, mutta mikään ei ole saanut tähän mennessä kunnolla innostusta heräämään. No hyvä että tietty tavoite on saanut innostuksen esiin ja hän on huomannut viimeinkin lukemisen taian.

No vaikka hän toivoikin vain rahaa, niin eihän sitä äiti pysty pelkästään sellaiseen lahjaan tyytymään. Minun tulee ommeltua niin paljon kaikille kummilapsille ja itselle, että Veeti jää usein välistä, joten pitihän hälle ommella teinille sopiva paita lahjaksi :) Vaikka paidan teksti ei kyllä hirveän hyvin kuvaakkaan saajansa luonnetta, sillä hän on oikeasti hyvin reipas ja tunnollinen niin aamu, kuin iltatoimissaan, ainakin vielä. Paidan kaava on Ottobre 6/15 lehdestä malli26. Stars and Stripes. Jätin vain hupun ja halkion pois ja huolittelin pääntien reunan trikookaitaleella ja hihat ja helman tein hieman pidemmäksi ja ihan vain taitoin ja huolittelin kaksoisneulatkkaukseslla. Paita on kokoa 170cm.

Samaan ompeluinnostukseen meni sitten myös kaverin pojalle kekemäni syntymäpäivälahja. Samalla mallilla tuli tälle ekaluokkalaisellekkin paita koossa 134cm. Tähän paitaan tosin laitoin mallin mukaisesti hupun. Hupun vuorin, hihojen ja helman "resorit" laitoin joustavasta trikoosta, jotta muuten yksivärinen paitasai vähän piristystä. Lopputuloksesta tuli mielestäni tosi kiva. Sopii varmasti saajalleen. Lahjaan tein vielä lisäksi trikoopipon samasta trikoosta, kun pipoja muutenkin muutaman vielä ompelin.

Viikolla kun Veetin oikea synttäripäivä oli, en vielä leiponut kakkua, kun sitä ei olisi oikein kukaan ollut syömässä. Sens sijaan lupasin että mennään elokuviin kun tulee ensi-iltaan Beutu and the Beast ja leikkasin hänen hiukset. Nyt tänään ja huomenna sitten tulee vieraita, niin pääsin leipomaan. Töissä mietin ääneen mitä sitä oikein tekisi ja työkaveri vihjaisi Kinderkakusta. No siitä innostuneena sitten sellaisen teinkin. Pohjan tein suklaahippukekseistä ja täytteistä jätin sokerit pois, kun niihin tuli kuitenkin suklaata. Tällä tavalla niistä ei tullut ihan överimakeita ja kakku oli kaikenkaikkiaan okein hyvää.

P.s. Säätiedoituksissa on lupailtu kevättä alkavaksi, milloin hyvänsä. Nyt se on sitten alkanut, nimittäin talitintit on muuttaneet laulunsa kevät viserrykseksi. Vielä viikolla oli talvisirkutus, mutta tänään on hyvin tyylipuhdas TITITYY- TITITYY.
Aurinkoista viikonloppua kaikille!