Kun täytin pyöreitä vuosia alkukuusta, niin annoin itselleni syntymäpäivälahjaksi valokuvauksen.Ajattelin aloittaa itseni kanssa perinteen, että aina pyöreiltä vuosilta kävisin valokuvassa. Suurempia juhlia ei tällä kertaa pidetty, vain perheen kesken syötiin sitä kakkua, joten juhlin sitten itseäni tällä tavalla.
Valokuvauksen otin samalle päivälle, kun meillä oli miehen vuosijuhlat, niin pääsi yhdellä laittautumisella molemmista tilaisuuksista ja kerrankin raskin mennä tästä syystä oikein kampaajalle kampaukseen. Kampauksessa kävin Hiussali Piilossa, Sussilla ja meikin teki kuvaajan kaveri Jaana Stenman. Kuvat otti Sonja Hagström. Mekot olen tehnyt itse. Kuvauspaikkana oli Sonjan asunto ja rappukäytävä.
Rekvisiitan huoltoa ennen kuvausta. Hienon nainen tekee huoltohommatkin täydessä tällingissä :) |
Koska enhän minä osaa olla kuvissa normaali, joten mukana kuvauksissa minulla oli kolme erilaista mekkoa tykötarpeineen, vanha mummulta lahjaksi saatu singer ja jumboneuletyö. Tavoitteena saada eri teemaisia kuvia, jotka kuvastaisivat harrastuksiani ja joilla olisi kuitenkin jonkinlainen tarina.
Tämä mekko on pari vuotta vanha. Se on itseasiassa ensimmäinen koeversio hääpukua varten. Hääpuku ei sitten ollut lopulta ollenkaan tämän mallinen, mutta koemekko jäin kaappiin ja pääsi nyt kuvaukseen mukaan. Se oli sopivan neutraalin värinen keltaisen juhlamekon ompelua varten. Halusin Singerin kuviin ja ommella sillä varsinaista juhlamekkoa, jonka laitoin sitten illalla päälle, kun mentiin työpaikan vuosijuhlaillallisille. Halusin näihin kuviin vanhanajan henkeä postikorttikuvien tapaan, joissa on ollut tämämän tapaisia ompelu ja neulomis kohtauksia viimevuosisdan alkupuolella. Ihan hyvin onnistuttiin tavoittamaan niiden henkeä.
Minusta tämä kuva on ihana kuva harrastuksesta käytännössä. Ompelukone, mekko, kynnet ja sormukset <3 |
Toinen mekkoni on Pelargoniakankaasta ommeltu ja malli on sama kuin keltaisessa mekossa. Tämä on tämmöinen puutarhahörhön kesämekko. Tähän yhdistin vaaleanpunaisen neulomani hartiahuivin ja hopeiset Liisa Vitalin suunnittelemat Ladybugs-helmet 1960 luvulta. Tämän mekon kanssa halusin neuloa överi-isoa keulaliinaa jumbolangasta nojatuolissa. Eihän mikään pikkuneule mihinkään näkyisi...
Muutamia kasvokuvia saatiin myös. Tämä ensimmäinen on ehkä suosikkini kaikista kuvista. Näytän siinä niin onnelliselle. Käteen on jäänyt edellisestä asusta rannekoru, jonka huomasin vasta myöhemmin. Mutta ihan hyvin se tähän ekaan kuvaan kuitenkin sopii. Korun muistin poistaa jossain välissä ja saatii hempeitä neulekuviakin aikaiseksi, ilman mustaa rannekorua.
Onnellinen nainen |
Mitähän se elämä tuo tullessaan? Siitä on hyvä haaveilla ja odottaa mitä elämä tuo tullessaan. |
Halusin mekosta kuvia myös kokonaisuutena ja mentiin porraskäytävään kuvaamaan. Sieltä löytyi sitten ikkunalaudalta pelargonia. Ihanaa! Saatiin kuviin kiva juju, kun sama kukka löytyy mekosta ja ikkunalaudalta. Viherhörhö... minkäs teet.
Minä ja pelargoniat |
Kolmas mekkoni oli sitten se varsinainen juhlamekko. Ihastuin keltaiseen pitsikankaaseen kaupassa ja sitä oli saatava. Ajattelin että sen väri olisi kivassa kontrastissa punaisten hiusten ka mustien asusteiden kanssa. Mekkoon halusin 50-luvun henkeä, jota löytyy myös kampauksesta. Näin kuvista vasta huomasin, että mekko on näissä väärinpäin päällä. Jotenkin vaikuttikin niin avaralta tuo kaula-aukko. Miten en muka silloin huomannut? No Vetoketju tuli eri kyljelle, kuin pelargoniamekossa, joten kiireessä en tajunnut tai alkaa pikkuhiljaa dementtia yhdessä iän kanssa vaivata. Tämä mekko on hyvin joustavaa materiaalia, joten vahinkoja sattuu. No illalla puin vaatteet kuitenkinoikein päin päälle.
Kuvia otettiin porraskäytävässä, kun sieltä löytyi sopivat värit mekn väreihin. Kuvia otettiin myös suklaata syödessä ja Singerin luona teetä juodessa, pitäähän sitä ihmisen myös nauttia elämästään. Mustavalkoinen kuva Singerin luona on myös yksi suosikeistani.
Tässä kuvassa on kiva tunnelma mustavalkoisena. Tykkään. |