Hyvää uutta vuotta!

Kuinka nopeaa aika kuluukaan! Vanha vuosi on pääsemässä loppuunsa ja ollaan uuden äärellä. Justiinsa vasta tehtiin puutarhassa syyshommia ja alettiin ajattelemaan Joulua ja yht'äkkiä Joulukuu onkin jo ohi. Koko kuussa en ole oikeastaan ennättänyt koneelle käymään. Päivät on kuluneet töissä ja illat jouluvalmisteluja tehden. Sen kerran, kun olisi ollut itsellä aikaa istua kirjoittamaan jotain, on koneet olleet tiiviisti varattuina. No ei sillä suurin osa touhuiluista onkin ollut sellaisia, jota voi esitellä vasta nyt, kun lahjat on jo avattu.

Tänä vuonna tein itse jouluksi vain suklaakakkua, pipareita ja rapeita rinkeleitä. Laaatikot yms. ostin joulumarkkinoilta valmiina. Joskus vain on pakko hellittää, ettei mene liikaa stressin puolelle kivatkin asiat. Ostin uuden kuivakakkumuotin, hieman liian kauan tuli sillä ekalla kerralla paistettua, kun osa harjanteista hieman tummuivat.

Instagrammin puolella on kyllä tullut jaettua vähän lahjojenkin kuvia, kun olen saanut ne valmiiksi ja sinne pääsee päivittämään puhelimella, blogin päivitys taas puhelimen avuulla on sen verran työlästä, etten viitsi siihen alkaa. Instagramista munut löytää nimellä #onnenapiloita. Mutta nyt muutamia kuvia meidän joulusta ja pari sanaa kuluneesta vuodesta. Ensi vuoden puolella palataan sitten niihin lahjoiksi menneisiin juttuihin.

Tänä joulun aoli hieman erilainen kuusi. Ostettiin pihtakuusi ja siihen pallovalot,
myös hopeanauhat on olleet laatikossa monta vuotta lepäilemässä, mutta nyt pääsivät kuuseen.
Jouluksi sain vaihdettua hieman talvisemmat verhot olohuoneeseen ja keittiöön.

Kulunut vuosi on itselleni ollut melko rankka. Vuoden alku puolisko meni sopivaa lääkitystä etsiessä ja kipuillessa. Olen potenut alaselän pullistuma- ja välilevynrappeumavaivoja reilu nelisen vuotta. Vaihdoin tuolloin työtehtäviä ja oireet saatiin hallintaan, mutta koko ajan olen syönyt kipulääkkeitä, että olen selvinnyt töistäni. Vuosi sitten syksyllä, sitten uutena vaivana ilmaantui pääkipu, joka jatkui yhtäjaksoisena 5kk. Laajojen tutkimusten jälkeen (mm. magneettikuva ja suuri määrä verikokeita) kivun syyksi kirjattiin lopulta kipulääke päänsärky. Olin syönyt samoja lääkkeitä  selän takia yhtä jaksoisesti  kolme vuotta. Nyt lääkkeet piti jättää pois pään takia ja selkä ilmoitti, ettei suostu ilman niitä yhteistyöhön. Vuoden alkupuolelta ei juuri muuta olekkaan sitten jäänyt mieleen, kuin aina uudet lääkkeet, sivuvaikutukset, sekä pään ja selän kipu. Myös selkä tutkittiin uudelleen ja löydökset oli samat kuin kolme vuotta aikaisemminkin, ei mitään paranemista havaittavissa.

Meiltä kysyttiin kävikö pukki... No ei oikeastaan, kun se lähti meiltä ja tuli meille kierroksensa päätteeksi.

Lääkärin kehoituksesta hain Kelan kuntoutukseen ja ensimmäisen jakson olinkin toukokuussa. Kuntoutusjakso oli itselleni suuri pettymys. Ainoat sieltä saadut asiat oli hienot uudet ystävät ja BackApp- työtuoli (on muuten mailman paras työtuoli). Kesäkuussa sitten löydettiin viimein sopiva lääkitys. Jee! Pikkuhiljaa alkoikin kyllästyttämään pahoinvointikohtaukset, maailman pyöriminen silmissä, kuin humalassa olisi. Kaikesta huolimatta olen ollut melkein koko ajan töissä. Tätä aikaa en kaipaa yhtään.

Pihtakuusi on kyllä pitänyt neulasensa kiitettävästi, montakaan ei ole lattialta löytynyt.
Hieman kaupassa mietin noita pallovaloja, kun osa on turkooseja, mutta ne näyttävät kyllä ihan vihreiltä kuusessa.
Jospa näille olisi käyttöä sisustuksessa joulun jälkeenkin.

Kesä koitti ja lääkitys saatiin kohdalleen, töissäkin oli hieman keveämpää. Elimistö oli kuitenkin kuormitettu, kun sain vaivoikseni piirtopaukamoinnin. Sinä on vaivana ihoon herkästi tulevat naarmut jotka kutiavat mahdottomasti. Asialle ei voi mitään tehdä, muuta kuin lievittää oireita syömällä allergialääkettä. Niitä sitten kuluukin 3kpl päivässä. Minulta on monesti kysytty, eivätkö ne väsytä. No en tiedä, kyllä kai, mutta ennemmin näin, kuin se armoton kutina.

Jouluaaton ruoka on pian valmista, vain pukkia odotellaan takaisin kierrokseltaan syömään.

Ennen juhannusta käytiin lasten kanssa risteilyllä Siljan laivalla. Oli mukava reissu kaikin puolin.

Heinäkuussa pidettiin Samuin kanssa kesälomat, ensimmäinen kerta, kun koko loma oli meillä samaan aikaan. Käytiin mm. kahdestaan asuntovaunuilemassa. Loman jälkeen olo oli hieno. Ei juurikaan kipuja ja pystyin tekemään itselleni tärkeitä asioita kuten touhuamaan puutarhassa. Puutarhassa saatiinkin paljon aikaiseksi tänä vuonna. Vaikka osa jutuista jäikin hieman kesken, niin tosi tyytyväinen olen :)

Jouluinen asetelma keittiön pöydältä.
Jouluruusu oli tänä vuonna ainut joulukukka jonka ostin huonekuusien lisäksi.

Töihin paluu muutti taas asioita. Alkukesän kesätyöntekijät tekivät omasta halustaan ne työt joista tiesin kipeytyväni ja mielelläni annoinkin ne sitten tehdä ja tein itse heidän ne työt joista eivät niin välittäneet. Mutta kun loman jälkeen jouduin taas ajamaan trukkia kivut palasivat saman tien. Tajusin, ettei näin voi jatkua ja pyysin työkykyneuvottelua. Neuvottelu pidettiin elokuun lopussa ja sainkin työkokoilupaikan firman sisältä todella nopsaan. Syyskuun puolessa välissä aloitin työkekoilun toimistotöissä. Melkoinen muutos aiempaan. Istumista, uusia tietokoneojelmia, uudet työkaverit ja todella paljon uutta tietoa. Hienosti kuitenkin lähti menemään ja pystyin jo viikon jälkeen jättämään kolmiokipulääkkeen taas pois (loman aikana en tarvinut sitä, mutta töihin palattuani jouduin taas käyttämän). Sain sähköpöydän, seisomamaton ja sen ihanan työtuolini. Satulatuoli ja sähköpöytä pitäisi kyllä olla jokaisella toimistotyötä tekevällä.

Leevi tonttu jakoi pukilta tippuneet paketit omistajilleen. Laavi on päässyt Samulin syliin käymään.
Se asustaa tuvassa ympäri vuoden.

Lokakuussa oli toinen kuntoutusjakso. Vähän paremmat fiilikset jäi, kuin edellisestä jaksosta, mutta en siltikään kovin korkeaa arvosanaa kyllä siitä antanut. Olin pettynyt. Työkokeilu jatkui ja olo koheni, pystyin jättämään kaikki kipulääkkeet pois. Onneksi, sillä pää alkoi tulla uudelleen kipeäksi ja vatsa reistailla tavallista enemmän. Niiden kanssa onkin sitten taiteiltu loppu vuosi ja tilanne on nyt suht sakaa vaikkakin hauras. Mutta eiköhän tämä tästä niidenkin kanssa pikku hiljaa... Vaikka olenkin ollut koko työkokeilun ajan todella väsynyt kaiken uuden oppimisesta, stressaamisesta, uusista aikatauluista, arjen uudesta rytmittämisestä ja kiireestä, niin työmotivaatio on kylllä ollut korkealla. Töihin on ollut taas kiva mennä.

Joulupäivän illallinen on pian katettu. Oltiin paikalla vanhemmat ja kaikki lapset perheiden kanssa,
vain Samulin lapset puuttui paikalta. He tulivat meille vasta tapanina lomaa viettämään.

Lasten syyslomalla oltiin molemmat tiiviisti töissä, eikä paljoa tenavien kanssa touhuttu vaikka olivat kaikki meillä. Veeti lomaili marraskuussa isovanhempiensa ja serkkujensa kanssa kanarialla viikon ja joukuun alussa käytiin sitten koko sakki Vuokatissa lomailemassa. Hieno reissu, eikä kukaan pahemmin äkäillyt mistään. Joulukuu ja marraskuu onkin sitten muuten mennyt joululahjoja ommellessa ja muissa jouluvalmisteluissa. Rakastan antaa lahjoja. Ensi vonna jos teen itse, niin täytyy kyllä aloittaa jo hieman aikaisemmin, ettei tule kiire. Päivätyö hieman harhautti luulemaan, että on enemmän aikaa. Vuorossa ollessa omaa aikaa oli nykyistä enemmän. Tähän on nyt totutteleminen, rytmitys on arjessa hyvin erilainen, kuin aiemmin.

Tunnelaa kahveja odotellessa. Oman porukan lisäksi kahville tuli mummu ja
isän sisko miehensä ja vanhimman lapsen kanssa

Tänään on vuoden viimeinen päivä ja virallisesti työkokeilu päättyy tänään. Huomisesta alkaen työsuhteeni muuttuu työntekijästä toimihenkilöksi, sillä saan jatkaa siinä työssä mitä olen koko syksyn tehnyt. Vaikka työsuhteeni on vakituinen, on tämä toimihenkilöpesti kuitenkin määräaikainen, sillä se on äitiysloman sijaisuus. Elokuussa sitten katsotaan uudelleen mikä on tilanne. Hyvälle kuitenkin tuntuu nyt, kun ajattelee tulevaa vuotta. Nyt aion panostaa itseäni jo kauan vaivanneeseen asiaan, eli painooni. Vuoden aikana olen käynyt psykologin juttusilla kymmenisen kertaa, puhumassa kivusta ja siinä sivussa myös ylipainosta. Hän kielsi olemaan ajattelematta koko paino asiaa niin kauan, kunnes muut asiat alkavat selvitä. Nyt kun se ovat paremmalla tolalla, on aika keskittyä tähän itseäni kiusanneeseen asiaan. Nyt loppuu karkin syönti ja alkaa painonpudotus. Haastetta hieman tulevalle vuodelle. Facen puolella lupasin olla syömättä herkkuja niin monta päivää, kun saan tykkäyksiä. Aika kauan saankin olla sitten ilman, kun tykkäyksiä on tullun n.80. Muutaman ennalta maintun välipäivän tosin pidän, tietyissä tilanteissa, kuten kun täytän 40vuotta.

Vietiin mukanamme vähän modernimpi himmeliratkaisu. Hyvin sopii vanhan tuvan seinälle tämmöinen pillihimmeli.

Nyt meillä on tupa on täynnä väkeä, kun kaikki tenavat ovat meillä. Olivat juuri pommittamassa papatteja pihalla. Jospa sitä sitten vilä kävisin katsomassa ilotulitusta tenavien kanssa, isäntä kun on vuoden viimeistä työvuoroaan tekemässä tämän yön.

Mitä olisi joulu vanhassa tuvassa ilman olkipukkia?

Oikein hyvää vuotta 2017 kaikille. 

Toivottavasti vuosi on meille kaikille hyvä <3

Pikkujoulu arvonnan voittaja

Pikkujouluarvonta päättyi eillen illalla ja nyt on voittaja arvottu. Palkintona olleen Viipaloitu villapaita-kirjan, merinovillalankaa ja kuumavesipullon voitti itselleen nimimerkki Anneli A/Pihakuiskaajan puutarha. Onnea voittajalle! 

Voittaja on tavoitettu ja palkinto lähtee hänelle postissa. Toivottavasti palkinto tuottaa paljon iloa saajalleen! 

Kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille.

Keinulauta- boxerit ja arvontamuistutus

Sain jo kesällä yhdestä kangasylläri paketista tämmöistä keinulauta kangasta. Kangasta oli semmoinen epämääräisen pieni pala, etten ole oikein keksinyt mitä siitä tekisin. Nyt syksyllä mies valitteli, että hänen lyhytlahkeisen pyjaman housut alkaa olemaan jo hyvin palvelleet ja pian voisi vaikka harkita uusia. Tästä sitten innostuin ja niin keinulautatrikoosta syntyi hälle isäinpäivälahjaksi tämmöiset unihousut. 

Kaavat piirsin vanhoista pöksyistä. Kangas riitti just ja just, kun vyötärölle laittoi boxerikuminuhaa. Erivärinen kumppari oli muutenkin hyvä idea, antaa pientä ryhtiä tälle kankaalle. Kangas kyllä muuten sopi mielestäni kivasti lahjan teemaan, eli isäinpäivään, sillä onhan jokainen isä antanut lapsille vauhtia monet kerrat keinussa. Mielestäni varsin isällinen kangas siis, mutta vinkkinä, niin kangas sopii mielestäni miehelle muutenkin. lahja taisi osua ihan nappiin, kun Samuli oli kovin mielissään pöksyistään.

Vielä tänään on aikaa osallistua pikkujouluarvontaan. 

Käykäähän osallistumassa, arvonta löytyy täältä.

Valoa pimeyteen

Vihdoinkin on ensimmäinen Adventti ollut ja annoin itselleni luvan laittaa jouluvaloja ikkunoihin. Jouluvaloilla on kumma taipumus, että ne laitetaan ehjänä varastoon joulun jälkeen, niin ne tulevat rikkinäisinä sieltä pois seuraavana adventtina. Toinen vaihtoehto on että ne häviävät mystisesti jonnekkin. Molemmat vaihtoehdot koettiin meillä taas tänä jouluna ja jouduin käydä ostamassa uusia valoja.

Vaikka asutaankin asuinalueella, on meidän piha sen verran syrjässä katuvaloilta, että se on hyvin pimeä, vaikka terasseilla olisikin valot päällä. Siksipä halusin hieman valoa pihamaallekkin ja joten laitoin joulutähdet myös kasvihuoneen ja pihatuvan ikkunoihin.

Kasvihuoneeseen ostin isoimman tähden mitä kaupasta löysin ja pihatuvan pöydälle ostin pöytälamppusetin jossa oli tähti ja tavallinen varjostin. Ikkunat näyttävät nyt kyllä ihanille  pimeällä pihamaalla. Pihatuvassa on myös minun tekemäni himmeli katossa, kivasti näkyy sekin ikkunasta uuden lampun valossa.

Terasseille laitettiin myös uudet valot, vanhoista kun paloi vain puolet lampuista. 

Nämä valot on kyllä melko kirkkaat ja tavallisia ulkovaloja ei pahemmin tarvitse nyt käyttää.

Ainoat ehjät ja tallessa olleet valot olikin sittennämä, mitkä laitoin saavissa kasvavaan tuijaan.

Olisi noihin kynttilälyhtyihinkin voinut tiesti laittaa kynttilät palamaan, mutta en jaksanut enää tälle päivää laittaa, kun justiinsa mennään nukkumaan. Meni vähän myöhään nämä asennukset, kun koko ilta meni työpaikan lasten pikkujoulussa. Käytiin katsomassa uusi Viiru ja Pesonen elokuva ja lapset saai lopuksi vielä joulupukilta Fatserin suklaakalenterit. Hieno ilta ja kiva elokuva oli.

Muistakaahan käyvä osallistumassa vielä arvontaan. Pikkuisen on vielä osallistumisaikaa jäljellä.

Arvonta löytyy täältä.

Rimotuksia terasseille

Päivät menee kiireen vilkkaa ohitse, sille ainakin tuntuu, kun töihin mennessä ja sieltä tullessa on jo pimeää. Luta tuli heman valaisemaan maisemaa ja sitten kaikki suli pois, Päivät on harmaita, luonto lepää... on todella pimeää. Nyt suunnitellaan jouu juttuja ja kohta taas ensi kesän pihajuttuja, mutta niitä ennen muutama kuva meidän terassien uusista rimoituksista.

Terassien päätyihin on ollut jo kauan suunnitelmissa laittaa rimoitukset tuomaan hieman suojaa terassille ja luomaan huonemaista tunnelmaa. Takapihalla rimoitukset on olleet paikoillaan jo muutaman vuoden ja ollaan kyllä oltu tyytyväisiä. Nyt saadaan terassien ilmettä myöskin yhteneväisemmäksi. Syksyn aikana suurin osa terassien rimoituksista ja ränneistä on saatu viimeinkin laitettua paikoilleen ja nyt terasseilla alkaa näyttämään sille mitä on suunniteltukkin. Pleksikate, päädyssä rimoitus ja etureunassa pylväät joiden edessä suuret istutusaltaat. Enää uupuu talon ja terassin reunoja kiertävä kiveys. Jospa se sitten saataisiin ensi kesänä. En meinaa malttaa mutenkaan odottaa ensi kesää, että näkee millaiset istutukset noihin kukkapenkkeihin sitten kasva. Kasvithan sain niihin jo laitettua, mutta kasvamaan ne eivät vielä ennättäneet yhtään.

Vertailun vuoksi kuva terasseista ilman noita rimoituksia.

Kuva takapihan rimoituksista toissa kesältä.

Tässä kuvat vielä ennen ja jälkeen kuvat etupihan ison terassin ruokailutilan osalta.

Takapihan terassilta ruokailutila poistettiin tämän etupihan pöydän valmistumisen jälkeen.

Syyslomalla Samuli aloitti nämä hommat ja sai sopivasti pojastaan apumiehen työhön avuksi. 

Hyvin sujui työ ja nopsaan tuli valmista.

Tämä piharakennuksen pikkuinen terassikin sai omat rimoituksensa. Täällä ei tullut vielä valmista, kun joutuu odotella ensi kesää, jotta saadan rakennuksenpäätyyn varastoituja tavaroita käytettyä pois edestä. Kivasti rimoitukset jo nyt kuitenkin peittävät katoksen alaosaa, jossa säilytetään työkaluja. Katoksen yläosaan tulee maja, sinne täytyy vielä tehdä vielä kaiteet valmiiksi päätyrimoitusten lisäksi. Lapset taitaa tosin olla jo hieman kasvaneet majaiästä ohitse, mutta ompahan siellä, jos joku sitä joskus haluaa käyttää.

Tässä tilannekuva ennen rimoituksia. 

Kyllä ne vain kivasti siistivät ulkonäköä ja piilottavat kätevästi säilytyksessä olevat tavarat.

Pikkujouluarvonta

Havahduin tänä aamuna siihen, että kuukauden päästä on jouluviikko jo puolessa välin. Onneksi joululahjojen valmistus on jo hyvässä vauhdissa, niin ei tule kiire. Minä rakastan antaa ja myöskin saada joululahjoja. En ole koskaan ymmärtänyt, ettei esim. puolisot anna toisilleen mitään lahjaksi. Lahjan hinnalla ei ole väliä, vaan ajatuksella, että haluaa ilahduttaa toista. Pienikin voi olla suurta, kun sen antaa sydämmestään. Nyt haluan ilahduttaa myös jotakuta blogini lukijoista pienellä paketilla, joten se on arvonnan paikka.

 Palkintona on Viipaloitu villatakki- kirja, kaksi kerää Zitron Nimbus 100% Organic Merino lankaa, sekä pieni kuumavesipullo. Kirjasta löytyy paljon kivoja kierrätysvinkkejä eri vuodenajoille, Nimbus lanka on Saksassa valmistettua 100% organista, uutta merinovillaa. Kerällä on 50g ja 100m lankaa, puikkosuositus 5 - 5,5. Kahdesta kerästä saa neulottua vaikka pipon. Kuumavesipullolla saa sormet nopsaan lämpöisiksi ulkoilun jälkeen tai lämpöhoitoa vaivaan ja kolotukseen.

Arvonnan säännöt:

1. Osallistumisaikaa on marraskuun loppuun saakka, eli 30.11. klo 24.00 mennessä tulleet osallistumiset hyväksytään mukaan. Arvonta suoritetaan 1.12 ja voittaja julkaistaan täällä blogissa ja blogin facesivuilla. Voittajalle ilmoitetaan myös henkilökohtaisesti, joten jonkinlainen yhteystieto/ yhteydenottotapa on oltava saatavilla.

2. Yhden arvan saat olemalla tai liittymällä blogini lukijaksi ja kommentoimalla tähän postaukseen. Oikeassa sivupalkissa on Lukijat- ruutu, sieltä tulee löytyä kuvakkeesi nimimerkillä, niin olet lukija.

3.  Lisäarvan voit saada tykkäämällä Facebookissa Onnenapiloita- sivusta ja kommentoimalla siellä tämän päivityksen linkin alle.

4. Toinen tapa saada lisäarpa on jakaa tämä päivitys blogissasi tai Facebookin päivitys omalla seinälläsi ja/tai jossakin ryhmässä. Huom. Jakaminen ei ole pakollista ja arvontaan voi osallistua ilman sitäkin, kuten aiemmista kohdista käy ilmi. Jakamalla voit kuitenkin saada vielä yhden ylimääräisen arvan.

5. Voit siis osallistua 1-3 arvalla. Ilmoita tämän postauksen kommentissasi monellako arvalla olet mukana arvonnassa. Kun arvonta on suoritettu, tarkistan olivatko kaikki ilmoitetut arvat/ lukija/ seuraaja- ehdot voimassa olevia. Jos näin ei ole, voitto mitätöidään ja arvon uuden voittajan.

6. Arvontavoitto on itse hankkimani, eikä sille ole sponsoreita tai yhteistyökumppaneita. Toimitan voiton postitse Suomessa (tai viemällä lähialueelle). Jos voittaja on jostain muualta, kuin Suomesta, maksaa voittaja itse postimaksut.

Pikakertaus säännöistä:

 Ole lukija, kommentoi alle viimeistään 30.11 ja olet mukana :)

Onnea arvontaan!

Arvonta on päättynyt 
Voittaja julkaistaan blogissa 1.12 illallam n. klo 22.00

Vanttuita villapaidasta

Lapaset, vanttuut, kintaat, rasat, tumput, käsineet tai hanstkat, 

miten kukakin haluaa niitä nimittää... rakkaalla lapsella on monta nimeä. 

Viime talvena tein muutamia lapasia vanhoista villaneuleista, KLIK. Nyt teki mieli tehdä hieman lisää. Kun en ole viimeaikoina pessyt omia neuleita piloille, kävin kirppikseltä etsimässä muutamia sopivia kokeiluani varten. Löysin viisi villapaitaa ja kaksi kaulahuivia. Osa oli 100% villaa ja osa sekoitteita, joissa oli villaa vähintään 75% ja loput mm. akryyliä, mohairia ja merinoa. Tarkoitus oli huovuttaa ne ja pesin neuleet koneessa 95 asteen ohjelmassa. Lopputulos oli tosi mielenkiintoinen, sillä huopuminen oli tosi epätasaista. Osa 100% villaa olleista ei huopunut ja osa sekoitteista huopui taas tosi hyvin ja osa ei. Ihan kivasti sain näistä kuitenkin sopivaa materiaalia aikaiseksi.

 Ensimmäisenä leikkelin tämmöisen kirjoneulepaidan palasiksi. Siitä sain viisiin lapasiin osat aikaiseksi ja niistä sitten kahdet ompelin nyt valmiiksi saakka. Lapasten sisään laitoin merinovillaneuloksesta vuorin, joten eiköhän näillä tumpuilla tarkene!

Helman ja hihojen reunoista sain leikattua kolmet osat niin, että niihin tuli resorit ja rinnasta, sekä selästä tuli kahdet, niin että niiden suuaukolle täytyi keksiä jotin muu huolittelu. Nyt kokeilin tehdä yhdet kumpaakin lajia. Resorittomien tumppujen suuaukon huolittelin virkkaamalla siihen reunuksen. Koska vuori oli tiiviimpää neulosta, ei siitä virkkuukoukku mennyt suosiolla läpi, niin tein reunaan ensin kierroksen neulan avulla ja siihen sitten virkkasin kierroksen kiinteitä silmukoita ja kolme kierrosta puolipylväitä. Taitoin reunan etupuolelle ja ompelin ensimmäisen kierroksen pistoihin kiinni. Tuli tosi kivan näköinen ja huoliteltu reuna, tosin hieman joustamaton, mutta ihan hyvin tämä omaan käteen ainakin meni.

Ketunkuvalapaset ovat hieman pienempää kokoa ja kuusilapaset isompaa. Samuli kokeili noita isompia kuusilapasia, kun tuli töistä ja aika tiiviit olivat hälle, vaikka käteen sopivatkin. Eli näistä taisi tulla noin kokoa 7 ja 9, kun Samulin käsi on 10-11.

Jos kaapeista löytyy sopimattomia villaneuleita tai olet sattunut pesemään jotain piloille, niin kannattaa kokeilla tehdä niistä lapaset, ainakin ennenkuin vie viskaa niitä lumpuiksi. Nämä ovat nimittäin tosi lämpöiset kädessä ihan ilman vuortakin. Joulukin on justiinsa ja pukinkontti tarvii täyttöä, noin kiinkuin vinkkinä :)