Häälahjapuku

Viimeisen kuukauden ajan ja vähän kauemminkin minua on vapaa-aikoina työllistänyt harrastuksistani ompelu. Lupasin nimittäin mieheni siskolle jo kesällä, että annan heille häälahjaksi morsiuspuvun ompelun. Kun omat häät saatiin juhlittua alta pois, oli aika alkaa suunnitella tätä lahjapukua. Morsiammella oli muutama mekon kuva, jonka tyylisestä mekosta hän haaveili ja niiden pohjalta sitten aloin etsiä kaavoja. Mittojen muukaan en kaavoja alkanut piirtämään, sillä minusta maailma on jo täynnä valmiita hyviä kaavoja, joista pääsee hienosti alkuun. Joka tapauksessa kaavoja joutuu kuitenkin ensin muuttamaan halutunlaiseksi, kun täysin valmiita on melko mahdotonta löytää. Tällaisessa työssä pitää kuitenkin tehdä ensin sovitusversio ja siitä on niitä kaavoja sitten vielä hyvä muuttaa.

Vastavihitty morsiuspari juuri kirkosta ulos tulleena <3

Kaavat löytyi kahdesta Burdasta ja yhdestä Suuri käsityökerho- lehdestä yhdistellen ja muokaten. Lehtien numeroia en muista ja olen ne jo palauttanut kirjastoon. Allaolevissa kuvissa olleista puvuista lähdettiin liikkeelle kaavoja etsiessä. Kuvat on Pinterestistä.

Sovitusmekko tehtiin vanhoista verhoista ja satiinilakanoista. Heti kerralla osuttiin oikeaan ja mekkoon tarvi tehdä vain hyvin vähän muutoksia. Morsian oli niin standardi mittainen, että kaavat sopivat täydellisesti.

Sovitusmekko odottamassa ensimmäistä sovitusta.

Varsinaisten kankaiden ostamisessa olikin sitten hieman ongelmia. Oltiin jo aiemmin hieman käyty katselemassa kankaita ja vähän valittukkin valmiiksi, mutta piti sovitusmekko ja valmiit kaavat saada ensin valmiiksi, jotta tiedettiin paljonko kangasta oikeasti tarvitaan. Kun kankaita sitten lähdettiin ostamaan, olikin hemlmaan kaavailtu sifonki loppu ja sitä ei saanut lisää. Siinä meni sitten satiini ja pitsikin uudelleen mietintään. Lopulta ystävällinen pienyrittäjä tilasi sopivan väristä ja laatuista sifonkia ulkomailta saakka. Kankaan tulemisessa kesti sitten tolkuttoman kauan ja siinä meinasi kauppiaallakin hermo pettää, kun soitteli tilauksen perään. Viimein kun kangas sitten saapui, oli tilauksesta toimitettu vain puolet! Onneksi toisen puolen tulemisessa kesti enää viikko ja pääsin työn alkuun.

Kankaat juuri kaupasta haettuina.

Hyvin mahtuu leikkaamaan isoakin kangasta, kun ensin siirtää keittiön pöydän, sohvan ja nojatuolin tieltä, valtaa koko talon ja viskaa kissat ja lapset pihalle.

Kangasta tähän morsiuspukuun meni melko paljon, vaikkei uskoisi. Satiinia oli 6m, sifonkia 16m, pitsiä 1m, vuorikangasta 0,4m, välivuorikangasta 0,4m, eli yhteensä noin 24m! Lisäksi tukiluut, valkoista satiininauhaa, vaaleansinistä satiininauhaa, valkoista vinonauhaa, valkoista puuvillanauhaa, piilovetoketju, 3 silikooniolkainta ja yksi vanhan tyllihameen rypytetty helmatylli.

Yläosa valmiina helmaa varten. 

Yläosan pitsin ompelin saumattomaksi. Leikkasin kappaeet yksitelle pitsikankaasta isoilla saumavaroilla pitksin kuvioita myötäillen. Harsin kappaleiden muodot kankaalle ja sitten sovittelin pitsin kiemurat kohdilleen siten, että saumat olivat kohdakkain. Osat kiinnitin toisiinsa pitsin kuvioiden reunojen muotojen mukaan pääältä ommellen. Pitsin reunassa oli piparkakkukuvioitu reuna, jonka leikkasin irti ja kiinnitin samalla tavalla päältä ommellen yläosan pääntielle ja kädenteille. Näin pitsiosasta tuli täysin saumaton, valtava työhän siinä oli, mutta kyllä kannatti! Pitsin kuviointi mahdollisiti tällä tavalla toteutetun ompelun.

Aluusmekko valmis. Yläosan korsettiin kiinnitin helmaosan kolme alinta kerrosta, eli alimmaisena satiini, sitten tyllihame sifongista ja rypytetty sifonkikerros.
Yläosan pitsiin kiinnitin helmaosan päällimmäisen kerroksen, eli laskostetun sifonkihelman.

Jotain sinistä tuli korsetin vuorin ja helmaosan saumavarojen peitoksi.

Helmakerrokset ompelin kahdessa osassa. Alimmaiset kolme kerrosta tulivat kiinni korsettiyläosaan ja päälimmäisen pitsiosaan kiinni. Korsettiosassa oli myös kolme kerrosta, päälisatiini, tukeva puuvillainen välivuori ja silkkivuori. Välivuoriin tulivat kiinni korsettiluut. Satiinin ja välivuorin ompelin yhteen kiinni ja niiden helmaan satiinivinonauhan. Helmaosat sitten näiden alle tasona kiinni ja silkkivuorin reunaan ompelin sinisen silkkinauhan ja nämä sitten hameosaan käsin kiinni. Näin jäi rumat saumavarat nätisti piiloon ja vyötärö ei levinnyt liian jyrkästi, kangasmäärästä huolimatta. Kangasta piti olla paljon, jotta helmasta saatiin tanssiaismekkomainen.

Helman tasausta

Helman lyhentäminen käynnissä. Helman ompelin saumurilla ja sitten tein yksinkertaisen taitteen.

Päälipuvun vyötärölle ompelin satiininauhan vyöksi ja se peittää myös saumavarat. Päälipuku ja aluspuku kiinnitettiin sittten yhteen takaa, vetoketjun reunoista, muuten ne eivät ole kiinni toisissaan. Helmoista alimmainen satiinin ja päälimmäinen sifongin mittasin sovituksessa soopivan pituisiksi ja loput kerrokset sitten mittailin sovitusnuken päällä. Hieman oli haastavaa könytä lattialla, niimpä sitten hieman nostin nukkea korkeammalle, niin helmatkin laskeutuivat kauniimmin :) Puvun päällä pysymistä takaamaan laitoin aluspuvun korsettiin silikooniolkaimet. Kauan mietin millaisen virityksen teen puvun pukemista helpottamaan. Puvussa kun on piilovetoketju ja korsettiyläosa. Jokainen joka on molempia laatuja pukenut tietää, etteivät ole ehkä paras yhdistelmä. Keksin sitten laittaa pukemista helpottamaan yhden silikooniolkaimen poikittain. Sen avulla puku saadaan pysymään ylhäällä ja paikoillaan, kunnes vetoketju saadaan kiinni. Kiinnitysapu ei näy eikä myöskään paina kuten jokin hakanen olisi ehkä tehnyt.

Mekko valmiina osottamassa morsianta noutamaan sitä.

Mekko istui täydellisesti, morsian oli tyytyväinen pukuunsa ja sehän on aina pääasia. Mekossa täyttyi kivasti jotain uutta, vanhaa ja sinistä. Huntu täydensi sarjan olemalla lainattu. Täytyy kyllä sanoa, että kun morsian on kaunis ja säteilee onnea, jää jopa kauneinkin mekko toiseksi hänen päällään.

Vielä kerran onnea vastavihityille. Toivottavasti elämänne on täynnä onnea ja siunausta.