Pinkki lauantai-ilta

Minun lauantai-iltani oli tehty harrastuksista ja omasta ajasta. Mies oli iltavuorossa ja poika pihalla kavereiden kanssa. Katsoin muutaman elokuvan, lakkasin kynnet ja kerin viimevuoden Roosanauha sukkakampanjasta ostamani langat kerälle. Jospa sitä vihdoin pääsisi neulomaan niistä itselle sukat, viimevuoden Roosanauha sukkaohje kirjasesta. Havahduin asiaan, kun uusi Roosanauhakampanja taas alkoi. Nyt ei viitsi ostaa uusia lankoja, ennenkuin on vanhat tehnyt pois. Päätin osallistua myös haasteeseen "Sukat itselle jouluksi", joka alkaa heti tai viimeistään lokakuun alsta. Näistä langoista meinaan nyt se sukat sitten tehdä.

 Olen aiemmin vältellyt vyyhdillä olevien lankojen ostamista, kun niiden keriminen on ollut hankalaa. Ei ole oikein vapaaehtoisia löytynyt vyyhdinpitäjiksi. Kesäällä ostin netistä viimein langankerijän ja veljeni varaston kätköistä löytyi mummun vanhat vihinpuut, mutta ne oli ikävästi hieman rikki. Nyt sitten yhden tutun kautta sain ostaa yhdestä kuolinpesästä hieman tavaroita ja sieltä löytyi myös nämä vihinpuut. Nämä olivat käyttökuntoiset, hieman rikki kanssa, mutta yhdessä mummun vihinpuiden kanssa sai näistä yhdet ehjät. Nyt on sitten varaosia jatkossakin saatavilla. Kyllä näillä värkeillä kelpaa vyyhtilankoja keriä.

Sain valmiiksi sohvalla ollessani, myös yhdet pukkuiset villahousut. Loppuaika menikin sitten häälahjaksi saadun Perntikin viltin alla, romanttisia elokuvia tuijotellen. Kurkku meinaa olla kipeä ja hieman yskittää, joten eiköhän tämä lepäily ihan tarpeeseen tullut.

Takapihan terassilla viimeinen kärhökin päätti alkaa kukkimaan. Hiukan on myöhäinen tämä laji. 

Sen nimeä en juuri nyt muista, mutta kyllä sekin johonkin muistiin on kirjoitettu.

Kettulapaset

Poika pyysi minua tekemään hänelle kettulapaset jo viime kevättalvella. No minäpä niitä aloin sitten hälle tekemään, mutta keskempä jäivät, kun talvi loppui ja tuli kevätkelit. Nyt sitten kaivelin keskeneräisiä neuletöitä ja mietin mitä sitä tekisi seuraavaksi loppuunasti... uutta ei voinut aloittaa, kun kaikki sopivat puikot oli vanhoissa töissä. Pakkotilanne siis saattaa välillä jotain loppuunkin saakka. Pojan kettilapasiin sitten päädyin, sillä ihan kohtahan on taas lapaskelit.

Nämä kettulapaset ei olleet ihan perinteiset, ne ne tuntuivat jotenkin tylsille, joten tietenkään ei voinut tehdä valmiista mallista.
Malli on sovellettu itse ja alkukangertelun jälkeen, niistä tuli sitten tällaiset.

Lankana lapasissa on Maija.
Koko on naisten/ iso lasten koko
Malli on oma. Yhdistety ja muokkailtu eri ohjeista mallia katsoen
Puikot oli koivuiset 2,5mm

Farkkunalle

Minulla on tapana säilöä joitakin rikkimenneitä vaatteita, myöhempää kierrätyskäyttöä varten.
Miehen vanhat farkut ovat olleet jo kauan kaapin perukoilla odottamassa uusiokäyttöä
ja nyt ne viimein saivat uuden elämän nallena.

Miehen siskolle lupasin tehdä hääpuvun ja kunolin kaavoja siihen etsimässä kirjaston lehtitarjonnan joulosta, pisti silmään tämän nallin kaavat Burda 13/2012 lehdestä. Nallelle oli tarjolla kaksi kokoa, joista valitsin sitten isomman. Nallen korkeus on 42cm ja siihen kului lähes koko farkut, miltei pussillinen vanua, pala puuvillakangasta, 60cm silkkinauhaa ja hieman farkunsinistä ja mustaa merkkauslankaa.
Kaikki muut tarvikkeet löytyivät kaappien kätköistä, vain silkkinauha on uutena kaupasta ostettu.

Nallesta tuli suloinen ja tarkoitus olisi antaa se lahjaksi yhdelle sydänkäpyselleni <3

Tämä pehmokarhu on istuvaa mallia ja pysyy tukevasti pystyssä ilman tukeakin. Toivottavasti se ilahduttaa saajaansa.

Ei olisi noita vanhoja ja rikkinäisiä farkkuja katsoessa äkkiseltään uskonut, mitä niistä saa vielä aikaan.

Tässä nallen lähtökohta, rikki menneet farkut.

Jokaisen palan koitin asetella, sille sopivaan kohtaan, että sai nalleen sopivaa elävyyttä.

Tämän verran farkuista jäi jäljelle :)

Tunika ihan itselle

Nyt kun olen saanut normivaate ompelujumin selätettyä, sillä pikkuneidin mekolla, niin teki kauheasti mieli ommella jotain muutakin. Kaivelin kaappien kätköjä ja kävin myös yhdessä kangasoutlet myymälässä ostoksilla. Täällä meillä päin on sellainen kangasmyymälä, joka ostaa kankaiden loppueriä yms. suoraan tehtailta ja myy niitä sitten todella halvalla. Sieltä ei aina löydä etsimäänsä, mutta yllättäviä löytöjä sieltä voi tehdä, jos pitää mielensä avoimena. Nyt tein löydön... poistohyllyssä oli valkoinen peruscollage pakka, hintana 1€/m ja kankaan leveys 100cm. Tätä sitten päätin ostaa. Mietin kuinka paljon tarvisin... ja pienen neuvottelun jälkeen näytti sille, että tarvin koko pakan, koska sain sen 10€ uloskantohintaan, kunhan vien pois. Mites se meni, että mies ostaa 1€ tavaran 2€:lla kun ratvii sietä ja neinen 2€ tavaran 1€:lla, kun halvalla saa, vaikkei tarvi sitä :) :) No mutta tätä minä kyllä tarvin... ainakin osan siitä.

Tämän tunikan kaava on ihan varta vasten ostetu. Mallin nimi on Ehta ja tilasin sen Koot.fi nettikaupasta. Minua kiehtoi tässä raglan hiha ja tuo hieman erikoisempi huppu. Tällä mallilla tehdyistä vaatteista olen pitänyt kovasti, sekä siellä nettikaupassa, että facebookin ompeluryhmässä. Kaavassa oli monta erilaista vaihtoehtoa: lyhyt- ja vajaamittainen hiha, pitkä hiha  pitkällä hihansuuresorilla, T-paitapituus, tunika ja mekko, pyöreä huoliteltu pääntie, huppu ja sivutaskut. Tämän ensimmäisen tunikan perusteella voin sanoa, että ihan hyvin istuva kaava oli, vaikkakin hieman joustavammasta kankaasta tehtynä, käyttö voisi olla helpompaa, kun malli on melko kapea. Perus collari ei nimittäin hirveän paljon jousta, niin pukeminen ja riisuminen olisi kyllä helpompaa joustocollagesta tai trikoosta tehtynä. Tätä kaavaa aion kuitenkin käyttää jatkossakin, ei siis ollut turha ostos :) Ainut miinuspuoli oli, että mittataulukkoa ei tullut mukana, enkä sitä nettisivuiltakaan löytänyt.

Kankaita en jaksanut alkaa pesemään, ennen ompelua, vaan silitin siitä sopivan palasen. Säädin silityslämpötilan ja höyryn täysille, luulisi sillä näkevän kuinka käy. Ei käynyt mitenkään, minkäänlaista kutistumista en havainnut. Muutenkin tämä ohut collage tuntui käteen mukavalta. Toivottavasti tuntemukset ovat oikeassa, ekassa pesussa sen sitten näkee. 

Kangasta tänän tunikaan hupulla ja pitkillä hihoilla kului 3,5m/ 100cm leveää collagea ja 50cm trikoota hupun vuoriin. Tarkoitus oli aluksi tehdä pitkillä hihoilla, mutta sopivaa resoria ei kotoa löytynyt ja päätin kokeilla täyspitkä collagehihaa. No siitä tuli liian kapea, vaikka kaavaa hieman levensinkin, joten leikkasin hihat sitten siihen vajaamittaan. Minun tulee saada vedettyä hiha kyynärpäähän asti tutulle ja sillä kapeammalla hihalla se ei olisi onnistunut. Voi olla että vielä jatkan hihanpituutta, kun saan ostettua resoria. Lisäksi tähän tunikaan käytin laatikon kätköistä löytynyneen neulosnauhan pätkän taskun suiden huolitteluun ja nahkamerkkin vanhoista farkuista.

 

Kaksoisneulalla ja saumurilla ompelin melkein koko työn. Ihan vain pariin paikkaan tarvin suoraa ommelta ja suoraa jousto-ommelta. Kaksoisneulan käyttö tahtoi aluksi hieman tökkiä, mutta kun sain säädöt viimein sopiviksi niin sekin alkoi sujumaan. Jos tässä innostuu enemmänkin ompelemaan, joutuu varmaan pian ostamaan uuden neulan. Tämmöistä samanlaista tuskin mistään löytyy, sillä tämä on jo 90- luvulla äitini ostama neula. Silloin maksoi törkeän paljon, mutta onpa tuo hyvin kestänyt :)

Pikkuneidin mekko

Tein tällaisen iloisen värisen trikoomekon, yhdelle pikkuneidille lahjaksi. Mekko on kokoa 98cm, mutta minusta se kyllä näyttää isommalta. No eiköhän se jossain välissä ole sopiva ja ompahan kasvuvaraa. Ajattelin, että jos ensin käyttää mekkona ja lopuksi tunikana.

Kaava mekkoon on otettu 10/2008 Käsityökerho- lehdestä ja sitten hieman muokattu. Kangas on ostettu tuosta meidän lähimmästä sisustusliikkeestä, N-Stylesta, joka on myynyt myös joitain kankaita ja poistaa ne ilmeisesti nyt valikoimasta, kun ne kaikki oli -70% alennuksessa. En kyllä muuten raskisi ostaa 25€/m hintaista kangasta, nyt kangas maksoi 7,50€/m ja oli aika soppelin hintaista :) Mietinkin miksi vaatteiden ompelu on jäänyt viimevuosina aika vähille ja totesin, että kankaiden hinnat taisivat kohota niin korkeiksi, ettei ole kannattanut ommella perusvaatteita.

Mekko tuo mieleeni jotenkin Peppi Pitkätossun. Kun sitten mietin millaiset napit laitan,
laitoin jokaisen napin erilaisen, sopi jotenkin mekon henkeen, vaikka kaikki ovatkin hillitysti valkoisia.

Neulatyyny

Häämatkalla kun oltiin, näin yhdessä käsitöitä myyvässä kaupassa kukan mallisen neulatyynyn ja ihastuin siihen. Päätin kokeilla samantapaista kotona ja tässä se nyt on... Pellavakankainen kukkatyyny kuudella terälehdellä ja parilla puunappeja. 

Tästä tuli kerrassaan hurmaava!

Minulla on ollut vuosia käteen laitettava neulatyyny ja se on ollut hankala käyttää, mutta eipä vain ole tullut tehtyä parempaakaan. Voi kuinka onkin nyt ollut ilo käyttää tätä. Kuinka näin pienellä ja vähäpätöisen tuntuisella asialla voikin olla näin iso merkitys?

Valmistusohje

• Neulatyynyyn otin muotiksi jälkiruokakulon ja leikkasin sen mukaan kaksi palasta kankaasta. 
• Ompelin ne yhteen ja jätin täyttöaukon. 
• Leikkasin saumavaroihin lovia, jotta reunat istuisivat kääntämisen jälkeen paremmin.
• Käänsin, täytin tyynyn ja ompelin kääntöaukon käsin huomaamattomasti kiinni.
• Otin kolme pitkää lankaa vahvasta nahkalle tarkoitetusta ompelulangasta ja solmin ne tasavälein tiukalle kiristäen neulatyynyn ympäri, jotta terälehdet muodostuivat.
• Lopuksi ompelin kukan keskiöön molemmin puolin napit yhtäaikaisesti paikoilleen, samalla langalla millä tein terälehdet.

Kiitoskortit

Kiitos- kortit, valokuvakirja, hiirimatto ja kasa valokuvia saapui Ifilorilta jo pari viikkoa sitten. Olin aika tyytyväinen itseeni, kun sain kiitoskortit hommattua ja vielä lähetettyäkin ne heti! Vaikea oli valita, mikä kuva kiitoskorttiin (tai mihinkään muuhunkaan asiaan) tulisi, joten tehtiin tällaiset kortit, joihin tuli useampi kuva. Sisälle kirjoitettiin raamatunlause, joka luettiin vihkitilaisuudessakin. Olen näihin kyllä enemmän kuin tyytyväinen!

Yöpöydillä uusissa Pentikin kehyksissä on kummankin suosikkikuvat hääkuvista.