Kiharoita kiitos

Olen suorittanut hieman syventävää taustatutkimusta viimeaikoina ja perehtynyt 50-luvun muodin eri osa-alueisiin. Koska suunnitelmissa olevasta häämekostani haluan 50-luvun tyylinen ja sen kanssa tietenkin yhteensppivan kampauksen, joka on saman henkinen. Piti siis hieman tarkemmin tutkailla millaisia kampauksia ja hiuskoristeita tuohon aikaan susoittiin. Tyytyväisenä laitoin merkille, että sen aikainen muoti sopii hienosti, myös hiustyylin osalta omaan makuun.

Kuvissa on mielestäni hyvin esustettuna erilaisia 50-luvun kampaustyylejä, jotka sopisivat pukuuni.

50-luvun hiusmuoti oli pehmeä ja kiharainen tai poikamaisen lyhyt, kampaus oli kuitenkin aina hyvin naisellinen. Suosittuja kampauksia oli mm: Pallomainen "villakoira"- kampaus, joka koristeltiin tekokukin, samettinauhoin ja rusetein ja saatiin aikaan suurilla papiljoteilla.  Erilaiset nutturakampaukset, joista eteenkin banaaninuttura oli suosittu. Takaa päältä kohotetut hukset olivat usein osa nutturakampausta tai sen kanssa pitkät hiukset kiharrettiin ja lyhyemmissä latvat käännettiin ylöspäin. Erilaiset töttötöt ja kieputukset olivat myös usein osa nuttura- tai kiharakampausta. Erittäin kuohkeat kiharakampaukset tulivat varsinkin vuosikymmenen lopulla muotiin. Nuorten suosiossa oli päiväkampauksena poninhäntä, jonka ympärille sidottiin huivi. Muodissa olleet, lähes kaikkiin kampauksiin tarvittavat kiharat, saavutettiin yleensä vaikeasti rullattavilla ja pinneillä kiinnitettävillä rullilla. 50-luvulla ei ollut vielä hiustenkuivaimia joten rullat päässä yleensä nukuttiin. Permanentit alkoivat yleistyä ja ne tehtiin yleensä kotona, hyvin pahanhajuisten aineiden avulla. Hiuksmuodissakin jäljiteltiin julkkiksia kuten Audrey Hepburn , Grace Kelly,  Brigitte Bardot, Gina Lollobrigida, Elisabeth Taylor, Sophia Loren ja Marilyn Monroe.

Hiuksista tehtyjä töttöröitä ja kiepautuksia. Eteenkin oikeanpuoleinen on mielestäni oikein tyypillinen 50-luvun kampauksille.

Miesten hiustyyleissä oli kaksi päälinjaa. Ensimmäinen oli hyvin konservatiivinen, takaa ja sivuilta lyhyt malli. Jotkut suosivat jopa armeijahenkisen lyhyttä crew cut- mallia. Toinen tyyleistä oli kapinoiva rock'n roll ja elokuva julkkisten suosima Brylcream- tyyli, jossa hiukset saatiin pysymään muodossaan käyttämällä niihin paljon rasvaa. Tyyliin kuului aina kauluksen ja korvien päälle yltävät hiukset ja etutukka. Korvien päälle yltävät hiukset kammattiin rasvalla niskaan ja etutukka tötteröksi otsalle (pompadour), mitä suurempi kiehkura, sen parempi. Tyylin viimeisteli pulisongit. Brylcream- tyylin etunenässä kulkivat mm. Elvis Presley, James Dean ja Marlon Brando.

Erilaisia tapoja kammata etuhiukset 50-luvun tyylisesti. 

Kun mietin millaisen kampauksen sitä sitten tahtoisin, niin selvää oli alusta asti, että haluan hiukset osittain auki ja niihin kiharoita. Nutturat on kyllä ihania ja itselle en niitä juurikaan osaa tehdä, joten tilaisuus nutturakampaukselle olisi hyvä... mutta kun minä yksinkertaisesti vain rakastan pitkiä hiuksia joissa on kiharoita. 

Kauniita nutturakampauksia.

Koska haluan pukuuni enemmän glamour henkeä, kuin rock'n rollia haluan sitä myös kampaukseeni. Pukuuni ei tule glitteriä, strasseja taikka helmiä, mutta jotain kimaltavaa asuun olisi silti kiva saada tuomaan sitä glamouria. Asusteiden avulla ajattelin tämän toteuttaa. Kuvia katsellessani törmäsin ihaniin hiuskoruihin! Joten sellainen pitää saada. 

Ihania hiuskoruja. Eteenkin oikealla yläkulmassa on tosi kaunis!

Viiskytluvun hiukstyyliin tutustuttuani ja kuvia tutkailtuani olen päätynyt tulokseen, että haluan kampaukseltani seuraavaa: 
Pitkät hiukset osittain auki, kiharalla, takaraivolta kohotettuna ja isohko hiuskoru. Näillä kriteereillä pitänee lähteä varaamaan aikaa kampaajalta. Allaolevissa kuvissa on kaikissa kaunis kampaus takaa. Eteenkin tuo keskimmäinen kuva on IHANA!

Kaikki kuvat on Pinterestistä ja löytyvät hakusanoilla 50' hiustyyli, hiuskoriste ja hääkampaus suomeksi ja englanniksi haettuina.

Kynsiunelmia

Pää alkaa olemaan ihanasti sekaisin kaikenlaisista suunnitelmista. Huippua! Pikkuhiljaa asiat alkavat hahmottumaan ja saa yhden, jos toisenkin jutun eteenpäin. On ehkä epäolennaista suunnitlla tässä vaiheessa jo pieniä yksityiskohtia, mutta ei kai sillä oikeasti ole väliä mitä milloinkin tekee, kun ajattelin ottaa kuitenkin suht rennosti nämä järjestelyt. Päivämäärä on päätetty, kirkko varattu, valokuvaajan kanssa ollaan sovittu kuvauspäivästä, auto ja juhlapaikka tiedossa, joten mielestäni asat on hyvällä mallilla. Pukusuunnitelmatkin etenee hyvää vauhtia. Isommista jutuista ehkä ruokapuoli vaatisi seuraavaksi hieman paneutumista.

Niistä pienistä yksityiskohdista puheenollen, niin suunnittelin tässä häihin tämän tyyppisiä kynsiä, kuin ylläolevissa kuvissa on. Suunnittelemaani pukuun sopisi ihan perinteinen ranskalainen manikyyri, mutta taidan haluta, jotain hieman enemmän. Tällainen liukuvärjätty versio perinteisestä ranskiksesta olisi kiva. Vaikeinta tämän tyypin kynsissä on mielestäni kuitenkin löytää kaunis ja luonnollinen sävy lakkoihin. Itseltäkin löytyy useampikin yritys, mutta mikään ei ole se täydellinen, vasinkaan pohjalakan osalta. Lakat ovat aina liian vaaleita, ruskeita, vaaleanpunaisia tai muovisen oloisia. Valkoiset taas liian valkoisia tai sitten eivät peitä kunnolla.

Tästä kuvasta näkee ehkä selvemmin millaista lakkausta ajattelin.
Tässä siis samanmoinen liukuvärjäys kuin ekassa kollaasissa, mutta harmaan lakan kanssa.

Lakkaongelmaan sain onneksi apua, kun lopulta ymmärsin sitä pyytää. Vuodatin ongelmani tutulle kynsiharrastajlle ja apu löytyi heti. Nyt sitten odottelen postista lakkalähetystä, että pääsen testaamaan hänen suosittelemiaan lakkoja ja tekniikkaa.

Erilaiset glitteritkin olisivat kauniita lakkauksen päällä, mutta eivät taida sopia pukuni aikakauden tyyliin.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla olevissa kynsissä on melko kauniin näkoinen tuo pohjalakka.
Muutenkin ovat tosi yksinkertaiset ja kauniit kynnet, varsnkin nuo vasemmanpuoleiset.

Kaikki kuvat on otettu Pinterestistä ja niihin on jätetty tekijöiden puumerkit, jos sellaisia oli näkyvissä. 

Kuvat löytyvät ranskalainen manikyyri haulla suomeksi tai englanniksi kirjoitettuna.

Lisää ihania mekkoja

Vaikka tiedänkin jo millaisen puvun haluan, on lisää pukujen kuvia kiva katsella... jos vaikka saisi lisää ideoita. Niinkauanhan voi vielä mieltään muuttaa, kun ei ole kankaita ostettu, kaavoja piirretty ja eteenkään alettu kankaita vielä leikkaamaan. Kuvia katsellessani kuitenkin vahvistui mieleipiteeni siitä, mitä tulevalta puvultani tahdon. Löysin paljon kauniita mekkoja, en kuitenkaan yhtään täydellistä, mutta ehkä lähimpänä on ensimmäisessä kuvassa oikealla oleva puku. Kaikki mekkojen kuvat on Pinterestistä.

Aiemmin haaveilemani alushame ja vyö tulivat muuten eilen postissa. Alushame on ihana <3 mutta vyö lähtee takaisin, koska se oli väriltään liian vaaleanpunainen, kuva niistä löytyy täältä. Kirjastosta tuli myös ilmoitus, että varaamani Kuuluisat vintagemekot- kirja olisi noudettavissa. Kirja oli hivenen pettymys, eikä tarjonnut yhtään apua puvun kaavoihin. Pitänee jatkaa etsimistä tai tehdä itse.

Kukkia

Kauniit kukat jaksavat piristää niinäkin aamuina, kun millään ei jaksaisi lähteä töihin. Väsyttää ja herätyskello soi avian liian piaan pään tyynyyn painamisesta. Noustava kuitenkin on. Saatiin kukkia onnitteluksi viime viikonloppuna. Tämä kimppu on vielä hyvävointinen, mutta tulppaanit ovat jo hieman väsähtäneitä, niitäkään en vielä raaskinut laittaa menemään.

 

 

Ihanaa perjantaita kaikille! 

Sudenkorento- tyyny

Ellokselta tilasin jo jonkin aikaa sitten tyynynpäällisiä alesta. Yksi niistä oli tämä ihastuttava sudenkorentotyyny. Hinta ei tosiaan päätä huimannut, kun maksoi vain 4€. Hieman epäilin sen vaaleanturkoosiin/ mintunvihreään taittavaa pohjaväriä, mutta se olikin oikein kaunis ja keväinen. Yhdessä valkoisen torkkupeiton kanssa, se tuo raikkaan tuulahduksen makuuhuoneeseen.

Bella on kyllä melkoinen linssilude. Vaikea oli saada kuvaa otettua, jossa se ei olisi jotenkin ollut mukana. Tuo kissa on muutenkin ihan hassu. Se kehrää aina kun on tyytyväinen ja lujaa. Itekseenkin leikkiessä saattaa vain kehräys kuulua. se selvästi tykkää olostaan. 

Pikkupöytä sai käyttöä

Pikkupöytä sai sopivan paikan olkkarista, kun vaihdettiin vähän järjestystä. Se on nyt oikein sopiva paikka pitää läppäriä. Pöytä on helppo nostaa sohvan tai tuolin eteen kun tarvitsee konetta ja taas takaisin sohvan päähän pois edestä, kun enää ei tarvitse.

Muutaman päivän aikana onkin tullut vietettyä paljon aikaa tuossa sohvan päässä istuen, tuijotellen konetta 

ja etsien kaikenmaailman ideoita mm. puvuista, kampauksista jak kukkasista.

Yksi mekko suunnitelma

Nyt kun kihlajaiset on saatu pidettyä, voi alkaa miettimään häitä. Tänä aamuna mietintä alkoi sillä, että kävin puntarissa ja totesin viikkopunnituksen tuloksen olevan + merkkinen, mutta onneksi vy ja ly sentit eivät olleet kasvaneet, vaan pysyneet samoissa lukemissa. Olemukseni kevennys projekti on siis vielä kovastikkin vaiheessa. Vaikka olen vielä kaukana tavoite mitoista, voi hääpukua silti jo suunnitella. Kuvan itsestäni otin lauantaina, tässä on siis tämän hetkinen tilanne. Matkaa tavoitteeseen on vielä 12kg.

Puvun suunnitteluhan tietenkin alkaa sillä etttä surffaillaan hääsivustoilla ja selaillaan erilaisia häälehtiä. Visio puvusta on jo aika selkeänä päässäni. Aiemmin erilaisia vaihtoehtoja oli kolme, mutta käynti kangaskaupassa selkeytti ajatuksia. Löysin nimittäin hyvin kevyttä, vaaleanruskeaa pitsikangasta, joka yhdessä shampanjan värisen satiinin kanssa toi mieleeni 50- luvun tyylisen juhlapuvun. 

Olen aina pitänyt Andrey Hepburnin naisellisesta ja selkeästä tyylistä. Kun puhutaan 50-60 luvun tyylistä tulee minulle mieleen aina Hepburn ja hänen kauniit, naiselliset pukunsa. Nyt siis vahvinpana vaihtoehtona hääpuvulle on 50-luvun tyylinen mekko, joka olisi pohjepituinen, selkeälinjainen, leveähelmainen ja väriltään ruskehtava. 

Kellohelmaisen mekon alle pitää tietenkin olla kunnollinen tyllihame ja 50-luvun tyyliin kuuluu mekon päälle myös vyö. Kun mekko on lyhyt nousevat kengät aivan uudenlaiseen asemaan puvun kanssa. Haluaisin vyön ja kenkien olevan puvun väriin sopivaa kiiltonahkaa. Kuvassa oleva vyö ja alushame löytyy täältä ja kengät löytyvät täältä.

Olen etsinyt 50-luvun mekkojen kaavoja, sillä aion ommella pukuni itse. Olen yhdeltä ammatiltani pukuompelija ja vaatetusinsinööri, joten ompeleminen kyllä onnisstuu. Kaavoja mekkoon en kuitenkaan ala piirtämään itse, vaan tyydyn valmiskaavoihin ja tarvittaessa niiden muokkaamiseen. Löysin sellaisen kirjan kuin "Kuuluisat vintagemekot" ja varasin sen kirjastosta, tällä viikolla varmaankin saan sen. Katsotaan löytyisikö siitä sopivat kaavat pukuun. Löysin myös yhden blogistin, joka harrastaa tuon aikakauden vaatteiden ompelua ja häneltä oli paljon valmiskaavoja 40-70 luvuilta, joiden kopioita hän myi. Myös sieltä saattaisi löytyä sopivat kaavat.

Ystävänpäivänä

Meillä juhlittiin ystävänpäivänä, viimeinkin, kihlaustamme. Hidasta toimintaa, kun sormukset ostettiin jo joulun aikaan... mutta kun molemmat tekee vuorotyötä on pienienkin juhlienkin järjestäminen toisinaan vaikeaa. Ihan vain perhepiirissä juhlittiin: vanhemmat, sisaruksia ja mummu. Muutama ystävä on käynyt sitten ihan erikseen juhlistamassa saavutustamme.

Minusta on mukavaa etteivät kaikki tule vierailulle samaan aikaan, kun kerrankin joku tulee kylään. On kiva kun ennättää jutella vieraiden kanssa ja kaikki mahtuvat kerralla kahvittelemaan saman pöydän ääreen.

  

  

Ystävänpäivän tarjoulumenuu sisälsi aiemmin esittlelmieni Toffeesydämmien lisäksi mm. Mansikkaherkkis kakun. Kakun ohje oli Kinuskikissan sivuilta, ja voin kyllä lämpimästi suositella tätäkin ohjetta, hyvää oli! Ohje kakkuun löytyy TÄÄLTÄ.

Helppo kakku valmistaa ja koristelemalla saa tosi näyttävän näköiseksi. Oma koristeluni oli mielestäni oikein onnistunut, paitsi että koristelin liian aikaisin. Laitoin kaikki koristeet jo perjantaina päivällä, kun piti töihin perjantai illaksi ja lauantai aamuksi ja vieraat oli kutsuttu tulemaan, kun pääsin lauantaina töistä. No sittempä kävi niin, että jelly-karkit päättivät hieman sulaa kakun päällä. Onneksi ongelmalla oli vain pieni kosmeettinen merkitys. Opimpahan TAAS jotain uutta.

Ihan tätä kakkua varten tilasin Conffetti- verkkokaupasta Candy melts- koristelu nappeja ja 1mm tyllan, jolla saa pursotettua kirjaimia. Candy meltsit oli kuin värjättyä valkoista suklaata, sulatettiin mikrossa ja sitten vain pursotinpussiin ja koristelemaan. Massa jähmettyi nopeasti ja oli vahvaa, eli nuo sydämmet pysyivät hyvin kasassa kakun reunoilla. Kinuskikissan sivuilla oli hyvä ohjeistus kakun ohjeen yhteydessä, kuinka tuo pursotus ja koristelu tehdään. Oli paljon helpompi juttu, kuin luulinkaan.



Toffeesydämmet

Huomenna on ystävänpäivä ja meille on tulossa vieraita.
Tämän kunniaksi tein Kinuskikissan ohjeella Toffeesydän- leivoksia.

 

Leipomisosio oli näissä melko nopea ja helppo, mutta aikaavievin osuus alkoi sitten siinä vaiheessa, kun näistä piti tehdä sydämmiä. Sydämmet painettiin piparimuotilla isosta levystä, mutta kun leivossydän piti irroittaa muotista, niin ei ollutkaan enää niin yksinkertaista. Toffeekerros oli tahmea ja halusi jäädä muottiin kiinni, pohja oli melko murenevaa ja halusi hajota irrotettaessa, suklaapintaan tuppasi tulemaan sormenjälkiä. Puolessa välissä löytyi oikea tekniikka ja homma alkois sujua.

 



 

Paras tapa tehdä muotilla leivoksia oli painaa muotti kaulimen avulla kunnolla pöytää vasten ja irrottaa sydän painamalla se pohjasta muotin läpi. Ensin painettin heman sydämmen sakaraosia ja lopullinen irroitus tuli kärjestä painaen. Tällä tavalla pohjasta irtosi mahdollisimman vähän murusia. Muotti kannattaa myös pestä aina muutaman painalliksen jälkeen. Pohjataikinaa ei varmaankaan olisi kannattanut paistaa ihan näin paljon, kuin paistoin. Annoin pintaan tulla pikkuisen väriä, olisi kannattanut jättää ihan värittömäksi, niin olisi voinut auttaa murenemis ongelmaan. Ongelma olisi voinut olla myös poissa, jos leivoksista olisi leikannut ihan vain neliskanttisia.

 

Sydänten painelusta jääneet palat piti tietenkin maistella ja maultaan leivokset olivat ihania!

 

Alkuperäinen ohje löytyy siis Kinuskikissan sivulta, TÄÄLTÄ.

Itse tein perusohjeen puolitoista kertaisena. Pienehköjä sydämmiä tuli tällä määrällä 36kpl. Kinuskiosaan käytin Lidlin lehmätoffee-karkkeja, suklaaosaan laitoin puolet Fatserin maitosuklaata ja puolet tummaasuklaata ja valkosuklaa taisi olla Pandan.

 



Leipoessa oppii myös kaikenlaista uutta. Esimerkiksi sen, että sulje vatkain kunnolla, ettei se kesken jauhojen lisäyksen käynnisty itekseen ja levittele taikinaa ja niitä jauhoja pitkin peittiötä. Taikinaroiskeita oli ihan jokapaikassa, mm. kahvinkeittimessä, verhoissa, ikkunassa ja leipurin hiuksissa. Isäntä otti kuvan kun itse ähkin kiukusta. Nyt tosin jo naurattaa ;)

 

Pieni pyöreä pöytä

Pikkuinen pöytyä löytyi rivi-ilmoituksista kympillä. Vanha mummeli sitä möi ja kun menin hakemaan tasarahan kanssa, kysyi hän "Eikö löytyisi tasarahaa?" Minä ihmettelemään, että "Eikös se ole tasaraha?" ja hän siihen, että "Muistin laittaneensa hinnaksi 7€" No kympin pöydästä kuitenkin maksoin ja olin ostokseeni tyytyväinen ja taisi olla mummokin, kun sai pari euroa enemmän kuin kuvitteli :)

Pöytä oli lakattu ja ihan perinteisesti puun värinen. Hioin sen ja aloin maalata, kun hoksasin vasta ottaa kuvan siitä. 

Valkoinenhan tästäkin kalusteesta tulee, kuten lähes kaikista muistakin mitä olen kunnostanut.

Kasvihuoneeseen tämän ajattelin kesällä viedä, pikkupöydäksi jonkun kivan istuimen viereen. Mies kyllä oli sitä mieltä ettei noin hyvää voi sinne viedä. Miksei muka? No kesään on vielä aikaa ja voihan se mieli muuttua tai muuta käyttöä löytyä ennen sitä.

Verhot ovat ikkunassa!

Sain pitkän verhojen pähkäilyn, viimeinkin loppuun asti ja verhot olohuoneen ikkunaan. Asia saatiin päätökseen, kun pyysin kultsia hakemaan minulle välikatosta säilytyksessä olleet sisustustikkaat. Viimekesän pihakirppiksellä yritin myydä näitä, mutta kukaan ei tarvinnut ja hyvä niin, sillä nyt niille viimein löytyi käyttöä tässäkin kodissa. Koko täällä asumisen ajan ne ovat olleet varastoituina. Kun tikkaat laitettiin tuohon sohvan päähän istuivat verhot paremmin ajattamallani tavalla paikoilleen. vuosien aikana on kertynyt paljon verhoja, mutta useimpia on vain kahdet ja olohuoneeseen olen aina kaivanut useampaa verhoa, nyt riitti kaksi :)

Mummulta lahjaksi saamani valokranssia on nyt hieman tuunattu muratinlehdillä ja sopi mukavasti tikkaiden yläpuolelle seinälle, eikä seinä näytä niin paljaalta. Tikkailla oleva torkkupeite on itse tehty intianpuuvillaisesta päiväpeittteestä ja ohuesta karvakankaasta. En tykkää normaalikokoisista torkkupeitoista, kun ne ovat aina liian pieniä. Tällainen yhdenhengen päiväpeitteen kokoinen on juuri sopiva, kun siihen saa kunnolla kietouduttua, eivätkä varpaat tai kädet jää ilman lämmikettä.

Aikas mahtavana alelöydön tein Ellokselta, kun bongasin nämä keinonahkaiset tyynynpäälliset 4€/kpl. Hyvin samantapaisia olen joskus Lexintonin mallistosta katsellut, mutta liki 100€/kpl hinta on lähinnä naurattanut. Niidenkin tyynyjen tekeminen on maksanut saman verran kuin näiden ja näitäkään ei varmasti tappiolla myyty. En vain pysty itse maksamaan pelkästä merkistä NIIN paljon tyhjää rahaa.

Bella tykkää nukkua sohvan selkänojan päällä ja kehrää aina kun siihen vähänkään koskee. On se niin hellunen <3

Frodo ulkoilee, mutta Bellaa ei vielä olla päästetty pihalle, on vielä liian pieni. Pääasiassa Bella sitten seurailee Frodon ulkoilua ikkunasta. Tänään se kuitenkin rohkastui tutustumaan lumeen, kun päästin Frodoa sisään. Aivan ihmeissään tuo oli, kun kävi jättämässä tassunkuvansa terassille, Frodo taas oli asiasta hyvin hämmentynyt ja paimensi pikkuisen hyvin nopeasti sisälle.