Onnenapila- lapaset

Vuoden viimeiseksi haluan esitellä nänä lahjaksi saamani kirjoneule lapaset. Lapasen kuvio näyttää minusta aivan neliapilalta, siksi tuo onnenapila nimi lapasille. Sain siis mummulta (isän äiti) lahjaksi toisen mummuni (äidin äiti) tekemät lapaset. Mummu oli antanut nämä toiselle lahjaksi joskus 90- luvun alussa, mutta tämä toinen ei sitten ollut raskinut niitä käyttää. No nyt sitten minä sain nämä itselleni.

Äitini äiti oli tosi kova naulomaan ja hän teki lapasia myyntiinkin asti. Hänellä oli aina kauniita kuvioneule malleja ja aikaisemmin sainkin tältä samalta mummultani, tämän toisen mummun neulontaohjeita lahjaksi. Sitä miten ohjeet olivat mummulta toiselle päätyneet en tiedä. Lankana hän käytti aina Nallea, niinkuin näissäkin lapasissa varmasti on ja käsiala näyttäisi olevan tosi tiukkaa. 

Näillä lapasilla tosiaan tarkenee!

Lapasten tekijä mummu on kuollut jo kauan aikaa sitten, joten tällaisen muiston saaminen häneltä on mahtavaa. Silloin kun mummu vielä eli, en itse ollut kiinnostunut lainakaan neulomisesta. Harmillista, sillä nyt kun näitä lapasia katsoo, tulee mieleen monta kysymystä, joihin olisin häneltä kaivannut vastausta.

Näiden lapasten myötä haluan toivottaa kaikille hyvää tulevaa vuotta 2015!

Jouluisia tunnelmia

Meidän jouluun mahtui vain kaksi yhteistä vapaapäivää, mutta silti paljon mukavia hetkiä. Leivontaa,  siivousta, hyvää ruokaa ja ruokapohdintoja, perhe ja ihania sukulaisia, joulupukki, -kukkia ja -koristeita. Ihania lahjoja annettiin ja saatiin, sitten harjoiteltiin osan käyttöä. Kaikki lapset tuli meille ja perheeseen liittyi uusi kissajäsen Bella. Bonuksena kaiken muun mukavan päälle, tuo minun siippa yllätti ja mentiin kihloihin <3 Voisiko enää enempää toivoa? No ei voi!

Huopatossutehtaalla

Vielä yksi joululahjaksi mennyt neuletyö. Nämä huovutetut tossut menivät isälleni.
Huovutustyö oli minulle siis toinen, ne vaaleanpunaiset tumput olivat ensimmäiset, mutta ensimmäiset tossut.

Sukat olivat VALTAVAT ennen huovutusta. Pituutta oli 52cm! Huovutuksen jälkeen tossut olivat sopivat 43 numeroiseen jalkaan. Silmukoita aloituksessa oli 60. Tällä kertaa kiinnitin muovipussit työn sisälle samalla langalla kuin ne neuloinkin. Ne pienet Langat saivat ihan rauhassa huopua kiinni tossuihin, eikä niitä yhtään huomannut valiista tossuista. Sitten vain varovasti nipsaisin Langat poikki, jotta sain pussit irti. Voimakasta muotoilua, koneesta oton jälkeen ja tossut kuivumaan. Laitoin tossujen sisään croksit kuivumisen ajaksi. Muodosta tuli hyvä, mutta ehkä hieman leveä. No sopivat olivat kuitenkin saajalleen ja sehän on pääasia.
 

Kerrosrivinousua

Tämmöiset sinisävyiset kerrosrivinousu- sukat tein pojalle joululahjaksi.
Aika veikeän näköiset tuli kun toinen lanka oli tuollainen kirjava ja toinen samaa sävyä sininen.

Lankana oli Austermann Stepp ja puikot 2,5 ja 3,0mm

Viimehetken lapaset

Pikkuisen meni viimetippaan mulla viimeisten lahjojen valmistuminen, mutta ennätin kuitenkin.
Nämä lapaset valmistuivat tänään ja kun sain pääteltyä ne, niin ne menivät suoraan pakettiin ja lähdin lahjanjako kierrokselle. 

Ihan perus lapaset intialaisella peukalokiilalla (ohje) ja koristeeksi kämmen selän puolelle yksinkertaista pintaneuletta. Ohje pintaneuleeseen löytyi jostain netistä, enkä millään muista mistä. Lankana on 7- veljestä, puikot oli resorissa 3,5mm ja muuten 4mm. Silmukoita oli 42 ja tästä tuli sopiva pieneen miehen käteen.

Pintaneuleen ohje oli yksinkertainen. Mallikerran leveys on 6 silmukkaa ja korkeus 4 krs.

1krs: Neulo 3s takakautta yhteen, mutta älä tiputa silmukoita vasemmalta puikolta pois. tee langankierto oikealle puikolle takakautta ja neulo samat kolme silmukkaa uudelleen takakautta, nyt voit tipauttaa silmukat vasemmalta puikolta. neulo 3s oikein ja sama alusta.

2krs: Neulo kokoajan oikein

3krs: Neulo 3s oikein kja kolmesilmukkaa takakautta yhteen jne.

4krs: neulo kokoajan oikein

Näiden lapaseten myötä toivotan kaikille hyvää ja rauhallista joulunaikaa.

Nauttikaa olostanne!

Vielä muutama kuva jouluun

Eteisen kaapin päällä on koko joulukuun ollut pieni kuusi, joten ei me ihan ilman joulukuusta olla. Uskomattoman hyvin se on kestänyt, kun vain muutama neulanen on siitä tippunut. Kuusi sai joulusiivouksen yhteydessä valot, eikä se juuri muita koristeita sitten tarvitsekkaan, hopeanväristen pallojen sisältä loistaa valot niin kauniisti.

Joulukortit meillä laitetaan kaapin päällä olevaan pieneen koriin. Olen tämän korin joskus puutöissä tehnyt ihan muuhun tarkoitukseen, mutta monta vuotta se on nyt tätä virkaa hoitanut. Kortit saa mukavasti siihen laitettua, kun hakee postin ja ovat siitä helposti katseltavissa. Kaapin päällä on aina myös kaksi pientä Aalto- kynttilälyhtyä, niissä säilytän avaimiani.

Mun avaimet on oltava aina samassa paikassa, tai ne on takuuvarmasti hukassa.



 

Takapihan terassikin sai jouluvalot. Ainut valosarja joka toimi. On se kumma, kuinka ehjinä joulun jälkeen pois otetut valot menevät rikki säilytyksen aikana. Kolmet valot viskasin roskiin. Pitää käydä alesta katseleen, jos vaikka löytyisi lisävalosarjoja, kun muuntajat näytti kuitenkin toimivan. No onneksi oli edes yksiehjä valosarja minkä saattoi laittaa ulos.

 



 

Minulla jäöi syksyllä istuttamatta kolme pientä kääpiövuorimännyn tainta. Unohdin ne avian kokonaan. Nyt sitten sattumalta näin ne kasvihuoneen nurkassa ja päätin ottaa ne koristeeksi terassin pöydälle. Hyvin sopivat kaikki kolme tuohon koriin. Saas nähdä ovatko kevällä paleltuneet, onneksi taimet eivät ainakaan olleet märkiä.

 

Meidän makkari

Makuuhuoneen tunnelmaa joulusiivouksen jälkeen. Sängyn päädyn päällä on Iittalan Kivi-tuikkuja. Olen ihastunut Partyliten tuoksuviin votiivi- kynttilöihin. Kun yhden tällaisen laittaa tuikkulyhtyyn ja muihin tavalliset tuikut, saa huoneeseen aivan ihanan tuoksun!

Yöpöytinä meillä on 50- luvun tupakkapöydät. Tykkään, että yöpöydät ovat tarpeeksi suuret. Niille pitää mahtua hyvin ainakin pöytälamppu, kirjoja, läppäri, silmälasit ja kännykkä (niin ja kissa) ilman että tarvitsee pelätä tiputtavansa jotakin. Punertavan olen saanut perinnöksi mummulta ja vasen löytyi sattumalta kirpparilta, se pitäisi jossain vaiheessa käsitellä samanväriseksi toissen kanssa, milloinhan sitä ennättäisi sen tehdä? Kun meille tehtiin taloon tämä laajennusosa, niin huoneen leveys muuten määräytyi tuon sängynpäädyn ja yöpöytien leveyden mukaan. Niiden piti kaikkien mahtua huohon päätyseinälle.Pöytien alla olevat korit olen virkannut ontelokuteesta ja torkkupeitteen olen ommellut itse. Sängynpääty on myös omaa tuotantoa, vuosien takaa puutyökurssilta.

Seinällä olevat kuvat ja taulut odottavat kehyksiä. En vain ole saanut päätettyä millaiset kehykset hankkisin,

joten ne saavat odotella edelleen. Pitäisi lähteä varmaan Ikeaan käymään.

Vuorotyöläisen makuuhuone pitää saada pimeäksi myös kesäisenä päivänä, jotta saa nukuttua kunnolla. Meillä on huoneessa välillä jopa kolminkertainen pimennys. Säleverhot, pitkät pimentävät sivuverhot ja kesällä joutuu virittämään vielä aivan ikkunaa vasten ripustettavat pimennysverhot ja varmana on huone pimeä vaikka aurinko paistaisi suoraan ikkunaan. Huoneen ikkuna on luoteeseen päin, muu talo varjostaa ikkunaa ja pohjois puolella on metsä, joten se on luonnostaankin jo melko hämärä. Vain ilta-aurinko paistaa kesäisin juuri näihin ikkunoihin. Tästä syystä ikkunoista tehtiin mahdollisimman isot, jotta päiväaikaan sisään saataisiin mahdollisimman paljon valoa. Onneksi molemmat melko vastakkaiset tavoitteet on saatu toteutumaan.

Kylpyhuoneen ja vaatehuoneen ovan väliin mahtuu sopivasti pienilaatikkoinen lipasto. Tämän lipasto on ensimmäinen omaan kotiini huonekaluliikkeestä hankkima, oikea huonekalu. Täyspuuta ja painaa aivan tolkuttomasti! Lipasto on oikea järjestys ihme, sen laatikoihin mahtuu lajittelemaan sukat, sukkikset, pikkarit ja paljon paljon muuta. Lipaston päällä oleva valkoinen joulukukkakimppu sisältää amarylliksiä, neilikoita ja tietenkin vihreitä lehtiä.

Saatiin aikoinaan tuparilahjaksi tällaisen tähtikuvioinen ovistoppari. Luulin ettei sille olisi mitään käyttöä, mutta yllättäin kissan hankkimisen jälkeen on käyttöä löytynyt. Makuuhuoneen ovi ei pysy siinä kohdassa raollaan mihin sen laittaa, kun kissalla on tapana tuupata ovi yöllä auki asti. Ovistopparilla ollaan saatu ovi pysymään paikoillaan :) Tulipa sillekkin viimein käyttöä.

Kitara lösi paikan oven takaa tyhjässtä tilasta. Tähän kohtaan olen haaveillut oikein isosta pukeutumispeilistä, josta näkisi kunnolla koko kuvansa. Ehkäpä jokin päivä saan sellaisen hankittua.

Lopuksi vielä linssilude Frodo. Se kulkee perässä, tunkee kuviin ja kerjää rapsutuksia. 

On tuo karvakasa vain niin ihana <3

Uusia ja vanhoja kuvakulma keittiöstä

Eilen laitoin kuvia olohuoneen puolelta, nyt tulee kuvia samasta tilasta eri suuntaan katsottuna. Meillä on tupakeittiö, mikä antaa kivaa avaruutta pieniin neliöihin, mutta luo kyllä haasteita sisustamiseen. Kun on keittiö, ruokatila, olohuone ja eteisaula samassa tilassasamassa, asettaa se paljon käytännön haasteitakin. Toisaalta tila on valoisa, kun on ikkunoita kahteen suuntaan.

Ruokatila ja keittiö kodinhoitohuoneen ovelta katsottuna

Kuvaaminen tilassa on melko vaikeaa. Valo tulee aina väärästä suunnasta aiheuttaen varjoja ja kuvan rajaaminen on hankalaa,
aina tuntuu tulevan liikaa kaikkea kuviin ja niistä tulee sekavia tai ei pääse tarpeeksi kauas kuvauskohteesta (useampi erilainen putki kameraan voisi toki auttaa asiaa). Siksi minulla onkin monesti hyvin suppeasti rajattuja kuvia kotoa. Nyt kuitenkin koitin ottaa tavallisten otosten lisäksi kuvia myös hieman erilaisista kuvakulmista.

Hyvin tyypillinen kuvakulma meidän ruokailutilasta

Pöydällä olevat kynttilänjaloista tuon korkea Iittalan Lantern saatiin tänävuonna töistä joululahjaksi. Minä tykkään ja olinkin iloinen että ollaan molemmat saman työnantajan palveluksessa, nyt meillä on kerta näitä kaksi :) Vasemmalla oleva kynttiläkippo on Pentikin ja olen saanut sen joululahjaksi ystävältä. Vihreä pullosta tehty kynttilänjalka on muotoilija Johanna Hautamäen tekemä. Siihen täytyy käydä ostamassa vielä metallinen kynttilämansetti kaupasta, niin saa kynttilää poltettua kauniimmin.

Joulusiivouksen huumassa vaihdoin myös keittiöön romanttiset pitsiverhot. Joskus tavaroiden hilloamisesta vuosikausia komeroiden perällä on hyötyä. nämä verhot ovat olleet nimittäin 10v sitten minulla viimeeksi käytössä, silloin olin vielä lapseton sinkku. Samuli on periaatteellisesti vastustanut beigejä pitsiverhoja ja meilä onkin ollut se suht moderni valerullaverho tässä ikkunassa kauan.
Nyt kuitenkin päätin "repäistä" ja yllätykseksi myös Samuli tykkäsi joulun romanttisemmasta tunnelmasta keittiössä.

Jouluostoksilla ollessani, ilokseni löysin näitä Cult- sarjan osia ale-laarista. Suola ja pipurisiroitin on ollut jo kauan ja nyt sitten ostin sokerikon ja kynttiläkipon johon laitoin hammastikut. Vielä kun jostain löytäisi sen näille suunnitellun pikku tarjottimen.

Toinen Iittalan Lantern pääsi tähän ikkunalle kynttelikön virkaa hoitamaan. Pähkinäpurkin alaosaankin tulee jouluksi pähkinöitä, tosin niitä epäterveellisä jugurtti ja suklaapäällysteisiä, mun joulukonvehteja :) Vielä en niitä sinne laittanut, ettei tule syötyä niitä jo ennen joulua.

Keittiöstä se puoli jota en yleensä kuvaa. Vaikka tykkäänkin kovasti keittiöstämme, tuntuu tämä puoli aina niin sekaiselta. Tulee niin paljon tavaraa kuviin, vaikkakin kaikki ovat tarpeellisia ja paikoillaan.

Monta arkista asiaa joista tykkään tosi paljon... kMiks vedenkeitin, Eva Solon vesikarahvi, H&M:n keittiöpyhkeet, itsetehdyt banbutiskirätit, ja keittiön hana. Ehkä ihan hassua, mutta mielestäni arkiset asiat saavat olla nimeenomaan niitä mukavia ja kauniita, ompahan niitä sitten ilo käyttää.

Keittiö ja eteisaula kodinhoitohuoneen ovelta katsottuna

Vielä kerran keittiön kokonaiskuvaa

Ruokatila ja olohuone keittiöstä katsottuna

Viimeinkin se sisustusinto iski

Minua on koko syksyn vaivannut haluttomuus sisustaa kotia. Periaatteessa pyrin aina tekemään sellaista, mikä kestää, sillä en ymmärrä jatkuvaa uusien tarvaroiden ja huonekalujen hankkimista. Silti tykkään sisustamisesta, eli tavaroiden paikkojen vaihtamisesta ja järjestelemisestä... säilytykseen ja esille, paikasta toiseen. Koko syksynä meillä ei ole kuitenkaan tapahtunut mitään tällä rintamalla, hyvä kun on villakoirat nurkista häädetty. Itselle meinasi iskeä jo paniikki, kun tuntui ettei edes joulun lähestyminen saa innostusta heräämään. No viimtipassa se innostus kuitenkin iski ja nyt on koti siivottu ja valmiina juhlaan.

Meille ei taida tänäkään vuonna tulla joulukuusta sisälle, kuten ei viimekään vuonna ollut. Laitoin kuusipuskan takaterassille ja siihen valot, eteisen kaapin päällä on pikkukuusi ja tähän olohuoneeseen televisiotason päälle hankin jättikokoisen sypressin. Poika kyllä hieman vastusti ajatusta, ettei laiteta kuusta, mutta kun tilat on pienet ja talo tulee jossain vaiheessa taas täyteen lapsia kissan kanssa temmltämään, niin eipä taitaisi kuusessa paljon neulasia olla. Iso kukka-asetelmahan tästä sypressistä sitten tuli, kun istutin sen sinkkiämpäriin jossa kesällä kasvoi timjamia ja muraattia, meidän joulu tuoksuukin nyt sitten timjamille :) Koristeeksi laitoin ihanat patterilla toimivat tähtivalot, kimaltelevia perhosia, pieniä ruskeita kulkusia ja timjamin sekaan kaksi hopeista lasipalloa. 

Ehkä tämä on kovin modernia toimintaa, mutta aika kivan näköistä sellaista ja ihan jouluisen näköistä meille tuli vaikka ei olekkaan tonttuverhoja, kuusta ja olkipukkeja koristeina. Valkoisten verhojen vaihtaminen viininpunaisiin teki ihmeitä koko oleskelutilan ilmeelle. Meidän joulun värit ovat vihreä, valkoinen, ruskean sävyt ja viininpunainen. Materiaaleina tunnelmaa tuomaan on pehmoista ja pörröistä, sekä lasista ja hopeista kimallusta. Tavoitteena oli saada tunnelmasta kotoisan lämpöinen. Kaippa tässä onnistuinkin, kun tuo siippa tosi pitkän työpäivän jälkeen kotiutui ja sanoi tyytyväisenä, että "Kylläpä meillä on kaunista."

Osallistuin Facessa Pikkujoulukaverit lahjarinkiin. Tarkoituksena oli lähettää toiselle osallistujalle jokin kiva pieni jouluinen yllätys. Omana lahjana sain tällaisen puisen Mery Christmas- kyltin.

On kai meillä joku ollut kilttikin tänä vuonna, kun jo muutama paketti on lahjakoriin eksynyt. 

Saas nähdä kuinka sitä omalla ohdalla käy, tuleeko paketteja ;)

Tämmöiset paperiset valotähdet ovat kyllä minun suosikki joulukoristeita. 

Ne vain ovat NIIN kauniita!