Onko mikään koskaan oikeasti valmista?

Kun jotain luulet saavasti valmiiksi on ajatukset jo uusissa asioissa. Papa palalta kuitenkin täytyy edetä ja nyt tämä penkki on viimeinkin valmis, kun kuorikatteet saatiin levitettyä. Koko homma tosin ei edelleenkään ole ohitse, kun tuota nurmikon reunanauhaa ei laitettu vasta, kuin tähän penkinosuudelle. Sitä saisi kaivaa maahan vielä monta kymmentä metriä, kunhan kerkiää.

Ensi kesä sitten näyttää kuinka näissä istutushommissa opikein onnistutuuiin.

Osa kasveista kärsi jonkin verran kuljetuksessa, odotellessa istuttamista, jakamisessa tai istutuksessa.

Vettä nyt on ainakin saatu riittävästi kasvien kannalta. Seuraavaksi voisi alkaa hieman kuivemmat kelit.



Nämä herttavuorenkilvet ylläolevassa kuvassa on keväällä istutettuja.

Ne ovat ainakin lähteneet hyvin kasvamaan. Kaikki vanhat lehdet ovat kuolleet pois ja uudet heleänvihreät on tulleet tilalle.

 Kuvassa tuossa alla, on nyt istutettuja herttavuorenkilpiä. Jospa nekin innostuisivat yhtä hyvin kasvamaan.

Puutarhurin paras kaveri. Frodo kyllä viihtyy seurana kaikissa pihalla tapahtuvissa hommissa.

Se seuraa eestaas pitkin pihaa ja jos näkyvissä on paikka mihin kiivetä, niin sinne pitää päästä.



Tämän lehmusten istutusalueen oikeaan päätyyn olen alkanut haaveilla jotain hortenssiaa. Lehmusten alustalla kasvaa lamoherukkaa. Ne on istutettu vuosi sitten keväällä ja jotenkin kituttelevat. Olen alkanut pohtia joskos ne olisivat liian kuivassa paikassa? Oikein muuta syytä tuolle kituuttamiselle en ole keksinyt. Odotan nyt vielä ensi kesään ja katson miten niiden laita on. Sitten pitää varmaan siirtää muualle, jos eivät ala menestymään.



Juhannusruusut istutin kituvan keijuruusun kaveriksi. Vaikka ruusut olivat vedessä koko ajan ennen istuttamista ja typistin niiden oksia reippaasti, ovat ne melko kuivahtaneen oloisia. Toivottavasti alkavat kuitenkin kasvamaan tai se keijunruusu edes piristyisi.