Melkein valmista

Penkin teko pysähtyi tähän pisteeseen viime viikon keskiviikkona. Olin saanut lapioitua kuorikatteet pois, niin selkä oli sitä mieltä, että nyt riittää. Ei auttanut vaikka mieli olis kuinka halunnut, mutta kun ruumis sanoo ei. Siinä sitten muutaman päivän kuljeskelin pitkin pihaa hermostuneena. Onneksi viikonloppuna oli ohjelmaa ja Samuli lupautui harrastamaan mun kanssa yhdessä tällä viikolla.

Kukat ovat odotelleet penkkiin pääsyä tässä talon päässä. Osa jo melko kauan ja viimeiset vasta sunnuntaista saakka. 

Pääty on ollut kyllä, kuin mikäkin taimisto :) Kovasti on tehnyt mieli päästä istuttamaan nämä.

Maanataiksi pystyin onneksi jo töihin selkäni kanssa ja sieltä kotiuduttua päästiin pihalle viimeinkin hommiin. Samuli kaivoi ja minä katsoin, yhdessä sitten kyykittiin ja kerättiin juuria pois alueelta. Syväkyykky on hallussa :) Tiisataina Samli sitten haki multaa ja syyslannoitetta yllättäen minut iloisesti, kun tulin töistä. Hän oli levittänytkin mullat ja penkki oli valmiina kukkien istuttamiselle. JEE!

Meidän pihatöiden laaduntarkkailijana on toiminut Frodo. Se on intaantunut myös kaivamaan meidän kanssa ja kukkaset vain heiluu,

kun hän on temmeltänyt niiden välissä. Kissa on kyllä nauttinut täysillä olostaan!

Nurmikon ja penkin väliin laitettiin muovinen reunanauha ja sitten vain mallailtiin kasvit paikoilleen. Yllättäin sain myös istutusapua! Luulin että saan tehdä tämän osion yksin, mutta kultsi tarttuikin myös istutuslapioon ja aloitti penkin toisesta päästä. 

Kukat saatiin istutettua, laitettiin sadetin paikoilleen ja silloin alkoi sataa. Vesijohtovesi siis säästyi, kun taivaalta saatiin parempaa tavaraa. Kuorikatteet saavat vielä odottaa takaisin penkkiin pääsyä, kunnes maa on kunnolla märkää. Hyvälle näyttää silti jo nyt!

Seuraavaksi sitten odotellaankin ensi kesää, jotta näkee mitä tästä oikeasti tuli.

Joutuuko siirrellä kasveja, ovatko kaikki hengissä. Liian tieheää, harvaa vai onnistuttiinko kerralla.