Hedelmäpuiden istutusta, viimeinkin!

Hedelmäpuut ja vaahterat on viimeinkin saatu ostettua ja istutettua!
Ihan viimeistetyjä istutukset eivät vielä ole, mutta loppusuoralla jo kuitenkin.

Sidontanaru multa loppui kesken, pitää hakea lisää, niin saa puut kunnolla tuettua keppeihinsä.Tukikepeiksi laitoin HongKongista ostttuja bambusauvoja. Eiköhän ne asiansa aja. Tukevan loisesti ainakin tuntuivat asettuvan kepit maahan ja puut keppien väliin.

Tässä alapihalla on vielä tarkoitus rajata istutusalueet betonikivillä nurmikosta ja laittaa kuorikatetta puiden istutusalueelle, metsämansikkojen juurelle. Metsämansikathan siirsin tuolta lavankauluslaatikosta näiden puiden alustoille.

Mi Tao Li- jättiluumu

• Kotoisin pohjois kiinasta alueilta jossa esiintyy -40 asteen pakkasjaksoja. Itsepölytteisiä pikkupuita, korkeus 3m. Tuottavat satoa jo nuorina. Hedelmät punaoransseja ja todella isoja, jopa 60g painavia. Sato aikainen, elo-syyskuussa. Vyöhylkesuositus IV. Uutuus taimistoilla.

Laatokan helmi eli Onega keltaluumu

• Kotoisin Venäjän karjalasta, Onegajärven rannalta. Tuottaa mekeita hedelmiä jo nuorena. Hedelmät oranssinkeltaisia, pienhköjä, meheviä ja miellyttävän happamanimeliä. Itsepölytteinen, hillittykasvuinen ja kapealatvainen, korkeus 3,5m.  Hyvä syöntiluumu, sopii talouskäyttöön ja säilyy useita viikkoja pilaantumatta. Sato elokuussa. Vyöhykesuositus IV-V

Haramowski 

(Charlamovski, Oldenburgin herttuatar)

• Vanha Venäläinen lajike. Läheistä sukua Borovinkalle. Suuri lieriömäinen hedelmä on hapokas, mehukas ja kiinteä. Hedelmä on kellertävä ja siinä on punaista peiteväriä runsaina juovina. Pyöreä, tiivis puu, jolla hyvät oksakulmat ja vahvat okat. Runsassatoinen ja antaa satoa jo nuorena. Sato kypsyy syyskuun lopulla. Hyvä talousomena: mehuksi, soseeksi, marmeladiksi ja uuniomenana. Hyvinä kesinä myös syöntiomenana. Säilyy varastossa 1-2 kk. Vyöhykesuositus V

Rescure

• Kanadalainen lajike. Luetaan koristeomenapuihin/ paratiisiomenapuihin. Tätä nimeä kuvaa hyvin, runsas kukinta isoilla jopa 4cm kokoisilla, valkeilla kukilla. Kukkii varhain. Pienet, 3,5-4cm kokoiset pitkänpyöreät hedelmät kypsyvät, usein jo elokuun puolivälistä alkaen. Vihertävänkeltainen hedelmä peittyy usein kokonaan punaiseen peiteväriin. Sen maku on raikas, makean viinihappoinen ja miellyttävä, tulee nopeasti ylikypsäksi ja muuttuu jauhoiseksi. Normaalikasvuinen, hyvät oksakulmat, herkkä omenaruvelle ja muumiotaudille (toinen lähde kertoo hyvästä ruvenkestosta). Tulee varhain satoikään. Hyvä pölyttäjä muille omenapuille. Hyvä tuoreomenana, soseeksi ja mehuksi. Vyöhykesuositus IV/V

Gustavin paras

• Kotoisin Laihialta. Suuret, usein jopa 300g painavat omenat ovat hieman päärynän muotoisia. Malto on murea, hyvin mehukas ja huaja arominen. Lähes olematon siemenkota. Suuri, roteva puu. Antaa hyvin runsaan sadon lähse joka vuosi. Terveet hedelmät. Sato kypsyy lokakuussa, omenat pysyvät ja säilyvät puussa pitkään. Poimittuna omenoista tulee nopeasti ylikypsiä. Syöntiin ja talouskäyttöön  hyvä mm. mehuksi. Hyvä vastustuskyky pihlajanmarjakoille ja omenaruvelle. Vyöhykesuositus IV

Tähän tulee omenapuu Ranta-Aho. Kumpi sitä en vielä tiedä. Ne olivat loppu Blomqvistiltä ja muualta näitä on vaikea saada. Tämä lajike oli ainut minkä halusin, sen alkuperän vuoksi. Muut puut valitsin sen perusteella mitä oli saatavilla listaamistani vaihtoehdoista. Löysin hauskan linkin hedelmäpuiden paikallislajikkeista suomessa, eli mistä mikäkin lajike on löydetty: Paikallislajikkeita

Ranta-Aho Herkkuomena

• Löydetty Vetelistä, Räyringin kylästä. Syntynyt 1900-luvun alussa, mahdollisesti Punakanelin ja Sokerimironin risteytys. Keskisuuri omena, joka on voimakasarominen, mehukas ja makean happoinen. malto hyvin kiinteä. Keskisuuri puu, jolla hyvät oksakulmat. Melko terve lajike. Sato kypsyy syyskuun alkupuolella. Antaa runsaan sadon melkein joka vuosi. Hyvä syöntiomena, sopii myös soseeksi ja mehuksi. Voidaan varastoida viikkokausia. Vyöhykesuositus V

Ranta-Aho Kultainen

• Löydetty Vetelistä, Räyringin kylästä. Syntynyt samasta kylvöksestä kuin Ranta-Ahon herkku. Syntynyt 1900-luvun alussa, mahdollisesti Punakanelin ja Sokerimironin risteytys. Keskisuuret kullankeltaiset hedelmät ovat makeita, aromaattisia, lievästi hapokkaita ja mietoja, mutteivät mitään sanomattomia, vaan maku on jalo ja hienostunut. Tavallisenkokoinen puu, jossa leveä latva ja oksat hieman riippuvat. Terve taudeista. Sato kypsyy syyskuun puolivälissä. Hyvä syöntiomena, voidaan käyttää hilloon, jos poimitaan ennen täyttä kypsyyttä. Vyöhykesuositus V-VI

Etualalla viime vuonna istutettu Siivosenlehmus ja pikkuherukkaa, takana näkyy nyt istutetut vaahterat.

Vaahteroiden juurelle olisi tarkoitus istuttaa kieloa. Saan sitä kaverilta ja annan vaihtarina noita metsämansikoita :)

Saa sitten rauhassa levitä tällä alueella. Jospa se päihittäisi tuon peltokortteen kasvullaan.

Hurmevaahtera ja kirjavalehtinen vaahtera. Taustalla pihlaja, koivu ja kuusi. Tiedän että nämä puut kasvavat aika tiheässä, mutta se on tarkoituskin. Kasvavathan puut metsässäkin melko tiheässä ja tämän alueen on tarkoitus olla pikkumetsä. Sitten joskus, kun tuo oikea metsä tuolta taustalta kaadetaan pois, niin on minulla ainakin tämä pikkumetsä jäljellä.

Tuo kirjavalehtinen oli ostettaessa valtavan pitkä. Kuljetuksessa siitä sitten vahingossa katkesi latva. Nyt sillä on kaksi pitkää huiskelo-oksaa. Mietin että pitäisikö toinen koittaa sitoa vanhan latvan tynkään uudeksi latvaksi ja toinen sitten syksymmällä katkaista pois. Millään ei vain raskisi. Kun uusi virkaatekevä latva olisi asettunut paikoilleen, niin leikkaisi sitten sen oikean latvan tyngän pois.

Tyngän pään leikkasin siistimmäksi ja käsittelin steariinilla, ettei ala vuotamaan.

Aunen päärynä

Tämänkin aluselle unohtui levittää kuorikate. Pitänee huomenna korjata tilanne.

• Vanha suomalainen lajike Hämeenlinnasta. Hedelmä on pitkänomainen, keskisuuri, kellanvihreä ja auringonpuolelta punertava, maku miellyttävän makea. Hedelmän pinta on sileä ja sen koostumus vain hieman ryynimäinen. Pystykasvuinen kapea puu, jolla hyvä kasvuvoima. Itsepölytteinen. Tulee varhain satoikään, sadot ovat sen jälkeen keskisuuria. Kypsyy syyskuussa, voidaan myös jälkikypsyttää sisälä. Kypsänä voidaan varastoida pari viikkoa. Tuoreeltaan syötäväksi, vodaan käyttää myös hilloksi ja leivontaan. Vyöhykesuositus III/IV