Pyhäinpäivän kasvihetki

Kasvihuone piti vihkiä käyttöönsä, joten tehtiin sinne eväsretki pyhäinpäivä iltapäivällä. Teetä, kavhia, leipiä ja tuoreita muffinsseja. Kynttilöitä palamassa ja katossa koristevalot. Ilta alkoi kahvitellessa sopivasti hämärtyä. Kuumat juomat höyrysivät lämmittäen käsiä.

Kannoin huoneeseen puutarhakalusteet, vilttejä, tyynyhä ja lampaantaljat. Kranssi ja kynttilälyhtyjä pöydälle. Pihatuvasta toin talvetettavat kasvit visiitille kasvihuoneen puolelle. Olivat päättäneet alkaa kukkimaan uudelleen. Kattoon laitettiin koristevalot. Ostin ne jo kesällä valmiiksi. Silloin ei tullut kurkattua pakettiin ja nyt yllätyin, kun lamput olivatkin siniset! Takapihan pidemmissä valoissahan ne olivat kirkkaat. No niiden valojen ansiosta, illan sininen hetki kesti pidempään.

Pyhäinpäivä merkitsee minulle ennenkaikkea rauhoittumista ja pois menneiden rakkaiden muistamista. Kun luonto käy syksyllä lepoon kasvukauden jälkeen, niin pitäisi meidänkin koittaa hetkeksi rauhoittua ja kerätä voimia tulevalle. Poismenneitä läheisiämme, emme ole kokonaan menettäneet, vaan he ovat aina mukana sydämmissämme ja antavat meille voimaa, kun vain osaamme ottaa sen vastaan. Pyhäinpäivänä  meilllä on tähän tilaisuus. Miksi emme käyttäisi sitä hyväksemme?

Samalla kun kahvittelimme ja nautimme yhdessäolosta ja kättemme työstä, oli mukava seurata illan hämärtymistä ja kynttilöiden liekkiä. Miettiä ja muistella kaikkia rakkaitamme, joita meillä on ja on ollut.

Eilen vierailtiin mummuni luona. Kävi ilmi hauska yhteensattuma viikon varrelta ja sain viestiä edesmenneiltä rakkailtani. Käsityöt, puutarhanhoito ja kasvit, leivonta ja ruuan laitto, omin käsin tekeminen ja musiikki. Siinä aiheita eiliseltä ja tältä päivältä, jotka yhdistävät minua ja rakkaitani. Hauskasta sattumuksesta kerron toisella kertaa, sain nimittäin haltuuni oikean aarteen <3